Apassi INTIAANIKULTTUURIT - POHJOIS-AMERIKAN TASANKOJEN INTIAANIHEIMOT - osa 1.

TASANKOJEN JAOITTELU SIJAINNIN, HEIMOJEN JA KIELIRYHMIEN VÄLILLÄ

Sijainti POHJOISET TASANGOT

Heimo

Mustajalat (1)
Tasankojen creet (1)
Tasankojen ojibwat (1)
Gros Ventret (1)

Sarceet (2)

Kieliryhmä/huomautus
Algonkin (1). Alueen ikivanhoja asukkaita. Arkeologiset löydöt todistavat että mustajalkojen ja creeiden välillä oli voimakkaita yhteyksiä ja että heidän mytologiassaan oli yhteneväisyyksiä.
Athapaskan (2). Tämä pieni heimo liittyi mustajalkoihin 1800-luvulla.

Sijainti KESKITASANGOT

Heimo

Siouxit (lakotat, dakotat, nakotat) (1)
Crowt (1)
Mandanit (1)
Hidatsat (1)

Arikarat (2)

Kieliryhmä/huomautus
Siouan (1). Lakotat olivat läntisimpiä siouxheimoja. Dakotat, mandanit ja hidatsat olivat puoliksi paikallaan eläviä.
Caddo (2). Joskus heitä kutsuttiin ”pohjoisiksi pawneeiksi”. Puoliksi paikallaan eläviä, Mandanista etelään Missourijoen varrella.

Sijainti ETELÄISET TASANGOT

Heimo

Comanchet (1)
Kiowat (2)
Wichitat (3)
Pawneet (3)
Kiowa-apassit (4)

Kieliryhmä/huomautus
Uto-atsteekki (1)
Kiowa (2)
Caddo (3)

Athapaskan (4)

Tasangot
Apassi. -> apassit.

Tasangot
Sarcee. Kanadan puolella, Albertan provinssissa elävä alkuperäisten asukkaiden, First Nations, intiaaniheimo, joka nykyisin tunnetaan nimellä Tsuu T'ina Nation - ja myös Sarsi tai Tsu T’ina (suuri määrä ihmisiä). Saskatchewan- ja Athabaska-jokien yläjuoksuilla Albertassa asuneet intiaanit pitivät elinkeinoinaan metsästystä ja keräilyä. Sarceet olivat sotajalalla cree-heimon kanssa. Creet olivat varustautuneet hevosin ja tuliasein ja tämä pakotti sarceet hakemaan turvaa mustajaloilta (blackfeet) ja liittoutumaan näiden kanssa. Vuonna 1880 sijoittuminen reservaattiin. Tätä heimoa on jäljellä nykyisin 2 000 henkeä.

Tasangot
Tasankojen cree. Creet ovat Kanadan suurin alkuperäisten asukkaiden, First Nations, kansa. Heitä on siellä yli 200 000. Osa cree-intiaaneista, tasankojen creet, on elänyt ja elää edelleen Yhdysvaltain puolella, Pohjois-Dakotassa ja Montanassa. Kanadan puolella creet ovat metsästäneet karibujen ja muiden ruokaa antavien saaliseläinten ohessa turkiseläimiä turkiskauppiaille. Cree sanana tulee ranskan kielen sanasta kristeneaux, josta se on lyhenne. Tosin, nimityksen alkuperä on hämärän peitossa. Itse creet kutsuvat itseään nimillä iyiniwok tai ininiwok - "ihmiset". Useimmilla heistä kielenä nykyisin on joko englanti taikka ranska, mutta neljännes cree-intiaaneista osaa puhua vielä omaa cree-kieltä.

