| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
|
|
|
INTIAANIKULTTUURIT - POHJOIS-AMERIKAN TASANKOJEN INTIAANIHEIMOT - osa 1.
Arapaho-poika kuvaajan järjestelemässä studiokuvassa. Kuva ehkä 1890-luvulta tai ihan 1900-luvun alusta. Kuva Western History/Genealogy Department, Denver Public Library. |
TASANKOJEN JAOITTELU SIJAINNIN, HEIMOJEN JA KIELIRYHMIEN VÄLILLÄ
Sijainti POHJOISET TASANGOT Heimo Mustajalat (1) Tasankojen creet (1) Tasankojen ojibwat (1) Gros Ventret (1) Sarceet (2) Kieliryhmä/huomautus Algonkin (1). Alueen ikivanhoja asukkaita. Arkeologiset löydöt todistavat että mustajalkojen ja creeiden välillä oli voimakkaita yhteyksiä ja että heidän mytologiassaan oli yhteneväisyyksiä. Athapaskan (2). Tämä pieni heimo liittyi mustajalkoihin 1800-luvulla. Sijainti KESKITASANGOT Heimo Siouxit (lakotat, dakotat, nakotat) (1) Crowt (1) Mandanit (1) Hidatsat (1) Arikarat (2) Kieliryhmä/huomautus Siouan (1). Lakotat olivat läntisimpiä siouxheimoja. Dakotat, mandanit ja hidatsat olivat puoliksi paikallaan eläviä. Caddo (2). Joskus heitä kutsuttiin ”pohjoisiksi pawneeiksi”. Puoliksi paikallaan eläviä, Mandanista etelään Missourijoen varrella. Sijainti ETELÄISET TASANGOT Heimo Comanchet (1) Kiowat (2) Wichitat (3) Pawneet (3) Kiowa-apassit (4) Kieliryhmä/huomautus Uto-atsteekki (1) Kiowa (2) Caddo (3) Athapaskan (4) |
Apassi. -> apassit.
Sarcee. Kanadan puolella, Albertan provinssissa elävä alkuperäisten asukkaiden,
First Nations, intiaaniheimo,
joka nykyisin tunnetaan nimellä Tsuu T'ina Nation - ja myös
Sarsi tai Tsu T’ina (suuri määrä ihmisiä).
Saskatchewan- ja Athabaska-jokien yläjuoksuilla Albertassa asuneet intiaanit
pitivät elinkeinoinaan metsästystä ja keräilyä. Sarceet olivat sotajalalla
cree-heimon kanssa. Creet olivat varustautuneet hevosin ja tuliasein ja tämä pakotti
sarceet hakemaan turvaa mustajaloilta (blackfeet) ja liittoutumaan näiden kanssa.
Vuonna 1880 sijoittuminen reservaattiin. Tätä heimoa on jäljellä nykyisin 2 000 henkeä.
Tasankojen cree. Creet ovat Kanadan suurin alkuperäisten asukkaiden,
First Nations, kansa. Heitä on siellä yli 200 000. Osa cree-intiaaneista,
tasankojen creet,
on elänyt ja elää edelleen Yhdysvaltain puolella, Pohjois-Dakotassa
ja Montanassa. Kanadan puolella
creet ovat metsästäneet karibujen ja muiden ruokaa
antavien saaliseläinten ohessa turkiseläimiä turkiskauppiaille. Cree sanana
tulee ranskan kielen sanasta kristeneaux, josta se on lyhenne. Tosin,
nimityksen alkuperä on hämärän peitossa. Itse creet kutsuvat itseään
nimillä iyiniwok tai ininiwok - "ihmiset". Useimmilla heistä kielenä
nykyisin on joko englanti taikka ranska, mutta neljännes cree-intiaaneista
osaa puhua vielä omaa cree-kieltä.
Mustajalat (engl. Blackfeet tai Blackfoot).
Oma nimitys soyitapikh eli "preerian kansa". Mustiin jalkoihin
viittavan nimensä mustajalat saivat mokkasiineistaan,
jotka he värjäsivät mustaksi.
