Kuva valuavitaly - www.freepik.com.

Taiteilijakahvila Bronda

Helsingissä, Eteläesplanadi 20:ssa ja Korkeavuorenkatu 36:ssa sijainneessa kulmatalossa on toiminut K. M. Brondinin leipomo- ja kahvilaliike, johon liittyy tarunomaista, suomalaista kulttuurihistoriaa. Tämän "Brondan talona" tunnetun kulmatalon kahvilassa kokoontuivat vuosien ajan suurimmat, suomalaiset kulttuurielämän edustajat - taidemaalarit, kuvanveistäjät, kirjailijat ja muusikot.

Kahvilan virallinen nimi oli omistajansa mukaan Brondinin kahvila. Kahvilasta eri yhteyksissä käytettyjä nimityksiä ovat myös Ylä-Brondinin kahvila, Ylä-Brondan kahvila ja kahvila Brondin. Kahvilasta totuttiin kuitenkin käyttämään nimitystä Bronda.



Brondinin lehtimainos vuodelta 1910. Kansalliskirjasto.

Ensimmäinen rakennus paikalla oli jo vuonna 1823 parin kalastajan toimesta rakennettu puutalo. Vuonna 1876 talon osti viipurilainen leipurimestari Karl Magnus Brondin (1848 - 1919). Hän sijoitti rakennukseen kahvilan ja höyryleipomon vuonna 1897 ja jatkoi toimintaansa aina kuolemaansa saakka. Kahvilan ja leipomon ohella Brondinin yritystoimintaan kuului myös marmelaaditehdas.

1900-luvun puolella Brondinin yritys mainosti lehdissä olevansa maan suurin ja vanhin erikoistehdas seuraaville tuotteille: näkkileivät, ruokaleivät, kahvileivät, konditoriavalmisteet, karamellit, marmelaadi, vohvelit ym., ym., ym., ym.

Uusi Brondan talo valmistui vuonna 1910, sen suunnittelivat arkkitehdit Valter Jung ja Emil Fabritius. Brondan suosio oli, ensiksi 1910-luvulla alettuaan, suurimmillaan 1920 - 1930-luvuilla. Itse leipurimestari Brondin kuoli vuonna 1919 ja hänen jälkeensä talolla oli useampia omistajia. Sotien jälkeen 1940-luvulla kahvila ei ollut taiteilijoiden keskuudessa enää erityisen suosittu. Taiteilijat kaikkosivat muihin kahviloihin ja ravintoloihin. Lopullinen päätepiste Brondinin ravintolalle ja kahvilalle oli vuosi 1949, jolloin yritys meni konkurssiin. Tällöin paikan viimeisenä omistajana toimi ravintola Särkän emännöitsijä rouva Viholainen.

Brondalla, kahvilan vintillä, kokoontui vielä 1950-luvullakin modernien taiteilijoiden piiri, joka tunnettiin Brondan vintin taiteilijaryhmänä. Rakennus purettiin vuonna 1972 ja sen tilalle Kansallis-Osake-Pankki rakennutti uuden kiinteistön.

Kahvilan sijainti yläkerrassa

Rakennuksen tilat olivat jakaantuneet koko sen olemassaolon ajan samalla tavalla. Konditorialeipomo ja myymälä sijaitsivat alakerrassa, yläkerrassa oli kahvila. Kahvilaan pääsi kahta eri reittiä. Kaupan takaseinän puolella olivat kapeahkot portaat, joita pitkin saattoi siirtyä yläkerran kahvilaan.

Myös Korkeavuorenkadun puolelta pääsi portaita pitkin kahvilan eteiseen. Sieltä, takakautta kahvilaan tulivat taiteilijat. Heidät vastaanotti ystävällisesti myhäilevä ja koreaan virkapukuun pukeutunut vahtimestari Johansson. Hän otti luonnollisestikin myös taiteilijoiden päällysvaatteet haltuunsa - mikäli ne eivät sattuneet olemaan sillä hetkellä Helenankadulla, jossa oli lähin panttilainakonttori. Johansson tunnettiin yleisesti nimellä Pilsudski, koska hän tarinoi usein ihailevasti puolalaisesta diktaattorista, marsalkka Pilsudskista.



Brondan talo 1900-luvun alkupuolella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Sundström Eric - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo

Taiteilijat valtaavat kahvilan

Eipä arvannut leipurimestari Brondin paikkaansa perustaessaan, että siitä kehittyisi ainutlaatuinen boheemien keskuspaikka. Taiteilijat ja runoilijat löysivät oitis 1910-luvulla kahvilan ja siitä tuli heidän suosimansa levähdys- ja tapaamispaikka. Heitä kutsuttiinkin sittemmin brondinisteiksi.

