Tunturisuden sivut
Ruusu Baijerin Linderhofin satupalatsi - rakkaudesta kauneuteen ja ylellisyyteen - puutarhat ja puutarhataide

Palatsia ympäröiviä, hovipuutarhuri Carl von Effnerin suunnittelemia puutarhoja, pidetään yhtenä maailman kauneimmista, historiallisista puutarhoista. Puutarhojen tyyli on yhdistelmä geometrisia, säännönmukaisia barokin muotoja, italialaista renessanssipuutarhaa ja englantilaisten, vapaammin rönsyilevien puutarhojen näkymiä.

Linderhofissa vapaammin kasvavien, puistomaisten, "englantilaistyyppisten" alueiden lomissa on tiukasti rajattuja kaistaleita, muotopuutarhoja eli ranskalaisia puutarhoja. Kuten esimerkiksi tämän sivun kuvissa näkyvä terassipuutarha, joka on muuta maisemaa korkeammalla ja josta voi katsella koko puutarhaa. Tällainen puistotyyppi saavutti huippuaikansa juuri Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan aikana ja erityisesti Versailles'n puutarhassa. Ludvig II:han juuri erityisesti palvoi Aurinkokuningasta ja Versailles'ia, josta hän rakensi kopiotakin Herrenchiemseen palatsialueelle.

Lähteet
German National Tourist Board: Neuschwanstein Castle – Germany's fairytale castle
Sata vuotta sitten, 1886: Baijerin Ludvig II - Tammi 1986
Jyväskylän Yliopisto: Barokin arkkitehtuurin linnat, palatsit ja puutarhataide
MTV: Rönsyilevän runsas englantilainen puutarha
Spectrum: Puutarhataide

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylinnä - Copyright © Flickr/Heribert Pohl
Baijerin satulinna Katso kuva kokonaisena.
*Kuva oikealla - Copyright © Flickr/Michelle Callahan


Linderhof
Renessanssin italialainen puutarha

Jo antiikin aikana puutarhataide kukoisti Roomassa ja vaikutteita saatiin mm. Kreikasta. Renessanssin ja varsinkin barokin aika oli länsimaisen puutarhataiteen nousun aikaa. Italiassa synnytti 1400-luvulla virinnyt antiikin harrastus maaseutuvillan, maalaispalatsin, jonka yhteydessä oli myös puutarhoja ja puistoja.

Keskiajan tavan mukaan puutarha jaettiin ensiksi osiin, mutta myöhemmin arkkitehdit suunnittelivat palatsin ja sitä ympäröivät puistot ja puutarhat rakennelmineen yhtenäisiksi, laajoiksi kokonaisuuksiksi. Aikakauden uusi elämäntunne näkyi uudessa luonnonkäsityksessä, joka heijastui puutarhataiteeseenkin. Puutarha käsitettiin eräänlaiseksi pakopaikaksi ja Arkadiaksi, idylliseksi tyyssijaksi, joka oli vastapainona kaupunkielämälle. Puutarhan, arkkitehtuurin ja kuvataiteiden välille syntyi uudelleen yhteys. Esimerkiksi Rooman, Firenzen ja Genovan ulkopuolella on säilynyt useita renessanssipuutarhoja, useimmiten tosin pienennettyinä ja muunnettuina.

Jo Leon Battista Alberti (1404 - 1472) esitti sen ajatuksen, että puutarhan ja arkkitehtuurin on soinnuttava yhteen, ja hän valmisti tietä puutarhaan liittyvien arkkitehtuurielementtien uudelle tulemiselle. Niinpä esimerkiksi portaat saivat tärkeän merkityksen rakennuksia ja puutarhan eri lohkoja liittävinä koristeellisina ja dynaamisina osina.

Ensimmäisiä renessanssin puutarhoja oli Belvederen piha Vatikaanissa. Sen suunnitteli Donato Bramante (1444 - 1514) paavi Julius II:lle. Kuuluisia olivat myös Medicien puutarhat Firenzessä ja sen ympäristössä.

Barokin ranskalainen puutarha

Barokissa puutarhataiteen keskeisenä pyrkimyksenä oli matemaattinen järjestelmällisyys. Puutarhataiteelle loi pohjan geometrian ja aritmetiikan sääntöjärjestelmä. Barokin puutarhataiteelle tyypillistä olivat säännönmukaiset polut, symmetriset istutukset, suihkulähteet, vesialtaat ja kanaalit. Puutarhat jaettiin vyöhykkeisiin, jotka pitivät sisällään luonteeltaan ja kasvistoltaan erilaisia alueita. Useita kilometrejä jatkuvat puistot tarjosivat ympäristön hovin puutarhajuhliin.

