Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
© The TerraMar Project
Kookossaari pitää salaisuutensa
Salaperäinen Kookossaari kuvassa yllä uinuu udussa pilviverhon syleilyssä. Sadat etsintäryhmät ovat kolunneet
saarta vuosisatojen ajan ja etsineet aarteita, mutta kaikki ovat joutuneet poistumaan saarelta tyhjin käsin.
8 km x 3 km suuruisen Kookossaaren pinta-ala on 24 neliökilometriä. Saaren korkein kohta ulottuu 671 metriin.
Saarella käy vuosittain runsaat 3 000 turistia, jotka maksavat matkastaan noin 7 000 dollaria.
Kookossaari - saari täynnä piraattien aarteita
Syrjäinen ja asumaton, sademetsien peittämä Kookossaari Tyynellämerellä on varsin erityislaatuinen saari
maailman kaikkien saarien joukossa. Se on ollut piraattisaari ja itse asiassa piraattien pankki ja kassaholvi. Saarelle on mitä ilmeisimmin kätkettynä suuri määrä piraattien
eri vuosisatoina piilottamia, mittaamattoman arvokkaita aarteita, sillä saari oli vuosisatojen ajan merirosvojen
piilopaikkana ja suojasatamana.
Kookossaaren historiassa puhutaan "aarteenkätkennän kultakaudesta", ajanjaksosta, joka sijoittuu 1820-luvun tienoille.
Kuuluisin noista kätketyistä aarteista, joista ei ole koskaan saarelta ainuttakaan löydetty, on Liman aarre.
Liman aarre - Kookossaari, Costa Rica
Espanja hallitsi Perua 1500-luvulta alkaen. Sen suojissa katolinen kirkko ryösti ja keräsi vuosisatojen aikana Peruun inkoilta, Ecuadorista, Perusta, Chilestä
ja muilta seudun mailta
valtavan aarrekokoelman, joka piti sisällään kultaa, kultapatsaita, hopeaa, jalokiviä, kirkon rikkauksia ja muita arvoesineitä.
Kultapatsaita aarteeseen kuului 113 ja niiden joukossa oli luonnollista kokoa oleva Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi sylissään.
Kulta- ja hopeaharkkojakin oli sadoittain. Aarteen arvoksi nykyrahassa arvioidaan noin 200 - 300 miljoonaa dollaria.
1800-luvun alkupuolella Espanjan valta Perussa alkoi horjua, ja siksi aarre päätettiin siirtää turvaan Meksikoon.
Tämä äärimmäistä luottamusta vaativa tehtävä annettiin hyvin luotettavaksi tunnetulle ihmiselle.
Aarteen kuljettamisen sai tehtäväkseen prikillään
Mary Dear elokuussa 1821 skotlantilainen, hyvin tunnettu ja kunnioitettu merikapteeni William Thompson.
Raskaasti lastattu aarrelaiva lähti matkalleen Limasta - eikä aarretta sen jälkeen ole nähtykään liki kahteensataan vuoteen, sillä maailmahan
on erityisen herkkä suurillekin yllätyksille silloin, kun on kyse kulta-aarteista.
Mary Dear, priki. Priki on pieni kaksimastoinen purjealus, jossa molemmissa mastoissa on raakapurjeet sekä haruspurjeet, ja vähintään takimmaisessa mastossa kahvelipurje.
Ensimmäinen vuorokausi merellä aarrelastin kanssa - kahdeksan murhaa, murhatuissa kaksi pappiakin
Kävi mitä ilmeisimmin niin, että aarre ja kullanhimo sokaisivat täydellisesti William Thompsonin harkintakyvyn eikä hän voinut vastustaa kiusausta,
vaan tilaisuus teki hänestä varkaan. Mukana laivalla olivat aarretta vartioivat kuusi sotilasta ja kaksi pappia.
Pappien läsnäolo oli varsin ymmärrettävää, sillä suuri osa Liman aarteista oli Liman kirkkojen kirkkoaarteita.
Näiltä kaikilta kahdeksalta piraatiksi alkanut William Thompson leikkautti kurkun auki ja heitätytti miehet suurpiirteisesti mereen.
Tämä joukkomurhateko tapahtui merellä jo ensimmäisenä yönä ja saman tien laiva käänsi kurssinsa Meksikosta kohti ihan muita vesiä.