Ensimmäisinä kahvilan ottivat omakseen Marraskuun ryhmän taiteilijat, joita olivat Jalmari Ruokokoski ja Tyko Sallinen. Marraskuun ryhmän jälkeen taidemaalareiden, kirjailijoiden, runoilijoiden, kuvanveistäjien ja musiikkiväen rynnistys kahvilaan jatkui.

Myös tiedemiehiä liikkui Brondalla. Yksi heistä oli Sakari Pälsi, joka oli loistava tarinankertoja ja seuramies.

"Hattupäinen nainen" - Jalmari Ruokokoski 1914.

Jali (Jalmari) Ruokokoski (3.12.1886 - 1.4.1936)

Brondan miehittäneistä taiteilijoista ensimmäisten joukossa saapui taidemaalari Jali Ruokokoski. Hän möi aina ja kaikkialla töitään hinnalla millä hyvänsä. Rahaa kului runsaasti, sillä taiteilija oli kova juhlimaan.

Lisätienestiä saadakseen Ruokokoskikin oli pakotettu maalaamaan ns. "kauppatauluja". Niitä varten hän kävi torilta ostamassa malliksi kukkasia, vihanneksia ja hedelmiä. Asetelmien ohella hän maalasi auringonlaskuja yms. suurta yleisöä miellyttävää. Vaikka Ruokokoskikin teki tällaisia leipätyötauluja, oli hän kuitenkin etevä maalari.

Erään kerran Ruokokoski möi kauppatauluaan välittäjälle, mutta hinnasta ei päästy yksimielisyyteen, se tuntui taiteilijasta liian alhaiselta. Silloin hän otti käsiinsä sakset, leikkasi maalauksesta pari kolme pienempää maalausta, ja sai näistä useammista maalauksista vielä hieman enemmänkin, kuin oli pyytänyt.

Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski kävivät Hyvinkäältä saakka lähes joka päivä Brondalla. He istuivat mielellään kirjailijoiden, Larin-Kyöstin ja Joel Lehtosen kanssa. Nämä kaksi kirjailijaa olivat myös Brondalla lähes päivittäisiä kävijöitä ja viihtyivät paremmin taidemaalareiden, kuin kirjailijoiden parissa.

Tulkoon tässä lyhyessä esittelyssä mainituksi Ruokokoskesta vielä se, että hänen silmänsä olivat eriväriset - toinen oli sininen ja toinen ruskea. Toisella hän kuulemma maalasi ja toisella möi taulujaan. Toisen version mukaan toinen silmä oli väri- ja toinen valöörisilmä.

Sam Sihvo 1910-luvulla. Brondan musiikkimies, joka muistetaan erityisesti marssistaan "Muistoja Pohjolasta".

Brondan vintin taiteilijaryhmä, pariisilaistyylinen boheemijoukko "Brondan ryhmä" muodostui 1950-luvulla. Sen kollektiivisena työhuoneena oli entisen Brondinin kahvilan pesula, joka sijaitsi Brondan kahvilan ullakolla. Siihen kuuluneita taiteilijoita ovat olleet Ahti Lavonen, Veikko Mäkinen, Mauri Heinonen, Lasse Marttinen, Eino Ruutsalo, Olavi Haarala, Wiking Forsström, Arvo Summanen, Olavi Martikainen, Väinö Rouvinen, Juhani Harri, Yrjö Ruutu ja Hanno Karttunen.

Päivä- ja iltamiehitykset

Pääosin Brondalla kokoontuivat päiväaikaan muusikot, oopperalaulajat ja näyttelijät, koska he olivat enimmäkseen iltatyön tekijöitä. Päiväsaikaan paikalla saattoi olla kirjailijoitakin, mutta taidemaalarit saapuivat iltaisin.



"Äiti ja lapsi" - Santeri Salokivi (1886 - 1940).

Itsenäisyyden aamunkoitto

Brondan alkuaika osui ajankohtaan, jolloin Suomen suuriruhtinaskunnassa elettiin pian koittavan itsenäisyyden aamunkoiton aikaa. Suomen itsenäistyessä Brondalla kokoontuneet taiteilijat olivat tärkeässä asemassa, kun alkoi muovautua se, millainen maa Suomi olisi ja millaista sen oma taide- ja kulttuurielämä olisi.