Barokin aikana, 1600-luvulla, Ranskasta tuli puutarhoineen johtava maa Euroopassa. Jo renessanssiaikaan oli Ranskan linnojen puutarhat sommiteltu suurista neliöistä, joiden istutukset oli järjestetty geometrisiin kuvioihin. Tällainen oli mm. Fontainebleaun linnan puutarha. Ankara geometria johti aksiaalisuuden korostamiseen ja symmetrisiin järjestelyihin, ja Italiasta omaksuttiin monia keinotekoisia rakennelmia, kuten tekoluolia ja vesiputouksia.
Ranskan barokin puutarhataiteen edustajista tunnetuimpia on Andre Le Notre (1613 - 1700). Hän suunnitteli Versaillesin puiston, jonka rakentaminen aloitettiin 1662. Tällaisissa jättiläismäisissä puistoissa hänellä oli mahdollisuus kehitellä vapaasti ideoitaan edelleen. Yksi perusidea hänellä oli puistosuunnittelussaan luoda äärettömyyden vaikutelma.

Versaillesin puistosta tuli 1700-luvulla lukuisien linnojen ja puistojen esikuva. Versaillesin puistoon kuuluu myös erilaisia rakennelmia, kuten teattereita, huvimajoja, labyrintteja, kanavia, lampia, suihkukaivoja ja veistoksia. Tietystä pisteestä avautuu katselijalle viivasuoria näkymiä kaukaisuuteen, lähes kuin äärettömyyteen. Tällaisen puutarhasommitelun henki kuvastaa yksinvaltiuden ajan ihanteita.

1700-luvun englantilainen puutarha

Englantilaisen puutarhan eli maisemapuutarhan perusideana ovat luonnonmukaisuus, avoimuus ja saumaton liittyminen puutarhaa ympäröivään maisemaan. Puhdasoppisessa englantilaisessa puutarhassa on aina myös romanttisia elementtejä: lampi tai pieni järvi, johon on rakennettu laituri tai silta. Lampien lähistöllä on usein roomalais- tai kiinalaistyyppinen paviljonki.

Romanttisten tunnelmien lisäämiseksi englantilaiseen puistoon lisättiin myös tekoraunioita ja antikisoivia pyörötemppeleitä.

Jo Ranskan barokkipuutarhoissa pyrittiin joskus pehmentävin pensain ja kaartuvin käytävin lievittämään mahtavaa, ankaraa symmetriaa, mutta vasta 1700-luvun puolivälistä lähtien pääsi vallalle romantiikan aatteisiin liittyvä, vapaampi ja intiimimpi puutarhasuunnittelu. Tämä tapahtui Englannissa, josta tyyli nopeasti levisi muualle Eurooppaan. Pyrittiin luonnonmukaiseen maisemapuutarhaan ja tällaiseen saatiin vaikutteita Kiinasta. Tällaista puutarhaa nimitetään englantilaiseksi puutarhaksi.

Tunnetuimpia englantilaisista puutarhoista ovat Lontoon Kew Gardens (1757 - 1762) ja Buckinghamshiren Stowe.

Maisema-arkkitehtuuri

Puutarhataiteen alue on laajentunut koskemaan ei vain rajattuja puutarhoja, vaan koko asuinympäristöä ja luonnon osuutta siinä. Nykyisin ei siksi puhuta enää niinkään puutarhataiteesta, vaan sen sijaan maisema-arkkitehtuurista eli maisemansuunnittelusta. Uuden luontokäsityksemme mukaan puutarhassakin otetaan korostetusti huomioon myös luonnon vaatimukset, ei vain sitä, miltä lopputulos ihmisen mielestä näyttää tai miltä sen pitäisi näyttää.
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat

Sekä palatsin edustalla, että takana puutarha altaineen, suihkulähteineen ja veistoksineen on tarkasti muotoiltua, ja sekä liittyy mahdollisimman saumattomasti itse rakennukseen, että ikäänkuin jatkaa sitä ulkotiloissa. Samalla puutarha luo kehykset keskelle jäävälle rakennukselle ja korostaa sen kauneutta, samalla kun rakennus korostaa kehysten, eli puutarhan kauneutta. Kukkien väreilläkin on suuri merkitys. Muotoillussa puutarhassa luonnonmukainen rönsyileva vapaus on häivytetty mahdollisimman täysin ja puutarha on kuin rakennettu.
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat

Edessä aidattu terassipuutarha.
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat

Erilaiset altaat ja suihkulähteet veistoksineen, sekä portaat ovat tärkeä osa palatsien puutarhoissa.
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat
Linderhofin puutarhat - arkkitehtien ja taiteilijoiden suunnittelemat

Puutarhureilla saattoi olla menneinä vuosisatoina arkkitehdin koulutus, joten he toteuttivat puutarhasuunnittelussaan niitä samojakin periaatteita, jotka vallitsevat rakentamisessa ja huonetilasuunnittelussa. Italia on niitä maita, jossa jo tuhansien vuosien ajan ovat olleet maailman kauneimmat puutarhat. Renessanssin aikana Italiassa puutarhan suunnittelijat pitivät itseään enemmän taiteilijoina, kuin puutarhureina.
*** tunturisusi.com linkit ***