Tasangot
Mustajalat (engl. Blackfeet tai Blackfoot). Oma nimitys soyitapikh eli "preerian kansa". Mustiin jalkoihin viittavan nimensä mustajalat saivat mokkasiineistaan, jotka he värjäsivät mustaksi. Mustajalat on alkuperäinen, amerikkalainen kansa, joka on elänyt Montanassa, jonne se oli siirtynyt idästä, Suurilta järviltä (engl. Great Lakes). Mustajaloilla on läheinen sukulaisuussuhde Kanadan puolella, Albertan provinssissa eläviin kolmeen First Nations- kansanheimoon, ja nämä ovat piegan, kainah eli veri-intiaanit ja siksika, mustajalat. Kaikkia kolmea viimeksi mainittua kutsutaan myös mustajaloiksi. Mustajalat olivat 1800-luvulla varsin tyypillisiä metsästäjiä, ja erityisesti turkismetsästys oli heille tärkeä elinkeino, koska Kalliovuorten metsäisillä rinteillä oli vahva majavakanta. He tappoivat myös useita Kalliovuorille tulleita valkoisia majavanpyytäjiä eli trappereita, joidenka keskuudessa olivat hyvin pahassa ja pelätyssäkin maineessa. Juuri majavanpyytäjät toivat matkoiltaan koskemattomille ja villeille alueille ensikäden tietoa mustajaloista, jotka koskaan aiemmin eivät olleet tavanneet maillaan eurooppalaisia. Metsästyksen ohessa mustajalat harjoittivat tarpeellisessa määrin maanviljelystä. Hevosia ja aseita saatuaan he 1800-luvun alkupuolella siirtyivät lukuisien muiden heimojen tavoin kiitämään pitkin preerioita, jotka biisoneineen tarjosivat ratsain liikkuville hyvät elinmahdollisuudet. Mustajalat olivat hyvin sotaisia ja kahakoivat yhtenään useimpien naapurikansojen kanssa. Jossakin vaiheessa mustajaloilla oli liittolaisinaan arapahoihin lukeutunut atsina-heimo, jonka keralla mustajalat hallitsivat ylivertaisina laajoja vuori-, laakso- ja tasankoaluieta. Väkiluku 1700-luvun lopulla 15 000 henkeä, mutta vuonna 1855 vain 7 600. 1990-luvulla Yhdysvalloissa noin 30 000 henkeä.

Tasangot
Gros ventre. Ranskalaisten antama nimitys näille tasankojen intiaaneille, tarkoittaa isoa mahaa ja viitannee ranskalaisten käsityksiin siitä, että intiaaneilla oli hyvä ruokahalu. Alunalkaen gros ventret olivat arapahoista eronnut pieni ryhmä, joka lähti kehittymään omaan suuntaansa. Biisoninmetsästäjiä, jotka asuivat tiipiissä. Tunnissa koko kylä oli tarvittaessa pakannut kaikki tarvikkeensa ja valmiina matkaan. Biisoneiden perässä riennettäessä ja vihollisten uhatessa lähtövalmiuden piti olla jatkuvaa. Montanassa elää reservaatissa nykyisin 3 000 gros ventre-intiaania.

Tasangot
Assiniboin. Heimon nimi voidaan kirjoittaa myös muotoon Assiniboine. Aikoinaan assiniboinit asuivat eteläisessä Manitobassa. Sittemmin heidän asuinseutujaan ovat olleet Montana, Alberta, ja Saskatchewan. Assiniboinit edustavat intiaanien tyypillistä tasankokulttuuria 1800-luvulta. Kun eurooppalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran assiniboineja, näillä ei ollut pysyvää asuinpaikkaa, vaan assiniboinit seurasivat tasangoilla ruokaa ts. saaliseläimiä. Liittolaisikseen intiaanien keskinäisiin sotiin, hevosten ja tuliaseiden tultua käyttöönsä, assiniboinit saivat creet - ja vastassa olivat mustajalat. Isorokko lannisti aikoinaan tämänkin varsin elinvoimaisen ja runsaslukuisen heimon 1800-luvulla. Vuonna 1990 assiniboineja oli USA:ssa 5 500 ja Kanadan puolella Saskatchewanin ja Albertan reservaateissa 1 500.

Tasangot
Tasankojen ojibwa. Toinen nimi, ehkä yleisemmin käytettykin, on chippewa. Tasangoilla asuvista chippewoista tarkka nimitys on tasankojen chippewa. Yksi merkittävimmistä intiaaniheimoista Pohjois-Amerikassa. Kielenä algonkian. Asuivat aikoinaan Suurten järvien rannoilla, mutta joutuivat siirtymään sieltä muiden heimojen ja uudisasukkaiden paineessa kohti länttä. 1700-luvulla monet chippewa-ryhmät olivat saavuttaneet nykyisen Pohjois-Dakotan ja Saskatchewanin ja omaksuneet tasankojen elämäntavat. Liikkuivat usein yhdessä liittolaistensa assiniboinien ja cree'ien kanssa, käyden kauppaa American Fur Companyn kanssa turkisyhtiön kauppakonttoreissa Mandanissa ja Hidatsassa.

