Kuva yllä: Viiden kuningattaren makuuhuone - Chenonceaun linna - Ranska.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylinnä, - Copyright
©
Flickr/Dennis Jarvis
Makuuhuoneita ja vuodelaitoksia kautta aikain
Kuninkaallisten makuuhuoneissa palatseissa ei suinkaan menneinä vuosisatoina vain nukuttu.
Aamuin ja illoin, sekä ylösnousun, että nukkumaanmenon aikoina makuuhuoneissa kävi aikamoinen kuhina.
Kuninkaalliset ottivat makuuhuoneissaan vastaan vieraita ja hoviväkeä. Kun mukana oli vielä runsaasti
palvelijoitakin, niin väkeä saattoi makuuhuoneessa olla enimmillään näiden
aamuin ja illoin tapahtuvien, julkisten seremonioiden aikana jopa 60 tai enemmän.
1600- ja 1700-luvuilla kuninkaallinen makuuhuone oli paikka, jossa vaikutusvaltaa ja asemaa
haluava hovin henkilöstö saattoi osoittaa kuninkaallisille omaa pätevyyttään.
Sanottiinkin, että jos olit nähnyt kuninkaan tai kuningattaren alusvaatteisillaan, niin
tiesit olevasi jo aika tärkeä.
Kuninkaallisten makuukamarien joukossa mukana esittelyissä on mukana myös muita, historiallisesti
arvokkaita ja kiinnostavia makuuhuoneita, joissa ovat nukkuneet upseerit, talonpojat, kreivit, lordit
ja milloin kutkakin.
Kuninkaallinen makuuhuone - Versailles, Ranska.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Ninara
Kuninkaallinen makuuhuone oli julkinen paikka
Kun me nykyisin miellämme makuuhuoneen hyvin yksityiseksi ja intiimiksi tilaksi, kuten tekevät nykyisin kuninkaallisetkin - niin täysin toisin
oli asian laita hoveissa menneinä vuosisatoina.
Kuninkaallinen makuuhuone oli hyvin julkinen paikka. Vain kuningatar Viktoria muodosti poikkeuksen,
sillä hänen aikakaudellaan kuninkaallinen makuuhuone sulkeutui. Hänellä oli siihen omat syynsä, kuten se,
että hän ei kovinkaan paljon pitänyt ihmisten läheisyydestä ja hän oli muutenkin siveyden sipuli. Viktoriaaniseen aikakauteen saakka
Britannian kuningashuoneessakin liikuskeli ihmisiä kuninkaallisten makuuhuoneiden nurkilla kaiken aikaa.
Jopa silloin, kun kuninkaanlinnassa vietettiin häitä, oli hääyönäkin ihan yösydäntä
lukuun ottamatta makuuhuoneessa väkeä ja vilskettä. Naisväki kiikutti tungeksien morsiamen makuuhuoneeseen
ja miespalvelijat riisuivat toisaalla kuningasta. Ja kun kuningaspari sai jäädä hetkeksi kahdestaan,
oli makuuhuoneen ovella jo aamuvarhain taas tungosta ja "tilanteen" seuraajaa.
Palatsin makuuhuoneeseen pääsy
oli rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten keskuudessa hyvin tavoiteltu asia.
Olihan kuningas Jumalan edustaja maan päällä, joten oli äärimmäinen
etuoikeus päästä hetkeksikään hänen seuraansa.
Makuuhuoneen tärkeimpänä ja keskeisenä elementtinä oli kuninkaallinen sänky,
josta käsin monarkki saattoi hoidella sekä valtiolliset että yksityiset asiansa.
Mikä ihmeellisintä, nämä kohtaamiset makuuhuoneessa muodostivat näytöksen,
jota uteilaina seurasi sankka joukko hoviväkeä, poliitikkoja ja perheenjäseniä.
Kuninkaallinen makuuhuone oli paikka, jossa tehtiin tärkeitä päätöksiä
sodan ja rauhan kysymyksissä, avioliitoissa ja ritareiksi lyömisessä
ja näillä päätöksillä oli joskus valtaisat yhteiskunnalliset, poliittiset ja historialliset seuraamukset.
Makuuhuone oli kuin kokoushuone, josta valtakuntaa johdettiin.
Kaarle II (1630 - 1685), joka oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660 - 1685,
oli ensimmäinen hallitsija, joka ympäröi vuoteensa kaiteilla. Näin hän sai luotua hieman tilaa
sänkynsä ympärille, ja vain kutsutut saivat astua portista sisään.