Mustajalat on alkuperäinen, amerikkalainen
kansa, joka on elänyt Montanassa, jonne se oli siirtynyt idästä, Suurilta
järviltä (engl. Great Lakes). Mustajaloilla on läheinen sukulaisuussuhde
Kanadan puolella, Albertan provinssissa eläviin kolmeen First Nations-
kansanheimoon, ja nämä ovat piegan, kainah eli veri-intiaanit
ja siksika, mustajalat. Kaikkia kolmea viimeksi mainittua kutsutaan myös mustajaloiksi.
Mustajalat olivat 1800-luvulla varsin tyypillisiä metsästäjiä, ja erityisesti turkismetsästys
oli heille tärkeä elinkeino, koska Kalliovuorten metsäisillä rinteillä
oli vahva majavakanta. He tappoivat myös useita Kalliovuorille
tulleita valkoisia majavanpyytäjiä eli trappereita, joidenka keskuudessa
olivat hyvin pahassa ja pelätyssäkin maineessa. Juuri majavanpyytäjät toivat matkoiltaan
koskemattomille ja villeille alueille
ensikäden tietoa mustajaloista, jotka koskaan aiemmin eivät olleet
tavanneet maillaan eurooppalaisia. Metsästyksen ohessa mustajalat harjoittivat
tarpeellisessa määrin maanviljelystä. Hevosia ja aseita saatuaan he 1800-luvun
alkupuolella siirtyivät lukuisien muiden heimojen tavoin kiitämään pitkin preerioita,
jotka biisoneineen tarjosivat ratsain liikkuville hyvät elinmahdollisuudet.
Mustajalat olivat hyvin sotaisia ja kahakoivat yhtenään
useimpien naapurikansojen kanssa. Jossakin vaiheessa mustajaloilla oli liittolaisinaan
arapahoihin lukeutunut atsina-heimo, jonka keralla mustajalat
hallitsivat ylivertaisina laajoja vuori-, laakso- ja tasankoaluieta.
Väkiluku 1700-luvun lopulla 15 000 henkeä,
mutta vuonna 1855 vain 7 600. 1990-luvulla Yhdysvalloissa noin 30 000 henkeä.
Gros ventre. Ranskalaisten antama nimitys näille tasankojen intiaaneille,
tarkoittaa isoa mahaa ja viitannee ranskalaisten käsityksiin siitä, että intiaaneilla
oli hyvä ruokahalu.
Alunalkaen gros ventret olivat arapahoista eronnut pieni ryhmä, joka lähti kehittymään
omaan suuntaansa. Biisoninmetsästäjiä, jotka asuivat tiipiissä.
Tunnissa koko kylä oli tarvittaessa pakannut kaikki tarvikkeensa ja valmiina
matkaan. Biisoneiden perässä riennettäessä ja vihollisten uhatessa lähtövalmiuden piti olla jatkuvaa.
Montanassa elää reservaatissa nykyisin 3 000 gros ventre-intiaania.
Assiniboin. Heimon nimi voidaan kirjoittaa myös muotoon Assiniboine.
Aikoinaan assiniboinit asuivat eteläisessä Manitobassa.
Sittemmin heidän asuinseutujaan ovat olleet Montana, Alberta, ja Saskatchewan.
Assiniboinit edustavat intiaanien tyypillistä tasankokulttuuria 1800-luvulta.
Kun eurooppalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran assiniboineja, näillä ei ollut
pysyvää asuinpaikkaa, vaan assiniboinit seurasivat tasangoilla ruokaa ts. saaliseläimiä.
Liittolaisikseen intiaanien keskinäisiin sotiin, hevosten
ja tuliaseiden tultua käyttöönsä, assiniboinit saivat creet - ja vastassa
olivat mustajalat. Isorokko lannisti aikoinaan tämänkin varsin elinvoimaisen ja
runsaslukuisen heimon 1800-luvulla.
