Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Travis

James Butler Hickok, tunnetaan paremmin nimellä Wild Bill Hickok (27.5.1837 Troy Grove, Illinois - 2.8.1876 Deadwood, Etelä-Dakota) - tunnetaan suomalaisella nimellä Villi (Hurja) Bill Hickok

Illinoisissa syntynyt Villi Bill Hickok jätti isänsä maatilan jo nuorena vuonna 1855, lähtien etsimään onneaan maailmalta. Aluksi hän toimi Santa Fen ja Oregonin reiteillä postivankkureiden ajajana, oppaana ja turvamiehenä. Poliisitoimensa hän aloitti jo varsin varhain 20-vuotiaana Monticellossa. Useissa aseellisissa välienselvittelyissä rikollisten kanssa hän näissä töissään, yksin aseineen, saavutti hyvin pian maineen pelottomana lainvalvojana ja nopeana aseenkäsittelijänä. Useampia miehiä jäi näiden kohtaamisten jälkeen Billin jäljiltä kuolleina kaduille.

Varis ei ammu takaisin!

Phil Coe oli ajan asemiehiä lain väärällä puolella ja hän lähetti Billille viestin, jonka mukaan hän pystyi ampumaan variksen lentoon. Tämä hänen sanomansa "kill a crow on the wing" - on eräs Villin Lännen kuuluisimmista elämään jääneistä sanomisista. Itse Phil Coe ei jäänyt elämään.

Villin Billin vastaus Phil Coelle oli: "Did the crow have a pistol? Was he shooting back? I will be. - Oliko variksella pistooli? Ampuiko varis takaisin? Minä ammun." Myöhemmin tämä Billin ilmoitus kävi toteen niin, että hän ampui Phil Coen hengiltä.

Mukana Lännen ensimmäisessä kaksintaistelussa

Hickokin ansioluettelosta on syytä muistaa, että hän oli toisena osapuolena Villin Lännen kautta aikain ensimmäisessä kaksintaistelussa 21.6.1865, kun hän Springfieldin torilla Missourissa ampui Dave Tuttin. Tälle kaksintaistelulle aihe oli varsin tyypillinen, eli syntynyt erimielisyys korttipöydässä - joka sitten ratkottiin torin puolelle siirtymällä ja ampuen.

Kello 18 aikaan illalla miehet kohtasivat sopimuksensa mukaisesti toisensa torilla ja alkoivat kävellen lähestyä toisiaan. Ollessaan noin 50 jaardin päässä toisistaan, kumpikin mies veti aseensa esille, Tutt ennätti ampumaan ensimmäisenä, mutta ohi. Tutt ampui tässä kaksintaistelussa peräti neljä laukausta, kaikki ohi - Bill vain yhden. Sen jälkeen paikalle tarvittiinkin jo ruumisarkkuliikkeen edustaja mittoineen.

Villin Billin elämän vaiheita

Yhdysvaltain sisällissodassa Bill Hickok palveli jonkin aikaa myös kenraali George A. Custerin alaisuudessa tämän seitsemännessä ratsuväkirykmentissä 7th Cavalry. Custerin alaisena hän toimi lähettinä ja tiedustelijana - tiedustelija tässä tarkoittaa preerioihin ja niiden intiaaneihin hyvin perehtynyttä. Yhdysvaltain sisällissodan päättyessä vuonna 1865 Bill työskenteli aluksi vielä tovin armeijan palveluksessa, edelleen tiedustelijana ja tunnustelijana. Vuonna 1867 hänestä tuli liittovaltion apulaismarshal deputy U.S. marshal ja sijaintipaikka Fort Riley, Kansasissa.

