Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © The TerraMar Project

Kookossaari pitää salaisuutensa

Salaperäinen Kookossaari kuvassa yllä uinuu udussa pilviverhon syleilyssä. Sadat etsintäryhmät ovat kolunneet saarta vuosisatojen ajan ja etsineet aarteita, mutta kaikki ovat joutuneet poistumaan saarelta tyhjin käsin.

8 km x 3 km suuruisen Kookossaaren pinta-ala on 24 neliökilometriä. Saaren korkein kohta ulottuu 671 metriin. Saarella käy vuosittain runsaat 3 000 turistia, jotka maksavat matkastaan noin 7 000 dollaria.

Kookossaari - saari täynnä piraattien aarteita

Syrjäinen ja asumaton, sademetsien peittämä Kookossaari Tyynellämerellä on varsin erityislaatuinen saari maailman kaikkien saarien joukossa. Se on ollut piraattisaari ja itse asiassa piraattien pankki ja kassaholvi. Saarelle on mitä ilmeisimmin kätkettynä suuri määrä piraattien eri vuosisatoina piilottamia, mittaamattoman arvokkaita aarteita, sillä saari oli vuosisatojen ajan merirosvojen piilopaikkana ja suojasatamana. Kookossaaren historiassa puhutaan "aarteenkätkennän kultakaudesta", ajanjaksosta, joka sijoittuu 1820-luvun tienoille. Kuuluisin noista kätketyistä aarteista, joista ei ole koskaan saarelta ainuttakaan löydetty, on Liman aarre.

Aarrearkku Liman aarre - Kookossaari, Costa Rica

Espanja hallitsi Perua 1500-luvulta alkaen. Sen suojissa katolinen kirkko ryösti ja keräsi vuosisatojen aikana Peruun inkoilta, Ecuadorista, Perusta, Chilestä ja muilta seudun mailta valtavan aarrekokoelman, joka piti sisällään kultaa, kultapatsaita, hopeaa, jalokiviä, kirkon rikkauksia ja muita arvoesineitä. Kultapatsaita aarteeseen kuului 113 ja niiden joukossa oli luonnollista kokoa oleva Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi sylissään. Kulta- ja hopeaharkkojakin oli sadoittain. Aarteen arvoksi nykyrahassa arvioidaan noin 200 - 300 miljoonaa dollaria.

1800-luvun alkupuolella Espanjan valta Perussa alkoi horjua, ja siksi aarre päätettiin siirtää turvaan Meksikoon. Tämä äärimmäistä luottamusta vaativa tehtävä annettiin hyvin luotettavaksi tunnetulle ihmiselle. Aarteen kuljettamisen sai tehtäväkseen prikillään Mary Dear elokuussa 1821 skotlantilainen, hyvin tunnettu ja kunnioitettu merikapteeni William Thompson. Raskaasti lastattu aarrelaiva lähti matkalleen Limasta - eikä aarretta sen jälkeen ole nähtykään liki kahteensataan vuoteen, sillä maailmahan on erityisen herkkä suurillekin yllätyksille silloin, kun on kyse kulta-aarteista.

Priki

Mary Dear, priki. Priki on pieni kaksimastoinen purjealus, jossa molemmissa mastoissa on raakapurjeet sekä haruspurjeet, ja vähintään takimmaisessa mastossa kahvelipurje.

Ensimmäinen vuorokausi merellä aarrelastin kanssa - kahdeksan murhaa, murhatuissa kaksi pappiakin

Kävi mitä ilmeisimmin niin, että aarre ja kullanhimo sokaisivat täydellisesti William Thompsonin harkintakyvyn eikä hän voinut vastustaa kiusausta, vaan tilaisuus teki hänestä varkaan. Mukana laivalla olivat aarretta vartioivat kuusi sotilasta ja kaksi pappia. Pappien läsnäolo oli varsin ymmärrettävää, sillä suuri osa Liman aarteista oli Liman kirkkojen kirkkoaarteita. Näiltä kaikilta kahdeksalta piraatiksi alkanut William Thompson leikkautti kurkun auki ja heitätytti miehet suurpiirteisesti mereen. Tämä joukkomurhateko tapahtui merellä jo ensimmäisenä yönä ja saman tien laiva käänsi kurssinsa Meksikosta kohti ihan muita vesiä. Oletetaan, että tämän ryöstön jälkeen William Thompson olisi kätkenyt koko aarteen Kookossaarelle, josta ei ole kuitenkaan löydetty juurikaan merkkejä aarteesta, muutamia kultakolikoita lukuunottamatta.

