Kuvassa Ainola talvisessa asussa 1940-luvulla. Valokuva Santeri Levas.
Kuva Copyright The Finnish Museum of Photography / Suomen valokuvataiteen museo.
Ainola
Ainola on kotimuseo, joka oli Jean Sibeliuksen ja hänen puolisonsa Ainon kotitalo. Se sijaitsee nykyisessä Järvenpäässä lähellä Tuusulanjärven
rantatien pohjoispäätä. Sibeliuksen hyvän ystävän, arkkitehti Lars Sonckin (1870 - 1956) suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1904.
Sibeliukset muuttivat Ainolaan 24. syyskuuta 1904. Alkuvuodet tuolloin vielä viisihenkinen perhe asui ainoastaan alakerrassa. Säveltäjän työhuoneena
toimi huoneista suurin ja sieltä oli näköala Tuusulanjärvelle. Yläkerrankin perhe otti asumiskäyttöön vuonna 1911.
Nykyinen Ainola on siinä asussa, johon Aino Sibelius jätti sen kuollessaan vuonna 1969. Ainolaan kuuluu neljä hehtaaria metsää sekä puutarha.
Jouluisin Ainolan salin vihreän uunin eteen tuotiin joulukuusi, joka koristeltiin. Joulukuusenkoristeita ei ole säilynyt näihin päiviin asti, mutta Ainolassa on vielä jäljellä
kaksi jouluhimmeliä ja jokin jouluinen kynttilänjalka. Tarinat kertovat, että Jean Sibeliuksen mielestä
jouluun kuuluivat runsaat lahjapaketit.
Kerran kävi niin, että säveltäjän tyttäret unohtivat hankkia isälleen lahjoja, minkä jälkeen Sibelius purnasi asiasta päiväkirjalleen.
Vuodesta 1972 Ainola on ollut Suomen valtion omistuksessa. Sen kunnosta ja ylläpidosta huolehtii Museovirasto. Nykyisin Ainola on museo, jonka toiminnasta vastaa Ainolasäätiö.
Jean Sibeliuksen sinfonia nro 2 D-duuri op. 43 on vuonna 1902 valmistunut orkesterisävellys.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright
© Piano Piano!
Photo used with permission.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright
© Outi Tuomaala
*Photo used with permission.
Ainolan kirjasto
Alakerran huone oli alunalkaen lastenhuone. Sibeliuksen täyttäessä 70 vuotta vuonna 1935 muutettiin lastenhuone kirjastoksi, Sibeliuksen
vävyn arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnitelmien mukaan.
Työn suoritti Keravan Puusepäntehdas loppukesällä 1935. Kirjahyllyt, ovet, uusi lattia eristeineen, petsaukset, kristallilasilla varustettu tupakkapöytä,
työt ja tarvikkeet maksoivat yhteensä vajaa 20 000 silloista markkaa (5 800 nykyeuroa).
Lisäksi N. Boman teki Helsingissä 4 kpl nojatuoleja Aulis
Blomstedtin piirustusten mukaan hintaan 8 400 markkaa (2 500 euroa). Siniset nojatuolit kuvassa yllä. Kotiahkeruus Oy:stä hankittiin matto 8 232 markalla (2 350 euroa) ja salin
empirekalustoon lisättiin lehtikultausta 6 400 markalla (1 850 euroa).
Vasemmalla olevan uunin päällä on kuvanveistäjä G. Nyholmin kipsiveistos Sibeliuksen nuorimmasta tyttärestä Heidistä.
(Ainola: Asuinrakennuksen kunnostus ja lisärakentaminen 1911 - 1935)
All rights reserved
*Kuva Copyright
©
Flickr/Merja
Radion ja levyjen kuuntelua
Jean Sibelius kirjastonsa lempinurkkauksessaan. Tässä Sibelius
sikareita tuprutellen kuunteli vanhoilla päivillään radiosta ja levyiltä sävellyksiään.
Aluksi Jean Sibelius ei pitänyt radiosta musiikin kuunteluvälineenä, heikon äänentoiston vuoksi.
Myöhemmin hänen suhtautumisensa radioon muuttui ja hän katsoi radion tekevän tärkeää työtä,
kun ihmiset sen kautta oppivat tuntemaan musiikkia, myös Sibeliuksen omaa musiikkia.
Vuonna 1951 Sibeliukselle lahjoitettiin Philipsin radio-levysoitinyhdistelmä.
Satu
Kirjaston seinällä on Akseli Gallen-Kallelan maalaus. Se on kolmiosainen akvarelli, jota usein kutsutaan nimellä "Satu".
Maalaus on valmistunut vuonna 1894 ja Gallen-Kallela antoi sen Sibeliukselle lahjaksi.
Maalaus muodostuu kolmesta osasta. Siinä on luonnos Jean Sibeliuksesta - luonnos on tehty Symposion-taulua varten.
Maalauksen toisen osan muodostaa fantasiamaisema ja kolmas osa, alhaalla vasemmalla, on jätetty tyhjäksi. Tarinan mukaan Gallen-Kallela
jätti tauluun tyhjän tilan siksi, että Sibelius olisi voinut piirtää siihen teeman sinfonisesta runostaan Satu. Tätä Sibelius ei kuitenkaan
koskaan tehnyt, siksi maalaus ilman siihen liittyvää tarinaa näyttää oudolta. (Ainola: Ainolan kirjaston taidetta)
Sibeliuksen joululaulujen esittely.
Jean Sibelius ja joulu