Villi Bill Hickok edusti Lännen kirjavassa kulkijoiden joukossa dandyja, joille korea puku ja makea elämäntapa olivat tärkeitä. Toinen tyypillinen, tunnettu dandy oli Buffalo Bill, jonka asusteet olivat hyvin koristeellisia ja näyttäviä. Näihin aikoihin Bill huomasi myös, että pelipöydissä saattoi hetkessä ansaita saman, mihin muissa töissä vaadittiin pitkää puurtamista ja hän alkoi pelata korttia liki ammattimaisesti.



All rights reserved
*Photo Copyright - All rights reserved:
© Flickr/PopKulture
- Used with permission.



Yllä kuvassa Billin henkilökohtaiset aseet, kaksi Colt model Navy 1851-revolveria, jotka hänellä aina kaupunkioloissa oli mukanaan.

Vainajia reilusti yli sata

Ajan sanomalehdissä ilmestyi juttuja Villistä Billistä ja niissä oli hänen haastattelujaankin. Eräissä lehdissä väitettiin Billin valehtelevan, kun hän sanoi surmanneensa elämänsä aikana satoja miehiä. Journalisti Henry M. Stanley kirjoitti huhtikuussa vuonna 1867 St. Louis Missouri Democrat-lehdessä jutun Billistä, jossa hän haastatteli tätä kysyen:
- "I say, Mr. Hickok, how many white men have you killed to your certain knowledge?" - Herra Hickok, kuinka monta valkoista miestä olette laskujenne mukaan surmannut elämänne aikana?
On huomioitava tässä välissä, että toimittaja kysyi valkoisia miehiä, ei intiaaneja, joita varmaan oli kuollut Hickokinkin toimesta sotien aikana huomattavia määriä. Hetken mietittyään Hickok vastasi:
- "I suppose I have killed considerably over a hundred." - Luulisin tappaneeni reilusti yli sata miestä.
Tomittaja toki oli tästä syystäkin hieman kauhistunut ja kiirehti kysymään:
- "What made you kill all those men? Did you kill them without cause or provocation?" - Mikä sai teidät tappamaan kaikki nuo miehet? Tapoitteko heidät ihan ilman mitään syytä taikka aihetta?
Hickok vastasi tähän, jonkin verran närkästyneenä:
- "No, by heaven I never killed one man without good cause." - No ei, taivaan tähden, en ole koskaan tappanut ainuttakaan miestä ilman syytä!

Tuosta autenttisesta lehtihaastattelusta huolimatta jää ikuisesti epäselväksi se, kuinka paljon miehiä sai surmansa näissä välienselvittelyissä Billin kanssa. Määrä voi olla huomattavasti pienempi, kuin sata. Pienimmillään se voi olla kymmenkunta.

Miksi Bill lehtihaastattelussa kertoi noin, jos tuo ei lainkaan pitänyt paikkaansa, on kysymys, johon vain spekulatiivisesti voi yrittää etsiä vastausta. Hickokin kohdalla taruja ja tarinoita on usein vaikeaa erottaa todellisuudesta - näin on erityisesti meidän aikanamme, mutta näin oli jo hänen eläessään. Eikä Bill itsekään ainakaan yrittänyt hillitä sitä, mitä kaikkea hänen tekemisistään kerrottiin, vaan ehkäpä niitä vielä lisää värittelikin.

Hän oli omana aikanaan superjulkkis, ja tarjosi kansalle niitä sirkushuvejakin, joita kansa kaipasi. Yksi asia on varmaa ja ehdoton totuus: Villi Bill Hickok oli tarvittaessa vertaansa vailla olevan rohkea ja yhtä taitava ja vaarallinen kera veitsen, kiväärin taikka revolverin.

Intiaanit preerioilla

Kuinka paljon kuoli intiaaneja Billin luoteihin tämän pitkillä vaelluksilla poikki preerioiden, on kysymys, johon ei ole senkään vertaa vastausta. Bill piti mukanaan kaupunkioloissa Colt Navy-revolvereitaan, mutta preerioilla hänen sanottiin liikkuvan hampaisiin asti aseistettuna. Todella värikkäitä tarinoita kerrotaan ja kirjoitetaan siitä, kuinka Bill yksin ja voitollisesti taisteli kokonaisten intiaanijoukkojen kanssa.

