Tiernapojat on keskiaikaisista mysteerinäytelmistä juurensa juontava, jouluaikainen laulunäytelmäleikki.
Keskiajalla tiernapojat esiintyivät kirkoissa ja heidän käyttämänsä kieli oli latina.
Laulunäytelmän tarina kertoo Itämaiden viisaiden eli kolmen tietäjän vierailusta Herodeksen ja
Jeesus-lapsosen luona. Euroopassa, siis muualla kuin Suomessa, tiernapojat kiertävät esiintymismatkoillaan
kolmen kuninkaan juhlan aikaan, loppiaisena.
Tiernalaulajat vierailemassa EU-parlamentissa tammikuussa vuonna 2020.
Vuonna 2014 on Itävallassa juhlistettu tiernakulttuurin 60-vuotista taivalta.
On hyvä yleisnimellä puhua tiernalaulajista ja tiernakulttuurista, koska kuten kuvastakin näkyy, laulajat usein ovat myös tyttöjä.
Ei ole siten vain tiernapoikia, vaan on myös tiernatyttöjä.
60 Jahre Sternsinger in Österreich - 60 years carolers in Austria - 2.1.2014.
Kuvassa tiernalaulajat juhlavissa asuissaan Liechtensteinissa.
Tiernalauluperinteen juuret ovat keskiajan Saksassa. Tapa oli tavallaan varojenkeruukiertue, jonka
avulla moni köyhä poika saattoi jatkaa koulunkäyntiään.
Tiernalaulajien valkoiset asut ovat nekin peräisin jo keskiajalta. Teinit olivat pukeutuneet
valkoisiin messupaitoihin, joita he käyttivät laulaessaan kirkon kuorossa.
Tiernapojat Lauritsalan kirjastossa, kirjaston eteisaulassa vuonna 1954. Kuva Lappeenrannan museot.
Tiernapoikien tulo Suomeen
Suomeen tiernapojat saapuivat 1800-luvun alkupuolella Ruotsista Pohjanlahden yli
Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin. Aluksi pojat lauloivat ruotsiksi ja he olivat
"stjärngossar", tähtipoikia. Pian tätä tähtipoikanäytelmää alettiin esittää
myös suomeksi ja samalla tähtipojat saivat nimekseen tiernapojat.
Suomen vanhin, nimeltä tunnettu tiernapoika oli Johan Ludvig Runeberg.
Hän lauloi Pietarsaaren tähtipoikien kuorossa kouluaikanaan.
Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt kautta vuosikymmenten
katkeamatta aina tähän päivään asti. Nykyisin Suomessa esitettävä tiernapoikanäytelmä
noudattaakin oululaista perinnettä.
Ensimmäinen tiedossa oleva maininta Oulun tiernapojista on Oulun Wiikko-Sanomissa
11.1.1873. Uutisen perusteella voidaan todeta, että tuolloin tiernapojat olivat Oulussa
jo tuttu ja vakiintunut, joskin paheksuttu, ilmiö.
"Niinsanotut "tierna-pojat" owat tänäkin talwena, kuten tawallisesti ennenkin
joulujuhlina, ahkerasti pyörineet ihmisten owilla temppujansa näyttelemäsä.
Tuota tapaa emme juuri tahtoisikaan moittia, kuin waan heidän käytöksensä muutoin
olis semmoinen kuin sen olla pitäisi. Mutta kuin kuulee mitä ilweitä, niinpä
häwittömyyksiäkin, he kuljeskellessaan harjoittawat, niin olisipa suotawa,
että heidän retkeilemisensä wasta tulisi estetyksi ja joulujuhlain pyhyys ja
puhtaus ainakin sille suunnalle suojelukseen otetuksi".
Tiernapoikien varusteista tärkein oli tähti. Sen piti olla pyörivä ja siihen piti pystyä
laittamaan kynttilä, mielellään kehikon sisälle. Tähden haarat oli päällystetty paperilla
ja tähden keskiöön oli usein pantu uskonnollinen kuva. Haarojen kärkiin laitettiin
paperitupsut.
Porukan kokoamisen niksejä oli sekin, että yritettiin etsiä sellaisia poikia,
joilla oli varusteet valmiina, sillä niiden hankkiminen oli kallista ja aikaa
vievää hommaa.