Nukkumaan joskus piilompaan
Tällainen julkinen, suuri makuuhuone kaikkine kalusteineen oli olemassa ensisijaisesti
sen vuoksi, että kuningas ja kuningatar saattoivat esitellä vierailleen rikkauttaan ja mahtiaan.
Näissä ei kuitenkaan nukuttu aina. Heti, kun viimeiset vieraat olivat kadonneet, saattoivat
kuningas ja kuningatar livahtaa yksityiseen makuuhuoneeseensa, jossa vuodekin oli pienempi ja normaali unensaanti
varmasti huomattavasti helpompaa, kuin tällaisella näyttämöllä. Silti, monissakin hoveissa
kuningas ja kuningatar nukkuivat ehdottomasti näissä omissa, isoissa makuukamareissaan.
Kuningatar Marie-Antoinetten makuuhuone.
Kuningatar Marie-Antoinette (1755 - 1793) oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n (1754 - 1793) puoliso.
Hänenkin makuutiloissaan katto on palatsien tapaan hyvin korkealla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Scott Sherrill-Mix
Englannissa ylimystöllä ja kuninkaallisilla oli kaupunkilinnojensa ohella myös maalaispalatseja
ja -kartanoita, jollaisen makuuhuoneesta kuva yllä. Osterley Park House, Lontoo, Englanti.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/David Merrett
Wilhelm III Oranialaisen makuuhuone.
Lontoossa, Englannissa sijaitseva Hampton Courtin palatsi (engl. Hampton Court Palace) on seisonut sijoillaan jo vuodesta 1514 lähtien. 1690-luvulla,
kuningas Wilhelm III Oranialainen ja hänen puolisonsa, kuningatar Mary II laajensivat palatsia Versaillesin esikuvaa käyttäen uudenaikaisemmaksi Christopher Wrenin piirustusten mukaan.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/ser_is_snarkish
Rakastajattaret
Oli julkinen salaisuus, että kuninkailla usein oli rakastajattaria, eräillä lukuisia.
Rakastajattaret toivat makuuhuoneiden elämään oman värikkään lisänsä, vaikka toki
he useimmiten pyrkivät liikkumaan varjoissa silloin, kun muuta väkeä oli vähemmän paikalla.
Esimerkiksi edellä mainitulla Kaarle II:lla oli useita rakastajattaria.
Eräs heistä, Barbara Villiers, synnytti kuninkaalle viisi aviotonta lastakin.
Kaiken kaikkiaan Kaarle II:lla tiedetään olleen ainakin kaksitoista aviotonta lasta.
Aurinkokuningas Ludvig XIV niitti mainetta myös rakkauden poluilla. Hänellä oli
kyllä järkiavioliitto Itävallan Maria Teresian kanssa, mutta sen ohella hänellä oli liuta rakastajattaria.
Hänellä oli tapana vierailla virallisten rakastajattariensa luona iltapäivällä ja epävirallisten luona
myöhemmin illalla ja yöaikaan.
Kuninkaallisten sarjassa kuninkaallisissa makuuhuoneissa omassa sarjassaan paini Englannin kuningas Henrik
VIII, jolla vaimoja ehti olla kuusi ja sen ohella laskematon määrä rakastajattaria.
Vuode- ja sänkytyylit - yksi kuningattaren sänkylaitos vastasi arvoltaan kuutta taloa
Katolliset vuoteet, oikeastaan sänkylaitokset, tulivat käyttöön keskiajalla.
1400-luvulla tällaisten vuoteiden kulmissa oli pylväät ja vuode saatettiin
kattaa kankailla kaikilta sivuiltaan ja myös katolta.
Huonekalujen, ja siten myös kuninkaallisten
vuoteiden tyyli noudatteli kunkin aikakauden, renessanssin, barokin, rokokoon - tyypillisiä piirteitä. Huonekalutaiteessa
Italia, Ranska ja Alankomaat olivat vielä renessanssin aikana kehityksen kärjessä,
kunnes Ranska barokin aikana kohosi johtavaksi maaksi myös huonekalutaiteen alalla.
Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan linnoihin tarvittiin paljon huonekaluja ja niinpä tyylikin
sai nimen Ludvig XIV:n tyyli - Louis-quatorze.
Kuningashuoneilla oli käytettävissään mestarillisimmat hovipuusepät.
