Tunturisuden sivut
PORO- ERÄ- TUNTURI- ja LAPPISANASTOA

Tässä pienessä sanastossa osa sanoista periytyy lapinkielestä, eli saamesta 1800-luvulta, osa ehkä norjasta ja ruotsista - ja osa taas nykypäivän suomen kielestä. Saamenkieliset sanat, jotka kursiivilla, Samuli Paulaharju, T.I. Itkonen, Kullervo Kemppinen. Lähteenä myös Nykysuomen sanakirja ja eräät muut alan teokset, sekä Paliskuntien yhdistys. Lähteenä myös: Martti Anneberg; Alta Vita - Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, näkymää Pallakselta - Copyright © Timo
*Kuva oikealla, tunturikallioinen - Copyright © Kari Pihlaviita


Tunturikallioinen (Erigeron uniflorus)

Kuvassa oikealla Enontekiöllä kuvattuna asterikasveihin kuuluva tunturikasvi, tunturikallioinen. Tunturipaljakoiden kosteimmilla paikoilla viihtyvällä tunturikallioisella on korkeutta 5 - 15 cm. Varren latvassa on yksi mykerö, eli kukinto. Suomessa tunturikallioisia kasvaa vain Enontekiöllä ja Utsjoella.

Kilpisjärvi
Lapin tunturimaisemaa - Kilpisjärvi 4.7.2013

Kilpisjärven kylä sijaitsee Enontekiön kunnan luoteispäässä Suomineidon peukalossa. Se on kunnan pohjoisin kylä ja rajapiste Norjaan mentäessä. Etäisyys Jäämerelle tietä pitkin on vain 50 kilometriä. Kylä on liki 500 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kylää reunustaa Kilpisjärvi ja toisella puolen mahtava Saanatunturi. Paikka on täysin vertaansa vailla Suomessa. Kaikki Suomen yli 1000 metriset huiput löytyvät Kilpisjärven seudulta. (Kilpisjärven kyläsivut)
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tuukka Rantamäki


Saamessa paljon ilmaisuja porosta ja luonnosta

Jokaisessa kielessä on omat erityisalueensa, joihin se on kehittänyt tavallista runsaammin ilmaisuja. Saamessa näitä ilmaisuja ovat esimerkiksi luontoon ja poroon liittyvät. Luettelossaan poroon liittyvistä nimityksistä Suomen saamelaisalueella T.I. Itkonen luetteli aikanaan yli puolisen tuhatta ilmaisua. Porot erotetaan toisistaan värin, iän ja sarvien muodon perusteella. Professori Pekka Sammallahden mukaan poron nimityksiin liittyy satakunta perusvartaloa, joiden avulla voidaan rakentaa lukemattomia muunnoksia jopa jokaisen poron erottamiseksi. (Veli-Pekka Lehtola: Kieli - todellisuuden kartta).
Lapinkuusio

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita


Lapinkuusio (Pedicularis lapponica)

Keltaisia, ruusuntuoksuisia kukkia kasvattava lapinkuusio kuuluu näivekasveihin. Se on pohjoisen Lapin kasvi, yleisintä sen esiintyminen on Utsjoella ja Enontekiöllä. Lapissa se viihtyy tunturikankailla, tunturikoivikoissa ja paljakkanotkelmissa. Eteläisimmillä kasvupaikoillaan, Rovaniemen korkeudella, sitä tapaa karuista kangasmetsistä ja puronvarsipensastoista.
Lapinvuokko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita


Lapinvuokko (Dryas octopetala)