Purjealus Mary Dear miehistöineen kuitenkin tavoitettiin tämän jälkeen. Miehistö oli oikeudessa syytettynä merirosvoudesta. Kaikki muut, paitsi merikapteeni William Thompson ja ensimmäinen perämies James Alexander Forbes, hirtettiin. Näiden kahden avulla oli tarkoitus löytää ja saada aarre takaisin. Näissä merkeissä lähti sitten laiva Kookossaarelle, jossa Thompson perämiehineen heti rantautumisen tapahduttua onnistui pakenemaan sademetsän kätköihin. Aarretta ei tietenkään ilman heitä löydetty.

Saari oli tuolloin valaanpyyntilaivoillekin tärkeä huoltopaikka. Eipä Thompsonin ja Forbesin tarvinnut odottaa kauankaan sademetsän kätköissä, kun he jo pääsivät saarelle poikenneen valaanpyyntialuksen mukaan. Kookossaarella kävi purjelaivojen aikakaudella paljon laivoja ottamassa vesi- ja muuta täydennystä, kuten polttopuuta, kookospähkinöitä ja jopa sikoja ja vuohia, joita eräinä aikoina eli villiintyneinä saarella. Valaslaiva kuljetti Thompsonin ja Forbesin Puntarenasiin, Costa Ricaan. Siellä perämies Forbes kuoli varsin pian keltakuumeeseen.

Aarteet ja aarrekätköt synnyttävät aina sekavia seikkailuja

Puntarenasissa William Thompson jatkoi piileskelyään ja kohtasi 1840-luvun alkupuolella erään John Keatingin, jonka kanssa hän ystävystyi. Tästä Keatingistä tiedetään vain sen verran, että ilmeisesti William Thompson uskoutui Keatingille, ja kertoi tälle aarteensa kätköpaikan. William Thompsonin oli tarkoitus lähteä tämän jälkeen yhdessä Keatingin kanssa noutamaan aarretta Kookossaarelta, mutta William Thompson ehti kuolla, ennen kuin tämä matka toteutui.

Jossakin vaiheessa William Thompson, erään kertomusversion mukaan kohtasi piraattikapteeni Benito Boniton, jonka laivaan hän pestautui. Benito Boniton laiva joutui brittien hyökkäyksen kohteeksi, ja ainut tästä kahakasta hengissä selvinnyt oli, kukapas muu, kuin William Thompson.

William Thompsonin kuoltua, John Keating lähti aarrejahtiin Kookossaarelle yhdessä kapteeni Boguen (Boeck, Boag) kanssa. Tämän kertomuksen mukaan he olisivat aarteen saarelta löytäneetkin. Tällöin heidän miehistönsä olisi puolestaan alkanut kapinoida - mikä on ilmeisen yleistä aarrekätköjen yhteydessä ja aarrelaivoilla. Eräs versio näistä tapahtumista kertoo, että vain Keating ja Bogue olisivat menneet maihin Kookossaarella, muun miehistön jäädessä laivaan. Keating ja Bogue onnistuivat löytämään aarteen, mutta palattuaan laivalle he livertelivät miehistölle, että eivät olleet löytäneet mitään. Miehistö ei kuitenkaan uskonut tätä, ja sai Keatingin ja Boguen uhkauksilla lupaamaan, että seuraavana päivänä kaikki pääsisivät aarteen kätköpaikalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Keating ja Bogue pakenivat. Muitakin versioita tapahtumien kulusta on.

