Kiiruna. - Kuva yllä Copyright
© Sæmundur Valdimarsson - All Rights Reserved.
Aitokanojen heimo ja metsäkanojen alaheimo
Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat (Phasianidae), vanhalta nimeltään peltokanat.
Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Heimoon kuuluvia lintuja ovat peltopyy ja viiriäinen.
Aitokanoilla silmän päältä puuttuu ihopoimu (heltta) ja koivet eivät ole höyhenpeitteiset. Sukupuolet ovat erilaiset.
Äänet ovat hyvin vaihtelevia. Eräät lajit ääntelevät vilkkaimmin öisin. Aitokanat viihtyvät avoimessa
maastossa ja pesivät maassa. Niillä on vahvat jalat. Ne ovat hyviä juoksijoita ja lähtevät lentoon vain hätätilanteessa. Ravintona ovat kasvinosat ja hyönteiset.
Aitokanojen
alaheimoon, metsäkanoihin (Tetraonidae) kuuluvat linnuistamme pyy, riekko, kiiruna, teeri ja metso.
Metsäkanat ovat suuria tai keskisuuria kanalintuja, joilla on kannuksettomat, höyhenpeitteiset koivet ja punainen heltta silmän päällä.
Metsäkanat oleilevat enimmäkseen maassa ja lähtevät lentoon kovalla ryskeellä - yleensä vasta kulkijan jalan alta. Sukupuolet ovat erilaiset.
Eräillä lajeilla värikkäät koiraat ovat selvästi naarasta suurempia. Alaheimon lajeja tavataan vaihtelevilla biotoopeilla, tunturiylängöillä, soilla ja metsissä.
Metsäkanat pesivät maassa.
Kiiruna (Lagopus mutus)
"Kiiruna on karaistuneimpia lintujamme. Kesät talvet se tulee toimeen tunturinlakien
paljaissa rakkakivikoissa. Sen elintärkeä liittolainen on tuuli, joka pyyhkii lumen tunturinlakien
varvikoista. Kiiruna suojautuu ainoilta vihollisiltaan, tunturihaukalta ja maakotkalta,
vaihtamalla talveksi lumivalkoisen ja kesäksi kivenharmaan ja jäkälänkellertävän kirjavan höyhenpuvun."
Riekon kanssa pohjoisimpia tunturipaljakoitamme asuttaa harvalukuisena, arktisena lintulajina kiiruna, joka on hieman
riekkoa pienempi metsäkanalintu. Suvun nimi
Lagopus merkitsee
jäniksenjalkaa, sillä linnun jalat ovat kokonaan tuuhean höyhenkerroksen peitossa.
Lajinimellä
mutus, joka tarkoittaa mykkää, ei ole aiheellista perustaa,
koska ääntä lähtee kiirunastakin etenkin soidinaikana.
Rakenteeltaan kiiruna muistuttaa kyyhkyä. Sen vartalo on lyhyt ja tanakka, pää pyöreä,
nokka pieni, siivet lyhyet ja pyrstö lievästi kaarevapäinen.
Keväällä kiirunakukolla on huomattavan kirjava puku tummien osien vaihdellessa pään,
kaulan ja etuselän valkean kanssa. Vatsa ja siivet ovat aina valkeat. Linnun höyhenpuku voi vaihdella
paljonkin eri seuduilla, mutta on tavallisesti sävyltään kellanruskeampi kuin riekolla.
Koiraan kevätpuvussa touko-kesäkuussa eturuumis on mustan ja kellertävän kirjava, sekä
harmaajuovikas. Kesäpukuisissa kiirunoissa naaras on koirasta vaaleampi ja kellahtavampi.
Naaraskiiruna.
Naaraskiirunan punainen heltta ei ole yhtä selkeä kuin koiraalla, ja siltä puuttuu yleensä
myös silmänseudun ohjasjuova.
Talvella kiirunakin on puhtaanvalkoinen, mustia pyrstösulkia lukuunottamatta.
Silmät ovat ruskeat ja nokka tummanharmaa.
Kiirunan vuosittaiset runsauden vaihtelut ovat huomattavia, eikä sen kannoissa tiedetä tapahtuneen dramaattisia muutoksia viime vuosikymmeninä.
Pienen, muutaman tuhannen parin kannan on arvioitu olevan elinvoimainen.
Kesällä on melko helppoa lähestyä
pelotonta kiirunaparia, joka vain kävelee jonkin matkaa tarkkailijan edellä.
Talvisin kiirunat esiintyvät riekkojen lailla parvissa.