"Platon" - espanjalais-italialainen José de Ribera (1591 - 1652).

Platon (n. 427 - 347 eaa.)

Platon, alkuperäiseltä nimeltään Aristokles, syntyi oletettavasti toukokuussa 427 eaa. varakkaan aristokraattiperheen lapsena. Hänen vanhempansa olivat nimeltään Ariston ja Periktion.

Platon oli kreikkalainen filosofi, jonka opeilla on ollut ratkaiseva merkitys länsimaisen filosofian kehitykselle. Platonin merkitys perustuu hänen ajatustensa universaalisuuteen.

Platon on luonut idealistisen filosofian perusteet. Matkoillaan Etelä-Italiaan Platon tutustui pythagoralaisten teorioihin joista hän sai paljon vaikutteita. Hänen tuotannossaan yhdistyvät monien aikaisempien filosofien ja koulukuntien käsitykset, eikä se muodosta yhtenäistä oppirakennelmaa.

Platonin akatemia

Vuonna 387 eaa. Platon avasi Ateenassa sijainneen talonsa puutarhaan akatemian, Akademeia-nimisen filosofikoulun, jossa hän opetti ilmaiseksi filosofiaa. Akatemia edusti Platonin ajatuksia satojen vuosien ajan, kunnes se 529 jaa. keisari Justinianuksen käskystä lakkautettiin. Platonin akatemian pääsisäänkäynnin yläpuolella oli kirjoitus: Medeis ageometretos eisito. - Ei-matemaatikoilta pääsy kielletty. Tämä perustui siihen, että Platon oli saanut paljon vaikutteita pythagoralaisilta ja oli syvästi kiinnostunut matematiikasta. Platonin akatemiasta tuli jo omana aikanaan hyvin kuuluisa.

Platon esitti ajatuksensa vuoropuhelumuotoon kirjoitetuissa teoksissaan, dialogeissa, sekä suullisessa opetuksessa koulussa. Platonin filosofia ei ole mikään yhtenäinen oppirakennelma vaan vähitellen kehittynyt yritys eritellä tietämisen, olemisen ja toiminnan perusedellytyksiä. Platonismissa Platonin filosofia nähdään erityisenä oppina, jonka perusperiaatteita ovat teoria ihannevaltiosta ja teoria ideoista.

Poliittisen toiminnan ja filosofisen ajattelun yhdistäminen toisiinsa kiehtoi Platonia koko hänen elämänsä ajan.

Platonin tarinoita

Filosofisten pohdintojen ohella Platonin tuotantoon kuuluvat myös muutamat antiikin tunnetuimmista tarinoista, vaikka Platon ei todellakaan ollut mikään kaskuilija. Näihin tarinoihin kuuluu kirjallisuushistoriallisesti tärkeä kertomus Atlantis-saaresta, joka sijaitsi meressä Herakleen patsaista länteen. Siellä asui kansa, joka oli maanpiirin mahtavin niin kauan kuin se piti arvossa enemmän hyvettä kuin rikkautta; heidän moraalinsa kuitenkin huononi ja sen mukana heikkeni heidän mahtinsa ja onnensa, ja lopulta koko Atlantis-saari katosi maanjäristyksessä ja tulvassa meren syvyyksiin.

Sokrateen oppilas

Nuoruudessaan Platon kuului Sokrateen oppilaiden joukkoon, tämän kuolemaan 399 eaa. asti. Platon oli Sokrateen oppilaana kahdeksan vuotta, ja Sokrateen opetukset ovatkin säilyneet jälkipolville juuri Platonin kautta. Platon pääsi todistamasta Sokrateen kuolemaa siksi, että hän oli sairas juuri silloin, kun tuomio langetettiin ja pantiin täytäntöön. Sokrateen kuollessa tämän lahjakkain oppilas Platon oli 28-vuotias. Mestarin traaginen kuolema järkytti syvästi nuorta ateenalaista, joka asettui puolustamaan kiisteltyä opettajaansa loistavissa, tyylillisesti ja älyllisesti todistusvoimaisissa kirjoituksissa.

Koska Platon oli kuulunut Sokrateen kannattajiin, hän oli leimautunut poliittisesti epäilyttäväksi. Platonin kerrotaankin paenneen ystävineen 399 eaa. Megaraan, jossa hän oli filosofikoulussa. Hän lienee käynyt myös Kyrenessä ja Egyptissä.