Tässä rytäkässä Keating ja Bogue rahtasivat kantamuksikseen niin paljon kultaa kuin kykenivät kantamaan ja piileskelivät näine "henkilökohtaisine aarteineen" Kookossaaren viidakoissa jonkin aikaa. Bogue hukkui näissä kuvioissa kuitenkin jo Kookossaaren rantavesiin ja vain Keating onnistui pääsemään erään ohipurjehtineen aluksen mukana pois, ehkä Newfoundlandiin. Tosin, oli olemassa vain Keatingin kertomus siitä, että Bogue olisi hukkunut. Uskottiin yleisesti, että Keating oli murhannut Boguen ja näin vain hän itse jäi tietämään, missä aarre oli.

Arvailuja aarteen kohtaloista

John Keating kävi Kookossaarella vielä toisenkin kerran, ja tällöinkin varsin sekavien vaiheiden jälkeen hän onnistui kuljettamaan aarteesta mukanaan sen verran, kuin jaksoi kantaa. Kävikö todellisuudessa näin, löysikö Keating aarteen ja kuljettiko siitä osia mukanaankin - tätä emme kuitenkaan varmuudella tiedä.

Keating kuoli, mutta ei vienyt koko salaisuuttaan mukanaan hautaansa, sillä hän kertoi siitä myös Newfoundlandissa vuonna 1868 purjemestari Nicholas Fitzgeraldille. On mainittava myös Thomas Hackett, jolle Keating kertoi myös paljastaneensa aarrekätkön sijainnin. On myös mainittava Keatingin vävypoika, Richard Young. Keating ei paljastanut aarteen sijaintia Youngille, joka kuitenkin myös yritti koota retkikunnan Kookossaaren aarteen etsintään, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Paljastuksensa Nicholas Fitzgeraldille Keating teki siksi, että hän tuolloin oli elämässään köyhänä ja sairaana hyvin huonossa jamassa, maaten purjeeseen kääriytyneenä kylmässä mökissä, josta tilanteesta Fitzgerald hänet pelasti. Keating kertoi myös siirrelleensä osia aarteesta eri paikkoihin, ja hän kertoi myös nämä kätköpaikat. Nicholas Fitzgerald oli kuitenkin myös niin köyhä, että hän ei kyennyt järjestämään aarteenetsintäkuntaa. Sydneyn merenkulun museossa on taltioituna Nicholas Fitzgeraldin kirje, jossa hän kertoo tästä Kookossaaren aarteesta ja mm. kuvailee sen kätköpaikan näin:

"Lahdella olevan puronsuun kohdalla, kahden köydenmitan syvyydellä on luola, jonka suuaukko on 12 syltä. Aarre on tässä luolassa. Vedessä ei ole mustekaloja, mutta kylläkin haita. Uskoakseni paikalla on ollut kivivyöry, joten luolan suuaukon löytämiseksi on tehtävä raivauksia".

Tämä luola on ilmeisestikin laskuveden aikana näkyvissä ihan kuivallakin maalla, joten sukeltamistakaan ei tarvita. Edellä kuvattu paljastus aarteen kätköpaikasta on vain yksi monista, alla on pari erilaista ohjetta lisää. Fitzgeraldin jäljiltä löytyy museosta Caracasista, Venezuelasta myös kirje, jossa hän kertoo siitä, mitä neljän jalan syvyyteen kätkettyyn aarteeseen kuuluu. Aarretta hän kuvailee ja luetteloi kirjeessään tarkoin ja se on sisältänyt lukemattomia arvokkaita kulta-, hopea- ja muita esineitä, kuten kyntteliköitä, kultakolikoita, erilaisia timantteja, smaragdeja, rubiineja, 124 miekkaa, 120 rintahaarniskaa ja kaikkia sellaisia äärettömän briljantteja ja arvokkaita esineitä, joita yleensäkin on vain noiden aikojen kätketyissä aarteissa.
Kookossaari

Ohjeita Kookossaaren aarteen etsijöille

Entisinä aikoina Kookossaaren aarteenetsijöillä oli käytettävissään kapteeni William Thompsonin kuolinvuoteellaan antama, seikkaperäinen kuvaus aarteen kätköpaikasta. Huomaa, että ohjeessa annettu lahti SAATTAA olla tutkijoiden mukaan lahti, joka tunnetaan nykyisin nimellä Chatham Bay:

"Päästyäsi lahdelle, seuraa sen rantaviivaa, kunnes tulet puron suulle. Kiipeä seuraavaksi puronvartta sisämaahan päin 70 askelta ja katso sieltä lounaan suuntaan. Näet tällöin horisontissa olevan kukkulajonon, josta erottuu kuin musta läiskä. Tämä musta kuvio ei erotu mistään muualta, kuin juuri tästä tarkkailupaikasta. Käänny kohti pohjoista ja kävele lyhyt matka, jolloin tulet sileän, yksinäisen, jyrkkäreunaisen kallion ääreen. Maanpinnasta, miehen hartioiden korkeudella kallion kolossa on peukalonpään kokoinen kolo. Työnnä tähän koloon rautakanki, ja sitä pyörittämällä saat esille oven, jonka takana aarre on".

Kookossaari

Jostakin syystä, ehkä hämäysmielessä, William Thompson on antanut toisenkin ohjeen siitä, miten aarre löytyy. Toinen ohje kuvaili kätköpaikkaa näin:

"Etsi lahdelta (Chatham Bay) kaksi luotoa. Tarkalleen niiden välistä, kävele 350 askelta laakson suuntaan. Käänny sitten koilliseen ja kävele siihen suuntaan 750 metriä. Tällä paikalla laskeva ilta-aurinko luo varjon, joka muistuttaa siipensä levittänyttä kotkaa. Aarre sijaitsee tarkalleen varjon alareunassa, jolta kohdalta löytyy rasti. Siinä on aarre."

Aarteen tarkka sijainti leveys- ja pituuspiirien mukaan olisi seuraavanlainen - sadan metrin sisällä tästä pisteestä:

"5 astetta, 30 minuuttia, 17 sekuntia pohjoista leveyttä - 87 astetta, 0 minuuttia, 40 sekuntia läntistä pituutta".

Eräs melko varma tieto kertoi, että Liman aarre olisi haudattu Kookossaarella neljään eri paikkaan. Kukin kätkö on sadan metrin etäisyydellä muista kätköistä ja kaikki neljä kätköä löytyvät Chatham Bay -lahden rannalta.

On syytä kuitenkin mainita myös se, että on ihan mahdollista, että Liman kadonnutta aarretta ei olekaan kätketty Kookossaarelle, vaan jollekin muulle, tuntemattomalle saarelle. Ja edelleen on syytä mainita, että aarteen sijainnista annetut kuvaukset ovat niin satumaisen tuntuisia, että ne mitä ilmeisimmin joko eivät pidä paikkaansa - tai tiedot on annettu vain harhautusmielessä. Kuka hullu nyt kertoisikaan muille, missä aarre on ja vielä siitä kartankin piirtäisi! Tällainen ei sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö kertoja olisi voinut tietää aarteen tarkkaa sijaintia, jota hän ei kuitenkaan halunnut paljastaa.

Kookossaari

Kookossaari

Kookossaari (esp. Isla del Coco) on Costa Ricalle kuuluva lähes asumaton saari Tyynessämeressä Costa Rican edustalla, noin 550 kilometrin etäisyydellä rannikosta. Merenkulkijat ja kartoittajat ovat tunteneet saaren 1500-luvun alkupuolelta asti. Sademetsien peittämät rantajyrkänteet syöksyvät paikoin alas lähes pystysuorina ja niiden päällitse putoaa kirkkaina puroja. Runsaat ja raikkaat vesimäärät ovat tuoneet saarelle runsaasti purjehtijoita vesihuoltoon.

Kookossaarella on hyvin värikäs ja hyvin dokumentoitu historia. Neljän-viiden vuosisadan ajan seikkailijat, merirosvot ja tutkimusmatkailijat ovat liikkuneet Kookossaarella. Todisteita heistä on kaikkialla. He ovat jättäneet jälkiä ja merkintöjä käynneistään ei vain Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Englannin arkistoihin, vaan myös itse saarelle. Lukemattomissa kivissä ja kallionkyljissä Chatham Bayn rannalla näkyvät kaiverrettuina kävijöiden nimet ja muut merkinnät päivämäärineen.