1900-luvun alussa Venäjän vallan tiukentaessa otettaan, Oulun poliisijärjestykseen
kirjattiin määräys, jonka mukaan tähtipoikien esiintyminen on sallittu ainoastaan
poliisiviranomaisten luvalla. Venäläisvastaisuus ilmeni tiernapojissa esimerkiksi
pilkkalaulun muodossa. Venäjän hävittyä sodan Japania vastaan vuonna 1904, lauloi
oululainen tiernapoikajoukko Raatin ravintolassa:
"Ykkönen, yheksäne, nolla ja nelijä kun japaneerit pehmittivät ryssiltä selijän".
Itsenäisyyden alussa poliisi saattoi puuttua laulettavien laulujen sisältöön;
Venäjää ylistävät laulut kiellettiin ja Keisari Aleksanteri suositeltiin
korvattavaksi tekstillä Pohjolan sotasankari Mannerheim.
Tiernapoikanäytelmää sai 1900-luvun alussa esittää vain jouluaaton ja loppiaisen
välisenä aikana, mutta useinkaan eivät porukat jaksaneet odotella, vaan aloittivat
esiintymiset jo aikaisemmin.
Oululaisen tiernapoikaperinteen elinvoimaisuudesta kertoo se, että useat
oululaiskirjailijat ovat käsitelleet aihetta kirjoissaan, niin muistelmissa kuin
romaaneissakin. Ensimmäinen, vuoteen 1882 sijoittuva, maininta on Ilmari Kiannon
(1874-1970) muistelmissa Papin poika (1928). Kiannon muistelmissa esiintyy
kuningas Herodeksen ja Muriaanien kuninkaan lisäksi kolme itäisen maan tietäjää,
kyseessä ei siis ole nykymuodossaan esitettävä versio.
Nykyisessä muodossaan tiernapoikanäytelmä on kuvattu V. A. Koskenniemen
(1885-1962) muistelmissa Onnen antimet. Teos on julkaistu vuonna 1935, mutta
muisto sijoittuu vuoteen 1890. Koskenniemi kertoo, kuinka joka vuosi toistuva,
juhlallisen salaperäinen draama teki vaikutuksen hänen lapsenmieleensä.
"Kun pojat tömistellen lunta jaloistaan ja kämmeniinsä puhallellen ilmestyivät
pakkas-illasta valkoisissa paidoissaan ja kultaisissa jehängeissään
kruunuineen, miekkoineen ja valtavine tähtineen ovellemme, oli kuin koko uusi
testamentti ja puolet vanhaa olisi töytäissyt ilmielävänä sisään."
Joissakin teoksissa tiernapojat antavat kerronnalle paikallisväriä. Esimerkiksi
Matti Hällin (1913-1988) kirjassa Lassinkallio (1959) tiernapojat kuljettavat
juontakin eteenpäin. Arvi Järventauksen (1883-1939) teoksessa Taivaallinen
puuseppä (1927) Oulua ei mainita nimeltä ja eri kaupunginosille on annettu
peitenimet. Tiernapojat kuitenkin kiinnittävät tarinan tiukasti Ouluun. Myös
Teuvo Pakkala (1862-1925) mainitsee tiernapojat sekä Oulua soutamassa -teoksessa
vuodelta 1886, että Vaaralla vuodelta 1891. (Pohjois-Pohjanmaan museo).
Tiernapoikien laulunäytelmä - henkilöt
Näytelmässä on neljä henkilöä: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas,
Herodeksen palvelija Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Näytelmän kieli on säilynyt
vanhahtavana Oulun murteena. Kullakin henkilöllä on vuorollaan omat laulusoolonsa. Väliin
lauletaan yhdessä, väliin on myös puhetta. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää
joulua sekä pyytävät palkkiota esityksestään.
Näyttelijöiden rooliasut vaihtelevat, mutta tyypillisesti hahmot näyttävät tälaisilta:
Kuningas Herodes - pukeutunut viittaan ja kruunuun, aseistuksena miekka,
näytelmässä se on puinen.
Murjaanien kuningas - pukeutunut kuten Herodes ja värjännyt kasvonsa mustiksi, aseistuksena miekka,
näytelmässä se on puinen.
Knihti - asu on yksinkertaisempi, ja hänellä on yleensä suoran lieriön muotoinen hattu, aseistuksena miekka,
näytelmässä se on puinen.
