KAMELIT - AAVIKOIDEN LAIVAT Kamelit ovat nykyisin turisteille tuttuja ja turistit niillä paljolti ratsastelevatkin. Kameleilla on ollut niitä käyttäneille kansoille tavattoman suuri merkitys. Kameli on ollut sekä kantojuhta että vetojuhta, jonka on voinut valjastaa vankkureidenkin eteen. Kamelin liha ja maito ovat olleet tärkeitä ravinnossa ja sen nahkaa on voitu käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kamelin karvoista on kudottu kankaita ja mattoja. Kaikki kamelista on käytetty - lantakin on palanut polttoaineena. Kamelin avulla ihminen on voinut kulkea laajojen, vedettömien erämaiden halki - tuhansien kilometrien matkat yhtä kamelipillin soittoa - ja kiivetä 4 000 metrin korkeudella sijaitseville seuduille. Kaikissa näissä tavattomissa suorituksissaan kameli itse on ollut aina hyvin vaatimaton, onhan se kristinuskossakin vaatimattomuuden ja nöyryyden symboli. Kameli syö hyvissä oloissa kaikenlaisia lehtiä ja silmuja, ruohokasveja sekä oksia. Mutta jos niitä ei ole tarjolla, se tyytyy syömisissään kitkeriin suolayrtteihin ja sammuttaa janonsa arojärvien suolaisella vedellä. Ja jos oikein paha ruoanpuute ja nälkä ahdistaa vaeltavaa karavaania, tyytyy kameli lopulta vaikkapa vanhoihin vaateriepuihin, muiden eläinten nahkoihin, mädänneisiin kalanraatoihin, sandaaleihin, köysiin - ja puutarhaletkuihin. Se ponnistelee, ponnistelee eteenpäin, kunnes tulee vierasvaraisemmille seuduille tai kunnes uupuneena, kaikkensa antaneena kaatuu maahan ja kuolee. Sellainen on kameli, ihmisen uuttera apulainen, joka ei koskaan luovuta. Vielä nykyäänkin kertovat taakkansa alle vaipuneiden kamelien vaalenneet luut karavaaniteiden varsilla niistä ajoista, jolloin erämaan laiva oli ainut kulkuneuvo hiekkaisilla taipaleilla keitaalta toiselle. Sudet kameleiden kimpussa Kamelit ovat säyseämpiä, tottelevaisempia ja lähtevät helpommin liikkeelle kuormauksen jälkeen, kuin dromedaarit, mutta nekin saattavat kyllä olla toivottoman härkäpäisiä. Toisinaan ne voivat aivan mitättömästä syystä vauhkoontua ja saattaa koko karavaanin sekasortoon. Väitetään, että ne susien hyökätessä eivät puolustautuakseen osaa tehdä muuta kuin kiljua ja syljeskellä - vaikka ne kykenisivät helposti murskaamaan kimppuunsa syöksyvät sudet jalkoihinsa. Ratsu- ja kuormakameli Ratsu- ja kuormakamelit ovat hyvin erilaisia. Ratsukameli on yhtä aikaa sekä kestävä, että nopea juoksija. Jos sen antaa päivän pahimman helleajan levätä, sillä voi ratsastaa huoletta 16 tuntia vuorokaudessa ja taittaa matkaa noin 140 km. Paraskaan hevonen ei pystyisi tähän. Aluksi hevonen kyllä kilpajuoksussa pääsisi edelle, mutta pian sen vauhti heikkenisi - sen sijaan kameli jatkaisi samaa tasaista menoaan, kadoten autiomaan horisonttiin kuin kangastus. Hyvin välillä juotettuna ja ruokittuna ratsukameli jatkaa tähän tahtiin ilman lepopäiviä 3 - 4 vuorokautta ja tekee satojen kilometrien taipaleen. Kuormakameli taas puolestaan mennä keikuttaa hitaasti 4 - 5 km tunnissa. Mutta sillä onkin tällöin 150 - 200 kg:n kuorma kannettavanaan. Tämän taakkansa kanssa kuormakameli taivaltaa yhtä mittaa 12 tuntia ja tekee