Myös ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan laineet ulottuivat Brondallekin asti mm. niin, että kahvilassa suoritettiin yllätystarkastuksia.

Rudolf Koivu (24.12.1890 - 11.10.1946)

Yksi Brondan kantajoukkoon kuuluneista taiteilijoistamme oli satukuvittaja Rudolf Koivu. Hän vietti boheemielämää vuosina 1925 - 1931 ja istui noina vuosina usein Brondalla, runsaasti shakkia pelaten, kermavedoksia tehden ja ystäviensä kanssa keskustellen.

Kermavedos tehtiin niin, että muotokuva piirrettiin marmoriseen pöytälevyyn, sen päälle levitettiin ohuesti kermaa, silkinhieno paperi painettiin sen päälle ja kuva siirtyi paperiin kädellä tai lusikalla sivelemällä. Kermavedoksen keksijänä pidetään Rudolf Koivua.

Rudolf Koivu käytteli alkoholia kohtuullisesti, hän ei ollut vähimmässäkään määrin äänekäs taikka rähinöitsijä. Tupakkaa hän kulutti runsaasti. Vaikka Koivu viihtyikin hyvin Brondalla ja taiteilijaystäviensä parissa, hän kuitenkin arkatuntoisena ja hiljaisena ihmisenä halusi välttää liiallista äänekkyyttä ja riitoja. Tutussa seurassa hän oli siltikin vilkas ja välitön, mutta enemmän kuuntelija kuin puhuja.

Epäilyttävä maine

Brondalla oli ainakin Etsivän keskuspoliisin mielestä epäilyttävä maine, sillä kahvila oli vuonna 1929 listalla kahviloista, joita suositeltiin kiellettäviksi alipäällystöltä ja sotilailta.

"Maalarit ovat filosofeja omalla aivan erikoisella tavallaan" - Richelieu

"Suuret taiteilijat ovat aina olleet joko boheemeja tai ylimyksiä, mutta eivät koskaan liikemies- tai virkamiesluonteita" - Henri de Toulouse-Lautrec

"Vain harvoilla meistä on käsitystä siitä, että taideopinnot kuuluvat yleiseen humanistiseen sivistykseen" - J.W. Snellman

Pro Humanitate-klubi

Runoilija Eino Leinon aloitteesta Brondan ilmapiirissä syntyi vuonna 1920 rekisteröitynyt Pro Humanitate-klubi. Sen jäsenistö muodostui Brondan kahvilaa kokoontumispaikkanaan pitäneistä suomalaisista ja ulkomaalaisista taiteilijoista. He olivat tyytymättömiä siihen, että Brondalla ei tarjoiltu alkoholia ja että kahvila suljettiin iltaisin liian aikaisin. Jäsenet antoivatkin klubille nimityksen "Hummis" eli Humala-aate.

Klubilla oli omat säännötkin, jotka painettiin Sanassa joulukuussa 1920, juhlavasti itsenäisyyspäivän päiväyksellä. Säännöissä todettiin klubin tarkoitusperistä näin: Kirjallis-taiteellisen kerhon Pro Humanitate tarkoitus on kirjallisten, taiteellisten ja soitannollisten voimain yhteen liittäminen maailmankulttuurin pohjalla, etupäässä hyväntekeväisiä tarkoitusperiä varten.

Klubi ei toiminut Brondalla, vaan se sijoittui vanhaan puutaloon Etelä-Esplanadilla ja siellä kahvila-ravintola Espilän yläkertaan. Kerhon toiminta oli varsin vilkasta. Taiteilijat pääsivät mukaan suositusten kautta ja saattoivat maksaa jäsenmaksunsa, antamalla omia maalauksiaan. Klubin hyvin sekalaisesta ja viinanhuuruisesta toiminnasta antaa hyvää kuvaa se, että kuplettilaulaja Tatu Pekkarinen ja Eino Leino suunnittelivat peräti yhteistä esiintymiskiertuetta. Suunnittelun asteelle tämä kiertue jäikin, sillä innostuneen suunnittelupalaverin jälkeen kumpikin nukahti pöydän alle, eikä asiaan enää sen jälkeen palattu.

Klubi sai toimia vain kevääseen 1921 saakka. Silloin sen toiminta lopetettiin, kun paljastui että sen kautta oli harjoitettu salakauppaa ja bolševikit olivat käyttäneet klubia hyväkseen vakoilutoiminnassa.

