Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Flickr/Serita Vossen

RATSASTUS

Joskus kauan aikaa sitten, kesytettyään hevosen, ihminen havaitsi, että hevosella voi liikkua joutuisasti kiipeämällä sen selkään ja ratsastamalla. Ja kun ihminen kiipesi hevosen selkään, oli kehittynyt parivaljakko ratsastaja ja ratsu - joka yhdessä muodostaa ratsukon. Alkuaikojen jälkeen ihmiset ovat ratsastaneet ympäri maailman lähtemättömät jäljet ihmiskunnan historiaan, sekä rauhan töissä, että löytöretkeillen ja sotien.

Nykyisinkin ratsukoita liikkuu vielä erilaisissa työtehtävissäkin - mutta ratsastamisen pääpaino on jo aikoja sitten siirtynyt harrastamiseen, ja sen yhteydessä myös kilparatsastuksen erilaisiin muotoihin. Suomen Ratsastajainliiton alaisuuteen kuuluu kymmenen ratsastuksen lajia.

Suomalaisen ratsastuksen historiaa

Suomalaisilla ratsastajilla on pitkät ja maineikkaat perinteet. Liikkuivathan jo suomalaiset ratsusotilaat, hakkapeliitat kolmikymmenvuotisessa sodassa 1600-luvulla ratsastaen. Myös postia on meillä kuljetettu ratsain 1600-luvulta aina 1800-luvulle saakka. Lisäksi ennen, hevosaikaan, ei matkustettu paikasta toiseen vain kärryillä taikka reellä, vaan myös ratsastaen. Varsinaisesti huviratsastus alkoi Suomessa vasta 1800-luvun lopulla ja tuli meille, kuten niin monet muutkin uudet asiat, Ruotsin kautta.

1870-luvulla Helsingissä oli paljon ratsastavia upseereita ja kaupungissa oli jopa kaksi maneesia heitä varten. Suomeen Ruotsista siirtynyt tallimestari Georg Ringsten toi 1873 Helsinkiin neljä hevosta ja alkoi antaa ratsastustunteja. Hänen ansiostaan ratsastus tuli muotiin yläluokan parissa, ja ratsastusta harrastivatkin tähän aikaan "sotilas- ja siviilikeikarit sekä kauniit naiset". Helsingin Ratsastusopisto perustettiin vuonna 1892 ja siellä annettiin tunteja jo 30 lämminverihevosella. Tähän aikaan ratsastuksen harrastajia olikin Helsingissä jo noin 500. Muuten ratsastusta maassamme harrastettiin myös ratsuväessä.

Suomen Kenttäratsastusseura ryhtyi 1920 perustamaan kansallista ratsastusjärjestöä ja näin syntyi Suomen Ratsastusliitto - nykyinen Suomen Ratsastajainliitto.

Ratsastus Suomessa nykyisin

Vielä ennen 1960-lukua ratsastus oli Suomessa harvinaista, ja silloin sitä harrastivat pääasiassa upseerit puolustusvoimain hevosilla. 1960-luvulla ratsastusharrastus laajeni maassamme huomattavasti ja silloin siitä kehittyi yhä enemmän siviilien harrastus. Samoihin aikoihin poniharrastus alkoi levitä Suomeen ja ensimmäiset ponien SM-kilpailut järjestettiin vuonna 1969. Sittemmin harrastus on eteläisestä Suomesta levinnyt koko maahan ja yleistynyt myös maaseudulla.

Nykyisin ratsastuksen suosio on huimasti kasvanut ja suurin harrastajaryhmä ovat eri-ikäiset tytöt. Näin ratsastus on muuttunut armeijan miesten ja yläluokan aikuisten harrastuksesta nimenomaan nuorten harrastukseksi, sosiaaliluokkaan katsomatta. Harrastajaratsastajat ratsastavat pääasiassa ratsastuskouluissa, mutta monilla on myös oma hevonen.

Vuosittain Suomessa järjestetään suuri määrä kansallisia ratsastuskilpailuja ja niissä on yhteensä tuhansittain lähtöjä. Suosituinta on esteratsastus, sitten kouluratsastus ja kenttäratsastus. Suomalaiset ovat menestyneet myös kansainvälisissä kilpailuissa ja meillä on ollut erittäin menestyneitä huippuratsastajia.