Arktisen tundran kukka ja Islannin kansalliskukka lapinvuokko, kasvaa Suomessa Käsivarren ja Inarin Lapissa. Yleinen lapinvuokko on vain Kilpisjärven seudun tuntureilla, pienempiä kasvustoja on Saariselällä, Pallas-Ounaksen alueella sekä Inarin ja Utsjoen tuntureilla. Kuusamon rotkolaaksojen seinämissä on säilynyt erillinen reliktipopulaatio. Luonnossamme varsin harvinainen lapinvuokko on tunturikasvillisuutemme kaunis keulakuva. Kuvassa lapinvuokko Oulangan kansallispuistossa, Kuusamossa.
A
  • aapa, aaphe = suuri puuton suo, aukea neva - myös aava merenselkä
  • Aapa-Lappi = Etelä-Lappi
  • aapamies = merimies
  • ahde, luohkka = kapea sola
  • ahelmus = kapea sola, kapeikko
  • ahermus, boatka = kapeikko, ahdas sola
  • ahkio = pulkkamainen tai venemäinen poron tai miehen vetämä jalakseton kuljetusneuvo, veturi
  • ahmajäsen = poron takajalan jäsen, johon ahma poron kimppuun hyökätessään tarttuu kiinni
  • aihki = iso ja tuuhea petäjä, ikipetäjä, aarnihonka
  • aihkimettä, aikavuovdi = vanha metsä
  • aita, kaarre, erotusaita = johdinaidoin eli siuloin varustettu aitaus, jossa erotus tapahtuu
  • aito = porojen lumeen polkema sileä tie
  • ajo = aukea niitty, niittyaukio, -raivio
  • ajopeski, vuodjenbeaska = lujakarvaisista porontaljoista ommeltu umpitakki, jonka karva on ulospäin
  • akantakku = jokirannoilla kasvava taipuisa heinä
  • akkanen = holkeri, grönlanninhai, jäämerenhai
  • akkimus = naistenmies
  • alankoyö = pimeä syysyö ennen kaamosaikaa
  • asento, asentopaikka, orohat = tilapäinen tai vakituisempi levähdys-, kahvistelu- ja ruokailupaikka taivasalla - läheisyydessä mielellään kelopuustoa ja talvellakin sula kaltio
  • aukipää = paljaslakinen vaara
  • auhti, autti = haahka
  • auhto, avzu = pensaikkoa kasvava jokiranta - jokivarsiniitystä metsään pistävä kieleke - kostea jokivarsilehto


  • Hannukurun autiotupa

    Hannukurun autiotupa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Alexander Savin


  • autiotupa = maksuton, kaikkien käytettäväksi vapaa tupamökki erämaissa, tuntureilla, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varrella - autiotuvat voidaan karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin - virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa Metsähallitus - autiotupa on vaatimaton rakennus, joka on tarkoitettu erämaassa omin voimin eli jalkaisin, hiihtäen, meloen tai soutaen liikkuville - tuvat ovat avoimia, lukitsemattomia yöpymis- ja levähdyspaikkoja - tuvissa voi yöpyä yön tai kaksi ilman ennakkovarausta - ota huomioon, että ruuhka-aikoina tupiin ei aina mahdu - autiotuvissa on makuulaverit, pöytä, penkit, keittoastioita, kamiina ja kuivakäymälä sekä joskus kaasuliesi - lisäksi on polttopuuta sekä saha ja kirves - tuvissa ei saa tupakoida - osaan tuvista ei saa tuoda lemmikkieläimiä - Autiotuvat autiotupia Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa
  • autiotupien kultaiset säännöt = erämaan kirjoittamattomat lait, jotka Lapin läänin autiotupatoimikunta 1950-luvulla kokosi Kulkijan kymmeneksi käskyksi: - Autiotuvat autiotupien kultaiset säännöt
  • autsi, ävdzi = syvä rotko, kanjoni
  • autti = sanan pohjalla lienee saamen kielen sana ávzi, joka merkitsee syvää laaksoa, rotkoa - autti-sanan lähtöpaikkana voidaan pitää juuri könkään rotkoaluetta - Autti-alkuisten paikannimien pohjalta on sitten myöhemmin syntynyt myös asutusnimi Autti, joka on käytössä kylän ja talon nimenä sekä myös sukunimenä - autti on myös haahka - tiheämetsäinen korpimaa - metsäperäinen alava maa - kostea metsänotkelma - joen tai puron varrella oleva alankomaa - nuorta koivua kasvava vedenrantaniitty
  • autto = matala, metsäinen laakso, tiheämetsäinen kostea notkelma, alanne
  • auvakko, buodga = aukea paikka metsässä, metsäaukio

  • B
  • biegga = tuuli - lullebiegga on etelätuuli
  • bitjuus = kapustarinta, tunturikurmitsa

