KAMELIT - AAVIKOIDEN LAIVAT
Kamelit ovat nykyisin turisteille tuttuja ja turistit niillä paljolti
ratsastelevatkin. Kameleilla on ollut niitä käyttäneille kansoille
tavattoman suuri merkitys. Kameli on ollut sekä kantojuhta että vetojuhta,
jonka on voinut valjastaa vankkureidenkin eteen. Kamelin liha ja maito
ovat olleet tärkeitä ravinnossa ja sen nahkaa on voitu käyttää
monenlaisiin tarkoituksiin. Kamelin karvoista on kudottu kankaita
ja mattoja. Kaikki kamelista on käytetty - lantakin on palanut polttoaineena.
Kamelin avulla ihminen on voinut kulkea laajojen, vedettömien erämaiden halki - tuhansien
kilometrien matkat yhtä kamelipillin soittoa - ja kiivetä
4 000 metrin korkeudella sijaitseville seuduille. Kaikissa näissä tavattomissa
suorituksissaan kameli itse on ollut aina hyvin vaatimaton, onhan se kristinuskossakin
vaatimattomuuden ja nöyryyden symboli.
Kameli syö hyvissä oloissa kaikenlaisia lehtiä ja silmuja, ruohokasveja sekä oksia. Mutta jos niitä ei ole tarjolla,
se tyytyy
syömisissään kitkeriin suolayrtteihin ja sammuttaa janonsa arojärvien
suolaisella vedellä. Ja jos oikein paha ruoanpuute ja nälkä ahdistaa
vaeltavaa karavaania, tyytyy kameli lopulta vaikkapa vanhoihin vaateriepuihin, muiden eläinten nahkoihin,
mädänneisiin kalanraatoihin, sandaaleihin, köysiin - ja puutarhaletkuihin. Se ponnistelee, ponnistelee eteenpäin,
kunnes tulee vierasvaraisemmille seuduille tai kunnes uupuneena,
kaikkensa antaneena kaatuu maahan ja kuolee. Sellainen on kameli, ihmisen
uuttera apulainen, joka ei koskaan luovuta.
Vielä nykyäänkin kertovat taakkansa alle vaipuneiden kamelien vaalenneet luut
karavaaniteiden varsilla niistä ajoista, jolloin erämaan laiva oli ainut kulkuneuvo
hiekkaisilla taipaleilla keitaalta toiselle.
|
Sudet kameleiden kimpussa
Kamelit ovat säyseämpiä, tottelevaisempia ja lähtevät helpommin liikkeelle
kuormauksen jälkeen, kuin dromedaarit, mutta nekin saattavat kyllä olla toivottoman
härkäpäisiä. Toisinaan ne voivat aivan mitättömästä syystä vauhkoontua ja
saattaa koko karavaanin sekasortoon. Väitetään, että ne susien hyökätessä
eivät puolustautuakseen osaa tehdä muuta kuin kiljua ja syljeskellä - vaikka
ne kykenisivät helposti murskaamaan kimppuunsa syöksyvät sudet
jalkoihinsa.
|
|
Ratsu- ja kuormakameli
Ratsu- ja kuormakamelit ovat hyvin erilaisia. Ratsukameli on yhtä aikaa
sekä kestävä, että nopea juoksija. Jos sen antaa päivän pahimman helleajan
levätä, sillä voi ratsastaa huoletta 16 tuntia vuorokaudessa ja taittaa matkaa
noin 140 km. Paraskaan hevonen ei pystyisi tähän. Aluksi hevonen kyllä kilpajuoksussa
pääsisi edelle, mutta pian sen vauhti heikkenisi - sen sijaan kameli jatkaisi
samaa tasaista menoaan, kadoten autiomaan horisonttiin kuin kangastus.
Hyvin välillä juotettuna ja ruokittuna ratsukameli jatkaa tähän tahtiin ilman
lepopäiviä 3 - 4 vuorokautta ja tekee satojen kilometrien taipaleen.