lopulta tarvittaessa kaksikin kuukautta kestävän, tuhansien kilometrien taipaleen. Viikko syömättä - kuukausi juomatta Kamelin kestävyydestä antaa hyvän kuvan entisaikojen kamelinajajan lausahdus: "Meidän kameleita ei Uarglasta lähdettyä - siitä on ummelleen viikko - ole kertaakaan juotettu eikä syötetty!" Kamelit voivatkin selvitä jopa kuukauden juomatta, vaikka menettäisivät kolmanneksen elimistönsä nestevaroista. Kamelinmaito on terveyspommi Kamelinmaito muistuttaa melko paljon ihmisen rintamaitoa. Kuitenkin sen C-vitamiinipitoisuus on kolminkertainen ja rautapitoisuus kymmenkertainen ihmisvauvan evääseen verrattuna. Kamelinmaitoa on pidetty terveyspommina, jonka immunoglobuliineista väitetään löytyvän apua niin syöpään, HIV:iin, Alzheimerin tautiin kuin hepatiittiin. Sven Hedin ja äkäinen dromedaari Maineikas ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin liikkui matkoillaan paljon kamelikaravaaneilla ja hän kuvaili dromedaarin luonnetta kirjoissaan. Yksi ainoa dromedaari oli mukanamme ja se vasta oli koko peto. Vaahto pursui isoina möhkäleinä sen suupielistä. Ja kun se yhtenään rymisteli juoksupakoon lähteäkseen, täytyi sen toinen etujalka sitoa kuormasatulaan kiinni, tosin niin höllästi, että se pääsi hyvin kävelemään. Sen turvan ympärillekin piti sitoa köysi, jotta se ei päässyt puremaan. Kun se pyrki hyökkäämään vieressä kulkevan kimppuun, kytkettiin se rautaketjulla edellä kulkevaan kameliin. Mutta ahh komean näköinen se oli, tämä kasgarilainen matkustajaveteraani säihkyvän mustine silmineen, joista kiukku vähän väliä pyöräytti valkuaiset näkyviin! Sakari Pälsi ja kiimainen kameli Yhtä maineikas suomalainen tutkimusmatkailija Sakari Pälsi kuvaili sitä, miten vaarallinen jo muutenkin pahansisuinen kameli voi olla kiimaisena. Se voi olla silloin ihmiselle hengenvaarallinen, voiden hyökätä tilaisuuden tarjoutuessa ihmisen kimppuun, talloakseen tämän jalkoihinsa. Eräskin kamelinajaja pääsi viime sekunneilla suojaan rattaiden alle, jonne kameli päätään alas laskien kurkisteli kummaltakin puolelta, saadakseen tuon onnettoman hampaisiinsa. Kameli ei ole vaarallinen vain kooltaan tonnin painoisena, vaan se voi puraista ihmisen hengiltä. Kaunis kuin nuori tyttö Erämaan asukas, tuaregi, voi verrata ratsukameliaan kauneudeltaan nuoreen tyttöön. Joku eurooppalainen voisi moisen vertauksen jälkeen alkaa epäillä tuareginaisen kauneutta. Kameleita eivät monet niiden asuinmaiden ulkopuolella pidä näin tavattoman kauniina, vaikka kiehtovina eläiminä kylläkin. Eräs matkakirjailija kuvasi kamelia rumaksi, typeräksi, riidanhaluiseksi, ilkeämieliseksi ja vielä haisevaksi. Arvioipa kamelia miten hyvänsä, se on joka tapauksessa luonnon oma mestariteos. Se on täydellinen näyte sopeutumisesta elämään hiekka-aavikoiden kuumuudessa ja kuivuudessa. Varsa syntyy kuivana Molemmat kamelilajit parittelevat talvella tai sadekauden aikana ja saavat yleensä yhden varsan joka toinen vuosi, yli vuoden kantoajan jälkeen. Kamelivauva ei uinu sikiövedessä, vaan se on pakattu kuivaan tilaan. Kun vauva aikanaan syntyy kuivaan hiekkaan, emon ei tarvitse nuolla