Ratsastaja

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jolante van Hemert

Ensimmäinen ratsastuskilpailu

Kilpa-ajot ovat peräisin antiikin Kreikasta, missä nelivaljakkoajot otettiin olympialaisten ohjelmaan 680 eaa. Ensimmäinen ratsastuskilpailu pidettiin olympiakisoissa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, 648 eaa. Mutta jo satoja vuosia aikaisemmin nämä lajit olivat kehittyneet suosituiksi kilpailulajeiksi.

Pelokkaan ratsastajan työkalupakki

Tee pelollesi tarvittaessa uusi käsikirjoitus.

Paranna keskittymistäsi.

Käy haastavia asioita läpi mielikuvissasi.

Opettele tunnistamaan psyykkinen ja fyysinen rentous. Tunnista rennon, jäntevän ja jännittyneen lihaksen ero.

Harjoittele syvä ja rauhallinen hengitystekniikka.

Kokeile erilaisia kehon- ja mielenhallinnan tekniikoita: sopiiko sinulle parhaiten NLP (neurolingvistinen ohjelmointi), jooga vai myönteinen ajattelu?

Tutustu työpariisi ja paranna vuorovaikutusta hevosesi kanssa. Opettele tuntemaan sen lajinomainen ja yksilöllinen käytös.

Hyväksy, että hevonen on pakoeläin, joka joskus voi säikähtää.

Älä vain ratsasta. Hoida hevostasi ja ole sen kanssa. Luottamus ja toimiva vuorovaikutus alkaa pienistä asioista.

Pyri työskentelemään aina luottavaisessa ja rennossa ilmapiirissä, älä riko rauhaa tai hevosen pelkorajaa. (Anna-Kaisa Pitkänen: Hevosvoimia)

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Vladimir Lysenko/Flickr

Ratsastusterapiaa

Ensimmäinen ja toinen maailmansota ovat taitekohtia ratsastusterapian historiassa. Taistelukentillä vammautuneet englantilaissotilaat saivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen mahdollisuuden kuntouttaa itseään ratsastamalla. Samalla brittiläiset psykoterapeutit kiinnostuivat ratsastuksesta kuntoutusmuotona.

Saksassa ja Pohjoismaissa ratsastusterapiaa alettiin kokeilla kuntouttavana liikuntamuotona 1940-luvun polioepidemian aikana. Suuri yleisö tutustui ratsastuksen terapeuttisiin mahdollisuuksiin ensi kerran Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Kisojen julkkikseksi nousi polion vammauttama tanskalainen kouluratsastaja Liz Hartell. Suomeen ratsastusterapia saapui 1970-luvulla. (Anna-Kaisa Pitkänen: Hevosvoimia)

Keho ja mieli kuntoon ratsastuksella

Ratsastustunnilla käyminen ei ole, tai sen ei ainakaan pitäisi olla samaa, kuin käyminen jumpassa tai pelaamassa tennistä. Ratsastamiseen liittyy aina hevosen kohtaaminen. Hevonen hoitaa mieltä ja kehoa - kumpaakin yhtä paljon. (Tiina, Anna-Kaisa Pitkäsen kirjassa Hevosvoimia)

Ratsastuslajeja

Ratsastuksessa naiset ja miehet kilpailevat tasavertaisina samoissa luokissa lukuun ottamatta vikellystä. Ratsastuksessa on kilpailtu olympialaissa vuodesta 1912 asti. Ratsastuksen olympialajit ovat kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus - sekä paralympialaji vammaisratsastus.

Kouluratsastus

Klassien kouluratsastuksen alkuperä on ajalla noin 400 eaa, jolloin kreikkalaiset määrittelivät sen pääperiaatteet. Kouluratsastuksessa ratsukko suorittaa määrättyjä liikesarjoja mahdollisimman täydellisesti ja niin, että ratsastajan ja ratsun yhteistyö on saumatonta, eikä siinä esiinny pienintäkään väkinäisyyttä.