  • E
  • elo, eällu = suuri porolauma (tuhansiakin poroja), poroisännän omistama porokarja
  • elämänpuu, eallinmuorra = tunturikoivu, pensasmainen hieskoivun alalaji, joka on eritoten pohjoisimpien paliskuntien elämänpuu - se määrää sen rajan, missä ihminen elää ja tulee toimeen - tunturien rinteillä tunturikoivu nousee aina 600 - 700 metrin korkeuteen
  • emäpakkanen = tosi kova pakkanen, oikein kaikkien pakkasten äiti
  • emäte, emätin, emätti = poron ruokatorvi (erikoinen murresana, jonka etymologia on tuntematon) - kirjakielinen merkitys, naisen häpy, vulva
  • eno, eädnu = iso joki, virta, emojoki
  • erakko = erämaa
  • erotus, pykällys = tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella porot merkitään, teurastetaan tai kuohitaan ja samalla erotellaan omistajilleen, eläviksi ja teuraiksi
  • etiäiset = ennusmerkit
  • etto, ettoaminen = porojen kokoaminen erotusta varten
  • Etu-Lappi = Etelä-Lappi, metsälappi
  • eväshonka, niestesoarvi = mukaan otettava tervaspuu
  • evästuohi, niestebeassi = mukaan otettavat tuohisytykkeet

  • F
  • ferskotti = ennakko, förskotti

  • G
  • gaissa = korkea tunturi, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet
  • galles = rikas, äveriäs eli rikkaamus, poroisäntä
  • gielas = matala tunturinharja
  • giellavälggu = sinirinta

  • H
  • haasio = riu'uista tehty aidan muotoinen teline, jota käytetään mm. heinän kuivatukseen
  • haavhesta = myrskylintu
  • haippa, haipa, haipi = vanha nimitys pororosvolle
  • haleva = raita, halava
  • hanho = kaksikorvainen pahkamalja, korvat muistuttavat linnun päätä ja pyrstöä
  • hani = hanhi
  • hankelas = alli
  • hankosarvi = poro, jonka valtasarvien kärjet ovat hankomaiset
  • (h)apro = leveälehtinen tunturiruoho
  • hanteli = kauppapuoti
  • harppuneeri = harppuunan heittäjä mursunpyynnissä
  • harrikojama = parikorttelinen lohi
  • hattara = metsässä karmivasti naurava naismenninkäinen
  • havulaavu = voitiin pystyttää ettomiesten eli roikan usein käyttämälle asentopaikalle
  • heinäkenkä = lappalaisten kengissä heiniä sukkien tai jalkarättien sijaan, poron koipinahoista tehty kenkä vuorataan pehmitetyillä saraheinillä
  • helmakoriste, luoska = miehen lapintakin helmakoriste, joka koostuu kahdesta vierekkäin ommellusta punaisesta, tai yhdestä kaksisäikeisestä sinipunaisesta villalangasta
  • hengata = ripustaa, riippua
  • henka, heanggu = kallio- ja tunturijyrkänne, pahta, vuorenseinämä
  • henkapahta, heanggobakti = äkkijyrkkäseinäinen kallio - vuoren kylki
  • herva, hearva, hearvabaddi = saamelais- eli lapinpuvuissa käytettävä, koristekuvioinen verkanauha tai -kuosi - lapintakin hervakoristelun avulla muotoutuvat alueelliset takkimallit
  • hevosenpuola = sianmarja, -puolukka
  • hidasjalkainen, meatki = ajokas, joka on menevinään, vaikka matka ei edisty millään
  • hieru = lahti
  • hi(i)htaa = hiihtää
  • hiljainen tieto, jaskes diehtu = osa (poromiesten) tiedoista, jotka opitaan seuraamalla luonnon merkkejä ja eläinten käyttäytymistä - esimerkiksi sään muutokset aistitaan erilaisista luonnon ennusmerkeistä - intuitiivisuus, herkkyys, oppiminen ja luovuus ovat osa hiljaista tietoa - kyky lukea ympäristöä
  • hilkka, liidnegahpir = saamelaisnaisen päähine, Lapin värein koristeltu myssy
  • hilpu, narvi = henkäyksen ohut, helposti irtoava tuohen ulkokerros, tuohenjulmu, tunturikoivussa, jota poro voi käyttää ravinnokseen
  • hirvas, sarvis = kolmea vuotta vanhempi, täysikasvuinen urosporo, salvamaton eli purematon
  • hirvenpoika = erittäin pitkäkoipinen poro
  • hokmannin tipat = spriin ja eetterin sekoitus, joka aiheuttaa nopean humalan - hyvä lääke tunturissa
  • horha = syvä rotko, ryteikköinen notkelma metsässä
  • hotti = joen sivuväylä
  • hotusiini = lamppuöljy
  • huikonen, burdu - melkoinen matka tai tovi
  • hulpa, hulpio = reuna, ääri, esim. jokitörmä, jonka virta on kovertanut niin, että sen reuna on tyhjän päällä
  • hulva = lampi, suolampi
  • huornainen = matalahko vaara isomman kainalossa, kupeessa tai seuralaisena
  • huove = suojakeli
  • hurhaus = vetoketju
  • hutsoo! = varsinaisen toimintakäskyn jälkeinen komennushuuto porokoiralle
  • huura, ruzzu = syvä rotko, jyrkänne
  • hyttinen = pieni sääski
  • häkärä = pakkassumu
  • härkä = kuohittu urosporo, ajoporo
  • häytyä = täytyä, olla pakko
  • hööri = hyvä keli, ilma, sää - onni, tuuri