Vuonna 1990 assiniboineja oli USA:ssa 5 500 ja Kanadan puolella
Saskatchewanin ja Albertan reservaateissa 1 500.
Tasankojen ojibwa. Toinen nimi, ehkä yleisemmin käytettykin, on
chippewa. Tasangoilla asuvista chippewoista tarkka nimitys
on tasankojen chippewa. Yksi merkittävimmistä intiaaniheimoista
Pohjois-Amerikassa. Kielenä algonkian. Asuivat aikoinaan Suurten järvien
rannoilla, mutta joutuivat siirtymään sieltä muiden heimojen ja uudisasukkaiden
paineessa kohti länttä. 1700-luvulla monet chippewa-ryhmät olivat
saavuttaneet nykyisen Pohjois-Dakotan ja Saskatchewanin ja omaksuneet tasankojen
elämäntavat. Liikkuivat usein yhdessä liittolaistensa assiniboinien
ja cree'ien kanssa, käyden kauppaa American Fur Companyn kanssa turkisyhtiön
kauppakonttoreissa Mandanissa ja Hidatsassa.
Varis (engl. Crow). Oma nimitys Absaroka tai Apsáalooke, suomalaisena
apsaroke - nimityksen merkitys linnut, ehkä "varikset". Varikset asuivat muinoin
Yellowstone-joen laaksossa puhvelin nahasta valmistetuissa, suurikokoisissa tiipiissä.
Tyypillisiä tasankojen metsästäjiä. Turkiksilla kauppaa käyvälle
American Fur Companylle varikset olivat intiaaniheimoista ehkä toiseksi tärkein kauppakumppani.
Sotivat riistamailleen tunkeutuvia muita intiaaniheimoja vastaan
kärsien usein tappioitakin. Varikset tulivat tunnetuiksi Yhdysvaltain
armeijan tiedustelijoina. He olivat siouxien vihollisia ja auttoivat
armeijaa sodissa siouxeja vastaan. Hidatsojen lähisukulaisia
ja ystäviä. Varisten katsotaan varhemmin erottautuneen
omille teilleen juuri hidatsoista. Väkiluku varhemmin 4 000 - 5 000 henkeä ja
nykyisin noin 10 000. Nykyinen asuinpaikka Montana, lähellä Little Big Hornia.
Hidatsa. Hidatsat elivät mandaneitten tapaan Missourijoen tienoilla
ja jo 1600-luvulla. Hidatsat olivatkin mandaneitten liittolaisia ja asuivat
usein samoissa kylissäkin heidän kanssaan, vaikka puhuivatkin eri kieltä.
Elinkeinona maanviljelys ja metsästys. Varikset (engl. Crow) erottautuivat
omille teilleen hidatsoista. Hidatsoja oli 1700-luvulla ehkä 2 000 - 3 000.
|
|
|
Mandan. Ensimmäisinä tuntemistamme nykyisistä intiaaniheimoista
mandanit asettuivat asumaan seudulle, jonka nyt tunnemme Pohjois-Dakotana.
He tulivat sinne jo 1400 - 1500-luvuilla ja asuivat puoliksi pysyvissä
kylissä ja kaupungeissaan maamajoissa (kuvassa yllä), Missourijoen laaksoissa. Tiipiitä he käyttivät vain
biisoneita metsästäessään tai muuten matkustaessaan. Elinkeinona
heillä oli maanviljelys. Mandaneita oli vuonna 1780 ehkä jopa 9 000, tai selvästi vähemmän.
Preerian kansana mandanien lähinaapureita ja ystäviä olivat hidatsat ja lopulta
myös entiset viholliset, arikarat. Nykyisin mandaneita on alle 100.