Portugalilainen merikapteeni Juan Cabezas on kirjoittanut ensimmäiset kirjalliset merkinnät saaresta vuonna 1526. Runsas vuosikymmen myöhemmin ranskalaiset julkaisivat saaresta kartan.

Herrasmies, bukanieeri Edward Davis

Ensimmäinen, Kookossaarta turva- ja piilopaikkanaan käyttänyt piraatti oli skotti, englantilainen bukanieeri, merikapteeni Edward Davis, joka tunnettiin lisänimellä "gentleman - herrasmies". Hänen uransa sijoittui 1600-luvun loppupuolelle. Edward Davis miehineen piti saarta tukikohtanaan ja ryösti lukuisia Espanjan laivoja, jotka purjehtivat Limasta Panamaan.

Hän on myös ensimmäinen, jonka väitetään kätkeneen ryöstösaaliitaan Kookossaarelle, lippulaivaltaan Bachelor's Delight joskus vuosina 1684 - 1702. Hänkin on kertoman mukaan kätkenyt aarteitaan juuri Chatham Bayn rantamaille. Hänen piilottamansa aarre pitää sisällään useita arkullisia kultaa, hopeaa ja arvoesineitä, jotka hän ryösti Perusta ja Chilestä.

Benito Bonito

Merirosvous oli vielä 1800-luvullakin tuottoisaa puuhaa. Menestynein ja kuuluisin ajan merirosvoista oli portugalilainen Benito Bonito, joka piti tukikohtanaan myös Kookossaarta. Hänenkin uskotaan kätkeneen ryöstösaalistaan Kookossaarelle, eräiden arvioiden mukaan jopa noin 300 miljoonan dollarin arvosta - eli hänen kätkönsä voisivat olla arvokkaammat, kuin Liman aarre.

Kookossaari

Pienempiä ja isompia puroja syöksee korkeuksista, Kookossaaren kaikilta puolilta kohti rantaa. Monin paikoin, kuten kuvassa, maihinnousu on mahdotonta pystysuorien kallioseinämien vuoksi. Siksi aarteita ei todennäköisesti ole kätketty kuvan esittämän kaltaisiin maastokohtiin, vaan sinne, missä ranta on ainakin lyhyen matkan verran matalampaa.

Aarteen etsijöitä Kookossaarella - "kuvernööri" August Gissler käytti aarteenetsintään 19 vuotta

Sadat miehet ovat yrittäneet suurinkin ponnistuksin löytää Kookossaaren aarteen. Etsintäjoukkoja on ollut yli 300. Kuuluisin Kookossaaren aarteen etsijöistä on ollut saksalainen seikkailija ja aarteenetsijä August Gissler (1857 - 1935). Hän jäi peräti asumaan Kookossaarelle, lyhyin katkoin, vuodesta 1889 vuoteen 1908 saakka. Erityisesti August Gissler olisi halunnut löytää Liman aarteeseen kuuluvat, kultaiset madonnapatsaat. Näin hän antoi ainakin sellaista kuvaa, että etsi aarretta kulttuurisinkin tarkoitusperin, ei vain ahneuttaan ja rikastuakseen.

August Gissler oli täysin vakuuttunut siitä, että hän löytäisi aarteen. Hänellä oli käytössään pari aarrekarttaakin. Mistä ilmaantuneet ja kenen tekemiä, se vaatisi oman tutkintansa. Hän kaivoi Kookossaaren maaperään laajan tunnelijärjestelmän, josta osia on nähtävissä vielä tänäkin päivänä. August Gisslerillä oli tukenaan rahoittajia, joiden avulla etsintä oli mahdollista. Costa Rican hallinto oli vaikuttunut August Gisslerin ponnisteluista, ja salli tämän perustaa saarelle saksalaisten maanviljelijöiden muodostaman siirtokunnankin, joka kasvatti saarella tupakkaa. August Gissler nimitettiin myös Kookossaaren ensimmäiseksi - ja myöhempien aikojen valossa myös ainoaksi ja viimeiseksi - Kookossaaren kuvernööriksi.