Kuormakameli taas puolestaan mennä keikuttaa hitaasti 4 - 5 km tunnissa. Mutta sillä
onkin tällöin 150 - 200 kg:n kuorma kannettavanaan. Tämän taakkansa kanssa kuormakameli
taivaltaa yhtä mittaa 12 tuntia ja tekee lopulta tarvittaessa kaksikin kuukautta
kestävän, tuhansien kilometrien taipaleen.
|
Viikko syömättä - kuukausi juomatta
Kamelin kestävyydestä antaa hyvän kuvan entisaikojen kamelinajajan
lausahdus: "Meidän kameleita ei Uarglasta lähdettyä - siitä on ummelleen
viikko - ole kertaakaan juotettu eikä syötetty!" Kamelit voivatkin
selvitä jopa kuukauden juomatta, vaikka menettäisivät kolmanneksen
elimistönsä nestevaroista.
|
Kamelinmaito on terveyspommi
Kamelinmaito muistuttaa melko paljon ihmisen rintamaitoa. Kuitenkin sen C-vitamiinipitoisuus
on kolminkertainen ja rautapitoisuus kymmenkertainen ihmisvauvan evääseen verrattuna.
Kamelinmaitoa on pidetty terveyspommina, jonka immunoglobuliineista väitetään
löytyvän apua niin syöpään, HIV:iin, Alzheimerin tautiin kuin hepatiittiin.
|
|
Sven Hedin ja äkäinen dromedaari
Maineikas ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin liikkui matkoillaan
paljon kamelikaravaaneilla ja hän kuvaili dromedaarin luonnetta kirjoissaan.
Yksi ainoa dromedaari oli mukanamme ja se vasta oli koko peto. Vaahto pursui
isoina möhkäleinä sen suupielistä. Ja kun se yhtenään rymisteli juoksupakoon
lähteäkseen, täytyi sen toinen etujalka sitoa kuormasatulaan kiinni, tosin niin
höllästi, että se pääsi hyvin kävelemään. Sen turvan ympärillekin piti sitoa
köysi, jotta se ei päässyt puremaan. Kun se pyrki hyökkäämään vieressä kulkevan kimppuun,
kytkettiin se rautaketjulla edellä kulkevaan kameliin. Mutta ahh komean
näköinen se oli, tämä kasgarilainen matkustajaveteraani säihkyvän mustine
silmineen, joista kiukku vähän väliä pyöräytti valkuaiset näkyviin!
|
Sakari Pälsi ja kiimainen kameli
Yhtä maineikas suomalainen tutkimusmatkailija Sakari Pälsi kuvaili sitä,
miten vaarallinen jo muutenkin pahansisuinen kameli voi olla kiimaisena.
Se voi olla silloin ihmiselle hengenvaarallinen, voiden hyökätä
tilaisuuden tarjoutuessa ihmisen kimppuun, talloakseen tämän jalkoihinsa.
Eräskin kamelinajaja pääsi viime sekunneilla suojaan rattaiden alle,
jonne kameli päätään alas laskien kurkisteli kummaltakin puolelta,
saadakseen tuon onnettoman hampaisiinsa. Kameli ei ole vaarallinen
vain kooltaan tonnin painoisena, vaan se voi puraista ihmisen hengiltä.
|
Kaunis kuin nuori tyttö
Erämaan asukas, tuaregi, voi verrata ratsukameliaan kauneudeltaan nuoreen tyttöön.
Joku eurooppalainen voisi moisen vertauksen jälkeen alkaa epäillä tuareginaisen
kauneutta. Kameleita eivät monet niiden asuinmaiden ulkopuolella pidä
näin tavattoman kauniina, vaikka kiehtovina eläiminä kylläkin. Eräs matkakirjailija
kuvasi kamelia rumaksi, typeräksi, riidanhaluiseksi, ilkeämieliseksi ja vielä
haisevaksi. Arvioipa kamelia miten hyvänsä, se on joka tapauksessa luonnon oma
mestariteos. Se on täydellinen näyte sopeutumisesta elämään hiekka-aavikoiden
kuumuudessa ja kuivuudessa.
|
Varsa syntyy kuivana
Molemmat kamelilajit parittelevat talvella tai sadekauden aikana ja saavat yleensä
yhden varsan joka toinen vuosi, yli vuoden kantoajan jälkeen. Kamelivauva ei uinu
sikiövedessä, vaan se on pakattu kuivaan tilaan. Kun vauva aikanaan syntyy
kuivaan hiekkaan, emon ei tarvitse nuolla vastasyntynyttä puhtaaksi ja arvokasta
vettä säästyy jälleen.
|
|
|
Kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus)
Tämä kameli on ollut yhtä tärkeä ihmisen apulainen Sisä-Aasian hiekka- ja suola-aavikoilla,
kuin sen yksikyttyräinen sukulainen Afrikassa ja Arabiassa.