Tasangot
Varis (engl. Crow). Oma nimitys Absaroka tai Apsáalooke, suomalaisena apsaroke - nimityksen merkitys linnut, ehkä "varikset". Varikset asuivat muinoin Yellowstone-joen laaksossa puhvelin nahasta valmistetuissa, suurikokoisissa tiipiissä. Tyypillisiä tasankojen metsästäjiä. Turkiksilla kauppaa käyvälle American Fur Companylle varikset olivat intiaaniheimoista ehkä toiseksi tärkein kauppakumppani. Sotivat riistamailleen tunkeutuvia muita intiaaniheimoja vastaan kärsien usein tappioitakin. Varikset tulivat tunnetuiksi Yhdysvaltain armeijan tiedustelijoina. He olivat siouxien vihollisia ja auttoivat armeijaa sodissa siouxeja vastaan. Hidatsojen lähisukulaisia ja ystäviä. Varisten katsotaan varhemmin erottautuneen omille teilleen juuri hidatsoista. Väkiluku varhemmin 4 000 - 5 000 henkeä ja nykyisin noin 10 000. Nykyinen asuinpaikka Montana, lähellä Little Big Hornia.

Tasangot
Hidatsa. Hidatsat elivät mandaneitten tapaan Missourijoen tienoilla ja jo 1600-luvulla. Hidatsat olivatkin mandaneitten liittolaisia ja asuivat usein samoissa kylissäkin heidän kanssaan, vaikka puhuivatkin eri kieltä. Elinkeinona maanviljelys ja metsästys. Varikset (engl. Crow) erottautuivat omille teilleen hidatsoista. Hidatsoja oli 1700-luvulla ehkä 2 000 - 3 000.

Intiaanityttö
Tasangot
Mandan.
Ensimmäisinä tuntemistamme nykyisistä intiaaniheimoista mandanit asettuivat asumaan seudulle, jonka nyt tunnemme Pohjois-Dakotana. He tulivat sinne jo 1400 - 1500-luvuilla ja asuivat puoliksi pysyvissä kylissä ja kaupungeissaan maamajoissa (kuvassa yllä), Missourijoen laaksoissa. Tiipiitä he käyttivät vain biisoneita metsästäessään tai muuten matkustaessaan. Elinkeinona heillä oli maanviljelys. Mandaneita oli vuonna 1780 ehkä jopa 9 000, tai selvästi vähemmän. Preerian kansana mandanien lähinaapureita ja ystäviä olivat hidatsat ja lopulta myös entiset viholliset, arikarat. Nykyisin mandaneita on alle 100.

Tutkimusmatkailijat Lewis ja Clark vierailivat mandanien luona, heidän kylissään vuosina 1804 - 1805.

"Mystilliset mandanit: walesilainen intiaaniheimo Missourin rannoilla." Lähelle paikkaa, missä Knifejoki yhtyy Missouriin, Lewisin ja Clarkin tutkimusretkikunta perusti talvehtimistaan varten asemapaikan, jolle annettiin nimeksi Fort Mandan naapureina olevien mandani-intiaanien mukaan. Uuden vuoden päivänä vuonna 1805 Clark kävi eräässä mandani-kylässä "poistamassa joitakin pieniä väärinkäsityksiä", ja musta palvelija York esitti tilaisuudessa tansseja, mikä huvitti väkijoukkoja suuresti ja heitä hämmästytti, että niin iso mies voi olla niin ketterä. Samalla, kun mandanit ihmettelivät mustan Yorkin ihonväriä, kohdistui tutkimusmatkailijoiden ihmettely mandaneihin. Taru kertoi heidän periytyvän prinssi Madocista, jonka väitettiin perustaneen siirtokunnan Amerikkaan 1100-luvulla. Mandanien ulkonäkö tuki tarua. Nämä intiaanit olivat vaaleaihoisia, joillakin oli pähkinänruskea tai punainen tukka ja monella siniset tai harmaat silmät. Mandani-miehillä oli lisäksi parta ja molempien sukupuolten hiukset harmaantuivat vanhetessa, mikä ei ollut luonteenomaista muille intiaaniheimoille. Muutamat mandanikieliset sanat muistuttivat vastaavia walesinkielisiä. Tosin, kokonaisen talven mandanien parissa viettänyt pappi John Evans oli talven jälkeen vakuuttunut siitä, että yksikään mandani ei osannut ensimmäistäkään sanaa, joka vähääkään olisi muistuttanut walesia. Ennenkuin mandanien salaperäistä alkuperää oli ehditty tutkia, iskivät sodat ja isorokko, tuhoten liki koko heimon 1800-luvun lopussa."