Kun aarretta ei löytynyt, niin kymmenen vuoden kuluttua koko siirtokunta poistui karulta ja kaukana rannikolta sijaitsevalta Kookossaarelta. Viimeisinä sinne jäi vain August Gissler vaimoineen, mutta hekin poistuivat parinkymmenen vuoden uurastuksen jälkeen. Kaikki, mitä August Gissler saarelta löysi, oli kuusi kultakolikkoa. Kuuluivatko nuo kultakolikot Liman aarteeseen, kas, se on kuitenkin toinen tarina.

Kultaa

Kullanhimon ja kultakuumeen riivaamat

Kullasta tulee mieleen heti kultakuume. Kultakuume lienee yksi oudoimmista "sairauksista". Sehän on pahimmillaan jonkinlainen maaninen kiihkotila, jossa kultaa himoitseva ihminen menettää paitsi ruokahalunsa, myös unentarpeensa ja lopulta kaiken järkensäkin, ollen valmis vaikka mihin mielettömiin tekoihin kultaa saadakseen.

Kookossaaren vesillä on menneinä vuosisatoina purjehtinut tuhansittain riivatussa kultakiihkossa olleita miehiä ja joitakuita naisiakin, jotka eivät ole kaihtaneet mitään, ryöstäessään kultaa itselleen.

Näiden ryöstäjien ja murhaajien joukkoon liittyi myös hyvämaineinen, kauppalaivan kapteeni William Thompson, Liman aarteen ryöstäjä. Kulta poltteli hänen sisintään itse asiassa niin riivatulla vimmalla, että aikaa kului vain alle vuorokausi siitä, kun hän oli saanut haltuunsa muiden omistamaa kultaa kuljetettavakseen - ja hän oli jo valmis murhaamaan kahdeksan ihmistä, saadakseen kullan ikiomakseen.

Williamin kelkankäännös ja elämäntapamuutos on yksi nopeimpia ja yllättävimpiä, mitä kuvitella saattaa - mutta ehkä kera kullan varsin yleistäkin. Voisi ajatella, että kulta kaivaa tietyissä yhteyksissä ihmisestä esille sen, kuinka vahva taikka heikko hän on. Hyvin useat ovat heikkoja silloin, kun eteen tulee mahdollisuus. Mahdollisuus rikastua äärettömästi ja hyvin nopeasti.

Aarteenmetsästäjät

Aarteenmetsästäjät kalliine ja hienoine veneineen

Nykyajan aarteenmetsästäjien alus Korallisaaren edustalla. Aarteita ei etsitä vain maapiiloista, vaan erityisesti vesiltä, sillä lukemattomat aarrelaivat ovat uponneet kultalasteineen merten pohjaan myrskyissä ja muissa myllerryksissä.

Jos aarteenmetsästäjät tulevat sellaisen saaren rantavesille, jonka aiemmista tapahtumista he eivät tiedä juuri mitään, niin silloinkin he yleensä ensiksi sukeltelevat rantavesissä. Jos rantavesien pohjista löytyy merkkejä ja esineitä isoista purjelaivoista - kuten esimerkiksi veteen pudonneita kultakolikoita - on se merkkinä siitä, että saaren vesillä ja saarella on ainakin joskus liikuttu. Lähellä voi ainakin teoriassa olla aarre.

Ehkäpä aarteen systemaattiseen etsimiseen ja löytämiseen tarvitaan muutakin tietoa, jota aarteenetsijät etsivät kirjastoista ja arkistoista. Tärkeitä tietoja ovat aarrelastissa olleiden laivojen katoamis- ja haaksirikkopaikat - joiden pitäisi näkyä aarteenmetsästäjille kartoilta hyvin tarkasti, mutta jotka yleensä ovat pakostakin varsin epätarkkoja ja suurelle alueelle rajautuvia.

Kuten veneestäkin näkyy, nykypäivän aarteenmetsästys merivesillä ei ole vain harrastamista ja halpaa - vaan hyvin kallista. Alkupääomaa tarvitaan paljon, jos etsintä on ammattimaista, eikä pelkkään tuuriin nojaavaa.

