|
|
|
|
HIRTTOTUOMIO HIRTTÄJÄISET
Villissä Lännessä ammuttiin kuin viimeistä päivää.
Joka tapauksessa ihmisiä surmattiin aseilla tavaton määrä. Yllättävää on sitten
se, että kun joku sai oikeudessa kuolemantuomion, niin häntä ei ammuttukaan -
vaan aina hirtettiin.
Hirsipuun huminaa
Kuvassa oikealla vanha hirsipuu, johon on ripustettu entisaikojen muistoksi
parit hirttoköydet. Hirsipuu on todellakin aito hirsipuu,
jossa ovat keinuneet elämänsä viimeiset sekunnit monet pahantekijät.
Dodge City - Boot Hill Hanging Tree.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright -
Kevin Harber
|
|
|
|
|
|
Hirttäjäisten historiaa
Kuolemantuomion täytäntöönpano hirttämällä on ihmiskunnan historiassa yksi vanhimpia
käytettyjä menetelmiä. Erityisesti Villin Lännen kesyttömillä rajaseuduilla
hirttotuomio nousi uuteen kukoistukseen. Yhdysvaltain lainsäädännössä kuolemantuomion
toteutus hirttämällä on ollut perinne. Vielä edelleenkin Yhdysvalloissa
eräissä osavaltioissa on voimassa lainsäädäntö, joka mahdollistaa kuolemantuomion
toteuttamisen hirttämällä. Näin tapahtui vielä vuonna 1996.
Myös Suomessa hirtettiin
Villin Lännen hirttäjäisten yhteydessä on syytä muistaa, että myös Suomessa
erityisesti Ruotsin vallan aikana hirtettiin usein rikollisia.
Hirttotuomion saattoi saada jopa varkaudesta.
Sodan eturintamassa tuomari Parker
Tuomari Isaac Charles Parker (1838 - 1896)
toimi tuomarina läntisessä Arkansasissa vaarallisina aikoina, jolloin
laittomuudet rehottivat kiivaimmillaan.
Useamman sadankin lainsuojattoman miehen muodostamat rikollisjoukkiot
kiersivät pitkin maita ja mantuja valmiina ryöstämään ja tarvittaessa tappamaan.
Näitä miehiä ei tuntunut pidättelevän mikään ja he varsin avoimesti
yrittivät osoittaa, että lait eivät olleet olemassa heitä varten ja heille ei kukaan voisi mitään.
Jopa kokonaiset kaupungit jäivät ajoittain näiden rikollisjoukkioiden terrorin alle,
pienemmistä kylistä puhumattakaan.
Itse asiassa oli meneillään sota, jossa taistelivat vastakkain rikolliset -
ja vasta järjestäytymässä oleva yhteiskunta.
Rikollisten vastaisen rintaman eturivissä olivat lainvalvojat, rangerit, seriffit ja apulaisseriffit
sekä tuomarit, joista yksi maineikkaimpia oli Isaac Charles Parker.
Parker oli omalta osaltaan osoittava kaikille, että lait koskettivat jokaista.
Ja jokaisen, joka syyllistyi raskaaseen rikokseen, oli eräänä päivänä
kyettävä kohtaamaan se, että edessä oli nousu pitkin natisevia portaita, vetelin polvin
hirttolavalle, jossa kaikesta tekemästään joutui maksamaan suurimman hinnan.
Parker osallistui myös hirsipuuteknologian kehitystyöhön, sillä hän suunnitteli
hirsipuusarjan, jossa saattoi hirttää kerralla useamman ihmisen.
Lue lisää Parkerista oikealta.
|
Miksi ei ampumalla
Syitä siihen, miksi juuri hirttäminen oli Villissä Lännessä arvossaan, voi pohtia.
Hirttotuomiota eivät käytelleet vain tuomioistuimet, vaan sitä käyttivät myös
lynkkausjoukot silloinkin, kun ampuminen olisi tapahtunut huomattavasti helpommin
ja nopeammin. Yksi syy hirttotuomion käyttöön piilee varmaan siinä, että
siinä tuomittu kärsii suuremman, julkisen nöyryytyksen ja häväistyksen - etenkin silloin,
kun tuomio on laitettu toimeen julkisesti, hirttolavalla keskellä kaupunkia.
Näissä tilaisuuksissa, joita yleisö on saanut seurata, on ollut varmasti sitä
samaa karnevaalitunnelmaa, jota on ollut Euroopan noitarovioilla. Kansan mielestä paha on saanut
palkkansa ja tuon palkanmaksun hetkillä kansa on voinut saada tapahtumasta
itselleen ilmaista iloa ja jännitystä. Tätä emme tietenkään enää nykypäivän
sivistyneessä yhteisössä voi muuta kuin ihmetellä, mutta ajat ovat olleet toiset.
Julkiset hirttäjäiset Villissä Lännessä kytkeytyivät aikaan, joka muutenkin
on ollut täynnä väkivaltaa ja tappamista, eivätkä ne siten ole nostaneet
sitä vastustusta, joka tänä omana aikanamme olisi selviö.
Hirttäjäispäivän huumaa
Esimerkinomaisesti kaivamme historian hämäristä päivänvaloon yhdet hirttäjäiset.