Tasangot
Arikara. Arikarat ovat hidatsojen ja mandaneitten kaltainen heimo, joka eli nykyisen Etelä-Dakotan alueella Missourijoen laaksossa jo 1700-luvulla. He ovat erottautuneet omaksi heimokseen aikoinaan pawnee-heimosta. Arikarat olivat yhteen liittoutuneiden mandaneitten ja hidatsojen vihollisia. 1800-luvun levottomina aikoina arikaratkin joksikin aikaa omaksuivat tasankojen vaeltavan elämäntyylin ja elivät nomadien (=vaeltava paimentolainen) tapaan. Vuoden 1837 isorokko-epidemia koetteli niin arikaroja, mandaneita kuin hidatsojakin ja heimot melkein tuhoutuivat. Tämän epidemian jälkeen arikarat liittoutuivat entisten vihollistensa mandaneitten ja hidatsojen kanssa ja nämä kolme heimoa tunnetaan nykyään nimellä Three Affiliated Tribes (engl.) eli kolme yhdistynyttä heimoa.

Tasangot
Teton sioux. ->sioux.

Tasangot
Yanktonai sioux. -> sioux.

Tasangot
Yankton sioux. -> sioux.

Tasangot
Santee sioux. -> sioux.

Tasangot
Cheyenne. Myös suomeksi käytetty lyhyempää muotoa cheynne. Cheyennet ovat tunnetuimpia tasankojen intiaaneista ja he muodostuvat kahdesta yhdistyneestä heimosta, Sotaeo'o ja Tsitsistas. Cheyennet puhuvat algonkin-kieltä, jonka puhujien esi-isät muuttivat noin vuonna 1700 itäisten metsien villiriisialueilta, perustaakseen pohjoisten preerioiden maanviljelykseen ja metsästykseen perustuvat kylät. Vielä vuonna 1780 cheyennet asuivat pääasiallisesti Missourin ja Sheynnen varrella. Muiden heimojen ahdistamina he siirtyivät 1800-luvun alussa lännemmäksi, Black Hillsin rinteille ja ympäristöön Etelä-Dakotan ja Wyomingin rajamaille. Cheyennet olivat vaeltavia biisoninmetsästäjiä, joita pitkäkasvuisina ja kaunispiirteisinä ihailtiin ulkonäkönsä vuoksi. Tasangoilla eläessään he asuivat tiipiissä, kiisivät ratsuillaan biisonien perässä ja sotivat varisten, pawneiden, shoshonien ja utejen kanssa. Cheyennet liittoutuivat siouxien kanssa, voittaakseen kenraali Custerin vuonna 1876. Väkiluku ennen 1800-lukua ehkä 4 000 henkeä ja vuonna 2000 kahdessa reservaatissa Montanassa ja Oklahomassa noin 20 000 henkeä.

Tasangot
Ponca. Ensimmäisen kerran poncia kirjoitetun historian aikana tavattiin Niobrara-joen maisemista Nebraskassa. Perinnekertoman mukaan he sieltä siirtyivät Mississippijoen itäpuolisille alueille juuri ennen Kolumbuksen tuloa Amerikkaan. Kartalle heidät on merkitty vuonna 1701 ja sijantipaikkana tuolloin Missouri. Monien metsästystä harrastavien heimojen tapaan he olivat toimittamassa aikanaan turkiksia valkoisille turkiskauppiaille. Isorokko iski heihinkin vuonna 1804 ja vain 200 selvisi hengissä. Myöhemmin samalla vuosisadalla heidän määränsä oli 700. Useiden tasankointiaanien tapaan poncat kasvattivat maissia ja pitivät omia vihannesmaitaan. Nykyisin poncia on 1 300.

Tasangot
Omaha. Omahat asuivat Ohio- ja Wabash-jokien metsäisillä mailla ja he ovat erottautuneet omaksi heimokseen samoista isistä quapawien kanssa. Quapawit siirtyivät Arkansasiin ja omahat puolestaan lähelle Missourijokea, seuduille, jotka nykyisin ovat luoteista Iowaa. Iowassa omahat joutuivat sotasille siouxien kanssa ja se ajoi heidät seuraavaksi Bow Creekiä ympäröivälle alueelle koilliseen Nebraskaan. Ranskalaiset turkismetsästäjät kohtasivat omahoita Missourijoella 1700-luvun puolivälissä. Omahat asustelivat samoissa kylissä 10 - 15 vuotta ja lähtivät liikekannalle vasta, kun jokin sairaus, muu katastrofi tai siouxien hyökkäys siihen pakotti. Biisoneiden kadotessa tasangoilta jäi omahoidenkin selviytyminen enemmän taikka vähemmän USA:n viranomaisten, ja sen mukanaan tuoman uuden kulttuurin varaan. Omahoilla on tänä päivänä reservaatti Nebraskassa ja heidän määränsä on 6 000.