Jos aarteenryöstäjä edustaa ihmismielen pimeitä puolia ja heikkoutta, niin aarteenmetsästäjä, aarteenetsijä, kullanetsijä - osoittaa ihmisen periksi antamattomuutta ja sitkeyttä, sillä tähän puuhaankin voi ilman onnistumista kulua vaikka koko ihmisikä. Sen koki Kookossaarella August Gissler, joka käytti aarteenetsintään 19 vuotta ja joutui tyytymään kuuteen kultakolikkoon - ja pienenä lievityksenä mairittelevaan kuvernöörin titteliin.
Aarteenmetsästäjät

Kookossaari

Kuvassa Kookossaari.

Nykypäivän aarteenetsintää modernin teknologian avulla

Legenda, jossa on mukana sekoitus totta ja tarua, Kookossaaren aarteesta on elänyt voimakkaana halki aikojen. Saarella on käynyt vuosittain kymmeniä aarteenetsijöitä ja etsijäryhmiä. Aarre on kiehtonut ja pitänyt yhä uusia sukupolvia otteessaan.

Vuonna 2012 Kookossaarella kävi Shaun Whiteheadin johtama arkeologinen tutkimusryhmä, jonka tutkimusohjelma oli laaja ohitse aarremaailman, mutta jonka toi paikalle myös viekotteleva aarrekätkö. Tällä tutkimusryhmällä - yliopiston tutkijoita Costa Ricasta ja asiantuntijoita, insinöörejä ja tutkijoita Saksasta - oli käytettävissään aarteen etsintään sellaista modernia tekniikkaa, jollaista ei saarella koskaan aiemmin oltu nähty. Välineisiin kuului mm. porauslaite, jolla voitiin nopeasti kaivaa ohut väylä syvälle maan alle - ja tähän onkaloon voitiin sitten laskea kamera kuvaamaan sitä, mitä alhaalla luolastojen onkaloissa näkyi. Välineisiin kuuluivat myös erilaiset, elektroniset ja digitaaliset mittauslaitteet ja tietokonesovellukset.

Shaun Whitehead oli jo ennen matkaa tutkinut ja määrittänyt ne karttapaikat, joista aarretta oli mielekkäintä etsiä. Hänen mukaansa aarretta ei enää kannata etsiä ihan rannan läheisyydestä, sillä nämä paikat on jo aiemmin tarkoin tutkittu.

Shaun Whitehead oli sitä mieltä, että mikäli aarre on saarella, se on jossakin saaren monista luonnonluolista, joista useat ovat hautautuneet piiloon maanvyöryjen alle.

Shaun Whitehead ei missään nimessä usko siihen, että mikään aarre voitaisiin löytää jonkin aarrekartan avulla kohdasta X. Mieluumminkin hän luottaa älykkääseen ja oikealla tavalla valikoivaan päättelyyn, jonka myötä tutkaillaan sitä, missä aarre voisi olla. Saarella on neljä lahtea, joihin purjelaivat ovat aikanaan voineet rantautua - ja on hyvin todennäköistä, että aarre sijaitsee jonkun näistä lahdista suulla. Kun otetaan huomioon, että piraatit ja merimiehet olivat yleensä melkomoisia laiskimuksia, eivätkä kuitenkaan turhaan tehneet mitään ylimääräistä ja rasittavaa - niin on oletettavaa, että he eivät kiipeilleet raskaiden aarteiden kera syvälle viidakkoon, vaan hautasivat aarteensa lähelle rantaa.

Kuitenkaan Shaun Whiteheadinkaan retkikunta ei onnistunut aarretta löytämään. Jos he olisivat löytäneet aarteen, he olisivat lupaustensa mukaan olleet varautuneet luovuttamaan aarteen Costa Rican valtiolle ja olisivat tyytyneet vain löytöpalkkioon.

Vaikka ennen tätä vuoden 2012 tutkimusretkeä saarella ei ollut käynytkään vuosikymmeniin muita virallisia retkikuntia, niin kuitenkin aarteen saarelle houkuttamien, kuuluisienkin kävijöiden lista on vaikuttava. Näiden kävijöiden joukkoon ovat kuuluneet Franklin D. Roosevelt, joka oli Yhdysvaltojen presidentti vuosina 1933 - 1945 ja joka liikkui saarella ystäviensä kanssa vuonna 1910. Saarella käyneisiin kuuluisuuksiin lukeutuu myös näyttelijä Errol Flynn, joka vieraili Kookossaarella 1940-luvulla.