Dromedaariin verrattuna kaksikyttyräinen kameli on pitkäkarvainen,
sillä sen asuinseudut ovat paljon kylmempiä, eivätkä pakkasetkaan
ole tuntemattomia.
Näistä kahdesta kamelista dromedaari on parempi ja nopeampi ratsukameli,
kaksikyttyräinen kameli on parhaimmillaan kuormajuhtana, kyeten
kantamaan 250 kg:n taakan. Kaksikyttyräinen kameli onkin hieman
jykevämpi kuin dromedaari. Kamelien paino on 400 - 1 000 kg.
Elinikä ihmisen seurassa 50 vuotta.
|
Kyttyrätutkimusta - kyttyräliivejä
Usein luullaan, että kamelin taikka dromedaarin kyttyrät ovat täynnä vettä.
Todellisuudessa kyttyrät koostuvat rasva- ja sidekudoksesta. Useimmiten nisäkkäiden
rasvakudos sijaitsee tasaisesti ihon alla, mutta kameleilla keskittynyt
rasvakakku ilmeisesti toimii myös lämmön eristeenä, sillä rasva johtaa huonommin
lämpöä kuin vesi. Rasvakudoksen verenkierto on vähäistä, sillä rasvasolut eivät
tarvitse happea aineenvaihduntaansa. Kaksikyttyräisen kamelin kyttyrät voivat lerputtaa,
mutta dromedaarilla kyttyrä on aina terhakasti pystyssä. Kaksikyttyräinen muoto
on todennäköisesti vanhempi, sillä myös dromedaarilla on sikiövaiheessa
toisen kyttyrän esiaihe, joka kutistuu olemattomiin ennen syntymää. Vastasyntyneellä
kyttyrä on vain tyhjä säkki, joka täyttyy eläimen kasvaessa. Liian innokas uroskameli
voi unohtaa syömisen naaraita vikitellessään ja kyttyrät tyhjenevät varastorasvoista.
Vanhoilla, ylipainoisilla kameleilla kyttyrät myös menettävät kimmoisuutensa
ja alkavat roikkua. Koska terhakasti kyttyrät pystyssä seisova kameli on
arvokkaampi kauppatavara, ovat kamelikauppiaat kehitelleet erilaisia
kyttyräliivejä ja -valjaita kyttyröiden tueksi.
|
Tunturisuden eläinsivut karhuista kameleihin
| Karhu
| Susi
| Ilves
| Ahma
| Orava
| Näätä
| Kettu
| Naali
| Jääkarhu
| Hirvieläimet
| Panda
| Simpanssi
| Kissaeläimet
| Hevoset
| Koirat
| Kamelit ja kamelikaravaanit
| Suloiset piikkipallot siilit
| Dinosaurukset |
Lähteinä
Tunturisuden laaja eläin- ja kamelikirjasto, sekä tutkimusmatkakirjallisuus
Kirsi Pynnönen-Oudman: Kameli ja dromedaari - aavikon sinnikkäät vaeltajat
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Otsikkokuvan kamelikaravaani Copyright
gruzuk
*Ylin pieni ja ylin iso kuva Copyright
Tambako the Jaguar
*Kuva vaalea kameli valmiina ratsastukseen Copyright
Ferdi's World
*Kuva mies ja kameli Copyright
Marina & Enrique
*Alla vasemmalla pieni kuva mies istuu maassa ja kameli takanaan - Copyright
ecreyes
*Alin kuva kameliratsastaja Gizan pyramidilla Copyright
khalid almasoud
|
Yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius)
Tämä Pohjois-Afrikan, Arabian niemimaan ja Lähi-Idän erämaan laiva on kooltaan valtava.
Korkeutta on 2 - 2,3 metriä ja pituutta kuonon kärjestä hännän kärkeen
3 - 3,3 metriä.
Dromedaarilla on korkeat jalat, pitkä ja kamelimaisesti kaartuva kaula,
sen päässä keikkuva pieni pää ja selän kyttyrä.