Tutkimusmatkailijat Lewis ja Clark vierailivat mandanien luona, heidän kylissään vuosina 1804 - 1805. "Mystilliset mandanit: walesilainen intiaaniheimo Missourin rannoilla." Lähelle paikkaa, missä Knifejoki yhtyy Missouriin, Lewisin ja Clarkin tutkimusretkikunta perusti talvehtimistaan varten asemapaikan, jolle annettiin nimeksi Fort Mandan naapureina olevien mandani-intiaanien mukaan. Uuden vuoden päivänä vuonna 1805 Clark kävi eräässä mandani-kylässä "poistamassa joitakin pieniä väärinkäsityksiä", ja musta palvelija York esitti tilaisuudessa tansseja, mikä huvitti väkijoukkoja suuresti ja heitä hämmästytti, että niin iso mies voi olla niin ketterä. Samalla, kun mandanit ihmettelivät mustan Yorkin ihonväriä, kohdistui tutkimusmatkailijoiden ihmettely mandaneihin. Taru kertoi heidän periytyvän prinssi Madocista, jonka väitettiin perustaneen siirtokunnan Amerikkaan 1100-luvulla. Mandanien ulkonäkö tuki tarua. Nämä intiaanit olivat vaaleaihoisia, joillakin oli pähkinänruskea tai punainen tukka ja monella siniset tai harmaat silmät. Mandani-miehillä oli lisäksi parta ja molempien sukupuolten hiukset harmaantuivat vanhetessa, mikä ei ollut luonteenomaista muille intiaaniheimoille. Muutamat mandanikieliset sanat muistuttivat vastaavia walesinkielisiä. Tosin, kokonaisen talven mandanien parissa viettänyt pappi John Evans oli talven jälkeen vakuuttunut siitä, että yksikään mandani ei osannut ensimmäistäkään sanaa, joka vähääkään olisi muistuttanut walesia. Ennenkuin mandanien salaperäistä alkuperää oli ehditty tutkia, iskivät sodat ja isorokko, tuhoten liki koko heimon 1800-luvun lopussa."
Arikara. Arikarat ovat hidatsojen ja mandaneitten kaltainen heimo,
joka eli nykyisen Etelä-Dakotan alueella Missourijoen laaksossa jo 1700-luvulla.
He ovat erottautuneet omaksi heimokseen aikoinaan pawnee-heimosta.
Arikarat olivat yhteen liittoutuneiden mandaneitten ja hidatsojen vihollisia.
1800-luvun levottomina aikoina arikaratkin joksikin aikaa omaksuivat
tasankojen vaeltavan elämäntyylin ja elivät nomadien (=vaeltava paimentolainen) tapaan.
Vuoden 1837 isorokko-epidemia koetteli niin arikaroja, mandaneita kuin hidatsojakin
ja heimot melkein tuhoutuivat.
Tämän epidemian jälkeen arikarat liittoutuivat entisten vihollistensa mandaneitten
ja hidatsojen kanssa ja nämä kolme heimoa tunnetaan nykyään nimellä
Three Affiliated Tribes (engl.) eli kolme yhdistynyttä heimoa.
Teton sioux. ->sioux.
Yanktonai sioux. -> sioux.
Yankton sioux. -> sioux.
Santee sioux. -> sioux.
Cheyenne.
Myös suomeksi käytetty lyhyempää
muotoa cheynne. Cheyennet ovat tunnetuimpia tasankojen intiaaneista
ja he muodostuvat kahdesta yhdistyneestä heimosta, Sotaeo'o ja
Tsitsistas.
Cheyennet puhuvat algonkin-kieltä, jonka puhujien esi-isät muuttivat
noin vuonna 1700 itäisten metsien villiriisialueilta, perustaakseen
pohjoisten preerioiden maanviljelykseen ja metsästykseen perustuvat kylät.
Vielä vuonna 1780 cheyennet
asuivat pääasiallisesti Missourin ja Sheynnen varrella. Muiden heimojen
ahdistamina he siirtyivät 1800-luvun alussa lännemmäksi, Black Hillsin
rinteille ja ympäristöön Etelä-Dakotan ja Wyomingin rajamaille.
Cheyennet olivat vaeltavia biisoninmetsästäjiä, joita pitkäkasvuisina
ja kaunispiirteisinä ihailtiin ulkonäkönsä vuoksi. Tasangoilla eläessään
he asuivat tiipiissä, kiisivät ratsuillaan biisonien perässä ja sotivat
varisten, pawneiden, shoshonien ja utejen kanssa. Cheyennet liittoutuivat
siouxien kanssa, voittaakseen kenraali Custerin vuonna 1876.
