Kauneimmat Joululaulut

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.

Kauneimmat Joululaulut

KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Sylvian joululaulu

Säveltäjä - Karl Collan (3. tammikuuta 1828 Iisalmi - 12. syyskuuta 1871 Helsinki). Suomalainen kirjailija ja säveltäjä.

Sanoittaja - Sakari Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy - 12. maaliskuuta 1898 Sipoo). Suomalainen kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori. Suomennos Martti Korpilahti.

Joululaulut Joululaulun taustoja

Yleisradio järjesti 1960-luvulla kuuntelijoiden kesken kilpailun siitä, mikä on kaunein joululaulu Suomessa. Voittajaksi selviytyi "Sylvian joululaulu", jonka on kirjoittanut Sakari Topelius ja säveltänyt iisalmelainen kulttuurin monitoimimies Karl Collan.

Sakari Topelius kirjoitti jouluaattona vuonna 1853 tähän lauluun arvoituksellisen runonsa, joka Karl Collanin säveltämänä julkaistiin pianonuottina kaksi vuotta myöhemmin. Topeliuksen runoissa on usein lintuja, sillä hän rakasti lintuja ja mm. perusti Kevätyhdistyksen, jonka tarkoituksena oli opettaa Suomen lapsia rakastamaan pikkulintuja.

Monissa Sakari Topeliuksen runoissa esiintyvä Sylvia kuuluu kerttusiin - se on mustapääkerttu (Sylvia atricapilla). Lintu kaipaa takaisin kaukaiseen Pohjolaan, jossa se on syntynyt. Laulussa on aito kuvaus muuttolintujen maailmasta, mutta se voidaan myös ymmärtää symbolisesti. Häkkiin sidottu lintu on Suomi, joka on vangittuna suureen tsaarin valtakuntaan, mutta saa silti elää itsenäistä (autonomista) elämää.