Seriffinä liiankin kovaotteinen

Vuonna 1868 Hickok nimitettiin seriffiksi Hays Cityyn Kansasissa. Kaupungissa meno tuolloin oli hurjaa ja Hickokille annettiin määräys ja vapaat kädet saattaa laillisuus takaisin voimaan. Elokuussa 1869 Bill Mulvey sai surmansa syntyneessä tulitaistelussa hänen luodeistaan ja hieman myöhemmin Samuel Strawhun pääsi myös hengestään, aiheutettuaan sitä ennen häiriötä saluunassa. Kaupunkilaisten keskuudessa alkoi viritä pelkoa ja ärtymystä näin kovaotteista seriffiä kohtaan ja pian hänet siirrettiin syrjään ja toinen mies nimitettiin hänen sijaansa.

Abilenen poliisipäällikkönä

Abilene oli se kaupunki, joka seuraavaksi sai poliisipäällikökseen Hickokin, huhtikuussa vuonna 1871. Hänelle maksettiin palkkaa $150 ja sen lisäksi tuli vielä muita etuja kuten se, että hän sai 50 centtiä jokaisesta ampumastaan irtokoirasta.

Bill ei ottanut tätä marshalin tointaan täydellä vakavuudella, tai ei kuitenkaan käyttänyt siihen enempää aikaansa kuin oli ihan välttämätöntä - vaan kulutti aikaansa enimmäkseen pokeripöydissä istuen.

Lokakuussa hän ampui hengiltä Phil Coen sekä toisen lainvartijan, Special Deputy Marshall Mike Williams'in. Williamsin Bill ampui vahingossa, kun tämä rajun tulitaistelun aikana yritti tulla auttamaan Billiä, kuultuaan laukauksia ja osui vahingossa ampumalinjalle - pimeydessä Bill ei tunnistanut virkaveljeään, luuli tätä hyökkääjäksi ja onnettomuus pääsi tapahtumaan.

Jotta Billistä ei syntyisi kuvaa tunteettomana ihmisenä, niin mainittakoon, että hän tässä tilanteessa puhkesi lohduttomaan itkuun. Varmaan juuri tämänlaatuiset tapahtumat painoivat häntä myös yhä syvemmälle viinan kiroihin. Liian paljon synkkää tapahtui matkan varrella ja eteenpäin oli riennettävä. Kaupunginhallitus kokoontui tässä vaiheessa ja päätti, että Billin palveluksia ei enää tarvita ja hän sai luopua marshalin tähdestä.

Rauhanhäiritsijöiden postitus ulos kaupungista!

Villi Bill Hickokin tavoista pitää yllä lakia ja rauhoittaa kaupunki antaa kuvaa hänen tapansa päästä eroon rauhanhäiritsijöistä - hän ikäänkuin "postitti" nämä nimetyt miehet pois.

Hän kirjoitti ylös listalle niiden miesten nimet, joiden olisi seuraavan viikon aikana poistuttava kaupungista. Tämän listan hän ripusti puuhun, johon aiemmin oli hirtetty rikollisia. Listalla olevilla miehillä oli aikaa poistua seuraavan sunnuntain auringonlaskuun mennessä. Jos he eivät olisi poistuneet, Hickok oman ilmoittamansa mukaan ampuisi heidät seuraavana päivänä heti nähdessään.

Hyvin harvojen sanottiin jääneen tarkistamaan, oliko hän vakavissaan.

