Jacobus Petri Finno (n. 1540–1588), tunnetummin Jaakko Finno, välillä suomalaisittain Jaakko Suomalainen, oli suomalainen pappi ja Turun
katedraalikoulun rehtori. Hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan sekä laati katekismuksen ja rukouskirjan. Opillisesti Finno oli maltillinen uskonpuhdistaja.
Jacobus Finnon nuoruudesta ei tiedetä juuri mitään. Hän opiskeli ilmeisesti aluksi Turussa, myöhemmin vuodesta 1563 Wittenbergin yliopistossa ja vuodesta 1567 Rostockin yliopistossa.
Opiskeluaikoinaan hän luultavasti sai vaikutteita filippistien näkemyksistä.
Jacobus nimitettiin 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän toimi myös Turun hiippakunnan tuomiokapitulin jäsenenä ja
lukeutui hiippakunnan vaikutusvaltaisimpiin pappeihin. Finno ajoi uskonpuhdistuksen asiaa muttei tyrmännyt kokonaan kirkon
vanhoja perinteitä. Hän myötäili Juhana III:n kirkollispoliittista linjaa ja saavutti siten kuninkaan suosion. Sen ansiosta
Jacobus nimitettiin 1578 teologian lehtoriksi ja tuomiokapitulin rippivaltuutetuksi. Samana vuonna hänestä tuli Räntämäen eli Maarian seurakunnan kirkkoherra.
Viipurilaislähtöinen Theodoricus Petri Rutha julkaisi Saksassa 1582 kokoelman teinien latinankielisiä lauluja nimellä Piae
Cantiones. Jacobus Finno sai tehtäväkseen tarkastaa laulut. Niistä poistettiin keskiajan katolisia aineksia, ja niitä muokattiin
paremmin luterilaisuuteen sopiviksi. Suurin osa lauluista liittyi liturgiseen käytäntöön. Mukana ei ollut juoma- ja rakkauslauluja,
joita teinien kuitenkin tiedetään laulaneen.
Nähtävästi vuonna 1583 ilmestyi Jacobus Finnon laatima ensimmäinen suomenkielinen virsikirja, josta ei ole säilynyt ehjää kappaletta
ja jonka ainoa tunnettu kappale on Uppsalan yliopistossa. Edes kirjan alkuperäisestä nimestä ei ole varmaa tietoa, mutta se on
myöhemmin tunnettu nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria. Kirjassa on 101 virttä, joista useimmat oli käännetty latinasta,
ruotsista ja saksasta. Mukana on myös varhemmin – muun muassa Mikael Agricolan aikana – suomennettuja virsiä muokattuina sekä
luultavasti seitsemän Jacobus Finnon omaa virttä. Jacobuksen virsikirjan rakenteellisena mallina oli ruotsalainen virsikirja.
Vuonna 1583 painettiin Tukholmassa myös Jacobuksen suomenkielinen rukouskirja Yxi wähä Rucous Kiria. Se oli suppeampi kuin Mikael
Agricolan Rucouskirja Bibliasta (1544), mutta sellaisena se sopi paremmin kansan käyttöön ja arkielämän tilanteisiin. Rukouskirja
jakautuu viiteen osaan käyttötarpeiden mukaan. Kirjan lähteinä Jacobus käytti pääasiassa ruotsinkielisiä rukouskirjoja mutta hyödynsi
myös Agricolan teosta ja saksankielisiä rukouskirjoja. Hän muokkasi rukouksia sopimaan Suomen olosuhteisiin ja puhdasoppisena pidettyyn
luterilaisuuteen. Jacobus Finnon rukouskirja pysyi hyvin suosittuna 1600-luvun loppuun asti, ja sen rukouksia oli yleisesti käytössä vielä 1800-luvun lopulle asti.
Vuosi 1583 oli Jacobukselle erittäin tuottelias, sillä silloin ilmestyi myös hänen suomenkielinen katekismuksensa, jonka ensimmäisen
painoksen täsmällistä nimeä ei tunneta; toinen painos ilmestyi 1615 nimellä Catechismus Eli Sen Christilisen opin pää cappalet.
Katekismus oli Jacobus Finnon omaperäisin kirjallinen teos: sillä ei tiettävästi ole suoranaisia lähdekirjoja. Opillisesti se
seurasi Martti Lutheria ja Agricolaa mutta oli sallivampi ripin kaltaisia perinteisiä uskonnollisia käytäntöjä kohtaan. Finnon
katekismus ei saavuttanut suurta suosiota, ja uudemmat katekismukset syrjäyttivät sen 1600-luvulla.
Jacobus Finno palasi samana vuonna 1583 virkaansa Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän oli naimisissa Margareta Henrikintyttären
kanssa, ja heillä oli ainakin kaksi lasta: Agnes ja Henricus. Henricuksesta tuli Hämeenkyrön kirkkoherra. Jacobus Finno kuoli
ruttoon syksyllä 1588 noin 48 vuoden ikäisenä. (Wikipedia)
Iloiten veisatkoon
Jacobus Finno