Aitokanojen heimo ja metsäkanojen alaheimo

Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat (Phasianidae), vanhalta nimeltään peltokanat. Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Heimoon kuuluvia lintuja ovat peltopyy ja viiriäinen.

Aitokanoilla silmän päältä puuttuu ihopoimu (heltta) ja koivet eivät ole höyhenpeitteiset. Sukupuolet ovat erilaiset. Äänet ovat hyvin vaihtelevia. Eräät lajit ääntelevät vilkkaimmin öisin. Aitokanat viihtyvät avoimessa maastossa ja pesivät maassa. Niillä on vahvat jalat. Ne ovat hyviä juoksijoita ja lähtevät lentoon vain hätätilanteessa. Ravintona ovat kasvinosat ja hyönteiset.

Aitokanojen alaheimoon, metsäkanoihin (Tetraonidae) kuuluvat linnuistamme pyy, riekko, kiiruna, teeri ja metso.

Metsäkanat ovat suuria tai keskisuuria kanalintuja, joilla on kannuksettomat, höyhenpeitteiset koivet ja punainen heltta silmän päällä. Metsäkanat oleilevat enimmäkseen maassa ja lähtevät lentoon kovalla ryskeellä - yleensä vasta kulkijan jalan alta. Sukupuolet ovat erilaiset. Eräillä lajeilla värikkäät koiraat ovat selvästi naarasta suurempia. Alaheimon lajeja tavataan vaihtelevilla biotoopeilla, tunturiylängöillä, soilla ja metsissä. Metsäkanat pesivät maassa.

TEERI (Lyrurus tetrix) - (Linnaeus, 1758)

Teeri on yksi niistä linnuista, jonka erityisesti von Wright-veljekset ovat tehneet suomalaisille sekä tutuksi että rakkaaksi maalaustensa kautta. Veljekset tunsivat sekä teeren että metson erinomaisesti. He eivät vain maalanneet, vaan metsästivätkin teeriä säännöllisesti, sillä teeri oli heidänkin aikanaan maamme tärkeimpiä riistalintuja.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Francesco Veronesi

Wright-veljekset teerenmetsästäjinä

Veljesten isä, majuri Henrik Magnus von Wright oli hyvin innokas ja taitava teerenmetsästäjä. Vielä sairastuttuaan ja oltuaan liikuntakyvytön, hän kannatti itsensä erikoisvalmisteiseen hevosrekeensä ja lähti teerimetsälle. Asetta varten reessä oli erityinen teline - ja saalis oli yleensä runsas. Pojat olivat näillä retkillä mukana pienestä pitäen. Tällaiselta rekiretkeltä Wilhelm von Wright on maalannut vuonna 1826 akvarellin "Isä ampuu teeriä".

Veljeksistä kehittyi isänsä opastamina laajalti tunnettuja mestariampujia. Onkin sanottu, että jos nykyaikaisia ampumakilpailuja olisi tuolloin pidetty, saattaisi von Wrightien nimi olla kuuluisa ei vain lintutieteen ja maalaustaiteen, mutta myös ampumaurheilun alalta.

Veljekset pitivät tarkkaa metsästyspäiväkirjaa. Eräänäkin syksynä, jolloin Magnus oli yhdeksäntoista ja Wilhelm neljäntoista ikäinen - isä ja pojat ampuivat 144 teertä. Se merkitsi melkoista lisää perheen ruokapöytään.

Tunnetuin veljesten lukuisista teerimaalauksista on ehkä Ferdinand von Wrightin vuonna 1862 öljyillä maalaama "Teeriä kallion juurella". Juuri Ferdinand maalasi öljyväreillä teeriä - toinen hänen maalauksensa teeristä on nimeltään "Teeret soitimella".

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylempänä, naarasteeri Copyright © Hilary Chambers
*Kuva alempana, koirasteeri Copyright © Steve Garvie

Ominaisuuksia

Teeriuros ja -naaras ovat erikokoiset ja erinäköiset. Teeri on kolmanneksi suurin metsäkanalintumme. Teeren pituus on 40 - 58 cm, siipien kärkiväli 65 - 80 cm, paino 1 260 g (koiras) ja 950 g (naaras). Nuoret linnut ovat kevyempiä. Teeren paino kasvaa etelästä pohjoiseen. Teeren koivet ovat höyhenpeitteiset, varpaat ovat tummanruskeat, nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea.