Kansainvälisyyttä ja sanomalehtiä

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Brondalla alkoi kuljeskella myös monenkirjavaa kansainvälistä joukkoa. Kahvilaan tilattiin runsaasti kansainvälisiä sanomalehtiä ja niiden lueskeluun kuluttivat monet asiakkaat tuntikausia.

"Ylä-Brondini" E. Esplanadikatu 20. Puhelin 7552. Vastapäätä oopperapuistoa, mihin on erittäin ihana ja nautintorikas näköala kesäaikana. Uutuus! Kesäkuukausina tarjoillaan ranskanleipää, voita ja maitoa myös juuston kanssa sekä klo 2 jälkeen päivällä muun muassa ranskalaista BATONG-leipää, joka vaikka vasta viikon kaupassa olleena on saavuttanut erinomaista suosiota. Avoinna klo 7:stä aamulla klo 11 illalla. Kuusi kodikasta huonetta - 35 eri sanomalehteä. Ab K.M Brondin Oy. (Ilmoitus helsinkiläisessä päivälehdessä vuonna 1910)

Tulenkantajat Brondalla

Tulenkantajat oli 1920-luvulla toiminut nuorten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ryhmä, jonka jäsenet viettivät aikaansa usein Brondalla. Heitä olivat Olavi Paavolainen, Uuno Kailas ja Elina Vaara. Tulenkantajiin luetaan lukeutuviksi monia sellaisia taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka olivat mukana ryhmän kokoontumisissa. Tulenkantajien parissa viihtyi myös Mika Waltari.

Bronda oli taiteilijoiden toinen koti

Bronda toimi monille taiteilijoille, joista useat olivat köyhiä "nälkätaiteilijoita", kuin toisena kotina. Siellä nämä "nuorten suruttomain seurakunnan" jäsenet saattoivat nauttia päivän ensimmäisen ateriansa, joka kahvilan tapaan oli kuumaa maitoa, johon oli sekoitettu suolaa - maidon keralla oli sämpylöitä. Kesäkuukausina kahvilassa tarjoiltiin "ranskanleipää, voita ja maitoa myös juuston kanssa". Iltapäivällä sai batong-leipää.

"Toinen kotikin" voi olla liikaa sanottu, sillä sata vuotta sitten monet Helsingin taiteilijoista olivat ihan asunnottomia. Etenkin talviaikana he saapuivat Brondalle aamulla ja poistuivat vasta illalla. Iltaisin he ilmestyivät jonkun parempiosaisen taiteilijan ovelle, ja pyysivät päästä yöksi johonkin nurkkaan nukkumaan. Tällaista kerjuuta kutsuttiin kiinaamiseksi. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen otti erään kerran tällaisen ovensuuhunsa ilmaantuneen kiinaajan luokseen yöksi, ja tämä yöpyminen venähtikin kolmeksi vuodeksi.

O.Y.K.M. Brondin A.B. - Vehnäleipä on hyvin maukasta, varsinkin niin kutsutut vienerleivokset, joita suu vehnäsellään pureskellaan. Samaten marmelaadit. Sopinee pitää mielessä näitä asioita joulumakeisia ostettaessa. (Mainos Tuulispäässä vuonna 1911, Kansalliskirjasto)

Kieltolaki ja varpusia

Alkoholiahan Brondalla ei talon puolesta tarjoiltu laisinkaan, oli siis kyseessä "raittiusravintola". Suomessahan oli alkoholia koskeva kieltolakikin voimassa vuosina 1919 - 1932. Kahvila suljettiin iltaisin klo 10 aikaan eli 22.00. Alkoholittomuus ja aikainen sulkemisaika olivat monien taiteilijoiden mielestä Brondan ainoat puutteet.

Tosin, kieltolain noudattaminen ajan kuppiloissa oli varsin väljää. Oli ihan yleistä, että teetä terästettiin salakuljettajien myymällä pirtulla ja siitä saatiin "kovaa teetä", jollaista monissa ravintoloissa asiakkaille tiskin alta myytiin. Pirtun kulutus Helsingissä oli suurta, vilkkaimmillaan kaupunkiin saapui Virosta ja Saksasta 100 000 litraa laitonta pirtua viikossa.

Henkilökohtaisesti pirtua kuljeteltiin liikekannalla oltaessa peltisessä taskumatissa ja sanottiin niinkin, että tällainen "varpunen" kuului jokaisen kunnon taiteilijan perusvarustukseen. Brondallakin ravintolahenkilökunta katsoi touhua läpi sormiensa eikä puuttunut kohtuulliseen alkoholinkäyttöön.