Arkansasissa, Forth Smithissä nähtiin todellinen yleisöryntäys 3.9.1875, kun kerralla hirtettiin
kuusi rikollista - näistä kolme oli valkoisia, kaksi intiaaneja ja yksi
oli musta. Yleisöä ja lehdistöä saapui kaikkialta, Little Rock'ista,
St. Louis'ista ja Kansasista ja heitä oli paikalla lopulta noin 5 000.
Lehdistöä paikalle saapui myös kauempaa, koko maasta.
Yleisö seurasi henkeään pidätellen, kuinka rikolliset talutettiin
rivissä vankilasta hirttolavalle. Lavalla jokaiselta tuomitulta kysyttiin,
oliko tällä joitakin viimeisiä toivomuksia tai viimeisiä sanoja.
Tuomiot antanut tuomari Isaac Charles Parker sai tämän tapahtuman jälkeen
lempinimen "The Hanging Judge" - hirttotuomari.
Isaac Charles Parker toimi tuomarina 21 vuotta ja käsitteli 13 490 juttua.
Näissä jutuissa hän tuomitsi vankilaan liki 10 000 henkeä ja antoi
kuolemantuomion, hirttämällä, 160 ihmiselle, joista 156 oli
miehiä ja 4 naisia. Vain 79 näistä tuomituista
kuitenkin lopulta hirtettiin, muut kuolemaan tuomitut joko tietyn vankeusajan jälkeen
armahdettiin tai kuolivat vankeudessa.
Parkeria on pidetty, vaikkakin hän suosi kuolemantuomioita, yhtenä
niistä ensimmäisistä, jotka ajoivat ja puolustivat rikosten uhrien oikeuksia.
Hän on siten kirjannut itsensä historian lehdille ikiajoiksi
legendana ja sankarina.
Lehdet kirjoittivat hirttäjäisistä näyttävästi kaikkialla maassa etusivuillaan
ja uutiset järkyttivät koko maassa lukijakuntaa. Paikalliset ihmiset
eivät tapauksesta järkyttyneet, he eivät kokeneet tuomioissa mitään vääryyttä,
päinvastoin. Paikalliset, näillä villeillä seuduilla elävät ja asuvat ihmiset
kokivat ja näkivät yhä uudelleen sen, kuinka viattomia ihmisiä
ryöstettiin ja surmattiin näiden rikollisten toimesta olemattomienkin
ryöstösaaliiden vuoksi tai jopa ihan muuten vaan, eikä heiltä
riittänyt hirtetyille pienintäkään sympatiaa. (Legends of America: Isaac Parker)
Lynkkausjoukot
Villin Lännen kulttuuriin kuuluivat lynkkaukset, joita laittoivat toimeen pikaisesti
ja ilman oikeudenkäyntejä tavallisisista siviileistä koostuvat lynkkausjoukot.
Lynkkaukset tehtiin poikkeuksetta hirttämällä. Etsittiin vain lähin
sopiva orsi tai puu ja laitettiin aikailematta ja reippaasti toimeksi.
Lynkkaukset olivat yleisiä
karjakentillä, joilla verekseltään kiinni saatu karja- tai hevosvaras
useinkin sai tuomionsa heti paikan päällä. Erityisesti hevosvarkautta
pidettiin äärimmäisen raskaana rikoksena, josta kiinni saatu hyvin usein lynkattiin.
Lynkkausjoukko saattoi muotoutua pikaisesti myös kaupungissa kadulla tai saluunassa,
kun väkijoukko alkoi jakaa oikeutta jollekulle rikoksesta tavatulle tai epäillylle.
Joskus siviiliväestö muodosti pysyvämpiä lynkkausjoukkoja, jotka lähtivät
aktiivisin toimin jäljittämään rikollisia. Taustalla tällaisessa
oli jokin erityisen kuohuttava rikollisuuden muoto, joka
sai kansalaiset ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Kuuluisimpia näistä siviilikansalaisten muodostamista
lynkkausjoukoista, vigilanteista, on Renon junanryöstäjiä jahtaamaan
alkanut Scarlet Mask Society. Tämä punaisin liinoin kasvonsa peittänyt
joukko muodostui useammasta sadasta miehestä. Joukko jäljitti ja lynkkasi hirttämällä
kymmenen Renon joukkion miehistä. Lue tarkemmin näistä
lynkkaavista vigilanteista!
|
|
|
|
|
|
Hirttotuomion täytäntöönpano
Kuvassa vasemmalla valmistaudutaan tuomion täytäntöönpanoon.
Tuomittu on James Fleming Parker - Prescott, Arizona - 3.6.1898.
Parker sai kuolemantuomion murhista ja junaryöstöistä.
Viime vaiheessa, epäonnisen junaryöstön jälkeen, Parker
pakeni perässään tulevaa possea kahdeksan päivän ajan Yavapai County'ssa,
Grand Canyonin alueella. Vangitsemisen jälkeen Parker vielä pakeni,
ampui paetessaan yhden ihmisen kuoliaaksi, jäi taas kiinni,
sai kuolemantuomion ja hirtettiin oikeustalon pihalla.
All rights reserved
*Kuva vasemmalla - Copyright - All rights reserved:
Sharlot Hall Museum of Prescott, Arizona
- Used with permission.
|
|
|
Aavekaupungin cowboyt - Ghost Cowboys
Useista Lännen kuhisevan vilkkaista kaupungeista on tullut
aavekaupunkeja, joiden kaduilla voi joskus nähdä aavecowboyn tyttöineen.
|
All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/06ilkeR - ilker Yüksel
- Used with permission.
|
|
|