Robinson Crusoe

Pelastus

Kaikki päättyy aikanaan, tavalla taikka toisella. Niin päättyi Robinson Crusoenkin erakkoelämä kaukaisella paratiisisaarellaan. Eräänä päivänä Robinson heräsi sikeästä unestaan siihen, että Perjantai huusi laivan ilmestyneen saaren edustalle!

Mitenkään liian suoraviivaisesti ja yksinkertaisesti ei pelastuminenkaan tapahtunut, sillä ensiksi Robinson joutui valtaamaan laivan kapinoivilta merimiehiltä, jotka olivat olleet aikeissa jättää kapteeninsa Robinsonin saarelle, jota he olivat luulleet autioksi.

Lopulta koitti lähdön hetki. Robinson Crusoe otti saarelta lähtiessään muistokseen mukaansa ison, omatekoisen pukinnahkalakkinsa, päivänvarjonsa ja yhden papukaijoistaan. Hän jätti saaren joulukuun 19.päivänä, kuten laivan kirjat osoittavat, vuonna 1686, eleltyään siellä kaksikymmentäkahdeksan vuotta, kaksi kuukautta ja yhdeksäntoista päivää.

Pitkällisen matkan jälkeen Robinson Crusoe palasi takaisin Englantiin kesäkuun 11. päivänä 1687, oltuaan poissa kolmekymmentäviisi vuotta.

Muita alan teoksia

Hyvin harvat tietävät, että yksitoista vuotta ennen Robinson Crusoe-romaania ilmestyi juuri samaa aihemaailmaa kuvaava ja hyödyntävä teos. Kirjoittajana oli hollantilainen Hendrik Smeeks - hänen kirjansa nuoren sankarin nimi on Texel! Texelkin joutuu yksinään autiolle saarelle - mutta hän ei kestä tilanteen tuomia haasteita kuten kekseliäs Robinson, vaan luhistuu. Vieläkin harvemmat tietänevät, että Selkirkin lisäksi Defoe on saattanut käyttää romaaninsa lähteenä myöskin lontoolaisen Robert Knoxin muistelmateosta "An Historical Relation of the Island of Ceylon", joka ilmestyi 1681. Kirjassaan Knox kertoo siitä noin kahdenkymmenen vuoden ajasta, jonka hän joutui vasten tahtoaan asumaan singaleesien kuningaskunnassa Kandyssa Ceylonissa, nykyisessä Sri Lankassa.

Robinson Crusoe on eittämättä "kirjallisuuden kuuluisin haaksirikkoinen". Todellinen merihistoria on tulvillaan värikkäitä tapahtumia. Yksi niistä sijoittui vuonna 1789 syrjäiselle, tuliperäiselle saarelle - jonka nimenä on Pitcairn. Pitcairn sijaitsee noin 2200 kilometriä kaakkoon Tahitista. Sen äkkijyrkät rantakalliot kohoavat jopa liki 350 metrin korkeuteen. Pitcairn jäi historian lehdille siksi, että joukko englantilaisia merimiehiä nousi sille tuona kyseisenä vuonna. He eivät olleet haaksirikkoutuneita, eivätkä myöskään huvimatkailijoita - vaan eräitä kaikkein kuuluisimmista kapinallisista. Ennen saarelle rantautumistaan he olivat nousseet kapinaan Bounty-laivallaan sen kapteenia - William Blighia vastaan.

Robinson Crusoen jatko-osa

Defoe kirjoitti Robinson Crusoelle jatko-osankin "The Further Adventures of Robinson Crusoe" mutta se ei saavuttanut sitä samaa suosiota, kuin varsinainen alkuteos, "robinsonadi". Muuta Defoen tuotantoa ovat mm. "Kapteeni Singleton", "Moll Flanders" eli "The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders" ja "Roxana".
Robinson Crusoesta tunnetaan lukuisa määrä erilaisia muunnelmia - ja täydellisenä alkuteos suomennettiin vasta 250 vuotta kirjailijan syntymän jälkeen.