  • I
  • internaatti = koulun oppilaiden asuntola
  • isokirja = raamattu

  • J
  • jaara = jäärä, pässi
  • jakura = lyhyt ja paksujalkainen poro


  • Njalla

    Njalla, jalka-aitta - niliaitta.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Ullis


  • jalka-aitta, juolgeaiti, njalla = pylväiden varaan rakennettu aitta
  • janturi = vuorokausi
  • jasa, jassa = sulamaton lumikinos kesällä; viipymälumi tunturissa
  • jauri, jävri = järvi
  • jaurotus, jävradah = umpinainen järvenlahti, jonka kapea salmi erottaa pääjärvestä
  • joiku, juoiggus = saamelaisten ikiaikainen laulumuoto
  • jokireikä = joenkuru, jokilaakso
  • jokivankka = joenkuru, jokilaakso
  • jokka, johka = keskikokoinen joki - syvähkö puro
  • jokos, jolos, jolas, jotos, rannio, juvake = porojen kulkema ura hangessa, eläinten polku
  • jolma, tsoalbmi = salmi, lyhyt joki kahden järven välissä
  • joukhainen, joukahainen = joutsen
  • jukko = ahkion vetohihna
  • juksata = pyytää kalaa, turskaa jokikoukulla, ongella, meren syvyyksistä
  • juolu, juolikko juovva = louhikko, kivikko, kolu
  • juonto = jono, tunturijono
  • juopa = syvä kuilu, syvänne
  • juovattaa = seurata jonkun jälkiä, jonkun perässä
  • juppo = keilamainen vaaran huippu
  • jupukka = pieni mäki, pieni vaara, keilamuotoinen harju
  • jurmu, jorbmi = joen syvännepaikka, joenmutkan lahti
  • juroutua = olla paikallaan liikkumatta
  • jutaa, judata jottih = kulkea, ajaa, liikkua, siirtyä toiseen paikkaan, matkata, vaeltaa - porojen kuljettaminen paikasta toiseen
  • juto = ajoporo, ajokas, vetäjä
  • jutokeino = kulkutie
  • juva = loiva, aaltoileva, vaihtelevasti kuohuva koski
  • jyleä = liukas keli syksyllä vähän lumen aikana
  • jylikki = ohut jäähanki, vähälumisuus - jylikkikeli
  • jyppyrä, klubbu = jyrkkä kivikkokumpu, tai korkea pieni vaara, jossa voi näkyä jälkiä tulipalosta
  • jyr(h)ämä = syvä, leveä avanto kosken alapuolella, sama kuin järämä
  • jällit = kalojen kuivausorret
  • jänkä, jänkkä, jiegge, jeäggi = neva, aava, pientä koivua tai mäntyä kasvava suo, räme
  • jänkälintu = kahlaaja, kosteikkolintu
  • jänne = aapasoilla samansuuntaiset, veden juoksusuuntaan kohtisuorat mätäsmuodostumat
  • järämä = syvä, tyyni joen laajentuma kosken alla, sama kuin jyr(h)ämä