"Platon ja Diogenes" - italialainen Mattia Preti (1613 - 1699).

Matkailu avartaa

Noin nelikymmenvuotiaana Platon kävi Etelä-Italiassa ja Sisiliassa, Syrakusan kaupungissa. Tällä matkallaan hän tutustui pythagoralaisiin filosofeihin ja Dionysiokseen, Syrakusan itsevaltiaaseen, sekä tämän lankoon Dioniin. Platon toivoi, että hän tällä Syrakusan matkallaan voisi kokeilla valtio-oppejaan käytännössä, mutta Syrakusan hallitsija ei halunnut kuullakaan mistään tällaisesta. Hän kohteli itse asiassa filosofia melko tunnottomasti - ja erään tarinan mukaan antoi myydä hänet orjaksikin. Palattuaan Ateenaan Platon aloitti opetustyönsä Akademeia-nimisessä puistossa, luultavasti 367 eaa. - eli perusti akatemiansa.

Kun vanha Dionysios kuoli ja seuraajaksi tuli hänen samanniminen poikansa, Platon kutsuttiin taas uudelleen Syrakusan hoviin ja nyt hän opetti uudelle tyrannille matematiikkaa ja filosofiaa. Platonin valtio-opit eivät purreet nuorempaankaan itsevaltiaaseen, sillä tämä ainoastaan suostui vähentämään päivällispöytänsä ruokalajeja, mutta valtakuntansa uudelleen järjestelyihin Platonin oppien mukaisesti hän ei suostunut laisinkaan.

Platon palasi Syrakusasta Ateenaan Olympian kautta, jossa hän seurasi urheilukilpailuja heinäkuussa 360 eaa. Palattuaan Ateenaan Platon sairastui vakavasti, luultavasti merimatkojen aiheuttamasta rasituksesta. Hän toipui kuitenkin ja pystyi jatkamaan töitään vielä kauan. Platon kuoli ehkä 81-vuotiaana kesällä 347 tai 348 eaa. Akatemian johtajaksi tuli Platonin kuoltua tämän sisarenpoika Speusippos. Hänen jälkeensä seurasivat järjestyksessä Ksenokrates, Polemon ja Krates.



"Ateenan koulu" - freskomaalaus, yksityiskohta - Eukleides tai Arkhimedes oppilaidensa seurassa - italialainen Rafael eli Raffaello (6. huhtikuuta 1483 Urbino - 6. huhtikuuta 1520).

Kirjallista tuotantoa

Platon on ainoa antiikin kreikkalainen kirjoittaja, jonka teokset ovat säilyneet kokonaisuudessaan. Platonin tuotanto koostuu "Sokrateen puolustuspuhe"-teoksen lisäksi 34 dialogista, 13 kirjeestä ja muutamista muista kirjoituksista. Osaa dialogeista, yhtä kirjettä ja viimeksi mainittuja muita kirjoituksia pidettiin kuitenkin jo antiikin aikana epäaitoina. Ensimmäinen Platonin teosten laitos julkaistiin noin sata vuotta Platonin kuoleman jälkeen. Henricus Stephanus julkaisi vuonna 1578 Pariisissa kolmiosaisen laitoksen, jonka sivunumeroihin on sittemmin ollut tapana viitata, Platonin tekstejä lainattaessa.

Kysymys Platonin nimissä kulkevien teosten aitoudesta ja kirjoitusajankohdista on askarruttanut tutkijoita. Dialogeista ainakin kuusi on epäaitoa, viisi muuta kiisteltyä samoin kuin kirjeet.

Vanhimmat Platonin dialogit on kirjoitettu ehkä osittain jo Sokrateen eläessä. Niitä nimitetään sokraattisiksi, koska ne kaikki edustavat Sokrateen keskustelevaa, useimmiten ratkaisemattomaan ongelmaan johtavaa filosofista menetelmää.

Lähes kaikissa Platonin teoksissa Sokrateella on pääosa. On vaikeaa määritellä sitä ihan tarkasti, mitkä ajatukset Platonin kirjoituksissa ovat Sokrateelta, mitkä Platonilta. Tämä vaikeus johtuu siitä, että Sokrates itse ei kirjoittanut mitään, vaan hänen ajatuksensa ja näkemyksensä tunnetaan vain lähinnä Platonin teosten välityksellä.