Lyyrypystöinen koirasteeri on kauniin, metallinhohtoisen sinimusta. Lennossa näkyy siivellä valkoinen pitkittäisjuova ja siiventaipeessa on koirasmetson tavoin valkoinen täplä. Silmän päällä koiraalla on punainen heltta, joka soidinaikana turpoaa liki pikkusormen paksuiseksi. Soitimella koiraat roikottavat siipiään ja pörhistävät valkoiset pyrstön alapeitinhöyhenet hohtavaksi ruusukkeeksi.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Teeri on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Teeri on pyyntimääriltään merkittävin riistalintu heti heinäsorsan jälkeen. Erämaiden lyyrapyrstöä tavataan koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Teeri on pyydetyin metsäkanalintumme ja toiseksi pyydetyin riistalintu. Pyynti tapahtuu joko haukkuvan, seisovan tai karkottavan lintukoiran avulla tai ilman koiraa maasta karkkoavia lintuja etsiskellen. (Jahtimedia)

Riistalinnut

Naaras on pienempi ja ruosteenkeltaisen, mustan ja ruskean kirjava. Metsonaaraasta se eroaa koon, pyrstön muodon sekä rinnan ja vatsan värityksen perusteella. Lisäksi naarasteerellä on siivellä leveä, vaalea pitkittäisjuova samoin, kuin teerikoiraallakin. Naaraan pyrstö on lovipäinen, mutta pyrstösulat ovat suorat.

Teeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Steve Garvie

Teeriä

Talvisin lumikiepissä

Talvisin teeret suojautuvat kylmältä ja saalistajilta, kuten kanahaukalta, kaivautumalla lumeen. Tällaista lumionkaloa nimitetään kiepiksi. Kiepissä teeri viettää yönsä, mutta huonoilla säillä lumimyräköiden tuivertaessa taikka tulipalopakkasilla, se voi vetäytyä kieppiin päivälläkin.

Nimityksiä

Koirasteertä kutsutaan ukkoteereksi tai teerikukoksi. Teeren kansanomaisia nimiä ovat tetri, työry ja teyri. Ruotsiksi teeri on orre, saksaksi Birkenwild (koiras Birkhahn, naaras Birkhuhn), englanniksi black grouse ja viroksi teder.

Soidinmenoja Kuusamossa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © michael bamford

Lisääntyminen - soidinmenot

Teeri on moniavioinen - teeret eivät elä pareina, vaan koiras ja naaras tapaavat toisensa käytännöllisesti katsoen vain soitimella. Teeri on kuuluisa keväisestä soidinmenostaan. Teeren ryhmäsoidin alkaa maaliskuussa, joskus jo helmikuun lopulla - ja pääsee täyteen vauhtiin huhtikuussa. Koiraiden kuherrus ja pulputus on silloin vilkasta jo ennen auringonnousua, sitten siinä on pieni tauko - ja taas päivän valjettua alkaa vilkastua.

Tavallisia soidinpaikkoja ovat avoimet suot, niityt, pellot, paljaat kalliot ja järvien jäät, joilla kaikilla on avointa maastoa ja tasainen pohja. Maassa tapahtuvien soidinmenojen jälkeen teeret nousevat lähipuihin, ja jatkavat sieltä pulputustaan. Pulputuksen ja kuherruksen katkaisee usein toistuva, voimakkaana kuuluva suhaus.

Hyvät soidinpaikat ovat vuodesta toiseen samoja. Kullakin koiraalla on oma pieni alueensa, jota se puolustaa muita koiraita vastaan. Vanhat koiraat valtaavat parhaat paikat soidinalueen keskiosasta, kun taas nuorimmat, edelliskesäiset koiraat saavat jäädä alueen laidoille.

Paritteluvireessä jo valmiina olevat naaraat asettuvat yleensä jonkin parhaalla paikalla, soidintantereen keskellä soivan koiraan alueelle ja parittelevat sen kanssa. Sama naaras voi joskus paritella kahdenkin koiraan kanssa samana aamuna.

Naaraan kuopimassa matalassa pesäkuopassa voi olla pehmusteina lehtiä, korsia tai höyheniä. Pesä on aina hyvässä suojassa kasvillisuuden seassa tai matalalla roikkuvien oksien alla. Toukokuussa teeri munii 8 - 10 munaa joita se hautoo 26 - 27 vrk. Naaras huolehtii yksin poikasista. Poikaset kuoriutuvat Etelä-Suomessa kesäkuun puolivälin vaiheissa, Lapissa juhannuksen tienoilla. Poikaset löytävät itse ravintonsa 3 - 4 vrk ikäisinä ja lentävät lyhyitä matkoja 7 vrk ikäisinä. Poikasille ensimmäiset elinviikot ovat hyvin vaarallisia - niitä uhkaavat monet pedot ja vaikkapa hukkuminen suo-ojaan. Poikaset itsenäistyvät neliviikkoisina, mutta poikue hajoaa yleensä vasta syyskuussa. Yksi pesye vuodessa.