Kouluratsastusta monet harrastavat vain omaksi ilokseen ja hevostaan kouluttaakseen. Ratsastuskilpailuissa ja -näytöksissä huippuratsastajat voivat osoittaa taitojaan ihailevalle yleisölle. Tunnetuin tälläinen näytöksissä esiintyvä ryhmä on Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu ja sen oriit. Espanjalainen ratsastuskoulu on maailman vanhin edelleen toimiva klassista kouluratsastusta harjoittava ratsastuskoulu.

Esteratsastus

Yksi vanhimmista kilpalajeista ratsastuksessa on esteratsastus, joka on myös olympialaji. Esteratsastus vaatii hyvää yhteistyötä hevosen ja ratsastajan kesken sekä taitoa ja tottelevaisuutta. Tässä ratsastusmuodossa ratsukko ylittää tietynkokoisia esteitä määrätyssä järjestyksessä, yrittäen selviytyä mahdollisimman vähillä virhepisteilla.

Kenttäratsastus

Näyttävää kenttäkilpailua monet pitävät hevosille tarkoitetuista koitoksista täydellisimpänä. Tässä ratsastuskisassa on kolme eri osakilpailua: koulu-, kestävyys- ja estekokeet. Kaikki nämä kolme osaa ratsastetaan samalla hevosella. Hevosen kyvyt ja ratsastajan taidot tulevat kenttäratsastuksessa punnituiksi äärimmilleen. Pienistä kisoista voidaan suoriutua päivässä, mutta suuremmat kisat kestävät kolme päivää. Nämä kolmipäiväiset kokeet on alunperin suunniteltu kokeeksi ratsuväen hevosille. Ne tunnettiinkin nimellä military.

Muita ratsastusmuotoja

Ratsastuksen olympialajien ohessa ratsastajat harrastavat ja kilpailevat monin muinkin tavoin.

Lännenratsastus

Lännenratsastuksen eli Western ridingin harrastajat kunnioittavat ja pitävät yllä Lännen karjapaimenten ratsastusperinteitä.

Matkaratsastus

Matkaratsastajat voivat taittaa jopa satojen kilometrien mittaisia matkoja - joko vain retkeilläkseen, taikka kilpaillakseen. Matkaratsastus on myös kilpailulaji. Matkaratsastuskilpailuissa ratsastetaan vaihtelevassa maastossa erilaisia matkoja aina 15 kilometristä 160 kilometriin (josta parhaat ratsukot selviävät 10 - 12 tunnissa), useita päiviä kestävissä kilpailuissa - myös jopa tätä pitempiäkin matkoja.

Islanninhevosratsastus

Erityisesti islanninhevosille järjestetyt kilpailut.

Vaellusratsastus

Vaellusratsastus on laji, jossa toistaiseksi ei kilpailla. Vaellusratsastus on kiireetön ja rentouttava tapa nauttia luonnosta yhdessä hevosen kanssa. Se tarjoaa elämyksiä luonnossa, kiireetöntä vaeltamista, samanhenkisten ihmisten tapaamista sekä monenlaisten alueiden luontoon ja nähtävyyksiin tutustumista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Ken Owen

Vikellys

Vikellyksessä tasapainoillaan ja tehdään liikkeitä hevosen selässä akrobaatin tapaan. Hevonen kiertää vastapäivään ympyrän kehää - keskellä kehää olevan juoksuttajan sitä ohjatessa. Tyypillisesti vikeltäjät hypähtävät vauhdikkaasti juoksevan hevosen selkään ja tekevät siellä putoamista uhmaavia liikkeitä, jotka saavat katsojan haukkomaan henkeään jännityksestä. Vikellys onkin ollut sirkusten suosittu ohjelmanumero jo hyvin pitkät ajat.

Vapaamuotoinen harrasteratsastus

Ratsastaa voi myös ihan vapaasti, aivan omalla tavallaan ja omilla säännöillään. Kaikki mahdolliset tavat ratsastaa on varmasti aikojen kuluessa joku kokeillut.