Miltä Bill näytti ja vaikutti - aikalaiskuvausta

Rajaseutujen lainvalvoja, intiaaneihin erikoistunut armeijan opas, kylmähermoinen kaksintaistelija ja pokeripöytien kuningas Villi Bill Hickok oli keltaisissa mokkasiineissaan seisoessaan kuusi jalkaa ja tuuman pitkä. Hienoissa, mittatyötilauksena tehdyissä saappaissaan hänellä oli mittaa kuusi jalkaa ja kolme tuumaa. Hän oli tyynesti ja ryhdikkäästi esiintyessään, yllään hienot nahkavaatteensa, hyvin vaikuttava ilmestys. Hän oli leveäharteinen ja lihaksikas ja vaaleat hiukset tumman hatun alta valahtivat pitkinä kauas olkapäille.

Kuvausten mukaan hän oli komein ja hallitsevin mies ja hahmo siellä, missä kulloinkin liikkuikin - kaikkien katseiden keskipiste - hän ikäänkuin otti näyttämön haltuunsa siellä, minne ilmaantuikin. Tähän vaikutti varmastikin, paitsi hänen näyttävä pukeutumisensa, niin myös hänen maineensa, joka ympäröi häntä kaikkialla ja loi hänen ympärilleen kunnioittavaa tilaa.

Siniharmaat silmät valtavien, roikkuvien viiksien yläpuolelta tarkkailivat tyynesti kaikkea kohtaamaansa - ylipäänsä Hickokista sai hyvin tyynen ja herrasmiesmäisen vaikutelman. Tämä oli siksikin erityistä, että hänen elämänsä ja elämäntyylinsä oli äärettömän rauhatonta ja jännityksentäyteistä ja olisi tavallisesta ihmisestä tehnyt hetkessä hermoraunion - hän valvoi aina, pelasi joskus häviten omaisuuksia ja juopotteli, hänen oli aina oltava valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta, mutta mikään tästä ei näkynyt hänen olemuksestaan.

Tavallisissa oloissa Bill Hickok oli hyvin ystävällinen, jopa lempeäkäytöksinen ja herrasmies viimeisen päälle - vasta vaarallisen tilanteen syntyessä hänestä löytyi se hurjempi puoli ja hän oli valmis tappamaan jokaisen tielleen asettuvan. Asekäden käytössä Bill Hickokiin liittyi sellainen erityisominaisuus, että hän oli vasenkätinen - ja varsin epätarkka. Epätarkkuuden hän korvasi ampumalla nopeasti ja paljon.

Lännen Show

Vuosina 1872 - 1874 Bill kulki Buffalo Bill Codyn kanssa esiintymässä tämän Scouts of the Plains-näytöksen mukana - tämän näytelmän jälkeen Cody alkoi kiertää vasta varsinaisen Wild West Shown kanssa. Tämän shown jälkeen Bill Dakotassa, Deadwoodissa, ystävystyi Calamity Janen kanssa. Jane oli nuhruinen, alkoholisoitunut nainen, joka oli veljeillyt muulinnylkijöiden ja radanrakennusmiesten kanssa ja kehuskeli sillä, ettei koskaan mennyt selvänä nukkumaan.



Pian Hickokin kuoleman jälkeen Calamity väitti olleensa naimisissa tämän kanssa ja että tämä oli Calamityn 1873 syntyneen lapsen isä. Calamityn mukaan hän oli antanut lapsen adoptoitavaksi. Ei ole olemassa tietoa siitä onko lapsi todellinen vai ei. Sen sijaan Hickokin lapsen isyys on melko varmasti perätön, koska Calamity toimi tuohon aikaan armeijassa tiedustelijana ja Hickok työskenteli villin lännen show'ssa. Varmasti tiedetty ystävyysaikakin oli vain 6 viikkoa.

Muistotaulu - Wild Bill Hickok Memorial, Troy Grove, Illinois.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © David Wilson

Kuolema takaapäin ammuttuna Deadwoodissa

Oman matkansa pään Villi Bill Hickok kohtasi juuri Etelä-Dakotan Deadwoodissa, tullessaan takaapäin päähänsä, takaraivoon ammutuksi korttipöydässä istuessaan. Paikan nimi oli Saloon No. 10. Hän ei, korttipöytään tullessaan, ollut saanut itselleen vaikopaikkaansa nurkasta, jossa selän takana olisi ollut seinä ja josta hän olisi kyennyt valvomaan saluunaan tulijoita, vaan joutui istumaan selin muuhun saluunaan päin. Hän tiedosti tähän liittyvät vaarat, mutta himo päästä pelaamaan varmaankin saneli käyttäytymistä.