Väkiluku
ennen 1800-lukua ehkä 4 000 henkeä ja vuonna 2000 kahdessa
reservaatissa Montanassa ja Oklahomassa noin 20 000 henkeä.
Ponca. Ensimmäisen kerran poncia kirjoitetun historian aikana
tavattiin Niobrara-joen maisemista Nebraskassa. Perinnekertoman mukaan he sieltä
siirtyivät Mississippijoen itäpuolisille alueille juuri ennen Kolumbuksen
tuloa Amerikkaan. Kartalle heidät on merkitty vuonna 1701 ja sijantipaikkana
tuolloin Missouri. Monien metsästystä harrastavien heimojen tapaan he olivat
toimittamassa aikanaan turkiksia valkoisille turkiskauppiaille. Isorokko iski heihinkin
vuonna 1804 ja vain 200 selvisi hengissä. Myöhemmin samalla vuosisadalla heidän
määränsä oli 700. Useiden tasankointiaanien tapaan poncat kasvattivat maissia
ja pitivät omia vihannesmaitaan.
Nykyisin poncia on 1 300.
Omaha. Omahat asuivat Ohio- ja Wabash-jokien metsäisillä mailla
ja he ovat erottautuneet omaksi heimokseen samoista isistä
quapawien kanssa. Quapawit siirtyivät Arkansasiin ja omahat puolestaan
lähelle Missourijokea, seuduille, jotka nykyisin ovat luoteista Iowaa.
Iowassa omahat joutuivat sotasille siouxien kanssa ja se ajoi heidät
seuraavaksi Bow Creekiä ympäröivälle alueelle koilliseen Nebraskaan.
Ranskalaiset turkismetsästäjät kohtasivat omahoita Missourijoella
1700-luvun puolivälissä. Omahat asustelivat samoissa kylissä 10 - 15 vuotta
ja lähtivät liikekannalle vasta, kun jokin sairaus, muu katastrofi tai siouxien hyökkäys
siihen pakotti. Biisoneiden kadotessa tasangoilta jäi omahoidenkin
selviytyminen enemmän taikka vähemmän USA:n viranomaisten,
ja sen mukanaan tuoman uuden kulttuurin varaan. Omahoilla
on tänä päivänä reservaatti Nebraskassa ja heidän määränsä on 6 000.
Quapaw. Toisena nimenä tällä heimolla on Arkansas. Quapawit
elivät muinoin
omahoiden, kansojen, poncien ja osageiden seurassa Ohio-laaksossa.
He rakensivat temppeleitä sekä hautapaikkoja, olivat viehtyneitä
mytologiaan ja tarkkoihin riitteihin ja asuivat pitkissä taloissa, joihin
mahtui useampia perheitä. Elinkeinona maanviljelys.
Ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Marquette oli ensimmäinen
monista ranskalaisista tutkimusmatkailijoista, joka vieraili quapawien
luona vuonna 1673. Oklahomassa on quapawien reservaatti ja heitä on 1 400.
Kansa eli kanza. Tunnetaan myös nimellä kaw. Nimet ovat
ranskalaisten kauppamiesten antamia ja heimonimestä juontuu
osavaltion nimi Kansas. Heimo, joka eli keskisessä Kansasissa
ja Saline-joen tienoilla. Heidät on liitetty symolisesti
tuuleen ja etenkin etelätuuleen, kansat olivat
"tuulen ihmisiä" (engl. The Wind People). Kieli siouan-kieliryhmässä. Kansoilla
on ollut läheiset suhteet omaha-, osage-, quapaw- ja ponca-intiaaneihin.