Robinson Crusoe jatko-osineen

Otava on julkaissut vuonna 2000 Juhani Lindholmin suomentamana täydellisen Robinson Crusoen. Tässä 510-sivuisessa teoksessa on mukana myös Robinson Crusoen toinen, jatko-osa. Kolme sukupolvea suomalaisia on elänyt siinä uskossa, että kertomus päättyy, kun Robinson Crusoe pääsee takaisin kotimaahansa Englantiin. Tosiasiassa tähän päättyy vasta romaanin ensimmäinen osa. Yleensä suomentamatta jätetyssä toisessa osassa Robinson Crusoe palaa saarelle katsomaan, miten ihmiset selviävät pienessä siirtokunnassaan. Miten on käynyt alkuasukaspalvelija Perjantain? Entä vaimon ja lasten? Matka kestää kymmenisen vuotta ja vie Robinson Crusoen moniin uusiin seikkailuihin ja vaaroihin. Tiedossa on runsaasti yllätyksiä: ei nimittäin paljon puuttunut, ettei Crusoe käynyt Suomessakin.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © cigcardpix
Art used with permission.

Lasten ranskalaisessa keräilykortissa vuodelta 1905 lapset ovat päässeet seikkailemaan Robinson Crusoen lailla.

Päätössanat

Defoe itse vihjaili, että Robinson Crusoe-romaanin tapahtumat perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa. Tietenkään hän ei tarkoittanut tätä ihan konkreettisesti - hänen omat koettelemuksensa eivät olleet sattuneet autiolla saarella, vaan tiuhaan asutussa Englannissa. Defoen kärsimykset olivat myös hieman toisenlaisia: hän itse joutui koko ikänsä pakoilemaan velkojiaan ja kärsimään poliittisten vastustajiensa hyökkäilyistä. Daniel Defoella oli aika hauska ja kuvaava ilmaus, kun hän puhui oman elämänsä kulusta: "Yksikään ihminen ei ole kokenut minua enemmän onnen vaihteluita - kolmetoista kertaa olen ollut rikas ja köyhä". Eli aikamoista vuoristorataa oli Defoen oma elämäkin.

Defoe kirjoitti Crusoen jälkeen laajan filosofisen jälkikirjoituksen, jossa hän analysoi ihmisen yksinäisyyttä. Hän tuli jo tuolloin siihen tunnettuun johtopäätökseen, että ihminen voi olla ihan yhtä yksinäinen suurkaupungin vilinässä, kuin erakkona autiolla saarella. Robinson Crusoessa voimme nähdä kaikenlaista suurta symboliikkaa ja "filosofisia virityksiä" - mutta yhtä hyvin voimme nähdä siinä vain suuren seikkailun ja seikkailukertomuksen ainekset. Robinson Crusoessa ihminen on ikuisella tutkimusmatkallaan ja löytöretkellään: etsimässä itseään ja hahmottamassa ympäröivää maailmaa. Juuri niinhän konkreettisesti on yllä olevassa kuvassa: kaiken aikaa Robinson etsii jotakin. Mutta mitä? Itseään, toista ihmistä, seuraavan niemen takaa löytyvää rantaa...? Jokainen lukija päättäköön tämän itse.

All Rights Reserved
*Kuvat Copyright © cigcardpix
Art used with permission.

Lasten ranskalaisissa keräilykorteissa vuodelta 1905 lapset ovat päässeet seikkailemaan Robinson Crusoen lailla.

Lähteinä
Daniel Defoe: Robinson Crusoe - WSOY

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kirjankannesta alla Copyright sergiopictures

Saari jää

Ylemmässä kuvassa Robinson on vielä saarella - alemmassa hän on juuri lähdössä ja elämä Perjantain kanssa saarella päättyy. Keräilykorttien taidetta vuodelta 1910.

*** www.tunturisusi.com ***