  • K
  • kaala = tietynmittainen suopunkinuora, pituus puolensataa syltä
  • kaalo = kylmä, viileä
  • kaamos, skaabma = keskitalven auringoton, valoton pimeä aika
  • kaaristaa = köyttää, sitoa kiinni nuoralla tai hihnalla
  • kaarre, kaarri = aitaus, johde, suuri poroaitaus kahoineen eli siuloineen
  • kaarto, palsadah = jänne, mätässilta aapasuossa
  • kaha = aidasta lähtevät sivuaidat
  • kahvinporot = eräpannun pohjalla kahvittelun jälkeen
  • kaira = jokivarsien välinen laaja ylänne, selkonen
  • kaisa, kaisi, kaissa kaisa = korkea, särmikäs, suippolakkinen tunturi, gaissa - kesälläkin lumilakinen
  • kaita, skäidi = kahden jokilaakson välinen tunturiselänne, kairaa vähäisempi
  • kaivos = lumisuhteet jäkälän kaivamisen kannalta
  • kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla
  • kalakotka = merikotka
  • kaljanne, galja = lumeton jää, iljanne
  • kaljama, galja = keväinen karkea jää, kun lumi on sulanut sen päältä ja vesi kuivunut; liukas jää varsinkin tiellä
  • kallas = äyräs, parras - reunama viettävä rinne
  • kallokas, kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät
  • kalppinokka = valkeaturpainen poro
  • kaltio, kaldu, galdu = lähde, hete - yleisimmin kuivahkossa maaperässä esiintyvä, talvellakin sulana pysyvä, pulppuava lähde
  • kalve = varjopaikka
  • kammi, gamme = turve- tai puukota, -maja, matalahko maapohjainen asumus
  • karistaa = käydä päälle, hyökätä kimppuun
  • karppa = vitsa, jolla piiskataan lapsia tai ajetaan lehmiä
  • kasa = kulma
  • kaskakka = äskettäin purtu poro
  • keino, keäidnu = tie, suunta
  • kelhäniitty = huono luonnonniitty tunturissa
  • kelo = pystyyn kuivunut puu, mikä puulaji tahansa
  • kemi = veteen sortunut jokiäyräs, luhistunut rantajyrkänne - kuiva kenttä tai keto
  • kemppi, gämpa = kaunis, soma, komea
  • kenkätä = antaa, lahjoittaa
  • kennäs = pieni kohouma, kumpu maastossa, kumpare, töyry
  • kenttä = vanha Lapin asuin- eli asentopaikka
  • kermikkä = poro toisena kesänään, paikoin ensimmäisestä syksystä saakka
  • kero, tseärru = paljas, kekomainen tunturinlaki
  • kerttämä = naava puun kyljessä, sen pohjoispuolella
  • kesakko = kesällä syntynyt vasa
  • kesukka = kesy poro
  • kieddi, kieddi = kenttä, tasanne
  • kiedgam = lapin kätkyt, komsio
  • kiekerö = poron jäkälänkaivukuoppa
  • kiela = poronsarvesta tehty rengas, jonka läpi suopunki heitettäessä juoksee tehden silmukan
  • kielas, kielas, gielas = kapea, poikki maanselän ulottuva ylännemaa tuntureilla, koivikkoa kasvava - pitkä, matala tunturiharju
  • kieppi = metsälinnun lumeen kaivama nukkumakuoppa
  • kieruna = kiiruna, tuntuririekko
  • kiisa, gisa = lipas, arkkunen
  • kinnipeski = peski, josta karva on kulunut pois
  • kippa = sairas poro
  • kirmu, kirnu = erotusaidan pyöreä osa - aidan osa, karsina jossa erotus tehdään
  • kirnuaminen = erotus
  • kirvata = kirota
  • kisura, kurtsa, kermi, rautsa, morri = pieniä, raihnaita poroja
  • kiva = kova, vahva, luja
  • kivalo, cavil = erämaa, selkonen, kiveliö, salo - kokea vaara tai vaarajono
  • kiveliö, cavil = laaja asumaton metsämaa, saloseutu, sydänmaa, selkonen
  • kivirakka = röykkiöinen, louhinen kivikko
  • koarvi, koarvi = kovera, suuren jyrkänteen reunama, röytä
  • koddi, koddi = peura
  • kojamo = uroslohi
  • kollostaa = valjastaa poroja joko ahkioineen tai ilman - peräkkäin toisiinsa kiinni sonnustaen
  • kolo = kolkko, ruma
  • kolsa = koskelo
  • kolso = metso
  • kolu, juovva = kivikko, louhikko, rakka
  • komsio = lapinkätkyt, selässä kannettava, puusta koverrettu, nahalla päällystetty kuomullinen kaukalo
  • konelo, koadnil = joenlahti, joenmutkan laajentuma
  • konto = sumu, usva
  • kopara = poron sorkka
  • koppa = aita, aitaus
  • kopukka = pieni kelolautta
  • koranus = kirosana
  • koro = käpytikka
  • korsa, gorsa = sola, syvä ja ahdas kuru tunturissa
  • kortsi, gorzze = jylhän tunturikurun äkkijyrkkä, louhikkoinen vesiputous
  • kortto = paha, pilaus, käytetään myös kirosanana
  • kosompi = viileämpi
  • kossi = pieni lohi
  • koste = suvantopaikka koskessa kiven tai saaren suojassa, akanvirta
  • konttori = erotusaidan sivukarsina
  • kosotus, kosatus = poro viidennellä ikävuodellaan
  • kraviaiset = hautajaiset
  • kuer, kueri = taimen
  • kuetsamo, kauttsam = laaja, matalahko vaara, usein ylin laki paljas tai harvapensaikkoinen
  • kuksa = pahkakuppi, puinen juomakuppi
  • kulju, guovda = rotko, kuru, kuilu, notkelma - hiekkainen, hedelmätön ja huonokasvuinen maastokohta tai maaperä - kukkula, kumpare, törmä - maankohouman paljas laki - kenkäheinää kasvava kosteikko tai vetinen painanne, silmäke
  • kulppu = koiran kaulaan sidottu puukapula tai haarukka, joka estää sitä liikaa hätyyttelemästä poroja ja juoksentelemasta "joutavan tautta" pitkin kyliä ja metsiä