Muutto

Teeri on paikkalintu. Osa yksilöistä vaeltelee keväisin ja syksyisin.

Ravinto

Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesällä pääravintoa ovat marjat, erityisesti mustikka, mutta syyskesällä myös juolukka ja puolukka - sekä versot, silmut ja siemenet. Mustikoista teeri syö niin versoja, kukkia kuin marjojakin. Ravintovalikoimaan kuuluvat lisäksi moninaiset heinäkasvit, horsmat ja pienikokoiset sienet. Teeret syövät paljon myös hyönteisiä ja pikkueläimiä. Syksyn ravintoa ovat marjojen ohessa viljat. Talven pääravintoa ovat koivun urvut, edellisen kesän männynkäpyjen siemenet, lepän norkot ja lehtipuiden silmut.

Poikaset käyttävät aluksi hyönteisravintoa, mutta ajan myötä lisääntyy kasvisravinnon osuus. Erityisesti syksyllä teeret edistävät ruoansulatustaan nielemällä soraa. Erään teeren vatsasta löydettiin 1 090 pikkukiveä, jotka painoivat 23 grammaa.

Sulan maan aikana teeri ruokailee melkein pelkästään maassa. Talvisin linnut siirtyvät suokailemaan puihin. Silloin ne kerääntyvät parviksi ja monen mielestä teeriparvi huurrekoivikossa on kaunein näky, jonka voi kohdata.

Levinneisyys ja esiintyminen

Teeren levinneisyysaluetta on Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä osa pohjoista Aasiaa. Euroopan pesimäkanta on 600 000 - 900 000 paria. Suomessa teeri esiintyy koko maassa pohjoisinta tunturilappia lukuun ottamatta. Levinneisyysalueen pohjoisraja noudattelee kuusimetsän rajaa. Raja ei ole ehdoton, sillä lintulaskennoissa teeriä on tavattu myös Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa, varsinkin Inarinjärven ympäristössä. Suomen teerikannaksi on arvioitu 350 000 - 500 000 paria, mutta se on ollut aikaisemmin suurempi. Teeri on runsaslukuisin metsäkanalintumme.

Teeri on myös saaristojen lintu, sillä toisin kuin muut metsäkanalinnut se viihtyy niin Ahvenanmaalla kuin Saaristomeren suurimmissa saarissakin.

Kannoissa on melkoista vaihtelua siten, että huiput ja aallonpohjat seuraavat toisiaan 5 - 7 vuoden välein; tämän vaihtelun syitä ei täysin tunneta. Syinä kannan taantumiseen pidetään koivikoiden häviämistä, metsänperkausten epäsuotuisaa vaikutusta suojapaikkoihin sekä pienpetojen, erityisesti supikoiran runsastumista. Myös huono pesimätulos koleina ja sateisina keväinä ja kesinä aiheuttaa suuria kannanvaihteluita.

Elinympäristönään teeri suosii aukkoisia metsiä soiden, peltojen ja rantojen läheisyydessä. Keskikesällä teerikukot saattavat hakeutua myös tiheisiin kuusikoihin ja tiheää puustoa kasvaville kuivatuille soille sekä rämesaarekkeisiin. Talvisin teeret ovat täysin riippuvaisia koivikoista, joissa voi nähdä kymmenpäisiä parvia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, koirasteeri Copyright © Steve Garvie

Syyssoidinta vuonna 1857

Teerillä on myös syyssoidin. Syyssoitimesta kirjoitti hauskasti aikoinaan vuonna 1857 Julius von Wright näin:

"Professori Nilsson selittää, että ne teeret jotka soivat syksyllä, ovat yleensä nuoria. Näin ei ole ainakaan meidän suomalaisten teerien laita, sillä ne jotka täällä syksyisin soivat, ovat aina vanhoja! Olen joskus myöhään syksyllä nähnyt nuorenkin teerikukon yrittävän kuhertaa, mutta ääni, jonka se saa aikaan, muistuttaa pikemminkin keuhkotautipotilaan rahisevaa yskää kuin oikeaa teeren kuherrusta".

Korpimetso

Linnuilla yleensä harvinaisista lajiristeymistä lienee tunnetuin on korpimetso, joka on koirasteeren ja koppelon, eli naarasmetson jälkeläinen. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta korpimetso on lisääntymiskyvytön.

Lähteet
Kotimaan luonto - WSOY
Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
BirdLife Suomi
Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Koko maailman linnut - Helsinki Media
Koko perheen luonto-opas - Gummerus
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat

Aitokanat

Metsäkanat