Ampuja, desperado Jack McCall, haki näin kostoa siksi, että Bill olisi muka aiemmin ampunut hengiltä hänen veljensä. Tämän hän kertoi hätäpäissään puolustuksekseen heti, kun hänet oli saatu kiinni. Jälkeen päin tutkimuksissa selvisi, että hänellä ei edes ollut veljeä.

Ampujan motiivit teolleen ovat jääneet hämäriksi ja herättäneet jälkispekulaatioita, jotka yhtään eivät ole selventäneet asiaa. On mahdollista, että joku muu halusi Billin kuolemaa ja oli maksanut teosta McCallille.

On hyvin mahdollista, että McCall sairaassa juoponmielessään joko haki hyvitystä jostakin vääräksi kokemastaan, taikka halusi vain kuuluisuutta, tappamalla maineikkaan asesankarin. Näin oli nyt kuitenkin kuollut tämä Lännen suurmies, Villi Bill, jonka kotina 13-vuotiaasta saakka olivat olleet preeriat - ja hieman myöhemmin myös saluunat. McCall myös hirtettiin.



Yllä kuvassa Billin nimeä kantava baari, joka sijaitsee juuri samalla paikalla, jossa Villi Bill Hickok ammuttiin.

Viikko ennen kuolemaansa Bill oli lähettänyt vaimolleen Agnesille, jonka hän oli nainut 5.3.1876, kirjeen: "My dearly beloved if I am to die today and never see the sweet face of you i want you to know that I am no great man and am lucky to have such a woman as you." - Oi rakkaani, jos kuolen tänään enkä enää ikinä näe suloisia kasvojasi, niin tahdon sinun tietävän, että minä en ole mikään tärkeä taikka merkittävä ja minulla on ollut onnea, kun olen saanut kaltaisesi naisen.

Konna vaiko sankari?

Oliko Villi Bill konna vaiko sankari, tämä kysymys on esitettävä hänen, kuten monen muunkin Villin Lännen hahmon yhteydessä. Monet hänen toimistaan ja menettelytavoistaan olivat meidän aikamme näkökulmasta varsin kyseenalaisia. Hän nujersi vihollisensa David McCanlesin odottamalla tämän tuloa ja ampumalla hänet sitten verhon takaa; valamiehistö oikeudenkäynnissä piti tapahtunutta itsepuolustuksena. Villi Bill oli herkkä tarttumaan aseisiinsa, mutta niiden käytössä melkoinen hutilus - ja onnistui ampumaan yhdessä kahakassa hengiltä jopa oman apulaisensakin.

Abilenessa lainvalvojana toimiessaan hän ohjasi aluettaan Alamon saluunasta, korttipöydästä. Deadwoodissa Bill alkoi ammattimaiseksi uhkapeluriksi, vierellään silloin varsin homssuinen ja alkoholisoitunut Jane Calamity. Keikaroivasti pukeutuneen Villin Billin esiintyminen oli Deadwoodissa hänen tyylilleen uskollisesti jopa kukkoilevaa - päättyen sitten dramaattiseen kuolemaan, kierosilmäisen Jack McCallin ampumana.

Ihan selvää on, että Villi Bill Hickokin elämä ei ollut vain värikästä, vaan se piti sisällään paljon kaikenlaista hämäryyttä. Legenda hänestä siltikin on tullut - ja itse asiassa hänen maineeseensa ei enää vaikuta millään tavoin se, mitä kaikkea hän elämässään ehtikään tekemään. Hän on eittämättä yksi Lännen suurimmista legendoista ja sankaritaruista.