Heidän käsissään syntyivät hienoimmat ja kalleimmat pylvässängyt, täynnä kirjailuja, kaiverruksia
ja koristeluja. Ison-Britannian kuningaskunnan ja Irlannin kuningaskunnan kuninkaan, Yrjö III:n (1738 - 1820)
vaimo, kuningatar Charlotte teetätti itselleen sängyn, joka arvoltaan vastasi kuutta, hienoa lontoolaista taloa,
ja jonka tekemiseen kului aikaa kuusi vuotta. Kun sänky oli valmis, olivat tällaiset
makuuhuonesessiot jo ohi, politiikkaa tehtiin muualla - ja tämän jälkeen ei vastaavanhintaisia
sänkyjä enää tilattu ainuttakaan.
Erilliset makuuhuoneet
Kuningas ja kuningatar eivät yleensä nukkuneet samassa vuoteessa, vaan kummallakin oli oma,
erillinen makuuhuoneensa. Vielä viktoriaanisella ajalla tavallisillekin ihmisille, aviopuolisoille,
suositeltiin nukkumista eri sängyissä. Toki juuri tuolla aikakaudella paheksuttiin
kaikkia aviollisiakin puuhia, mutta erityisesti suositus perustui siihen,
että "yhteisessä sängyssä avioparien henkilökohtaisten epäpuhtauksien pelättiin sekoittuvan".
Eivät vain kuninkaalliset suosineet erillisiä makuuhuoneita, vaan tapa oli yleinen aatelisten
ja rikkaiden keskuudessa. Syy oli yksinkertaisesti se, että avioliitot olivat usein järjestettyjä,
eikä rakkaudesta ollut tietoakaan.
Erityisesti esimerkiksi Versaillesissa kuningas ja kuningatar olivat ehdottomasti
yönsä omissa makuuhuoneissaan, jotka olivat vielä melko kaukana toisistaan.
Joskus hallitsijaparin makuuhuoneet saattoivat sijaita rinnakkain, vain seinä välissä,
mutta silloinkin vain mies saattoi mennä vaimonsa luokse, toisinpäin ei koskaan, vaimo ei saanut
mennä miehensä makuuhuoneeseen.
40 todistajaa synnytyksessä - huijarivauva pannussa
Kun Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningas Jaakko II:n (1633 - 1701) vaimo
Maria synnytti Hampton Courtin palatsissa terveen poikalapsen vuonna 1688, protestantit olivat
hyvin tyytymättömiä. Kuningas oli katolinen ja heidän keskuudessaan hyvin epäsuosittu.
Poikalapsi tiesi sitä, että kuningasvallan perijä oli syntynyt ja katolinen valta jatkuisi.
Niinpä katoliset laittoivat liikkeelle huhun eli tiedon, että poikavauva oli kuollut synnytyksessä - ja tilalle
makuuhuoneeseen oli joku palvelija kuljettanut huijarivauvan pannussa, jolla lämmitetään vuodetta.
He esittivät tavattoman yksityiskohtaisia seikkoja tästä huijarivauvan tuonnista ja olipa heillä
piirrettynä karttakin siitä, mitä reittiä vauvaa oli kuljetettu.
Tämä kaikkihan oli täyttä valhetta ja hölynpölyä. Kuningas Jaakko II:lla oli esittää
40:n synnytystä seuranneen todistajan valaehtoinen todistus tapahtumasta, mutta kansa, joka ei pitänyt
kuninkaasta, halusi uskoa tämän valheen ja itse asiassa lopulta suistikin kuninkaan vallasta.
Tulkoon vielä lisätyksi, että kun kuningattaret synnyttivät, niin nekin olivat osittain julkisia
tapahtumia. Synnytystä oli todistamassa suurikin hovinaisten joukko. Näin
saatiin tapahtumalle aina todistajat, sillä kuningasperheiden jälkeläisiin kohdistui
usein monenlaisia spekulaatioyrityksiä. Oliko syntynyt poikavauva todellakin oikea prinssi,
vai oliko hän pannupoika.
Yövierailulla kuninkaalla mukanaan miekka ja potta.
Kun kuningas Versaillesissa lähti öitsimään vaimonsa makuuhuoneeseen, hänellä oli mukanaan kaksi palvelijaa.
Toinen kantoi kuninkaan miekkaa ja toinen yöastiaa eli pottaa, hienommin sanottuna "kamaripottaa". Kun seurue saapui
makuuhuoneeseen, piti kaikkien, myös vaimon palvelijoiden, heti poistua.
Kuningatar Marie Leszczynsk.
Lukittuja ovia
Kun kuningatar Marie Leszczynska (1703 - 1768) omassa makuuhuoneessaan tiesi, että hänen miehensä, kuningas Ludvig XV (1710 - 1774)
oli tulossa yöksi kuningattaren makuuhuoneeseen, hän pyysi palvelijoita lisäämään yhden tyynyn vuoteeseen.