Poliittisia näkemyksiä - ihannevaltio

Platonin valtio-opilliset näkemykset perustuvat hänen ideaoppiinsa. Ideaopin tärkeimpänä tehtävänä oli antaa normit ihmisen käyttäytymiselle, saada hänet kääntämään huomionsa pois maallisesta ja ruumiillisesta ja suuntaamaan se korkeampiin ideoihin.

Ihannevaltionsa mallin Platon luonnosteli ensin dialogissa "Politeia" (Valtio) ja myöhemmin dialogissa "Nomoi" (Lait). Tuo ihannevaltio ei ole demokratia vaan yksinvalta, jossa hyvän idea vallitsee. Valtiossa tulee kaiken olla sopusoinnussa hyvän idean kanssa.

Tässä yhteydessä Platon esittää käsityksensä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Erilaisuus johtuu siitä, että kaikilla ihmisillä ei ole yhtä paljon tietoa ideoista. Platonin mukaan ihminen on sitä parempi, mitä enemmän hänellä on tietoa ideoista. Tieto ideoista on ihmisen sielussa, jossa on kolme eri osaa: tietävä, ponnisteleva ja tavoitteleva.

Platonin ihannevaltiota johtaa kuningas, jolla on suurin mahdollinen määrä ideoita koskevaa tietoa. Platonin toiveena oli tehdä jostakin hallitsevasta ruhtinaasta filosofi ja luoda siten filosofikuningas, joka kykenisi toimimaan Platonin ihanteiden mukaisesti rakentuneen valtion päämiehenä.

Tyrannikin voi Platonin mukaan olla ihan kuin filosofikuningas, jos hän vain on omaksunut riittävästi tietoa hyvän ideasta.

Sekä kuvataiteeseen, että kirjallisuuteen Platonilla oli hyvin kielteinen kanta, sillä ne piti hänen ihannevaltiossaan sensuroida täysin. Kiellettyä on esimerkiksi kaikki runous, joitakin hyveellisten ihmisten ja jumalien kunniaksi sepitettyjä ylistyslauluja lukuun ottamatta. Keisari Caligula harkitsi vakavissaan kaikkien Homerosten runojen hävittämistä, syynä oli se, että Platon oli karsinut ne pois ihannevaltionsa lukemistosta.

Filosofiaa - idealismia ja ideaoppia

Platonin filosofiassa, joka ei ole mikään yhtenäinen oppirakennelma, yhdistyvät Pythagoraan opit, Zenonin perustaman elealaisen koulukunnan näkemykset ja Herakleitoksen teoriat. Platonin tuotanto voidaan jakaa kolmeen osaan. Varhaistuotanto, jossa Sokrateen vaikutus on selvästi havaittavissa ja jota hallitsee käsitteiden määrittely. Keskikauden tuotanto, jonka aikana muotoutuu ideaoppi. Myöhäistuotanto, jossa ideat joutuvat taka-alalle.

Keskeisellä sijalla Platonin teoksissa on hyvyyden idea. Tunnetuimmassa teoksessaan Valtio hän kuvaa ihannevaltiota, joka perustuu oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja jota hallitsee hyvän idea, ja käsittelee monia filosofisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Platon oli mestarillinen kirjoittaja. Hän kehitti oman kirjallisen tyylinsä, dialogin, joka sopi loistavasti kuvaamaan filosofista keskustelua ja Sokrateen kriittisiä keskusteluketjuja.

Ajattelijana hän aloitti yhden keskeisistä filosofisista traditioista: jokainen maailmankaikkeuden esine, ajatus ja käsite on vain epätäydellinen heijastuma alkuperäisestä, muuttumattomasta Muodosta. Ne ovat tosiolevaisia, joista saadaan tietoa päättelyn ja mietiskelyn kautta. Muodot tunnetaan myös Ideoina ja tällaista filosofiaa kutsutaan idealismiksi.