Kookossaarella voi olla Liman aarteen lisäksi muitakin aarteita - kuten 350 tonnia espanjalaisten kultaa

Liman aarre ei suinkaan ole ainut aarre, joka Kookossaarella odottaa löytäjäänsä. Saarella voi olla myös piraattien keräämä ja espanjalaisilta kultakaljuunoilta ryöstämä 350 tonnin kultalasti. Tämän valtavan kultamäärän ryöstänyttä piraattilaivuetta johti piraattikapteeni Bennett Graham. Tästä kulta-aarteesta on kertonut naispiraatti Mary Welsh, joka kuului ennen kiinnijäämistään ja saamaansa tuomiota Bennett Grahamin miehistöön. Bennett Graham miehistöineen oli tuomiolla merirosvouksistaan vuonna 1818, saaden kuolemantuomion ja vain pieni osa hänen miehistään säästi henkensä ja karkotettiin Tasmaniaan.

Eivätkä Kookossaaren mahdolliset aarrekätköt tuohon valtaisaan kultalastiinkaan lopu, sillä piraattikapteeni Benito "Verimiekka" Bonito on myös mahdollisesti kätkenyt saaliinsa saarelle. Kuten aarteensa saarelle on ehkä kätkenyt myös bukanieerikapteeni Edward Davis - monien muiden, joista emme tiedä paljonkaan, ohella. Näihin moniin muihin kuuluivat sellaiset merirosvot, jotka saivat surmansa merillä joko sairauksissa tai taisteluissa, eivätkä kyenneet koskaan palaamaan takaisin Kookossaarelle hakemaan kätkemäänsä aarretta.

Varmaan juuri tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa, joku karttojen äärellä suunnittelee aarteenetsintämatkaa Kookossaarelle. Ehkä jonakin päivänä kiirii yli koko maailman median tuo sähköistävä ja dramaattinen viesti: Kookossaarelta on löytynyt aarre!

PS. Jos paneudut aarteenetsintään, kuten mihin muuhun asiaan hyvänsä Internetissä, niin huomioi, että täällä julkaistaan ns. feikkiuutisia feikkilehdissä. Niiden mukaan Limankin aarre löydettiin jo vuoden 2015 alkupuolella, löytäjinä Kookossaaren puistovahdit - mutta tuonkaltaiset uutiset ovat huijausta. Älä anna huijata itseäsi!
Kookossaari

Rantatalo Kookossaarella - sopiva asuinpaikaksi sellaiselle henkilölle, joka haluaa Robert Louis Stevensonin Aarresaaren hengessä viettää elämää kuin Robinson Crusoe - yksinäisyydessä ja kaukana kaikesta maallisesta hälystä.

Lähteitä

*A history of buried treasure on Coco's Island by Reagen Smith
*The Telegraph: British expedition to Pacific "treasure island" where pirates buried their plunder
*Undersea Hunter: The history of Cocos Island
*http://www.treasurestories.com/: Lima Gold
*Guardian: Cocos Island's rich pirate history
*Discovery Channel: Aarretta etsimässä: Käärmesaari


Puntarenas

Puntarenasin edustan saaria sateen noustessa

Puntarenas on isohko kaupunki Costa Ricassa, Tyynenmeren rannalla. Näille vesille saapuivat valaanpyyntilaivalla Liman aarteen ryöstänyt merikapteeni William Thompson ja hänen ensimmäinen perämiehensä, James Alexander Forbes - päästyään pakenemaan Kookossaarella kiinniottajiltaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylimpänä kultaharkoista - Copyright © Bullion Vault
*Karttapohja - Copyright © User
*Kuvat Puntarenasista, Kookossaaren rantajyrkänteestä puroineen, aarteenmetsästäjien aluksesta sekä rantatalosta - Copyright © Clifton Beard