Tasangot
Quapaw. Toisena nimenä tällä heimolla on Arkansas. Quapawit elivät muinoin omahoiden, kansojen, poncien ja osageiden seurassa Ohio-laaksossa. He rakensivat temppeleitä sekä hautapaikkoja, olivat viehtyneitä mytologiaan ja tarkkoihin riitteihin ja asuivat pitkissä taloissa, joihin mahtui useampia perheitä. Elinkeinona maanviljelys. Ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Marquette oli ensimmäinen monista ranskalaisista tutkimusmatkailijoista, joka vieraili quapawien luona vuonna 1673. Oklahomassa on quapawien reservaatti ja heitä on 1 400.

Tasangot
Kansa eli kanza. Tunnetaan myös nimellä kaw. Nimet ovat ranskalaisten kauppamiesten antamia ja heimonimestä juontuu osavaltion nimi Kansas. Heimo, joka eli keskisessä Kansasissa ja Saline-joen tienoilla. Heidät on liitetty symolisesti tuuleen ja etenkin etelätuuleen, kansat olivat "tuulen ihmisiä" (engl. The Wind People). Kieli siouan-kieliryhmässä. Kansoilla on ollut läheiset suhteet omaha-, osage-, quapaw- ja ponca-intiaaneihin. Heimon jälkeläisiä on jäljellä nykyisin yli tuhat henkeä, mutta puhdasverisiä kansoja heistä ei ole yhtään. Monilla on kansojen verta suonissaan hyvin vähän, eräillä vain 1/128. William Mehojah oli viimeinen puhdsverinen kansa, ja kuollessaan 82-vuotiaana 23.4.2000 Omahan Metodisti-sairaalassa, hän vei palan Amerikan historiaa mukanaan. (Lähde Linda Simpson: The Kansas/Kanza/Kaw Nation).

Tasangot
Osage. Missourijoen lähiseutu jo 1600-luvulla ja etenkin Osagejoki (engl. Osage River) siellä, Arkansas ja Suuret tasangot olivat osageiden maita. Yhdessä apassien, komanssien ja kiowien kanssa he hallitsivat läntistä Oklahomaa. Osaget ovat kooltaan kookkaita, varhaisimpien uudisasukkaiden mukaan he olivat kookkaimpia kohdatuista intiaaneista. Osaget ovat mahdollisesti erottautuneet kansasta jonkin aikaa ennen eurooppalaisten saapumista. Nykysin osaget asuvat reservaatissaan Oklahomassa, ja heillä on siellä neljä kasinoa ja muuta turisteille suunnattua liiketoimintaa. Heidän määränsä ylittää reilusti 10 000.

Tasangot
Iowa eli ioway. Oma nimitys pahodja. Iowat asustivat vuonna 1760 Iowan kaakkoisosassa. He ovat kuuluja käsityötaidoistaan. Väkiluku vuonna 1760 1 100 henkeä, mutta vuonna 1874 vain 226 henkeä, romahduksen syynä isorokko. Maataloutta ja metsästystä harjoittaneet iowat pitivät päässään turbaani-tyylistä päähinettä. Majavat ja karhut, biisonit ja hirvet olivat heidän metsästämiään eläimiä. Varsin sotaisiakin iowat tarvittaessa olivat ja kävivät hanakasti etenkin kesäisin sotaretkillään taistoon maihin liittyvistä oikeuksista. Iowat ovat missouri-, omaha-, ponca- ja oto-heimojen sukulaisheimo, joiden kanssa muodostanut aiemmin Winnebago-kansan, läheisissä suhteissa siouxeihin. Heidän kielensä chiwere on alkuperältään siouan-kieli. Saukit ja ketut olivat iowien liittolaisia. Tänä päivänä iowat asuvat kahdessa paikassa: Missouri-joen laaksossa Kansasissa ja Nebraskassa, sekä Oklahomassa. Vuonna 1995 iowien väkiluku oli 2 147.

Tasangot
Oto. Yksi kolmesta heimosta, jotka muodostavat yhdessä ryhmän Chiwere. Kaksi muuta heimoa ryhmässä ovat Iowa ja Missouri. Kaikkien kolmen kielet eroavat toisistaan hieman. Vuonna 1995 otoja eli 1 400.

Artikkelin kirjoitti InkaTaika
Kuvat Copyright Native American Powwow - © Gathering of Nations, Ltd. including
Lähteinä mm:
Native American Indian Genealogy
Encyclopedia of North American Indians
The Handbook of Texas Online
DesertUSA
Native Languages of the Americas
Answers.com
Kuva mandanien maamajasta US Army Corps of Discovery
List of Native American Tribal Entities
Ioway Nation
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)
Kuva Louisianasta PD Photo


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Mike Seid
*Kuva alla Copyright sea turtle
Intiaani
*** tunturisusi.com linkit ***