  • Kultaa

    Kultaa, jota on huuhdottu Lapistakin jo 1800-luvulta lähtien.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton


  • kulta, kullanhuuhtoja, kullanhuuhdonta, kullankaivuu, kultaryntäys, kultahiput = Lapin puroista ja joista ja niiden varsilta löydetään kultaa, joka pitää ensin kaivaa ylös ja sitten huuhtoa vaskoolilla - ensimmäinen kultaryntäys koettiin Ivalojoella vuosina 1869 - 1900 - Tankavaaran kulta-alueen löysi vuonna 1936 Aleksanteri Peltovuoma eli Sauva-Aslakki - Lemmenjoella kullanhuuhdonta alkoi vuonna 1945 - kullanhuuhdonnan tärkein väline on vaskooli - katso myös kultahiput ja vaskooli
  • kultahiput = Lapin kullanhuuhtojat ovat nimenneet erikokoiset kultahiput pienimmästä isoimpaan: hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka, isomus
  • kultakuume = myös Lapin kullan yhteydessä, lienee yksi oudoimmista "sairauksista" - sehän on pahimmillaan jonkinlainen maaninen kiihkotila, jossa kultaa himoitseva ihminen menettää paitsi ruokahalunsa, myös unentarpeensa ja lopulta kaiken järkensäkin, ollen valmis vaikka mihin mielettömiin tekoihin kultaa saadakseen
  • kulvakko = rykimän uuvuttama hirvas
  • kumppi = susi
  • kunteus = poro neljännellä ikävuodellaan
  • kuohahtanut = vähän päästä vialla, ei täysipäinen
  • kuolkuna = harva mäntymetsä
  • kuolpuna, kuolba = tasainen, hietapohjainen jäkäläkangas (myös kuolpana)
  • kuorata, guorrot = seurata jälkiä, mennä perässä
  • kuosto = iso puolikuiva petäjä
  • kuotko = rämeinen notkelma, alava kohta kahden järven välissä
  • kuotku, guotkku = pitkähkö niemen, jängän tai järven kannas - tyveltä kaita niemi
  • kurjenkenkä, jänkäkenkä, vitsakenkä = vitsoista väännetty ja kursittu suokenkä - käytetään myös lumikenkänä
  • kurjenpuola = karpalo
  • kurkkio = jyrkkä, korkea, louhinen vesiputous
  • kurmu, permu = toukka, saulakka - poron ihosaivartajan, porokiiliäisen eli poropaarman toukan aiheuttama tulehduspesäke ja pahka poron selässä
  • kurmupaarma = porokiiliäinen
  • kurppa = selkäreppu, useinkin vain vaatteesta kääräisty - nyytti, käärö, laukku, reppu - niestakurppa on eväsreppu
  • kurra, skurcu = kapeapohjainen kuru tai rotko
  • kursikko = pensaikko, risukko metsässä
  • kursu = vedenuurtama kapea ja syvä notko, raviini, vaikeapääsyinen alanko; notko
  • kursunki = niitty, jonka läpi kulkee luonnonoja
  • kurtta = (teurasporon) kaulaliha - kapeikko
  • kuru, kurra gurra = syvä, ahdas, tunturien välinen tunturirotko - kapea tunturirotko, tunturien välinen kuilu, tievojen välinen notko
  • kusikas = poro, joka on perso ihmisen virtsalle
  • kuu = rasva, tali
  • kuuja = järvitaimen
  • kuukkahainen = kuukkeli, kuusanka


