PÖLLÖT (Strigidae)
Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon.
Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.
Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta.
Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa
ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan
ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin.
Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien
höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää
joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka
helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä
ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä
rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö,
lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä
on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)
Varpuspöllö on aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä. Silti se saalistaa usein myös päivisin,
kuten se tekee talvisin koko valoisan ajan.
Varpuspöllön näkee usein istuskelemassa aivan avoimesti puun latvassa, tai muulla näkyvällä paikalla.
Kiihtyneenä ollessaan, paikannettuaan saaliin, varpuspöllö nykii lepinkäismäisesti pyrstöään ja lentoon syöksähtäessään
se lentää nopeasti ja tikkamaisesti aaltoillen. Häirittynä
se saattaa tekeytyä hyvin kapeaksi, jolloin se näyttää myös pienet korvatupsunsa.
Talvisilla vaelluksillaan varpuspöllö ei sanottavasti pelkää ihmistä. Pihalle tulleita
pöllöjä saa usein tarkastella 2 - 3 metrin etäisyydeltä ilman, että linnut
osoittaisivat pelkoa. Käytös on ihan toisenlaista ja hyvin piilottelevaa pesäpaikalla.
Äänet
Varpuspöllön soidinkausi alkaa helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla ja jatkuu
toukokuun alkuun.
Soidinaikana molemmat sukupuolet ääntelevät suuresti punatulkkumaista, mutta hiukan
pitempää ja täyteläisempää "hyy hyy hyy..." tai "pyyp pyyp pyyp..." vihellystä runsaan sekunnin välein, pitkinä
sarjoina. Tästä äänestä lajilla on useita rytmillisesti poikkeavia muunnoksia. Melko yleinen on esimerkiksi
nelitavuinen "hyy-hy-hy-hy", jossa lyhyet tavut ovat matalampia kuin alun pitkä vihellys.
Innokkaimmin laulaa koiras, mutta usein myös naaras osallistuu soitimeen, vastaamalla koiraalle.
Naaras saattaa vastata koiraalle korkealla, hennosti kerjäävällä
"psii"-äänellä, joka on pesivän parin yhteysääni.
Useimmista muista pöllöistä poiketen varpuspöllön soidin keskittyy aamuyölle kahteen-kolmeen auringonnousua edeltävään tuntiin,
mutta laji laulaa myös iltayöllä. Hyvissä olosuhteissa soidinhuuto kuuluu noin 1,5 kilometriä, tuulessa
alle kilometrin. Vielä naaraan hautoessa koiras voi laulaa "itsekseen" puoliteholla
pesän läheisyydessä.
Tuntomerkkejä
Kottaraistakin pienempänä, vain vähän punatulkkua suurempana varpuspöllö on kääpiö pöllöjen joukossa, onhan se koko
Euroopankin pienin pöllö ja pienin petolintu. Pienestä koostaan huolimatta varpuspöllö on
pulleavartaloinen ja voimakasrakenteinen.
Pää on pieni, pyrstö suhteessa hieman pidempi. Lyhyt pyrstö on tummanruskea, kapein,
valkoisin poikkijuovin.
Pituutta linnulla on 16 - 19 cm, siipiväli on 34 - 36 cm ja painoa on
60 - 70 g. Naaras on aina koirasta suurempi.
Höyhenpuku on päältä tumman harmaanruskea pienin kellanvalkein täplin, alta harmaanvalkea
mustanruskein pitkittäisjuovin.
Varpuspöllön ympyräkuvioisen naaman ilme on hyvin tuikea; lyhyiden valkoisten silmäkulmien
alta tuijottaa kaksi rikinkeltaista silmää.
Nuoren linnun hieman punertavasävyiseen, epämääräisemmän väriseen höyhenpukuun ilmestyy aikuisen linnun valkeaa täplitystä vasta
syksyn osittaisen sulkasadon jälkeen.
Levinneisyys ja muutto
Varpuspöllöjä tavataan Euraasiassa, Keski- ja Pohjois-Euroopasta aina Tyynelle valtamerelle
asti ulottuvalla, valtavalla alueella.
Suomessa varpuspöllö esiintyy etelästä noin Sodankylän korkeudelle asti.
Suomessa pesii noin 10 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 100 000 - 500 000 yksilöä.
Varpuspöllö on paikkalintu, mutta joinain syksyinä on todettu laajamittaistakin vaellusta etelään,
joten se on myös vaelluslintu.
Syvemmällä metsissä asuvat varpuspöllöt ilmestyvät syyskuusta lähtien ihmisasutuksen
liepeille. Talvisin varpuspöllöt ovat usein lintulaudoilla vaanimassa tiaisia.