Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Pauline Rosenberg

Huulikarhu eli intiankarhu (Melursus ursinus)

Intiassa, Sri Lankassa ja Nepalissa elävällä huulikarhulla on pituutta 180 cm, siitä häntää on 17 - 20 cm. Lapojen kohdalta korkeutta on 90 cm. Uroksella on painoa 80 - 145 kg ja naaraalla 55 - 95 kg. Naaras on urosta pienempi, mutta sillä on tuuheampi turkki.

Huulikarhun erityispiirre ovat sen paksut, riippuvat huulet. Sillä on pitkäkarvainen, takkuinen turkki. Musta tai tummanruskea, joskus punertava karvapeite on erityisen pitkää niskan takaosassa ja lapojen välissä. Pitkä kuono on likaisen valkoinen tai harmaa. Rinnassa on tyypillinen valkoinen U:n, Y:n tai V:n muotoinen kuvio.

Huulikarhun jalat ovat lyhyet ja niissä kasvavat jopa 8 cm:n pituiset, käyrät kynnet.

Huulikarhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Shanaka Aravinda

Verkkaista ja kiireistä elämää

Huulikarhut elelevät yksikseen ja liikkuvat varsin verkkaisesti, hieman kuin laahustamalla. Niiden vartalon ja raajojen liikkeet eivät kuitenkaan ole hitaita laiskiaisen lailla. Huulikarhun englanninkielinen nimi, sloth bear eli laiskiaiskarhu, on siten harhaanjohtava. Tilanteen niin vaatiessa, huulikarhu kykenee juoksemaan nopeammin kuin ihminen.

Harhaanjohtavan nimen lajille antoi 1700-luvun lopulla brittitiedemies, eläin- ja kasvitieteilijä George Shaw (1751 - 1813). Hän todellakin luuli, että oli kyse laiskiaisiin lukeutuvasta lajista. Vuonna 1819 ensimmäinen elävä huulikarhu kuljetettiin Pariisiin ja siellä todettiin heti, että ei ole kyse laiskiaisesta vaan oikeasta karhusta.

Aktiivisia huulikarhut ovat illan ja aamun hämärissä ja usein myös öisin. Silloin ne touhuilevat syömäpuuhissaan hyvin kiireisinä. Päivät ne nukkuvat viidakon piiloissa tai louhikoissa. Jos samoilla seuduilla huulikarhun kanssa on muita karhuja, petoeläimiä tai ihmisiä ja jos olosuhteet sitä edellyttävät, se voi olla liikkeellä myös päivisin. Aktiivista aikaa on 8 - 14 tuntia vuorokaudessa.

Termiitit pääravintoa

Huulikarhut syövät monipuolista ravintoa, mutta pääravintoa ovat termiitit toukkineen. Ruokalistalla ovat myös muut hyönteiset, hunaja, lintujen munat, hedelmät, kukat ja juuret.

Huulikarhut ovat hyviä kiipeilijöitä ja tavoittelevat puista mehiläisten ja lintujen pesiä. Silloin, kun maaperä kuivuu kovaksi ja pikkueläimiä on vaikea löytää, ravinnosta suuri osa on hedelmiä kuten mangoja, viikunoita ja eebenpuun hedelmiä. Kun hedelmiä ei ole, ravinnosta 95 % on hyönteisiä.

Huulikarhun löysät huulet ovat hyvä apuväline termiittikekojen tyhjentämisessä. Se muodostaa huulistaan ikäänkuin torven, ja imee sillä termiitit suihinsa, sulkien samalla imun ajaksi sieraimensa. Kun huulikarhu on murtanut termiittikeon, se työntää päänsä keon sisään ja puhaltaa rajusti, jolloin pöly ja roskat lentävät pois. Tämän jälkeen alkaa imuvaihe, jolloin termiitit ja toukat imeytyvät keosta kuin pölynimurilla. Huulikarhulta puuttuu yläleuasta kaksi etuhammasta ja tästä raosta termiitit kiitävät helposti läpi. Puhaltamisen ja imemisen voimasta kertoo se, että ne voi kuulla 200 metrin päässä.

Huulikarhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Pauline Rosenberg

Lisääntyminen

Kuuden-seitsemän kuukauden kantoajan jälkeen huulikarhu synnyttää maanalaiseen pesäänsä yleensä kaksi pentua. Pennut ratsastavat usein emonsa selässä, mikä on ainutlaatuinen liikkumistapa karhujen parissa.

Huulikarhu
Huulikarhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Nathan Rupert

Lauhkea mutta vaarallinen

Huulikarhu näyttää löysine riippuhuulineen varsin lauhkealta eläimeltä. Se on kuitenkin yksi kaikkein aggressiivisimmista karhuista.

Erityisesti yllätettynä, eli niin, että se ei ole nähnyt taikka kuullut lähestyvää ihmistä, huulikarhu on hyvin vaarallinen. Tällöin se hyökkää kuin paniikissa ihmisen kimppuun ja pakenee sitten teilleen. Intiassa kuolee vuosittain monia ihmisiä huulikarhujen kanssa tapahtuneissa kohtaamisissa. Intian tiheästi asutuilla mailla kohtaamisia tapahtuu usein.

Huulikarhujen hyökkäävään käyttäytymiseen myötävaikuttavat myös sen pitkät kynnet. Pitkine kynsineen se ei pääse yhtä helposti juosten pakoon, kuin muut karhut, ja siksi se on kehittynyt selviytymään hyökkäämällä.

Jos petoeläin, kuten tiikeri, susi tai leopardi uhkaa huulikarhua, se asettuu seisomaan kahdelle jalalle, osoittaa pitkäkyntisillä eturaajoillaan vihollista ja on valmis käyttämään tehokkaita hampaitaan.

Huulikarhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Pauline Rosenberg

Huulikarhujen määrä ja suojelu

Intiassa ja Sri Lankassa elää villinä luonnossa alle 20 000 huulikarhua ja niiden määrä on vähenevä. Maiden hallitukset ponnistelevat, jotta huulikarhut selviytyisivät. Niille on perustettu suojelualueita ja ihmisiä valistetaan huulikarhujen suojelemisen tärkeydestä.

Huulikarhu

Lähteet
*Kodin Suuri Tietosanakirja - Weilin + Göös
*Kodin Suuri Eläinkirja - Weilin + Göös
*Spectrum - WSOY
*Smithsonian: Sloth bear
*National Geographic: Sloth bear
*San Diego Zoo: Sloth bear
*Marshall Cultural Atlas: Sloth Bear


Huulikarhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nathan Rupert
Erityistietoa
Esihistoriaa
Eläimiä aakkosittain
Näätäeläimet
Koiraeläimet
Kissaeläimet
Afrikan eläimiä
Oravat
Linnut
Ihmisen seurassa
Rotuesittelyt
Ihminen