V. Arti eli K. V. Valve (oik. Kaarlo Väinö Valve, vuoteen 1888 Tiitinen ja sen jälkeen vuoteen 1919 Vesala (Wesala), 4. syyskuuta 1885 Multia, Suomi – 10. joulukuuta 1963 Espoo,
Suomi) oli suomalainen musiikin sanoittaja, säveltäjä, kirjailija, lehtimies, kääntäjä ja keksijä.
Valveen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Kaarlo Vesala (Wesala, alkujaan Tiitinen) ja tämän nuorena kuollut ensimmäinen puoliso, talollisen tytär ja
kiertokoulunopettaja Karoliina Eriik[k]a, (omaa sukua Jussila). Valve pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1905 ja opiskeli tutkintoa suorittamatta Helsingissä ja Pietarissa.
Valve toimi lehtimiehenä muun muassa Sävelettären toimitussihteerinä (1906–1908), kirjoitti runoanalyysin oppaita ja useita romaaneja — muun muassa varhaista
tieteiskirjallisuutta (Mereen pudonnut tähti ja Kuunfilmaaja ja muita kertomuksia). Valve suomensi esimerkiksi Aristofaneen, François Rabelaisin, Ovidiuksen,
Johann Wolfgang von Goethen ja Guy de Maupassantin teoksia.
Musiikin alalla Valve käänsi oopperoita, yksinlauluja, runoja, novelleja, romaaneja ja yhden nykyisen virsikirjan virren, "Tyydy, sielu, Herran tahtohon"
(nimellä Väinö Vesala). V. Arti nimellä hän suomensi iskelmä- ja viihdesävelmiä ja hänen kirjoittamastaan runousopista ovat tiettävästi vaikutteita
saaneet niin Toivo Kärki, Sauvo Puhtila, Reino Helismaa, Juha Vainio kuin Vexi Salmikin. Olavi Virran levyttämiä V. Artin käännöksiä olivat ”Charmaine”,
”Jos sinut saan”, ”Kuutamoserenadi” (”Moonlight Serenade”, sävel Glenn Miller, alkuperäissanat Mitchell Parish) ja ”O mein Papa/Pappani mun”
(sävel Paul Burkhard, alkuperäissanat Jürg Amstein).
Monipuolinen Valve toimi myös ainakin eduskunnan pikakirjoittajana ja Eino Leinon pikakirjoittaja-sihteerinä. Hän oli myös keksijä, vaikkakin hänen nimissään oli vain kaksi hyväksyttyä patenttia.
V. Artin lisäksi Valve käytti salanimiä Veera Arti, Don Carlos, A. Kahva, K Kajava, V. A, Paulus, A Virta (kirjailijana ja lehtimiehenä). (Wikipedia)
Oi Betlehem, sä pienoinen
V. Arti