Rahapulaa ja ankkurissa istumista

Brondan taiteilijoista useimmat elivät jatkuvassa rahapulassa. Eipä ollut tyystin harvinaista sekään, että taiteilija teki tilauksensa tyystin rahattomana, ja asettui sitten ruokailtuaan odottamaan "ankkurissa", että joku "pelastaja" saapuisi paikalle ja maksaisi laskun. Kuten yleensä aina kävikin. Jos pelastajaa ei kuulunut, niin aina saattoi soittaa jollekulle ystävälle, jolta saattoi toivoa saavansa pikavippiä tukalaan tilanteeseen.

Myös ihan velaksi saivat taiteilijat tarjoilua silloin, kun rahaa ei kertakaikkisesti mistään löytynyt. Joskus kahvikupponen tarjottiin rahattomalle taiteilijalle ihan ilmankin. Voisikin ihmetellä, että miten Brondan kahvila ylipäänsä pärjäsi, kun asiakkaina oli vain köyhiä taiteilijoita.

Taiteilijat kokivat monin tavoin olevansa kohtalotovereita, toistensa parhaita ystäviä ja siksi keskustelut pöydissä soljuivat luontevina. Olivathan keskustelijoinakin sanankäytön mestarit, maan parhaat runoilijat ja kirjailijat, eivätkä taidemaalaritkaan jääneet yhtään jälkeen nasevien ilmaisujen luomisessa. Keskustelut toisten taiteilijoiden kanssa koettiin myös merkittäviksi sekä ajan kulttuurielämän, että oman taiteellisen kehityksenkin vuoksi.

Aiheina olivat, ei vain taide ja jo menneet taikka tulevat taidenäyttelyt, vaan myös tavalliset arjen huolet, politiikkakin ja ennen muuta se, mistä löytyisi rahaa vuokrarästien maksamiseen taikka päivän ateriaan. Kahvilassa taiteilijat saattoivat sopivassa seurassa istua hyvinkin pitkään, mutta aina välillä he poistuivat taidetöihinsäkin.

Brondan henkilökunta suhtautui taiteilijoihinsa ystävällisesti ja suurella lämmöllä. Tarjoilijat ja kassat, kuten Ines, Regina ja Hanna olivat taiteilijoidenkin mielestä ihania ihmisiä.



Eteläinen Esplanaadikatu 20. Cafe, Kahvila ja Konditoria K. M. Brondin o.y. Klikkaa kuvaan - myyjä näkyy heikosti Konditorian ikkunan läpi, hän näyttää katselevan kuvaajaa. Kuvauksen ajankohta 1914 - 1919.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Sundström Eric - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo

Pikakosinta Brondan tapaan

Taiteilijoiden parissa sattuu ja tapahtuu. Oopperalaulaja Elbe Nissinen (1893 - 1984) istui vuonna 1917 Brondan kahvilassa, kun hänen pöytäänsä istahti Elbelle tyystin tuntematon mieshenkilö. Siitä paikasta mies oitis kirjoitti kosiorunon ja ojensi sen Elbelle. Moinen tungettelevaisuus luonnollisestikin ärsytti suurta oopperatähteä. Myöhemmin Elben ystävät kertoivat, että kosija oli, kukapas muu, kuin Eino Leino.

Naistaiteilijat Brondalla

Vielä 1900-luvun alkupuolella elettiin Helsingissäkin aikoja, jolloin naiset pääsivät ravintoloihin ja kahviloihin vain miehen seurassa. Muutamiin ravintoloihin ja kahviloihin naiset pääsivät myös yksinään, ja näitä paikkoja naistaiteilijatkin luonnollisesti suosivat.

Runoilija, kirjailija ja kriitikko L. Onerva, eli Hilja Onerva Lehtinen (1882 - 1972), oli oman aikansa helsinkiläinen kulttihahmo. Hän oli runoilija Eino Leinon muusa ja rakastajatar, sekä myöhemmin säveltäjä Leevi Madetojan puoliso. Yksi L. Onervan kantapaikoista oli Brondan taiteilijakahvila.

Todennäköisesti Brondan naistaiteilijoihin lukeutui myös Lapista Helsinkiin taidekouluun tullut, sittemmin taidemaalari Maija Kellokumpu (1892 - 1935). Naispuolisia Brondan taidemaalareita olivat myös Mai Lagerstam ja Ester Helenius. Naiskuvanveistäjiä Brondalla ennätti edustamaan Essi Renvall (1911 - 1979).