Näkemyksen, että aistein havaittava todellisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, Platon omaksui Herakleitoksen oppilaalta Kratylokselta. Alati muuttuvasta ei ole mahdollista muodostaa pysyvää määritelmää. Tästä seuraa, että määritelmien sisällöt ovat aistein havaitsemattomia, vain ajatuksella tavoitettavia. Ne ovat ajattelun ja tiedon kohteita, muuttumattomia ja ajattomia ideoita. Platon ei käsitellyt ideateoriaansa yhtenäisessä, järjestelmällisessä muodossa, vaan hän käsitteli aihetta monesta eri näkökulmasta. Hän ei rajoitu eettisiin määritelmiin, kuten Sokrates, vaan on sitä mieltä, että ideoita on olemassa kaikista mahdollisista oloista ja ominaisuuksista. Idean ja yksityisen olion välistä suhdetta Platon kuvaa sanomalla, että oliot ovat osallisina ideasta, idea on läsnä olioissa. Siten esimerkiksi yksityinen keltainen väripilkku on keltaisuuden idean ilmentymä.

Ideoiden olettaminen johti Platonin dualistiseen teoriaan todellisuudesta. Todellisuus jakaantuu ideoiden muuttumattomaan maailmaan ja muuttuvaan aistimaailmaan. Hän ottaa huomioon myös sen mahdollisuuden, että ajattomista totuuksista voidaan joskus erehtyä ja että havaituista asioista on myös varmaa tietoa.

Platonin idealismilla on voimakkaasti eettinen leima: kaikki oliot ovat saaneet alkunsa hyvästä ja pyrkivät hyvään.

Ideoihin kohdistuvan tiedon menetelmä on dialektiikka. Alkuaan se merkitsee keskustelun taitoa, taitoa tehdä kysymyksiä ja antaa vastauksia. Sokraattisissa dialogeissa keskustelut johtavat usein elenkhokseen: alkuperäinen mielipide jostakin asiasta todistetaan vääräksi, koska se johtaa ristiriitaan tai sellaiseen väitteeseen, jota ei voida hyväksyä. Näin keskustelu päättyy ratkaisemattomaan ongelmaan, aporiaan.

Etiikassa Platon omaksui aluksi näkemyksen, että hyvä on mielihyvää. Myöhemmissä dialogeissa korkein hyvä ei ole enää nautinto, ei myöskään tieto, vaan sielun osien välinen sopusointu.

"Platonin pidot" - saksalainen Anselm Feuerbach (1829 - 1880).

"Ateenan koulu" - freskomaalaus, yksityiskohta - italialainen Rafael eli Raffaello (6. huhtikuuta 1483 Urbino - 6. huhtikuuta 1520) - Platon vasemmalla, Aristoteles oikealla. Vatikaanin museo, Rooma.

Homoseksuaalisuus parempaa - koska sen myötä syntyy parempi pohja filosofisille harrastuksille

Platonin hahmottelemassa ihanneihmisen mallissa hallitsee järki, jonka toimintaa tukevat tunteet ja jolla nautintoa tavoittelevat ruumiinhalut mukautuvat järjen ylivaltaan. Nautinnon tavoittelussa piti himokkaan sielunosan tavoitella kohtuullisuutta ruoan, juoman ja seksin nautinnoissa. Nautinnoilla on kuitenkin luontainen taipumus häiritä järkeä ja houkutella sitä hyveen poluilta mässäilyn tielle.

Keskituotannossaan Platon katsoi kahden miehen välisten seksuaalisuhteiden olevan heteroseksuaalisia suhteita parempia, koska niiden antaman pohjan myötä mahdollistuu paremmin filosofian harrastaminen. Platonin mukaan miehen ja naisen välisessä suhteessa ruumis pyrkii aina hallitsemaan sielua. Homoseksuaalisten miesten parissa juuri filosofinen pohdiskelu muunsi eroottista sidettä vähemmän himokkaaksi, vaikka seksuaalitoimintoja toki sai jatkaa.

Platon näki myös homorakkaudessa ongelmia. Erityisesti silloin, kun kyse oli vanhemman miehen ja pojan välisestä suhteesta, poikarakkaudesta. Kun tällaisessa suhteessa on vanhempi, aktiivinen puoli ja nuorempi, passiivinen puoli, niin ongelmaksi tulee se, että miten varmistetaan nuoremman, poikarakastetun kasvu myöhempään, aktiiviseen ja täysivaltaiseen kansalaisen rooliin. Koska kreikkalaisen ajattelun mukaan politiikkaan osallistuvan miehen piti olla aktiivinen ja siellä passiivisuus katsottiin heikkoudeksi, joka vei uskottavuuden. Platonin hahmottelemassa miesmallissa nuorukaisen kehitykseen kuului aina poikarakastettuna oleminen.