vastasyntynyttä puhtaaksi ja arvokasta vettä säästyy jälleen. Kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus) Tämä kameli on ollut yhtä tärkeä ihmisen apulainen Sisä-Aasian hiekka- ja suola-aavikoilla, kuin sen yksikyttyräinen sukulainen Afrikassa ja Arabiassa. Dromedaariin verrattuna kaksikyttyräinen kameli on pitkäkarvainen, sillä sen asuinseudut ovat paljon kylmempiä, eivätkä pakkasetkaan ole tuntemattomia. Näistä kahdesta kamelista dromedaari on parempi ja nopeampi ratsukameli, kaksikyttyräinen kameli on parhaimmillaan kuormajuhtana, kyeten kantamaan 250 kg:n taakan. Kaksikyttyräinen kameli onkin hieman jykevämpi kuin dromedaari. Kamelien paino on 400 - 1 000 kg. Elinikä ihmisen seurassa 50 vuotta. Kyttyrätutkimusta - kyttyräliivejä Usein luullaan, että kamelin taikka dromedaarin kyttyrät ovat täynnä vettä. Todellisuudessa kyttyrät koostuvat rasva- ja sidekudoksesta. Useimmiten nisäkkäiden rasvakudos sijaitsee tasaisesti ihon alla, mutta kameleilla keskittynyt rasvakakku ilmeisesti toimii myös lämmön eristeenä, sillä rasva johtaa huonommin lämpöä kuin vesi. Rasvakudoksen verenkierto on vähäistä, sillä rasvasolut eivät tarvitse happea aineenvaihduntaansa. Kaksikyttyräisen kamelin kyttyrät voivat lerputtaa, mutta dromedaarilla kyttyrä on aina terhakasti pystyssä. Kaksikyttyräinen muoto on todennäköisesti vanhempi, sillä myös dromedaarilla on sikiövaiheessa toisen kyttyrän esiaihe, joka kutistuu olemattomiin ennen syntymää. Vastasyntyneellä kyttyrä on vain tyhjä säkki, joka täyttyy eläimen kasvaessa. Liian innokas uroskameli voi unohtaa syömisen naaraita vikitellessään ja kyttyrät tyhjenevät varastorasvoista. Vanhoilla, ylipainoisilla kameleilla kyttyrät myös menettävät kimmoisuutensa ja alkavat roikkua. Koska terhakasti kyttyrät pystyssä seisova kameli on arvokkaampi kauppatavara, ovat kamelikauppiaat kehitelleet erilaisia kyttyräliivejä ja -valjaita kyttyröiden tueksi. Tunturisuden eläinsivut karhuista kameleihin | Karhu | Susi | Ilves | Ahma | Orava | Näätä | Kettu | Naali | Jääkarhu | Hirvieläimet | Panda | Simpanssi | Kissaeläimet | Hevoset | Koirat | Kamelit ja kamelikaravaanit | Suloiset piikkipallot siilit | Dinosaurukset | Lähteinä Tunturisuden laaja eläin- ja kamelikirjasto, sekä tutkimusmatkakirjallisuus Kirsi Pynnönen-Oudman: Kameli ja dromedaari - aavikon sinnikkäät vaeltajat Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Otsikkokuvan kamelikaravaani Copyright gruzuk *Ylin pieni ja ylin iso kuva Copyright Tambako the Jaguar *Kuva vaalea kameli valmiina ratsastukseen Copyright Ferdi's World *Kuva mies ja kameli Copyright Marina & Enrique *Alla vasemmalla pieni kuva mies istuu maassa ja kameli takanaan - Copyright ecreyes *Alin kuva kameliratsastaja Gizan pyramidilla Copyright khalid almasoud Yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius) Tämä Pohjois-Afrikan, Arabian niemimaan ja Lähi-Idän erämaan laiva on kooltaan valtava. Korkeutta on 2 - 2,3 metriä ja pituutta kuonon kärjestä hännän kärkeen 3 - 3,3 metriä. Dromedaarilla on korkeat jalat, pitkä ja kamelimaisesti kaartuva kaula, sen päässä keikkuva pieni pää