Kyttyrän koko vaihtelee omistajansa ravitsemustilan
mukaan, sehän on vararavintosäiliö, jota käytetään ruoansaannin
ollessa niukkaa ja johon taas hyvinä aikoina kertyy rasvaa.
Hyvin syötetyn rasvakyttyrän paino saattaa olla 15 kg, pitkien matkojen
ja ponnistelujen jälkeen se voi hävitä melkein olemattomiin.
Kamelinajajan onkin pitänyt huolella tarkastella pitkillä aavikkomatkoilla
dromedaarin kyttyrän tilaa, sillä tuosta kyttyrästä on riippunut,
onko eläin ja karavaani päässyt perille vaiko ei.
|
Ratsastamme kamelilla!
Kamelilla ratsastaminen on aivan erilaista, kuin hevosella ratsastaminen.
Kameli liikuttaa aina molempia samanpuoleisia jalkojaan kulkiessaan.
Aluksi tuntuu satulan huimaavassa korkeudessa kauhean epämukavalta.
Ratsastaja ei millään tahdo tottua olemiseensa, eikä löydä tukikohtaa itselleen
kuten hevosen selässä. Jalat ovat kamelin kaulalla ja tasapaino on
aikaansaatava siten, että puristetaan paljaat jalkapohjat eläimen kaulaa
vastaan. Ohjaksena on yksinkertainen, nahasta punottu naru. Kamelin oikeaan
sieraimeen on kiinnitetty metallirengas, johon naru on sidottu.
Selkään nousu ja maahan laskeutuminen on monimutkainen tapahtuma. Useita kertoja
sierainrengasta nykimällä ja samaan aikaan kurkkuäänillä "ch ch ch ch!"
saadaan niskoitteleva kameli lopulta laskeutumaan polvilleen. Tämä laskeutuminen
tapahtuu verkkaisesti ja kuin hidastettuna, kahdessa osassa. Laskeutumisen aikana selässä olija
on ensiksi huojahtamassa edestä alas ja juuri kun hän saa viime tipassa
tarratuksi kiinni ja estetyksi tippumisen - huojahtaa kamelin takapää
huimasti taaksepäin ja ratsastaja on sinkoutua takakautta alas! Selkään nousussa
ovat samat hankaluudet ja vaarat, vain päinvastaisessa järjestyksessä.
|
Kamelin jalka
Aavikon upottava hiekka vaatii kulkijaltaan aivan erityislaatuisen jalan, ja sellainen
on kamelilla. Kussakin raajassa on kaksi kaviokynttä
ja kaksi varvasta, joita peittää laaja pehmeä tyyny. Sitä puolestaan suojaa kova
mutta taipuisa antura. Kamelin kävellessä antura leviää, painuu kokoon ja
taipuu maanpinnan mukaiseksi joka kerran, kun eläimen paino lankeaa sille.
Jalan noustessa antura palautuu kimmoisasti ennalleen. Mekanismin ansiosta
astumapinta tulee hyvin laajaksi, eikä eläin vajoa hiekkaan. Kamelit ovat tarkkoina
jaloistaan eivätkä suostu astumaan kivikkoon.
Kamelin kehityshistoriaa
Kamelit (Camelus) ovat kaksivarpaisia sorkkaeläimiä.
Dromedaareja ei enää tavata villeinä luonnosta.
Viimeiset villit, kaksikyttyräiset kamelit elävät Gobin autiomaassa Kiinan ja Mongolian rajalla.
Villit kaksikyttyräiset kamelit ovat erittäin uhanalaisia, ja niitä on jäljellä korkeintaan 1000 yksilöä.
Erään
käsityksen mukaan kameleilla ja Etelä-Amerikassa elävillä laamaeläimillä oli yhteinen kantamuoto,
joka asusti Pohjois-Amerikassa. Laamaeläinten esi-isät vaelsivat Etelä-Amerikkaan.
Kamelien esi-isät vaelsivat tertiäärikaudella (60 milj. vuotta sitten) mantereita yhdistävää
leveää kannasta pitkin Amerikasta Aasiaan. Aasiasta kamelit levisivät myös Pohjois-Afrikkaan.
Pohjois-Amerikasta kamelieläimet hävisivät kokonaan.
|
|
|
|
|