Kreikan ja Rooman homot

Kreikkalaisten ja roomalaisten suhtautumisessa homoseksualismiin oli eroja. Poikarakkaus Kreikassa oli vapaasyntyisen vanhemman miehen ja vapaasyntyisen nuoremman miehen välistä seksuaalista kanssakäymistä. Roomassa kahden vapaasyntyisen miehen välinen seksisuhde oli tuomittava.

Kahden miehen välisessä suhteessa toisen tuli alistua ja toisen olla dominoiva. Roolijako määrittyi yhteiskunnallisen statuksen mukaan. Niinpä vapaasyntyinen mies, joka alistui vapaaehtoisesti, oli halveksittu.

Prostituoitujen käyttö sen sijaan oli hyväksyttyä, miehet käyttivät myös miesprostituoituja. Olipa yhteiskunnan suhtautuminen Roomassa homoseksualismiin millainen hyvänsä, niin se ei estänyt sitä, että rakkaussuhteita syntyi ja kukoisti kaikkien säätyjen sisällä ja kesken.

Mytologian suuria rakkaustarinoita

Hylas ja Herakles

Hyakinthos ja Apollon

Zeus ja Ganymedes

Platonin viisauksia

Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen. (Platon)

Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely. (Platon)

Entä he, jotka katselevat kunkin asian olemusta ja näkevät ne aina samanlaisina ja muuttumattomina? Emmekö sano, että he eivät usko vaan tietävät? (Platon)

Meidän on tehtävä se johtopäätös, että on olemassa jotain, mikä säilyttää muotonsa muuttumattomana. Se on syntyä vailla ja katoamaton eikä koskaan ota itseensä mitään ulkoa päin eikä mene sisälle toiseen olevaiseen. Se on näkymätön ja muutenkin aistein havaitsematon. Tämä olevainen on järjen tarkastelun kohde. Sitten on toinen olevainen, edellisen kanssa samanniminen ja sitä muistuttava, aistein havaittava, synnytetty, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa, joka syntyy johonkin tiettyyn paikkaan ja siitä jälleen hajoaa olemattomiin ja josta saamme aistien välityksellä käsityksen. (Platon)

Sitä, mikä antaa tiedon kohteille totuuden ja tietoon pyrkivälle tietämisen kyvyn, voit siis nimittää hyvän ideaksi, ja sinun tulee ajatella että se on ymmärrettävä tiedon ja totuuden alkusyyksi. Nämä molemmat, tieto ja totuus, ovat kauniita, mutta voit täydellä syyllä uskoa hyvän idean olevan joitakin muuta kuin ne, jotakin vielä kauniimpaa. (Platon)

Eikö niin sanottu oppiminen ole juuri ennen omistetun tiedon uudelleen saamista? Ja eikö olisi aivan oikein sanoa sitä muistiin palauttamiseksi? (Platon Faidon)

Useimmat ajattelevat, ettei tiedolla ole mitään voimaa ja ettei siitä ole johtamaan eikä hallitsemaan; ei mihinkään sellaiseen. Heidän mielestään on tavallista, että ihmisellä tosin on tietoa, mutta se ei häntä ohjaa, vaan jokin muu: milloin into, milloin mielihyvä, toisinaan ahdistus, toisinaan rakkaus, usein pelko. Lyhyesti: orja, jota nuo kaikki muut raahaavat mukanaan. Oletko siis tästä samaa mieltä vai pidätkö tietoa hyvänä ja uskotko sen pystyvän hallitsemaan ihmistä? Siis niin, hyvän ja pahan tuntevaa ei kukaan voi pakottaa tekemään toisin kuin tieto käskee, ja että järki on riittävä turva ihmiselle? (Platon)

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan. (Platon)

Vaikea on sen sijaan sanoa, teemmekö kaiken mitä teemme yhdellä ja samalla sielumme puolella vai onko olemassa kolme eri puolta, jotka kukin hoitavat eri tehtävää. Me siis joko yhdellä sielumme puolella opimme, toisella kiivastumme ja kolmannella himoitsemme ravinnosta, sukupuolielämästä ja muusta sentapaisesta saatavia nautintoja, tai toimimme kaikissa näissä tapauksissa koko sielullamme, kun niihin kerran ryhdymme. Tätä on vaikea ratkaista tyydyttävällä tavalla. (Platon)