Mänkki - yllään viitta ja joskus kartiomainen hattu, varusteisiin ja näytelmän
tärkeään rekvisiittaan kuuluu kepin päässä pideltävä pyöritettävä tähti, ei omista
miekkaa.
NÄYTÖS ALKAA!
Knihti kysyy ovella talonväeltä ennen esitystä,
saako tulla laulamaan. Luvan saatuaan esiintyjät astuvat sisään ja käyvät riviin laulamaan.
Kaikki yhdessä:
Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädylle,
sekä isännil että emännil,
jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotam, ja me toivotam
onnellista ja hyvää joulua,
ja sitä taivaallista ystävyyttä,
joka meidän kaikkeimme ylitse käy.
Murjaanien kuningas ja Knihti asettuvat vastakkain miekat kohotettuina siten, että
niiden kärjet ovat ristikkäin toisiaan vastaan ja muodostavat ikäänkuin portin.
Herodes:
Kävelee edestakaisin Knihdin ja Murjaanien kuninkaan välistä erottaen miekallaan lyöden näiden
miekkojen kärjet, jotka muodostavat miekkaportin, samalla laulaen:
Herodes, hän se ajoi
hevosillaan ja ratsuillaan,
Herodes, hän se ajoi
hevosillaan ja ratsuillaan
siihen asti kun hän tuli
Murijaanein maalta.
Kaikki:
Siihen asti kun hän tuli
Betlehemin tykö.
Herodes astuu murjaanien kuninkaan eteen ja tiuskaisee:
Kuningas Herodes olen minä!
Murjaanien kuningas:
Jaa, minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas, vaan yksi styranki.
Herodes:
Jaa, minä tykkään, etten minä ole mikään styranki, vaan kuningas Herodes, joka kannan
minun kultaista kruunuani minun esi-isieni jälkeen. Hoo, miksi sinä olet noin musta?
Murjaanien kuningas:
Kävelee Knihdin ja Herodeksen välitse kuten Herodes edellä ja laulaa:
Hoo, jos minä olen musta,
olen minä kaikilta tunnettu!
Hoo, jos minä olen musta,
olen minä hyviltä kaivattu!
Kaikki:
Yksi herra ja kuningas
murijaanein maasta,
Yksi herra ja kuningas
murijaanein maasta!
Herodes:
Astuu murjaanien kuninkaan eteen.
Vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja
kuningas Murijaanien maalta,
pitää sinun polvistuman minun eteheni ja rukoileman minua.
Murjaanien kuningas:
Ei, vaan Knihti!
Herodes:
Uhkaa miekallaan.
Sinä taikka sun henkes!
Seisovat hetkeen uhkaavina, sitten Murjaanien kuningas vaipuu polvilleen Herodeksen eteen,
joka laskee miekkansa hänen olkapäälleen.
Kaikki paitsi Murjaanien kuningas:
Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta
kuinka sen pitää rukoileman Herodesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa,
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa!
Murjaanien kuningas nousee.
Kaikki, paitsi Murjaanien kuningas laulavat toisen säkeistön:
Nyt te ootte nähäneet tuon Murijaanein kuninkaan
kuinka sen piti rukoileman Herodesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa,
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa!
Mänkki:
Menkää Betlehemiin, Juuttaan maalle, Taavetin kaupunkiin. Siellä te löydätte lapsen kapaloituna
makaavan seimessä, jota Herran enkelit vartioitsevat ynnä härkäin ja aasein kanssa.
On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin,
Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto,
mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons
maan ympär' kajahtavi.
Hän on sen ylhäisen koitto,
mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons
maan ympär' kajahtavi.
Tähti se kulukeepi itäisellä maalla,
itäisellä maalla,
ja se sanomaton kirkkaus se ulos loist,
ja se sanomaton kirkkaus se ulos loist.
Ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty,
ulos lähetetty.
Ja he riensivät uhraamaan kultaa,
pyhää savua ja mirhamia,
ja mirhamia,
josta ihastui koko Betlehem,
koko Betlehem.
Tähti se kulukeepi
itäiseltä maalta
itäiseltä maalta
ja se sanomaton kirkkaus
se ulos loisti.
Ja se tähti oli Jumalalta
ulos lähetetty
ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan
kultaa, pyhää savua ja mirhamia
ja he riensivät uhraamaan
kultaa, pyhää savua ja mirhamia
ja mirhamia.
