Kasakat Suomessa - Isoviha 1710 - 1721
Suomessa kasakoihin on menneinä vuosisatoina suhtauduttu varsin kriittisesti eli kielteisesti
ja vihamielisesti, sillä ovathan
kasakat sodissamme olleet vihollisia. Suuressa Pohjan sodassa (1700 - 1721)
kasakat opittiin tuntemaan julmina taistelijoina, jotka ryöstelivät ja polttivat kyliä
ja ottivat asukkaat orjiksi. Vankeja kidutettiinkin.
Esimerkiksi vuonna 1714 Hailuotoon souti kaksisataa venäläistä kasakkaa. He tunkeutuivat taloihin, jotka olivat täynnä
saarelle tulleita pakolaisia, ja löivät asukkaat kuoliaiksi kirveillä. Talot ryöstettiin ja poltettiin, ja lapsista hyväkuntoisimmat sullottiin
veneisiin mutta suurin osa tapettiin. Surmansa saaneita oli 800.
Suomalaisia kuljetettiin näinä vuosina Venäjällekin kymmeniä tuhansia.
Sissipäällikkö Tapani Löfving
Tapani (Stefan) Löfving (24. joulukuuta 1689 Narva - 22. lokakuuta 1777 Porvoo) oli suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin.
Jälkipolville häneltä on jäänyt päiväkirja, jossa hän kertoo huimapäisistä seikkailuistaan.
Päiväkirjassa kerrottujen tapahtumien pohjalta Kyösti Wilkuna on
kirjoittanut romaanin Tapani Löfvingin seikkailut, jonka ensimmäinen painos painettiin yli sata vuotta sitten. Alkuperäinen päiväkirja on nähtävillä
Porvoon Lyseon kirjastossa.
Tapani Löfvingin seikkailut voi myös kuunnella upeasti toteutettuna äänikirjana Ylen sivuilta.
(Kuten teki Tunturisusi kesällä 2017).
Radioteatteri esittää: Esko Salervo lukee Kyösti Wilkunan teosta Tapani Löfvingin seikkailut.
Pohjanmaa hävityksen kourissa
Venäläiset hävittivät ja ryöstivät isonvihan aikaan erityisesti Pohjanmaata. He harjoittivat siellä lähes poltetun maan taktiikkaa pyrkien näin vaikeuttamaan pelkäämänsä Ruotsin hyökkäystä.
Varsinkin maanteiden varsilla sijanneiden kylien talot poltettiin.
Voi vain kuvitella, mihin kauhuun talon taikka mökin asukkaat ovat yöllä heränneet,
kun ovat havahtuneet siihen, että kasakat tunkevat sisään. Kasakat liikkuivat 30 - 50
miehen joukkoina. Se oli riittävä miesmäärä ja yleensä takasi harvaan asutuilla seuduilla
murskaavan ylivoiman. Joskus vainolaisille itselleen kävi huonosti, kuten erään
kerran, kun noin 50 kasakan joukko saatiin Tornion pohjoispuolella väijytyksessä ammutuksi viimeiseen mieheen.
Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa.
Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa
Ivan Mazepa (nimi kirjoitetaan myös Mazeppa), ukrainalainen kasakkapäällikkö eli hetmani, joka liittoutui
Ruotsin Kaarle XII:n kanssa nousten kapinaan Venäjän keisaria, Pietari Suurta vastaan.
Mazepa hävisi Kaarlen kanssa Suuren Pohjan sodan ratkaisevan, Pultavan taistelun vuonna
1709.
Suureen Pohjan sotaan ruotsalaisia vastaan osallistui tuhansittain Donin, Kubanin ja Uralin kasakoita.
Mazepa jäi elämään historian lehdille samanlaisena taiteilijoiden
muistamana sankarihahmona, kuin edellisellä vuosisadalla Moskovaa vastaan
kapinoinut kasakkapäällikkö Stenka Razin (kirj. myös Rasin).
Pikkuviha 1742 - 1743
Pikkuviha toi Suomen maaperälle monenlaista sotilasosastoa, husaareja ja kasakoita.
Husaarit olivat kasakoiden kaltaista, kevyttä ratsuväkeä. Kasakoiden joukossa liikkui
avustavina joukkoina 6 000 Donin kasakkaa. Ja siellä, missä liikkuivat kasakat, olivat mukana
myös kalmukit - heitäkin on Suomessa liikkunut tuhotöissä paljon. Kalmukit ovat länsimongoleista
polveutuva, keskiaasialainen kansa.
Kustaan sota 1788 - 1790
Myös Kustaan sodassa olivat Donin kasakat liikekannalla maaperällämme. Näistä
Leonovin ja Pozdejevin komentamat tunnetaan nimeltäkin. Vielä 1790 Suomeen tuli kahden upseerin johdolla 165 miehen sotnia
Orenburgin kasakoita, jotka ilmeisesti olivat pääasiassa baskiireja. Mukana oli myös Volgan Stavropolin
kastettuja kalmukkijoukkoja.