Mitä tulee siihen sielunosaan jolla me opimme, on päivänselvää että se pyrkii kaikin voimin pääsemään selville totuuden olemuksesta, ja näiden kolmen joukosta se vähiten välittää rahasta ja maineesta. (Platon)

Ken on totisesti rakastanut tietoa ja ajatellut tosia ajatuksia ja harjoittanut itseään niiden parissa, hänen ajatuksensa ovat varmasti kuolemattomia ja jumalallisia siltä osin kuin hän on saanut kosketuksen totuuteen. Sikäli kuin ihmisluonnolle ihmisluonnolle yleensä on mahdollista päästä osalliseksi kuolemattomuudesta, ei häneltä totisesti sitä tule missään suhteessa puuttumaan. Ja koska hän aina on hoivannut ja kasvattanut itsessään asuvaa jumalallista osaa, daimonia, hän on ehdottomasti erittäin onnellinen ihminen. (Platon)

Kaikessa tekemisessä alku on tärkein. (Platon)

Itsensä voittaminen on voitoista ensimmäinen ja paras. (Platon)

Musiikki on kasvattajista paras. Rytmi ja harmonia löytävät tiensä sielun salaisimpiin sopukoihin. (Platon)

Anna, niin saat. (Platon)

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus. (Platon)

Oletko koskaan kuullut kenenkään muuten kuin naurettavin perustein väittävän, että kansan mielen mukainen todella olisi hyvää ja kaunista. (Platon)

Alussa olin ollut täynnä intoa päästä vaikuttamaan valtion asioihin, mutta katsellessani tätä kaikkea ja nähdessäni kaiken olevan luisumassa hajalle päätäni alkoi viimein pyörryttää. Pohdin lakkaamatta, miten näissä asioissa ja koko valtion hallinnossa voitaisiin saada parannus aikaan, ja odotin yhä sopivampaa tilaisuutta ryhtyäkseni toimintaan. (Platon)

Valtiossa on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen. (Platon)

Joko filosofeista on tultava valtioidemme kuninkaita tai niiden, joita nykyään kutsutaan kuninkaiksi ja hallitsijoiksi on ryhdyttävä vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja viisaus sulautuvat yhteen. Lisäksi niiden keskinkertaisilla kyvyillä varustettujen ihmisten, jotka nyt tavoittelevat vain jompaakumpaa mainituista, on astuttava syrjään. Muuten ei valtioiden onnettomuuksista tule loppua, ja luulenpa että sama pätee koko ihmiskuntaan. Vasta sitten kun näin tapahtuu, on mahdollista, että kaavailemamme valtio syntyy ja näkee päivänvalon. (Platon)

Kun valtio on täynnä hillittömyyttä ja sairauksia, silloin siinä avataan suuret määrät oikeussaleja ja lääkärien vastaanottohuoneita. (Platon)

Väitämme, että myös jäljittelevä runoilija rakentaa kunkin yksityisen sieluun kehnon valtiojärjestyksen suosimalla sielun järjetöntä osaa, joka ei erota suurempaa pienemmästä vaan pitää samoja asioita milloin suurina milloin pieninä. (Platon)

Se, jonka luonteenlaatu on levollinen ja rauhallinen, tuskin tuntee vuosien painoa, mutta sille, jolla on päinvastaisia ominaisuuksia, ovat nuoruus ja vanhuus yhtä suuria taakkoja. (Platon)

Oikeaa rakastamista on nimittäin juuri se, että itse kulkee tai antaa toisen ohjata itseään alkaen ensimmäisistä kauneuden aisteista kohti tätä viimeistä, askel askeleelta ylöspäin kuin portaita pitkin, yhdestä kahteen ja kahdesta kaikkiin ulkonaisesti kauniisiin ihmisiin ja kauniista ihmisistä taidoissa ilmenevään kauneuteen ja taidoista kauniisiin tietoihin, kunnes hän tavoittaa sen tiedon, joka on tietoa itsestään kauneudesta ja päätyy viimein tajuamaan, mitä kauneus on. (Platon)