  • Kuukkeli

    Kuukkeli, joka usein Lapissa ilmestyy vaeltajankin taukopaikalle.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton


  • kuukkeli = lapinnärhi, kuusanka - vanhojen uskomusten mukaisesti poromies suojelee kuukkelia, onnen lintua - kuukkeli on myös sielun lintu, johon kuolleen poromiehen henki siirtyy
  • kveeni = norjalaisten Jäämeren rannan suomalaisille antama nimitys, ruijansuomalainen, suomalaiset ovat pitäneet sitä haukkumanimenä
  • kyynäsmukka = hyvin jyrkkä maaston mutka
  • kärrä = parikiloinen lohi
  • kätkä, keätgi = ahma (vrt. geädge=kivi)
  • köngäs, keävngis = voimakas, vaahtoava vesiputous - äkkijyrkkä vuolas putous koskessa
  • kössö = hassahtava ihminen

  • L
  • laavu, laavvu = avoin vinokatos, havuista tai telttakankaasta kyhätty - sateen ja tuulen suojaksi riukujen varaan levitetty kangas
  • laki = paljas tasainen tunturin tai vaaran huippu (laajempi kuin kero, mutta pienempi kuin oaivi)
  • lako, lahku = laaja, matalahko alanko tunturissa
  • lamu = avara, laaja, väljä
  • lanta, lantalainen = saamelaisten suosima haukkumanimi erit. ruotsalaisista ja suomalaisista - talossa asuja, ei lappalainen
  • lantto, laaddu = lampi, kosteikkopainanne, joka voi olla loppukesästä kuivilla - alava paikka
  • Lapin Kulta = suomalainen Hartwallin valmistama olutmerkki
  • lapinkuume = kultakuumeeseen verrattavissa oleva, lumoutunut tila, jossa ihminen kokee kiihkeää halua päästä Lappiin - "sairaus" paranee aina hetkeksi, kun matka toteutuu, mutta uusiutuu taas pian matkan jälkeen
  • lapinkuusio = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys yltä
  • lapinpöllö = lapinpöllö on pöllölaji, joka elää Lapin eteläisimmissä osissa - lapinpöllö lapinpöllö
  • lapinvuokko = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys yltä
  • lappalainen = saamelainen
  • lappilainen = Lapin läänin asukas
  • laskea = päästää irti
  • laudi = kauttaaltaan, yleisesti
  • letto = aukea, märkä hyllyvä suo
  • leuku, niibi = lapinpuukko, iso leuku =tuorraniibi, muorraniibi
  • lieko = tuulen kaatama puu, josta parkki on irronnut raippa, vitsa
  • liemu = räkkäsuoja, porolato
  • linkka = köngäs, vesiputous - jyrkkä, korkea putous
  • liutsa = poron takajalkojen halvaus