Brondan taidetta

Kahviloissa tehtiin noina aikoina kaikkea muutakin, kuin vain juotiin kahvia taikka keskusteltiin. Niissä tehtiin ihan työtä, kirjoitettiin kirjoja, opiskeltiin ja tehtiin luonnoksia tauluihin. Brondallakin taiteilijat luonnostelivat ja piirtelivät kaikille paperinpalasille pieniä taideharjoitelmiakin, joko omaksi ilokseen taikka muita taidoillaan hämmästyttääkseen. Saattoihan sellaisen antaa taiteilijatoverille muistoksi ja parhaassa mahdollisessa tapauksessa jopa myydäkin.

Brondan marmoripöytiin taiteilijat myös piirsivät loistavia lyijykynäpiirroksia, joista otetut lukemattomat "kermavedokset" ovat sittemmin joutuneet sekalaisten huutajien ja jälleenmyyjien käsiin.

Oma lukunsa Brondan taiteilijoiden joukossa oli renessanssinero Usko Hurmerinta (myöhemmin Kemppi, 1907 - 1994), joka tunnetaan säveltäjänä, sanoittajana, kirjailijana ja sekä elokuvien että näytelmien kirjoittajana. Hän oli myös mestarillinen piirtäjä ja piirteli lyijykynällä Brondallakin kymmeniä karikatyyrejä taiteilijatovereistaan ja Brondalla vierailleista vaikuttajista.

A/B K.M. Brondin Oy leipomon auto Saimakodin edustalla, Mikonkatu 8 - 1910-luvulla. Suomessa oli 1910-luvun puolivälissä noin 1 000 autoa. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Brondan taidemaalareita, kuvittajia, pilapiirtäjiä ja graafikoita

Aalto, Ilmari - "Imppa" (1891 - 1934)
Ahonen, Waldemar
Ahtaja, Aarno (1898 - 1978)
Asunta, Heikki - runoilija, kirjailija ja taidemaalari (1904 - 1959)
Auer, Grigor (1882 - 1967)
Boijer-Poijärvi, Arno Wilhelm Wille (1899 - 1975)
Carlstedt, Kalle (1891 - 1952)



"Tyttö ikkunassa" - Alvar Cawén 1930.

Cawén, Alvar (1886 - 1935)
Collin, Marcus (1882 - 1966)
Ekelund, Ragnar - runoilija ja taidemaalari (1892 - 1960)
Favén, Antti (1882 - 1948)
Helenius, Ester (1875 - 1955)
Hervo, Väinö (1894 - 1974)
Ikonen, Ilmari - "Siamin prinssi" (1897 - 1953)
Kangasmaa, Alvar Edvard (Aappo) (1883 - 1951)
Kellokumpu, Maija (1892 - 1935)
Kivi, Martti
Koivu, Rudolf - "Tahvo" (1890 - 1946)
Kojo, Viljo - kirjailija ja taidemaalari (1891 - 1966)
Koponen, Erkki Adolf (1899 - 1996)
Kuosmanen, Elo Nyyrikki - tanssija, koreografi, lavastaja, näyttämöpukusuunnittelija, balettimestari, balettipedagogi ja taidemaalari (1893 - 1980)
Lagerstam, Einar - "Pummi" (1895 - 1958)
Lagerstam, Maria (Mai) (1889 - 1967)
Lehtiö, Yrjö - "Mammanpoika" (1890 - 1959)
Leino, Emil
Lind, Alvar - katso Outakka
Lindforss, Anton - "Vorssi" (1890 - 1943)
Löfving, Hjalmar - "Löffa" (1896 - 1968)
Lönnberg, Otto William (1887 - 1949)
Makkonen, Arvo (1894 - 1956)
Meriläinen, Kosti (1886 - 1938)
Nelimarkka, Eero (1891 - 1977)
Ollila, Yrjö (1887 - 1932)
Outakka, Alvar (ent. Lind 1897 - 1951)
Parikka, Lauri Arvid (1895 - 1965)
Pimiä, Ilmari - kirjailija, runoilija ja kuvataiteilija (1897 - 1989)
Rosenberg, William (1887 - 1952)
Ruokokoski, Jalmari - "Jali" (1886 - 1936)
Räisänen, Oskari Vilhelm - "Oki" (1886 - 1950)
Röneholm, Harry (1892 - 1951)
Sallinen, Tyko Konstantin - "Konsta, Konstu" (1879 - 1955)
Salminen, Juho (1892 - 1945)
Salokivi, Santeri (1886 - 1940)
Soikkanen, Ilmari (1890 - 1963)
Soldan, Sadok Selim (1910 - 1971)
Tandefelt, Heikki Karl Henrik Magnus (1882 - 1943)
Tanner, Eino - "Postimies", toimi myös postimiehenä (1895 - 1962)
Tisell, Torsten (1894 - 1957)
Vuoristo, Kalle (1903 - 1940)