Oletetaan, että tämän ryöstön jälkeen William Thompson olisi kätkenyt koko aarteen Kookossaarelle, josta ei ole kuitenkaan
löydetty juurikaan merkkejä aarteesta, muutamia kultakolikoita lukuunottamatta.
Purjealus
Mary Dear miehistöineen kuitenkin tavoitettiin tämän jälkeen. Miehistö oli oikeudessa
syytettynä merirosvoudesta. Kaikki muut, paitsi merikapteeni William Thompson ja ensimmäinen perämies James Alexander Forbes, hirtettiin.
Näiden kahden avulla oli tarkoitus löytää ja saada aarre takaisin. Näissä merkeissä lähti sitten
laiva Kookossaarelle, jossa Thompson perämiehineen heti rantautumisen tapahduttua onnistui pakenemaan sademetsän kätköihin. Aarretta ei tietenkään ilman heitä löydetty.
Saari oli tuolloin valaanpyyntilaivoillekin tärkeä huoltopaikka.
Eipä Thompsonin ja Forbesin tarvinnut odottaa kauankaan sademetsän kätköissä,
kun he jo pääsivät saarelle poikenneen valaanpyyntialuksen mukaan.
Kookossaarella kävi purjelaivojen aikakaudella paljon laivoja ottamassa vesi- ja muuta täydennystä, kuten polttopuuta,
kookospähkinöitä ja jopa sikoja ja vuohia, joita eräinä aikoina eli villiintyneinä saarella.
Valaslaiva kuljetti Thompsonin ja Forbesin Puntarenasiin, Costa Ricaan. Siellä perämies Forbes kuoli varsin pian keltakuumeeseen.
Aarteet ja aarrekätköt synnyttävät aina sekavia seikkailuja
Puntarenasissa William Thompson jatkoi piileskelyään ja kohtasi 1840-luvun alkupuolella erään John Keatingin,
jonka kanssa hän ystävystyi.
Tästä Keatingistä tiedetään vain sen verran, että ilmeisesti William Thompson uskoutui
Keatingille, ja kertoi tälle aarteensa kätköpaikan. William Thompsonin oli tarkoitus lähteä
tämän jälkeen yhdessä Keatingin kanssa noutamaan aarretta Kookossaarelta, mutta William Thompson
ehti kuolla, ennen kuin tämä matka toteutui.
Jossakin vaiheessa William Thompson, erään kertomusversion mukaan kohtasi piraattikapteeni Benito Boniton, jonka
laivaan hän pestautui. Benito Boniton laiva joutui brittien hyökkäyksen kohteeksi, ja ainut tästä
kahakasta hengissä selvinnyt oli, kukapas muu, kuin William Thompson.
William Thompsonin kuoltua, John Keating lähti aarrejahtiin Kookossaarelle yhdessä kapteeni Boguen (Boeck, Boag) kanssa.
Tämän kertomuksen mukaan he olisivat aarteen saarelta löytäneetkin. Tällöin heidän miehistönsä olisi
puolestaan alkanut kapinoida - mikä on ilmeisen yleistä aarrekätköjen yhteydessä ja aarrelaivoilla.
Eräs versio näistä tapahtumista kertoo, että vain Keating ja Bogue olisivat menneet maihin Kookossaarella,
muun miehistön jäädessä laivaan. Keating ja Bogue onnistuivat löytämään aarteen, mutta palattuaan laivalle he livertelivät
miehistölle, että eivät olleet löytäneet mitään. Miehistö ei kuitenkaan uskonut tätä, ja sai Keatingin ja Boguen uhkauksilla
lupaamaan, että seuraavana päivänä kaikki pääsisivät aarteen kätköpaikalle. Näin ei kuitenkaan käynyt,
sillä Keating ja Bogue pakenivat. Muitakin versioita tapahtumien kulusta on.
Tässä rytäkässä Keating ja Bogue
rahtasivat kantamuksikseen niin paljon kultaa kuin kykenivät kantamaan ja piileskelivät
näine "henkilökohtaisine aarteineen" Kookossaaren viidakoissa jonkin aikaa. Bogue hukkui näissä kuvioissa
kuitenkin jo Kookossaaren rantavesiin ja vain Keating onnistui pääsemään erään ohipurjehtineen aluksen
mukana pois, ehkä Newfoundlandiin. Tosin, oli olemassa vain Keatingin kertomus siitä, että Bogue olisi hukkunut.
Uskottiin yleisesti, että Keating oli murhannut Boguen ja näin vain hän itse jäi tietämään, missä aarre oli.