  • Lohi

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Juho Holmi


  • lohi, lohenkalastus, lohensoutu = lohi on tärkeä Lapin jalokala - Teno sivujokineen on Euroopan parhaita Atlantin lohen kalastusalueita - Tenojoen lohi on aivan samanlainen lohi, kuin kaikki muutkin merestä vapaisiin jokiin nousevat lohet, mutta sillä on legendaarinen maine kalamiesten keskuudessa - utsjokelainen Tuomo Karjalainen nappasi Emma-vaapulla 11. heinäkuuta 2014 Suomen tiettävästi suurimman lohen Tenojoen Norjan salmesta - merilohi painoi 30,3 kg ja oli 148 cm pitkä - perinteinen lohenkalastus, lohensoutu, on vaativa ja haastava kalastustapa
  • lohisääski = eräs koskikorentolaji, joka lentää jäitten lähtiessä samaan aikaan, kun ensimmäiset lohet nousevat Tenoon
  • lohta = ullakko
  • lohtakamari = kamari tuvan ullakolla
  • loijakka = kuorma-ahkio
  • loito, loaidu = erävuode, havuista tai varvuista - paikka kodassa, kahden puolen lieteä
  • lompero = pieni lampi
  • lompolo, luobbal = lampimainen suvanto, jokijärvi, pieni järvi, lampi
  • loude, loue loavdda, loavda = kotavaate, iso hamppuvaate, joka kotariukujen varaan pingotetaan kesäkodan seiniksi
  • louru, skoarru = kapea sola tai kuilu tunturissa
  • loussa, loassa = lohi
  • lovinoita = noita, joka lankesi hurmostilaan, jolloin hänen sielunsa uskottiin vaeltavan
  • luhka = sarkainen hartiavaate, napitetaan kaulaan leuan alle
  • luikko = veden syövyttämä joenmutka
  • lukea = yli yksivuotiaat porot on luettava (Iaskettava) vuosittain verotusta varten
  • lullebiegga = etelätuuli, maatuuli


  • Lumenviipymä

    Lunta ja jäätä Mallan luonnonpuistossa heinäkuussa, 16.7.2014.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita


  • lumenviipymä, jassa = paikka, johon on kerääntynyt paljon lunta ja josta se sulaa myöhään pois
  • luokka, luöhkkä = mäki, peitteinen vaara
  • luostakka = valkeakylkinen poro
  • luosto = tunturi, joka pysyy valkeakylkisenä
  • luppo, lahppu = naava
  • luspa = koski joenniskassa, järven luusuan alla
  • Saana
    Kilpisjärvi ja Saana 15.7.2014

    Saana (pohjoissaameksi Sána) on 1 029 metriä korkea laakeapäinen tunturi Suomessa Enontekiön kunnan luoteiskolkassa, "Käsivarren peukalossa". Tunturi sijaitsee Suomen ainoassa Skandien vuoristoon ulottuvassa osassa. Se kohoaa 556 metriä läheisen Kilpisjärven pintaa ylemmäksi.
    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva - Copyright © Tuomo Lindfors

    Kolme saamen kieltä Suomessa


    Saamen kieliä on yhteensä kymmenen, joista kolmea puhutaan Suomen saamelaisalueella. Suomen saamelaiset voidaan siten kielellisesti jakaa kolmeen ryhmään: pohjoissaamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin. Saamen kieltä puhuvien henkilöiden määrää on vaikea arvioida, mitä osoittavat asiasta esitetyt varsin erilaiset lukemat. Oletettavasti saamen kieltä puhuvia on kaiken kaikkiaan noin 30 000 - 50 000. Virallisissa yhteyksissä Suomessa saamen kieli eli saame tarkoittaa yleensä pohjoissaamea. Pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin 30 000 puhujaa, joista arviolta 2 000 Suomessa. Inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa ja sillä on noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä. Koltansaame (sää'mkiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärvestä koilliseen, myös Venäjän puolella arviolta 20 - 30 puhujaa.
    Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.
    Lapinorvokki

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita


    Lapinorvokki (Viola biflora)

    Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on ainoa pohjoisessa kasvava keltakukkainen orvokkilaji. Tunturiseuduilla yleisen lapinorvokin varsi on pysty, hento ja haaraton. Kalkinsuosijakasvi kasvaa lumenviipymillä, puronvarsilla ja paljakan niityillä. Suomessa lapinorvokkia kasvaa vain aivan pohjoisessa, esimerkiksi Inarin seudulla. Kuvassa yllä lapinorvokki Enontekiöllä.
    Tunturikoivu

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä - Copyright © HibaHaba


    Tunturikoivu (Betula pubescens czerepanovii)

    Tunturikoivu on hieskoivun alalaji. Porot syövät tämän pensasmaisen puun lehtiä ja oksia. Tunturikoivua tavataan aina 980 metrin korkeudelle saakka. Sitä kasvaa eniten Lapin koivuvyöhykkeellä Inarissa ja Enontekiössä. Se on monin paikoin tunturissa ainut puu, joten sitä käytetään myös poltto- ja nuotiopuuna.
    *** tunturisusi.com linkit ***