No tain tähtein, no tain tähtein
siis taivahan ovet ne aukaistiin
ja kunnian kruunulle veisattiin
ja terveille luoduille laulettiin
ja lauma laitumelle laskettiin.
Herodes:
Astuu Knihdin eteen ja kuuluttaa:
Knihti, minun palvelijani!
Knihti:
Jaa, minun armollinen majesteettini!
Herodes:
Oletkos sinä nähnyt niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä, jotka
menivät kotiin kuin viekkaat varkaat toista tietä omalle maallensa?
Knihti:
Jaa, minä olen nähnyt ne kolme Itäisen maan viisasta miestä, jotka tekivät kuin
viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri teitä omalle
maalleen.
Herodes:
Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Itäisen maan viisasta
miestä tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin
eri teitä omalle maalleen.
Mene ja satuloitse valkea orhini, jolla minä olen sotinut Turkkia ja Tattaria vastaan, sillä
tahdon minä nyt sotia noita kolmea Itäisen maan viisasta miestä vastaan.
Mene myös Betlehemiin, Juuttaan maan Taavetin kaupunkiin ja tapa ja virtaan heitä kaikki
kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset, kunnes olet löytänyt sen äsken syntyneen
juutalaisen kuninkaan.
Knihti:
Kävelee Herodeksen ja Murjaanien kuninkaan välitse kuten nämä aiemmin ja laulaa:
Husaari olen minä sodassa
ja urhoollinen sotamies.
Ja vaikka olen varustettu jokaties,
keisari saa vastata edestämme,
mitä me olemme kukistaneet.
Siihen on meitä opetettu,
että totella keisaria
ja kuunnella pyhää lakia
ja kuunnella pyhää lakia.
Knihti tekee kunniaa ja poistuu.
Kaikki:
Keisari Aleksanteri,
Suomenmaan suuriruhtinas,
hän pois otti orjuuden,
hän pois otti tyrannin,
hän kääntää, kaataa
kaikki vihollisen maat,
siis kaikki kansamme riemuitkaa,
kun olette päässeet vaivoista!
Piltin synnytti Betlehem,
ja Betlehem,
josta iloitsee koko Jerusalem
josta iloitsee koko Jerusalem.
Hän pantiin seimeen makaamaan,
ja makaamaan,
kuin hallitsee ilman lakkaamat
kuin hallitsee ilman lakkaamat.
Aasi se seisoi ja härkäinen,
ja härkäinen,
kussa piltti oli pienoinen
kussa piltti oli pienoinen.
Knihti:
Tulee paikalle.
Nyt minä olen käynyt Betlehemissä Juuttaan maalla Taavetin kaupungissa
ja tappanut ja virtaan heittänyt kaikki kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.
Herodes:
Koska sinä olet ollut niin rohkea ja silitellyt minun kultaista kruunuani,
tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle yhden verisen todistuksen
miekkani kärjestä.
Avaa miekallaan Knihdin ja Murjaanien kuninkaan miekkaportin.
Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.
Tekee miekan kärjellä ristin Knihdin
rintaan.
Risti sun rintaan, miekka mun tuppeen.
Kaikki:
Panevat miekkansa tuppeen ja laulavat:
Synti suuri surkia kun särki taivahan,
niin täyti alas astua jo Herran Jumalan.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Jopa joutui jouluaamu kristikunnalle,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Enkelit ne paimenille ilmoittivat juur'
ett' Juuttaan maalla syntynyt on Vapahtaja suur'.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Paimenet ne ilomielin läksi kulkemaan
ja taivaan joukot helein kielin alkoi laulamaan:
"Vaan altti kiitos Jumalan, kun teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle."
Virret taivahan ne kajaa harpuin kymmentuhansin.
Jeesus kuningas on taivaan haltii kiitos Jumalan.
Hän on yksin vallan päällä maailman pivoissans' pitää.
Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aamen.
Knihti:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan,
vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajapoikia ja
pyyvämme lanttia.
Mänkki:
Ja tähteemme kynttilänpätkää.
Knihti kerää kolehdin hattuunsa, jonka jälkeen kaikki laulavat.
Kaikki:
Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjainne pitäis' oleman julki Jumalan edessä.
Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.
Tiernapojat kumartavat, poistuvat, laskevat pihalla
hätäisesti saamansa ansiot - rahojen jako suoritetaan
vasta illan päättyessä kaikkien esitysten jälkeen - ja rientävät kohti uutta esityspaikkaa.