Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Andrey Gulivanov

VALKOSELKÄTIKKA (Dendrocopos leucotos) - (Bechstein, 1802)

Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Kanta on Suomessa noin 75 - 80 pesivää paria. Se on siten Suomen metsälinnuston uhanalaisin laji. Suomen populaatiot keskittyvät Keski-Suomeen, Etelä-Savoon ja Päijät-Hämeeseen. 1940- ja 50-lukujen vaihteessa pareja oli 900.

Valkoselkätikka

Koiras, jonka päälaki on punainen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tatiana Bulyonkova

Ominaisuuksia

Valkoselkätikka on suurin kirjotikkamme, selvästi käpy- ja pohjantikkaa kookkaampi, samoin pitkänokkaisin. Pituus: 25 - 28 cm ja paino 90 g.

Valkoselkätikan siivet ovat leveälti mustavalkean poikkijuovittamat ja koko alaselkä ja yläperä ovat loistavan valkoiset. Vatsapuoli on valkoinen, hienoin mustin pitkittäisjuovin. Tammitikan tavoin vaihtuu vatsan väritys vähitellen vaaleanpunaiseksi alaperäksi.

Koiraalla on kellanvalkea otsa ja niskaan asti ulottuva, kirkkaanpunainen päälaki. Naaraan päälaki on musta. Nuoren linnun päälaen höyhenet ovat vain kärjistään punaiset. Yleisväriltään se on aikuista himmeämpi.

Valkoselkätikka

Kuvassa naaraspuolinen valkoselkätikka. Sen päälaki on musta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä ja sivun yläreunassa Copyright Sergey Yeliseev

Erot käpytikkaan

Valkoselkätikka eroaa helposti käpytikasta mustavalkoisen, poikkijuovikkaan selän ja valkoisen yläperän ja erityisesti valkoisen takaselän perusteella. Lisäksi valkoselkätikalta puuttuvat valkoiset hartialaikut ja se on jonkin verran käpytikkaa kookkaampi. Sen musta kaulansivun juova ei ulotu niskaan asti.

Äänet

Tavallisesti valkoselkätikka on aika hiljainen. Sen tavallisin ääni on selvästi käpytikan ääntä pehmeämpi "kjök", joskus kiihtyneinä sarjoina. Rummutus on pitkä - noin 2 sekuntia - ja voimakas. Se voi alkaa muutamilla tunnustelevilla kopautuksilla, jotka kiihtyvät hillityn hitaaksi, lopussa hieman vaimenevaksi pärrytykseksi.

Pesintä

Rantakoivikko taikka pellonlaitahaavikko ovat valkoselkätikan mieluisinta pesintäympäristöä. Pesäkolonsa valkoselkätikka kovertaa yleensä koivuun taikka haapaan, harvemmin tervaleppään ja vain poikkeuksellisesti mäntyyn. Kolon katoksena voi olla komea kääpä. Valkoselkätikka munii aikaisin huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 4 - 5 hohtavan valkoista munaa. Kumpikin emo hautoo. Haudonta-aika on 14 - 16 vrk. Pesäpoikasaika on 26 - 29 vrk. Yksi pesye vuodessa.

Ravinto

Valkoselkätikan pääasiallinen ravinto ovat hyönteisten toukat. Se etsii niitä lahoista puista. Se on erikoistunut sarvijäärien toukkiin. Ravintoon kuuluvat myös hyönteiset, kovakuoriaiset, perhostoukat ja muurahaiset.

Ruokaillessaan valkoselkätikka hakkaa usein kaarnan kuolleista puista tai hakkaa syviä, suppilomaisia koloja puunrunkoon. Talviaikoina vierailee valkoselkätikka ruokintapaikoillakin, hakiessaan talia. Suojelullisista syistä valkoselkätikkoja on myös ruokittu useilla reviireillä talilla, jotta ne selviäisivät parempikuntoisina talvesta.

Valkoselkätikka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Sergey Yeliseev

Elinympäristö

Valkoselkätikan reviiri on laaja ja se vaatii pesimäympäristökseen laajoja lehtimetsäalueita. Lahopuuta pitää olla runsaasti pökkelöinä ja maapuina, sillä niistä valkoselkätikka löytää itselleen hyönteisten, erityisesti kovakuoriaisten toukkia. Vallitsevia puulajeja valkoselkätikan asuinalueella ovat haapa, raita, koivu ja lepät. Myös vanhat kaski- ja laidunmaat, joilla kasvaa koivikkoa, ovat lajin elinaluetta.

Muutto

Paikkalintu, joka kuitenkin pesimäajan ulkopuolella usein kiertelee laajalti pitkälle toukokuuhun saakka.

Valkoselkätikka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Sergey Yeliseev


Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*BirdLife Suomi
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Linnut