Tunturisuden sivut

PÖLLÖT (Strigidae)

Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.

Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.

Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).

Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.

Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.

Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.

Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.

Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.

Varpuspöllö

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)

Varpuspöllö on aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä. Silti se saalistaa usein myös päivisin, kuten se tekee talvisin koko valoisan ajan. Varpuspöllön näkee usein istuskelemassa aivan avoimesti puun latvassa, tai muulla näkyvällä paikalla.

Kiihtyneenä ollessaan, paikannettuaan saaliin, varpuspöllö nykii lepinkäismäisesti pyrstöään ja lentoon syöksähtäessään se lentää nopeasti ja tikkamaisesti aaltoillen. Häirittynä se saattaa tekeytyä hyvin kapeaksi, jolloin se näyttää myös pienet korvatupsunsa.

Talvisilla vaelluksillaan varpuspöllö ei sanottavasti pelkää ihmistä. Pihalle tulleita pöllöjä saa usein tarkastella 2 - 3 metrin etäisyydeltä ilman, että linnut osoittaisivat pelkoa. Käytös on ihan toisenlaista ja hyvin piilottelevaa pesäpaikalla.

Äänet

Varpuspöllön soidinkausi alkaa helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla ja jatkuu toukokuun alkuun.

Soidinaikana molemmat sukupuolet ääntelevät suuresti punatulkkumaista, mutta hiukan pitempää ja täyteläisempää "hyy hyy hyy..." tai "pyyp pyyp pyyp..." vihellystä runsaan sekunnin välein, pitkinä sarjoina. Tästä äänestä lajilla on useita rytmillisesti poikkeavia muunnoksia. Melko yleinen on esimerkiksi nelitavuinen "hyy-hy-hy-hy", jossa lyhyet tavut ovat matalampia kuin alun pitkä vihellys.

Innokkaimmin laulaa koiras, mutta usein myös naaras osallistuu soitimeen, vastaamalla koiraalle. Naaras saattaa vastata koiraalle korkealla, hennosti kerjäävällä "psii"-äänellä, joka on pesivän parin yhteysääni.

Useimmista muista pöllöistä poiketen varpuspöllön soidin keskittyy aamuyölle kahteen-kolmeen auringonnousua edeltävään tuntiin, mutta laji laulaa myös iltayöllä. Hyvissä olosuhteissa soidinhuuto kuuluu noin 1,5 kilometriä, tuulessa alle kilometrin. Vielä naaraan hautoessa koiras voi laulaa "itsekseen" puoliteholla pesän läheisyydessä.

Varpuspöllö

Tuntomerkkejä

Kottaraistakin pienempänä, vain vähän punatulkkua suurempana varpuspöllö on kääpiö pöllöjen joukossa, onhan se koko Euroopankin pienin pöllö ja pienin petolintu. Pienestä koostaan huolimatta varpuspöllö on pulleavartaloinen ja voimakasrakenteinen. Pää on pieni, pyrstö suhteessa hieman pidempi. Lyhyt pyrstö on tummanruskea, kapein, valkoisin poikkijuovin. Pituutta linnulla on 16 - 19 cm, siipiväli on 34 - 36 cm ja painoa on 60 - 70 g. Naaras on aina koirasta suurempi.

Höyhenpuku on päältä tumman harmaanruskea pienin kellanvalkein täplin, alta harmaanvalkea mustanruskein pitkittäisjuovin.

Varpuspöllön ympyräkuvioisen naaman ilme on hyvin tuikea; lyhyiden valkoisten silmäkulmien alta tuijottaa kaksi rikinkeltaista silmää.

Nuoren linnun hieman punertavasävyiseen, epämääräisemmän väriseen höyhenpukuun ilmestyy aikuisen linnun valkeaa täplitystä vasta syksyn osittaisen sulkasadon jälkeen.

Varpuspöllö

Levinneisyys ja muutto

Varpuspöllöjä tavataan Euraasiassa, Keski- ja Pohjois-Euroopasta aina Tyynelle valtamerelle asti ulottuvalla, valtavalla alueella. Suomessa varpuspöllö esiintyy etelästä noin Sodankylän korkeudelle asti. Suomessa pesii noin 10 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 100 000 - 500 000 yksilöä.

Varpuspöllö on paikkalintu, mutta joinain syksyinä on todettu laajamittaistakin vaellusta etelään, joten se on myös vaelluslintu. Syvemmällä metsissä asuvat varpuspöllöt ilmestyvät syyskuusta lähtien ihmisasutuksen liepeille. Talvisin varpuspöllöt ovat usein lintulaudoilla vaanimassa tiaisia.
Varpuspöllö

Varoitus pesän luona on samea ja korkea "spiii-i", paino lopussa. Tätä varoitusta lintu toistelee harvakseen, itse piilossa pysytellen.