ja selän kyttyrä. Kyttyrän koko vaihtelee omistajansa ravitsemustilan mukaan, sehän on vararavintosäiliö, jota käytetään ruoansaannin ollessa niukkaa ja johon taas hyvinä aikoina kertyy rasvaa. Hyvin syötetyn rasvakyttyrän paino saattaa olla 15 kg, pitkien matkojen ja ponnistelujen jälkeen se voi hävitä melkein olemattomiin. Kamelinajajan onkin pitänyt huolella tarkastella pitkillä aavikkomatkoilla dromedaarin kyttyrän tilaa, sillä tuosta kyttyrästä on riippunut, onko eläin ja karavaani päässyt perille vaiko ei. Ratsastamme kamelilla! Kamelilla ratsastaminen on aivan erilaista, kuin hevosella ratsastaminen. Kameli liikuttaa aina molempia samanpuoleisia jalkojaan kulkiessaan. Aluksi tuntuu satulan huimaavassa korkeudessa kauhean epämukavalta. Ratsastaja ei millään tahdo tottua olemiseensa, eikä löydä tukikohtaa itselleen kuten hevosen selässä. Jalat ovat kamelin kaulalla ja tasapaino on aikaansaatava siten, että puristetaan paljaat jalkapohjat eläimen kaulaa vastaan. Ohjaksena on yksinkertainen, nahasta punottu naru. Kamelin oikeaan sieraimeen on kiinnitetty metallirengas, johon naru on sidottu. Selkään nousu ja maahan laskeutuminen on monimutkainen tapahtuma. Useita kertoja sierainrengasta nykimällä ja samaan aikaan kurkkuäänillä "ch ch ch ch!" saadaan niskoitteleva kameli lopulta laskeutumaan polvilleen. Tämä laskeutuminen tapahtuu verkkaisesti ja kuin hidastettuna, kahdessa osassa. Laskeutumisen aikana selässä olija on ensiksi huojahtamassa edestä alas ja juuri kun hän saa viime tipassa tarratuksi kiinni ja estetyksi tippumisen - huojahtaa kamelin takapää huimasti taaksepäin ja ratsastaja on sinkoutua takakautta alas! Selkään nousussa ovat samat hankaluudet ja vaarat, vain päinvastaisessa järjestyksessä. Kamelin jalka Aavikon upottava hiekka vaatii kulkijaltaan aivan erityislaatuisen jalan, ja sellainen on kamelilla. Kussakin raajassa on kaksi kaviokynttä ja kaksi varvasta, joita peittää laaja pehmeä tyyny. Sitä puolestaan suojaa kova mutta taipuisa antura. Kamelin kävellessä antura leviää, painuu kokoon ja taipuu maanpinnan mukaiseksi joka kerran, kun eläimen paino lankeaa sille. Jalan noustessa antura palautuu kimmoisasti ennalleen. Mekanismin ansiosta astumapinta tulee hyvin laajaksi, eikä eläin vajoa hiekkaan. Kamelit ovat tarkkoina jaloistaan eivätkä suostu astumaan kivikkoon. Kamelin kehityshistoriaa Kamelit (Camelus) ovat kaksivarpaisia sorkkaeläimiä. Dromedaareja ei enää tavata villeinä luonnosta. Viimeiset villit, kaksikyttyräiset kamelit elävät Gobin autiomaassa Kiinan ja Mongolian rajalla. Villit kaksikyttyräiset kamelit ovat erittäin uhanalaisia, ja niitä on jäljellä korkeintaan 1000 yksilöä. Erään käsityksen mukaan kameleilla ja Etelä-Amerikassa elävillä laamaeläimillä oli yhteinen kantamuoto, joka asusti Pohjois-Amerikassa. Laamaeläinten esi-isät vaelsivat Etelä-Amerikkaan. Kamelien esi-isät vaelsivat tertiäärikaudella (60 milj. vuotta sitten) mantereita yhdistävää leveää kannasta pitkin Amerikasta Aasiaan. Aasiasta kamelit levisivät myös Pohjois-Afrikkaan. Pohjois-Amerikasta kamelieläimet hävisivät kokonaan. www.tunturisusi.com