Heimon jälkeläisiä on jäljellä nykyisin yli tuhat henkeä, mutta puhdasverisiä kansoja heistä
ei ole yhtään. Monilla on kansojen verta suonissaan hyvin vähän,
eräillä vain 1/128. William Mehojah oli viimeinen puhdsverinen kansa,
ja kuollessaan 82-vuotiaana 23.4.2000 Omahan Metodisti-sairaalassa,
hän vei palan Amerikan historiaa mukanaan. (Lähde Linda Simpson: The Kansas/Kanza/Kaw Nation).
Osage.
Missourijoen lähiseutu jo 1600-luvulla ja etenkin
Osagejoki (engl. Osage River) siellä, Arkansas ja Suuret tasangot olivat osageiden maita.
Yhdessä apassien, komanssien ja kiowien kanssa he hallitsivat
läntistä Oklahomaa.
Osaget ovat kooltaan kookkaita, varhaisimpien uudisasukkaiden mukaan
he olivat kookkaimpia kohdatuista intiaaneista.
Osaget ovat mahdollisesti erottautuneet kansasta jonkin aikaa ennen eurooppalaisten
saapumista. Nykysin osaget asuvat reservaatissaan Oklahomassa,
ja heillä on siellä neljä kasinoa ja muuta turisteille suunnattua liiketoimintaa.
Heidän määränsä ylittää reilusti 10 000.
Iowa eli ioway. Oma nimitys pahodja. Iowat asustivat vuonna 1760
Iowan kaakkoisosassa.
He ovat kuuluja käsityötaidoistaan. Väkiluku vuonna 1760 1 100 henkeä, mutta vuonna
1874 vain 226 henkeä, romahduksen syynä isorokko. Maataloutta ja metsästystä harjoittaneet iowat pitivät päässään
turbaani-tyylistä päähinettä. Majavat ja karhut, biisonit ja hirvet olivat heidän metsästämiään eläimiä.
Varsin sotaisiakin iowat tarvittaessa olivat ja kävivät hanakasti etenkin kesäisin sotaretkillään
taistoon maihin liittyvistä oikeuksista.
Iowat ovat missouri-, omaha-, ponca- ja oto-heimojen sukulaisheimo, joiden kanssa
muodostanut aiemmin Winnebago-kansan, läheisissä suhteissa
siouxeihin. Heidän kielensä chiwere on alkuperältään siouan-kieli.
Saukit ja ketut olivat iowien liittolaisia.
Tänä päivänä iowat asuvat kahdessa paikassa: Missouri-joen laaksossa Kansasissa ja Nebraskassa,
sekä Oklahomassa.
Vuonna 1995 iowien väkiluku oli 2 147.
Oto. Yksi kolmesta heimosta, jotka muodostavat yhdessä ryhmän Chiwere.
Kaksi muuta heimoa ryhmässä ovat Iowa ja Missouri.
Kaikkien kolmen kielet eroavat toisistaan hieman.
Vuonna 1995 otoja eli 1 400.
|
|
| Powwow. Kuvissa yllä, intiaanit tanssivat powwow-tilaisuudessaan, joka on intiaanien perinteiset käräjät ja kokoontuminen. Sanaa käytetään nykyisin kaikista eri intiaaniheimojen tapaamisista, kokouksista ja kansanjuhlista. Nykyisin ovat yleisiä intiaanikansojen väliset powwow -kokoontumiset, joissa ohjelmana on muun muassa tanssia ja musiikkia, ja muita perinteiseen kulttuuriin liittyviä esityksiä, puheita sekä yleistä hauskanpitoa. Nykyajan powwow voi kestää 5 - 6 tuntia tai kokonaisen viikon. |
|
Artikkelin kirjoitti
InkaTaika
Kuvat Copyright Native American Powwow - © Gathering of Nations, Ltd. including Lähteinä mm: Native American Indian Genealogy Encyclopedia of North American Indians The Handbook of Texas Online DesertUSA Native Languages of the Americas Answers.com Kuva mandanien maamajasta US Army Corps of Discovery List of Native American Tribal Entities Ioway Nation Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa. Mike Sotter: Villi Länsi. Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West. Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains. Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991) Kuva Louisianasta PD Photo |
|
|