Milloin ihminen on Eroksen vallassa, hänen on oltava varuillaan saadakseen itselleen kaiken sen tarjoaman nautinnon sortumatta hillittömyyteen. (Platon)

Vaikka oletkin joutunut toteamaan, että hän ei ole hyvä eikä kaunis, älä silti luule, että hänen on oltava ruma ja paha. (Platon)

Jos ihmiset puhuvat sinusta pahaa, elä niin että kukaan ei usko heitä. (Platon)

Samoin kuin ihminen ei myönnä olevansa itse syypää rikkomuksiinsa ja suuriin onnettomuuksiinsa vaan syyttää muita ja pitää aina itseään viattomana luullen näin tuottavansa sielulleen kunniaa, hän on aivan väärässä, sillä vahinkoa hän sille näin tuottaa. (Platon)

Juuri suhtautuminen sellaisiin ihmisiin, joille on helppo tehdä vääryyttä, paljastaa selvästi, kunnioittaako asianomainen luonnostaan oikeudenmukaisuutta ja vihaako hän vääryyttä todella vai haluaako vain antaa itsestään tällaisen kuvan. (Platon)

Kaikesta mitä ihminen omistaa, juuri sielu auttaa häntä parhaiten välttämään pahaa ja saamaan selville ja ottamaan esiin sen mikä on parasta sekä elämään loppuikänsä yhdessä sen kanssa. (Platon)

Kun järki sekoittuu jaloimpiin aistimuksiin ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden, tätä voidaan täydellä syyllä nimittää elävän olennon olemassaolon pelastajaksi. (Platon)

Jos näet jonkun vastahakoisena kuoleman edessä, eikö tämä ole riittävä todiste siitä, ettei hän rakasta viisautta vaan omaa ruumistaan? (Platon)

Jokainen vakava ihminen varoo tarkoin käsittelemästä vakavia aiheita kirjallisessa muodossa ja jättämästä niitä alttiiksi ihmisten pahansuopuudelle ja ymmärtämättömyydelle. Lyhyesti sanoen: jos siis näemme jotain kirjoitettua, joko lainsäätäjän kirjoittamia lakeja tai jotakin muuta, meidän on tajuttava, että se ei ole tekijänsä vakavin työ. (Platon)

Jos minulle selitetään jonkin esineen kauneuden johtuvan sen viehättävästä väristä, muodosta tai musta sellaisesta, käännän tälle puheelle selkäni, sillä se saa minut vain hämmennyksiin. Sen sijaan minä pidän suoran yksinkertaisesti ja ehkä lapsekkaastikin kiinni siitä käsityksestä, ettei esinettä tee kauniiksi mikään muu kuin itse kauneuden läsnäolo tai osallisuus siihen. (Platon)

Koko filosofin elämä on valmistautumista kuolemaan. (Platon)

Jos et koskaan ole ollut palvelija, sinusta ei koskaan voi tulla kehuttavaa isäntää. (Platon)

Huuhtokaamme suolaveden maku kieleltämme käymällä virkistävän tuore keskustelu. (Platon)

Lasten kasvattaminen on elämän kuljettamista soihtuna, jonka ojennamme omalta sukupolvelta seuraavalle. (Platon)

Kaikista villieläimistä poikia on hankalin pitää kurissa. (Platon)

Poikani, olet nuori. Ennen pitkään monet nykyiset käsityksesi muuttuvat päinvastaisiksi. Odota siis siihen asti, ennen kuin rupeat julistamaan mielipiteitäsi suurista ja tärkeistä asioista. (Platon)

Kuolema on jompikumpi näistä kahdesta: joko tyhjyyden kaltainen tila, jossa kuolleella ei ole aistimuksia, tai sitten, kuten sanotaan, siirtyminen: sielu muuttaa täältä toiseen paikkaan. (Platon)

Vaikuttaa siltä, että kaikkeen petolliseen liittyy kyky lumota. (Platon)

Älä pakota lapsia opintojen pariin väkisin, vaan leikin varjolla. Sillä tavoin myös paremmin havaitset lasten synnynnäiset taipumukset. (Platon)

Lähteet
Esa Saarinen: Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin - WSOY
Spectrum
Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiö Teos
Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka - Gummerus