Taivaanratsastaja

Hevonen terapeuttina

Hevosen ihmismieltä korjaava vaikutus ei ole ihan uusi keksintö. Lääketieteen isänä pidetty kreikkalainen Hippokrates ylisti satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua ratsastusta terveyden ylläpitäjäksi ja vertasi sen tervehdyttäviä vaikutuksia voimisteluharjoituksiin. Myös roomalainen lääkäri Galeanos kehui ratsastuksen edistävän terveyttä. Hevosia on ollut terapeuttisissa tehtävissä myös uudella ajalla.

Esimerkiksi wieniläiset hermolääkärit suosittelivat 1800-luvulla ratsastusta tuon ajan muotisairauden, raskasmielisyyden eli melankolian, hoitoon. Ensimmäinen tutkimus ratsastuksen terapeuttisista vaikutuksista on tehty Ranskassa jo 1800-luvun loppupuolella.

Rantaratsastajat

Ratsastuksen oppiminen

Ratsastamaan oppiminen merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta haaveiletpa kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisesta tai haluat ratsastaa maaseudulla, onnistumisen perusteet ovat samat. Turvallinen ympäristö, hyvä opettaja ja sopiva hevonen tai poni. Iälläsi ei ole merkitystä, kunhan vain haluat oppia. Jos joku ystäväsi tarjoaa sinulle hevostaan tai poniaan, hanki ensin hyvä pohja ottamalla muutama ratsastustunti. Perustaidot oppii parhaiten hyvässä ratsastuskoulussa, ja sopivan löytämisen pitäisi olla melko helppoa. Suomen Ratsastajainliitolta voi kysyä, mitkä oman paikkakuntasi talleista ovat sen hyväksymiä.

Ratsastuksen perusohjeita

Katso siihen suuntaan, johon haluat mennä - älä alaviistoon hevosen korviin.

Muista hengittää! Keskittyessäsi pidätät ehkä huomaamattasi hengitystäsi ja lihaksesi jännittyvät. Rennosti ratsastaminen ei kuitenkaan tarkoita huonoryhtisyyttä.

Kun pitelet ohjia, kuvittele, että sinulla on kummassakin kädessäsi lintu. Pidä niistä kiinni niin, etteivät ne karkaa, mutta älä niin tiukasti, että puristat niitä.

Jos et pysty istumaan alas ravissa tai laukassa, ajattele myötäileväsi hevosen liikkeitä ristiselälläsi. Hyvä ratsastaja näyttää ehkä istuvan liikkumatta, mutta hän myötäilee hevosen liikkeitä.

Ratsukot

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Valla Ponnyklubb

Kommunikointi hevosen kanssa

Ratsastamisen oppiminen merkitsee hevosen kanssa kommunikointia. Kun olet ohjauksen kautta saavuttanut satulassa oikean istuma-asennon, tarkoituksena ei ole se, että vain näytät hyvältä - vaan että pystyt ohjaamaan hevostasi signaalein, joita annat jaloillasi, istunnallasi, käsilläsi ja äänelläsi. Hyväksi ratsastajaksi tuleminen vaatii paljon harjoitusta ja huippuratsastajatkin myöntävät, etteivät he koskaan lakkaa oppimasta.

Hevonen ja oppiminen

Oppiakseen on kyettävä sulkemaan ulkomaailma mielestään ja keskityttävä uuden tiedon tai taidon oppimiseen. Hevosen kanssa uusia asioita opetellessa pitää kuitenkin tehdä valppaasti havaintoja ympäristöstä. Ratsastuksessa vaadittavaa keskittymistä voisikin hyvin verrata esimerkiksi autoiluun. Ei riitä, että keskitymme ajosuoritukseemme, vaan meidän on koko ajan seurattava liikenteen tapahtumia.

Myönteinen stressi, johon voimme itse vaikuttaa, parantaa keskittymistämme. Sen sijaan kielteinen, voimakkaana jännityksenä tai pelokkuutena oirehtiva stressi saa meidät havainnoimaan epätarkasti ja tekemään tilanteista virhearvioita. Negatiivinen stressi tarttuu helposti myös hevoseen. Jos opimme tunnistamaan keskittyneen oppimismielialan, voimme tehdä ratsastuksestamme ja hevosen kanssa oleilusta paljon turvallisempaa ja mielekkäämpää. (Anna-Kaisa Pitkänen: Hevosvoimia)