Ennen parittelua koiras huutaa voimakasta, kalasääskimäistä "pjiu"-huutoa ja parittelun aikana linnut ääntelevät kiihkeää viserrystä ja kitinää.

Syksyisinkin varpuspöllö voi uudelleen vihellellä, silloin äänivalikoimassa on myös läpitunkeva, nouseva "tyo-tyo-tyo"-huuto- eli vihellyssarja. Tätä hyvin voimakasta ja kimeää, loppua kohti pingottuvaa ja nousevaa vihellyssarjaa voi kuvata myös "tjut tjyt tjit-tjit-tjit-tjit-tji-tji-jijijijijiji". Ääntä ei uskoisi niin pienen linnun aikaansaamaksi.

Varpuspöllö
Varpuspöllö

Saalistus

Varpuspöllön ravintoa ovat pikkujyrsijät ja pikkulinnut. Varpuspöllö on ainoa pöllömme, joka säännöllisesti käyttää paljon lintuja ravinnokseen, etenkin pesimäkauden lopulla. Kookkaimmat varpuspöllön saalistamista linnuista, kuten käpytikka, punakylki- ja laulurastas, ovat sitä itseään isompia. Pienemmistä linnuista varpuspöllö napostelee nokkaansa tavallisimmin peippoja ja kerttuja. Talvisin varpuspöllöt keräävät saaliistaan varastojakin pikkulintujen pönttöihin. Ne siirtelevätkin näitä varastoimiaan eläimiä pöntöistä toisiin, mutta eivät suinkaan syö kaikkia näin varastoimiaan saaliseläimiä.

Erityisesti lisääntymisaikana tärkeimmän ravinnon muodostavat myyrät, ja niistä tärkein on metsämyyrä. Varpuspöllö ja metsämyyrä ovat aktiivisia juuri samoina vuorokauden aikoina.

Varpuspöllö

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Sergey Yeliseev

Pesintä

Varpuspöllö on reviirilintu, mutta sen reviiri voi olla varsin pieni. Reviirinsä omistusoikeutta koiras kuuluttaa laulullaan. Laulupaikakseen se valitsee tavallisesti jonkin korkean kuusenlatvan pesäkolon läheisyydessä. Kuusi on pesäpuistakin yleisin.

Koiras esittelee naaraalle alueellaan olevia pesäkoloja, menemällä kololle saalis kynsissään. Se jää aukolle viheltämään ja houkuttelee naaraan luokseen. Naaraan tullessa paikalle koiras vie saaliin koloon ja poistuu itse sieltä. Naaras köy syömässä myyrän. Jos se ei hyväksy koloa, koiras voi esitellä muitakin koloja, joista naaras valitsee sopivimman.

Varpuspöllö pesii syrjäisillä havu- ja sekametsäalueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Pesimäaikanaan lintu viettää hyvin huomaamatonta elämää ja siksi lajin ei tienoilla juuri uskota elävänkään, koska sitä ei nähdä. Pesimäaikana lähes ainut mahdollisuus nähdä varpuspöllö on se, että tietää sen pesimäpaikan. Vaikea havaittavuus johtuu sekä varpuspöllön pienestä koosta, piileksivistä elintavoista, äänettömyydestä, että myös vanhojen ja tiheiden metsien suosimisesta.

Pesä on vanhassa tikan, yleensä pohjantikan tai käpytikan, kolossa. Harvemmin pöntössä, mutta varpuspöllö voi joskus pesiä jopa jossakin rakennuksen seinäkolossakin. Hautova varpuspöllö ei helmipöllöstä poiketen tule pesäpuuta koputeltaessa kolonsuulle ulos asti kurkistelemaan, kuka koputtelee ja häiritsee. Se on kuitenkin utelias ja naaras voi hieman kohottautua kolon hämärässä kurkkimaan, jos se uskoo, että sitä ei nähdä.

Muninta on huhtikuun loppupuolella ja toukokuussa. Valkoisia munia on 5 - 8. Naaras aloittaa hautomisen vasta, kun ainakin puolet munista on munittu, taikka kun munaluku on täynnä. Naaras hautoo 28 vrk ja ruokkii kuoriutuneita poikasia koiraan pesän lähelle tuomalla ravinnolla. Itse naaras lähtee saalistamaan vasta poikasajan loppupuolella. Poikaset jättävät pesän noin 30 vrk vanhoina. Emoistaan riippumattomiksi ne tulevat kuukautta myöhemmin.

Varpuspöllö pesii myöhemmin, kuin muut pöllömme. Myöhäisyys johtuu siitä, että näin varpuspöllö voi ruokkia omia poikasiaan muiden lintujen poikasilla.

Varpuspöllö

Varpuspöllö

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Frank Vassen


Varpuspöllö

All rights reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Tapio Hurme
Photo used with permission.


Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Pöllöt