Brondan kuvanveistäjiä

Aaltonen, Wäinö - "Wäiski" (1894 - 1966)
Friström, Verner (1895 - 1964)
Hovi, Mikko (1879 - 1962)
Leppänen, Lauri - "Lassi" (1895 - 1977)
Liipola, Yrjö (1881 - 1971)
Oittinen, Mauno - "Manu" (1896 - 1970)
Renvall, Tancred Benjamin - "Ben" (1903 - 1979)
Renvall, Essi (1911 - 1979)
Räsänen, Eino (1902 - 1970)
Toukolehto, Erkki (1902 - 1962)

Brondan teatteri- ja balettiväkeä

Kainulainen, Ruupert - kirjailija ja näyttelijä (1886 - 1962)
Kuosmanen, Elo Nyyrikki - tanssija, koreografi, lavastaja, näyttämöpukusuunnittelija, balettimestari, balettipedagogi ja taidemaalari (1893 - 1980)
Svensson-Timari, Helinä - lausuntataiteilija (1889 - 1958)

Brondan muuta väkeä

Johansson - "Pilsudski" - vahtimestari
Kauhanen, Armas - "Kuha" - sanomalehtimies, rikosreportteri (1907 - 1980)
Liikkuva-Liisa - oikea nimi ei tiedossa - oli liikekannalla ahkerasti ja Brondan kanta-asiakkaita
Lindstedt, John - "Kraku" - taidekauppias (1869 - 1924)
Paalus, Matilda - "Pythia" - ennustajatar (1894 - 1971)
Pont, Claes de - "Ponkki" - elämäntaiteilija, rahaton ja asunnoton, Brondan kanta-asiakas
Rainio, Ines - Brondan tarjoilijatar
Rännäri, Petter (Pekka) - maalarimestari, huonekalujen ja könninkellojen entisöijä (1879 - 1939)
Siippainen, Elias - "Ellu" - sanomalehtimies (1888 - 1951)
Sinikka - "Sinipiika" - ikääntynyt vanhapiika, omien sanojensa mukaan talousopettaja ja lehtiavustaja, muutti matkustajakodista toiseen

Brondan tiedemiehiä

Pälsi, Lemmitty Sakari - filosofian tohtori, arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja (1882 - 1965)

Brondan kirjailijoita ja runoilijoita

Asunta, Heikki - runoilija, kirjailija ja taidemaalari (1904 - 1959)
Ekelund, Ragnar - runoilija ja taidemaalari (1892 - 1960)
Elenius, Emil (1877 - 1949)
Jylhä, Yrjö (1903 - 1956)
Kaari, Anna (kirj.nimi) - Anderson, Anna Kaarina Tuulikki - ent. Westling, o.s. Höglund - nimimerkki "Ilona" (1903 - 1987)
Kailas, Uuno (alk. Salonen 1901 - 1933)
Kainulainen, Ruupert - kirjailija ja näyttelijä (1886 - 1962)
Karri, Unto (1898 - 1957)
Kivinen, Ilmari - "Tiitus" - pakinoitsija, toimittaja (1883 - 1940)
Kojo, Viljo - kirjailija ja taidemaalari (1891 - 1966)
Larin-Kyösti - "Kössi" (1873 - 1948)
Lehtimäki, Konrad (1883 - 1937)
Lehtonen, Joel (1881 - 1934)
Leino, Eino (1878 - 1926)
Leino, Kasimir (1866 - 1919)
L. Onerva, eli Hilja Onerva Lehtinen (1882 - 1972)
Nenonen, Vilho - kirjoittanut "Tavattiin Brondalla" (1896 - 1984)
Nopsanen, Aulis - kirjailija, sanomalehtimies (1915 - 1981)
Paavolainen, Olavi (1903 - 1964)
Pajari, Maija (kirj.nimi) - Rautio, Tyyne Maria (Maija) (1900 - 1972)
Pimiä, Ilmari - kirjailija, runoilija ja kuvataiteilija (1897 - 1989)
Roine, Raul (1907 - 1960)
Sipelgas, Aleksander (1885 - 1937) - virolaissyntyinen emigranttikirjailija, joka tuli tunnetuksi myös seikkailijana, varkaana ja petkuttajana
Vaara, Elina (1903 - 1980)
Viljanen, Lauri (1900 - 1984)
Vuorela, Einari (1889 - 1972)