Synnytettyään kymmenen lasta Marie päätti, että "kyllin on kylliksi ja liika on liikaa", ja eräänä yönä huomasi
makuuhuoneeseen pyrkivä kuningas, että ovi olikin lukittu - ja sellaisena pysyikin.
Hampton Courtin palatsissa kuningattarella oli vuoteessaan lukitusmekanismi, jolla hän sai makuuhuoneen oven lukituksi
silloin, kun kuningas oli siellä - jotta kukaan ei pääsisi silloin sisään. Sillä sisään tulijoitahan muuten oli
lähes kaiken aikaa.
Makuuhuoneissa oli muitakin, kuin ihmisiä
Emme haluaisi millään muotoa alentaa sitä ylevää tunnelmaa, jonka vallassa luonnollisestikin
tutustumme menneiden aikojen hovielämään makuuhuoneissa, mutta emme voi väistää niitä totuuksia,
joita historioitsijat meille esittävät.
Kuninkaallinen vuodehan oli tavattoman suuri laitos. Siinä oli usein erityisiä rakennelmia, kuten
suojaverhoja sekä sivuilla että päällä. Vuoteessa käytetyt puu- ja kangasmateriaalit
edustivat suurinta ylellisyyttä. Kalliit, kimaltavat kankaat loivat juuri sellaisen ylevän vaikutelman,
jollaisen kuninkaalliset halusivat makuuhuoneissaan vieraileville välittääkin.
Ikävästi vain valtaisan paksujen, monikerroksisten patjojen, joissa materiaalit olivat aina vain arvokkaampia pintaa
lähestyttäessä, poimuissa ja kulmapiiloissa vilisteli usein jättimäisen isoja luteita,
jotka olivat kooltaan "kuin kovakuoriaisia".
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
©
Flickr/Dennis Jarvis
Ranskalaisen kuvernöörin makuuhuone 1740-luvulla Kanadassa
Ranskalaisen kuvernöörin, Augustin de Drucourtin 1740-luvun makuuhuone. Kuvernöörillä oli tapana
hoidella virkatehtäviään aamuisin vuoteestaan. Niinpä vuoteen ympärillä on tuoleja, joilla kävijät
näissä aamuneuvotteluissa voivat istua, ja kuvernööri saattoi itse työskennellä aamun varhaisimmat tunnit mukavasti
vuoteessaan loikoillen. Tämä makuuhuone sijaitsi hänen virkapaikassaan, Île-Royalessa eli Uudessa Ranskassa - ranskalaisten
hallitsemalla alueella Kanadassa.
Kuvernöörin vuoteen jalkopäässä, lattialla on suurikokoinen arkku, joka varmasti mietityttää,
että miksi se on siinä. Arkku jää hieman arvoitukselliseksi, mutta on mahdollista, että se on kuvernöörin
merimiesarkku, jossa hän piti tärkeimpiä tavaroitaan. Kuvernöörillähän oli merisotaupseerin tausta, ja hän
oli urallaan mukana kovissa meritaisteluissakin. Toinen mahdollisuus on se, että arkku
kuuluu huoneen sisustukseen. 1700-luvulla arkut olivat yleisesti huonekaluina käytettyjä ja ne korvasivat kaapit.
Tunturisudella oli mahdollisuus kysellä Kanadasta asti sitä, että mitä arkun sisällä on, mutta toistaiseksi
arkku pitää salaisuutensa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, - Copyright
©
Flickr/Dennis Jarvis
Diane de Poitiersin makuuhuone, Ranska
Diane de Poitiers (3. syyskuuta 1499 - 25. huhtikuuta 1566) oli ranskalainen aatelisnainen, joka
nautti suurta arvostusta Ranskan kuninkaan hovissa. Erityisesti siksikin, että hän oli kuningas Henrik II:n rakastajatar.
Kuningas rakennutti Dianelle Ranskaan lahjaksi ikioman linnan, nimeltään Château d'Anet.
Lähteet
Kuninkaallisten ja linnojen tiedot: Wikipedia.
Mail Online: What REALLY goes on inside the Royal bedroom?
Jane Warren: Secrets of the royal bedroom
Studio55.fi: Tiesitkö tätä makuuhuoneesta? Sänky on voinut olla todellinen kuolonloukko!
Päivi Parhi-Riikola: Suuret himot riivasivat Euroopan kuninkaallisia
Makuuhuoneiden tiedot: Kuvien yhteydessä olleet tiedot.