Juokse, porosein,
poikki vuoret, maat!
Seistä, syödä saat
majall’ impysein.
Siellä verraton
sammal’-aarre on.

Päiv’ on lyhyinen
mutta pitkä tie.
Laulaissain nyt vie
matka joutuen!
Tääll’ on sudet vaan
usvamajoissaan.

Jos mä lentäisin
niinkuin kotka tuo
kultapilven luo,
ehkä näkisin
silmät lemmityn,
huulten hymyilyn.

Kiinni kokonaan
sait mun pyydyksiin
– villiporo niin
kesyyn kiedotaan! –
Vedät totta kuin
koski innostuin.

Sinut nähtyäin
suurest’ ikävöin;
aina päivin, öin
mietin mielessäin:
on se onni vaan,
jos sun omaks saan!

Vaikka kätkeisit
laakson kiven taa,
taikka porolla
metsään rientäisit:
kivet, hongat vois
tieltäin käydä pois.

Juokse, porosein,
poikki vuoret, maat!
Seista, syödä saat
majall’ impysein.
Siellä verraton
sammal’-aarre on.

KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Juokse porosein

Säveltäjä - Kansansävelmä.

Sanoittaja - Frans Mikael Franzén, suom. Olli Wuorinen.

Joululaulun taustoja

Tämä lauluhan ei ole alunperin laisinkaan joululaulu, vaikka sitä jouluisin kuunnellaankin. Kyseessähän on rekilaulun kaltainen rakkauslaulu, kun matkalainen kiitää porollaan kohti impyettään, jonka majalla odottaa sammalvuode verraton.