Mika Waltari kävi Brondalla säännöllisesti nuoruudessaan, siis 1920-luvulla, mutta jäi pois avioiduttuaan 1930. Kuva Finlandia-talon avajaiskonsertista vuodelta 1971. Kuvaaja Kari Hakli.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo

Waltari, Mika Toimi (1908 - 1979)

Brondan musiikkiväkeä

Jurva, Matti (1898 - 1943)
Kemppi, Usko (ent. Hurmerinta 1907 - 1994)
Nissinen, Elbe (1893 - 1984)
Raitamaa, Väinö
Ramstedt, Rafu (1888 - 1933)
Sihvo, Sam (1892 - 1927)

Brondinin kahvila eli Bronda - vuonna 1928. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Muita taiteilijoiden suosimia ravintoloita ja kahviloita 1900-luvun alkupuolen Helsingissä

Hotelli Kämp - perustettu 1887. Asiakkaina mm. Akseli Gallen-Kallela, Robert Kajanus, Eino Leino, Juhani Aho, Armas Järnefelt ja Jean Sibelius.
Hotelli Seurahuone - perustettu 1833.
Kahvila-ravintola Espilä - Etelä-Esplanadinkatu 14.
Kappeli - avattiin 1867. Asiakkaina mm. Oskar Merikanto, Juhani Aho, Eero Järnefelt, Albert Edelfelt, Eino Leino, Jean Sibelius, Wäinö Aaltonen, Akseli Gallen-Kallela ja L. Onerva.
Konservatorion ravintola - 1940-1950-luvuilla hyvin suosittu taiteilijoiden keskuudessa. Asiakkaina mm. Arvi Tynys, Erkki Koponen, Uuno Klami, Ilmari Hannikainen ja Matti Turunen.
König (suom. kuningas) - perustettu 1892. Asiakkaina mm. Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Eliel Saarinen, Eino Leino, V.A. Koskenniemi ja Toivo Kuula.
Markan kahvila, "Hattupään kahvila" - Kahvila sijaitsi nykyisen Stockmannin paikalla ja siellä istuttiin pariisilaiseen tapaan katutasossa, päällysvaatteet yllä ja hattu päässä, mistä kahvilan lempinimi. Asiakkaina mm. Mika Waltari ja Tulenkantajat.
Pagod, sittemmin Mikado. Asiakkaina mm. Mika Waltari ja Armas J. Pulla.
Ravintola Adlon (ent. Pörssi) alkaen 1938.
Ravintola Pörssi - Grand Restaurant Börs 1912 - 1938.

Lähteet
Suomen taiteilijaseura 1985: Taide enemmän kuin elämä - Muistikuvia taiteemme taipaleelta
Vilho Nenonen: Tavattiin Brondalla - nähtyä kuultua ja koettua - Suomalaisen kirjallisuuden seura 1981
Marja Salonen, Maria Laukka: Rudolf Koivu 1890 - 1946, Weilin+Göös
A. Sipelgas: Ylä-Brondan ritarit, Satakunnan Kirjateollisuus O.Y., Pori
Wikipedia: Brondan vintin taiteilijaryhmä - Aleksander Sipelgas
Tiina Kemppainen - Kyösti Kettunen: Maestra Elbe - Eino Leinon kosinta
Kirkkonummen Sanomat, Leena Salmensaari: Kahvilat 1900-luvun alun Helsingissä - Taiteilijoiden kohtaamispaikkoja
Suomi Finland 100: Naisten ääni - Maija Kellokumpu
Yle Uutiset: Usko Kemppiä muistetaan suomalaisen iskelmän ensimmäisenä taitajana
Usko Kemppi Seura
Lista Etsivän keskuspoliisin 1920-luvulla valvomista kahviloista Helsingissä
Esko Piippo: Eino Leino ja Pro Humanitate -klubi
Tiede: Nuori Suomi huvitteli salaa
Vexi Salmi: Useimmat laulut myytiin viinapullosta kustantajalle
Panu Rajala: Virvatuli - Eino Leinon elämä
Kirjailijat puhuvat. Tulenkantajat. Toimittanut Ritva Haavikko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 327.