Villi Bill Hickok viihteessä

Koko Villin Lännen viihdekulttuurin keskeisiä hahmoja on Villi Bill Hickok. Hän on mukana lukemattomissa kioskikirjallisuuden painotuotteissa ja lukuisissa elokuvissa ja teeveefilmeissä.

Deadwood TV-sarja

Tammikuussa vuonna 2006 alkoi Suomen televisiossa Nelosella sarja Deadwood - ensiesitys valmistusmaassa USA:ssa maaliskuussa vuonna 2004. Sarjan ensimmäisissä osissa Billin rooli, jota näyttelee hyvin vakuuttavasti Keith Carradine, on keskeinen. Deadwood edustaa tyyliltään lähinnä inhorealismia, ja se ei siten yksinomaan miellytä kaikkia vannoutuneita westernien ystäviä, vaikka tyylilajilla on myös ansiokkaat ja vaikuttavat puolensa.

Tässä televisiosarjassa Villi Bill Hickok esitetään armottoman pelihimon kourissa olevana juoppona, jonka elämään ei mahdu mitään muuta kuin pokeri ja viina. Pokeriakin hän pelaa vain velaksi lainarahoilla, juuri koskaan voittamatta - ja rahansa hävittyään hän raahautuu yön hetkillä ympäripäissään majapaikkaansa, ja sammuu siellä rappuun, josta herää aamulla muiden asukkaiden tullessa, täysissä pukeissa ja solmiokin kaulassa. Juopon pelurin elämässä ei varmasti noina ankeina aikoina, kuten ei koskaan, ollut suuresti kauneutta - mutta Deadwood antaa tällä tavoin Villi Bill Hickokista hyvin kapean ja vääränkin kuvan.

Deadwood-sarjan pituus on 24 osaa. Vaikka sarjassa kuvataankin todella eläneitä ihmisiä ja historiallisesti kirjattuja tapahtumia, on sarjan jokaisen osan lopussa teksti: "With the sole exception of the well known historical events and persons portrayed, the characters and events depicted in this television series are fictional and any similarity to actual persons, living or dead, is purely coincidental and unintentional". Näin jokainen saa itse päättää, miten suhtautuu siihen näkemykseen, jonka sarja tarjoaa. Joka tapauksessa, kaikkine kriittisinekin puolineen, Deadwood oli todella kiinnostavaa katsottavaa kaikille westernien ystäville.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Pete Zarria

Kuolleen miehen koura!

Kuolleen miehen kouraksi Dead Man's Hand on sanottu niitä kortteja, jotka olivat Villin Billin kourassa silloin kun hänet ammuttiin: kahdet parit eli ässäpari (pata- ja ristiässä/mustat ässät) sekä kasipari (ristikahdeksan ja patakahdeksan/mustat kasit) - viidettä korttia hänen kuolleen miehen kourastaan ei tiedetä, mutta ehdolla ovat olleet ruutuviitonen - sekä ruutuysi, ristikuningatar ja patakuningas.




Wild Bill Hickok Memorial, Troy Grove, Illinois.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © David Wilson



Lähteinä mm:
Kari J. Kettula: Villi Länsi, Villi Länsi
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Hickokin aseista, sekä Wild Bil Bar - Copyright Pete Zarria
*Kuolleen miehen koura Copyright birdbath
*Hautamuistomerkki Wild Bill Hickok - kuva Copyright Davide Bedin
*Sivun alareunassa Wild Bill Hickok, Buffalo Bill ja Texas Jack - kuva Copyright Pete Zarria
*Richard Mathesonin kirjan kansi - kuva Copyright CHRISTO DRUMMKOPF

Tutustu Lännen kuuluisimpiin seriffeihin

Hurja Bill Hickok
Bat Masterson
Wyatt Earp ja veljet
Doc Holliday - seriffien luottoapulainen