Suomen sota 1808 - 1809
Suomen sotaan 1808 - 1809 osallistui neljä rykmenttiä Donin kasakoita, nimittäin henkivartiokasakat sekä 2. Isajevin, 2. Kiseljovin sekä
Lostsilinin rykmentti - molemmat jälkimmäiset oleskelivat Suomessa ainakin vielä Napoleonin sodan aikana 1812 - 1814. Lisäksi Uralin kasakoiden
n. 60 miehen henkivartiosotnia ylitti Pohjanlahden ja oli sittemmin mukana taistelussa Ahvenanmaan saaristosta.
Sotnia sai myöhemmin keisarilta moitteita
Suomessa aiheuttamastaan epäjärjestyksestä.
Romanttisia lemmentarinoitakin on siltä ajalta kirjattu, kuten osoittaa Astrid Väringin romaani Kasakat
tulevat yli Pohjanlahden.
Venäjän vallan aika 1809 - 1917
Kasakat olivat Venäjän keisarin luottomiehiä, joten eipä ihme, että heitä oli Venäjän
vallan aikana myös Suomessa. Kasakoita ylipäänsäkin käytettiin
valloitettujen alueiden hallintaan ja asuttamiseenkin. Suomessa heitä käytettiin poliisi- ja valvontatehtävissä, sekä kapinoita ja levottomuuksia kukistettaessa.
Tsaarille ehdottoman uskollisina kasakat kukistivat kaikki kapinat ja levottomuudet
raakojakin menettelyjä käyttäen.
Venäläisiä asejoukkoja oli Suomessa Venäjän vallan ensimmäisinä vuosikymmeninä, 1850-luvulle saakka noin 12 000 miestä.
Heistä osa oli kasakoita. Krimin ja Oolannin sodan myötä venäläisten sotilaiden määrä Suomessa kohosi,
ollen 1850-luvun lopulla 45 000 - 50 000 miestä. Tämän jälkeen miesmäärä oli taas vuosisadan loppupuoliskon ajan
noin 10 000 venäläistä sotilasta.
Vielä vuonna 1914 nousi venäläisten sotilaiden määrä Suomessa yli 30 000 mieheen.
Venäläiset järjestelivät armeijaansa ja esim. vuonna 1915 Suomen venäläiseen armeijakuntaan kuului 8. Orenburgin kasakkarykmentti.
Elokuun lopulla 1917 nousi venäläisten maajoukkojen määrä maassamme huippuunsa, ja se oli silloin 100 000 miestä.
Usein kasakoiden paikalliset osastot Suomessa olivat kooltaan varsin pieniä. Esimerkiksi
Ouluun siirrettiin vuonna 1827 Etelä-Suomessa olleesta Donin kasakkarykmentistä
30 kasakan osasto, jonka vahvuus vuodesta 1849 alkaen oli 40 miestä.
Tällaisen joukkueen vahvuisen osaston sotilaallinen merkitys on luonnollisesti ollut hyvin vähäinen, mutta kuitenkin se edusti yksin
sotilaallista valtaa läänin pääkaupungissa kahtena kautena 1827 - 1855 sekä 1867 - 1881.
Koska Suomessa ei vielä ollut sotaväkeä varten kasarmeja, oli joukkojen majoituttava maan harvalukuisen väestön luokse. Tämä oli melkoinen rasitus,
vaikkakin joukkojen vahvuus pieneni vähitellen ja kasarmeja rakennettiin.
Kenraali Vasili Orlov-Denisov, jonka johdolla 40 kasakkaa tuli rankaisemaan
Kauhajoen kapinallisia.
Kauhajoen kapina 1808
Kauhajoen kapinassa Suomen sodan aikana heinäkuussa 1808 pohjalaiset talonpojat yrittivät ryöstää
venäläisen huoltokuormaston, mutta epäonnistuivat. Kasakat laittoivat tämän jälkeen talonpoikia kuriin,
ja hävittivät siinä ohessa Kauhajokea sekä polttaen että ryöstäen.
Ensimmäisenä sai surmansa erään talon renki, joka heräsi yöllä katsomaan, että
mitä meteliä pihalta kuuluu. Myös muut talon rengit ja isäntäväki joutuivat
kasakkajoukon kaltoin kohtelemiksi.
Näissä kostotoimissa sai surmansa ainakin 13 ihmistä syyskuun alkuun mennessä ja monia
kiinniotettuja kidutettiin. Asukkaat pakenivat kasakoita peläten piilopirtteihinsä.
Suomen eri seutujen paikallishistorioissa elää lukematon määrä erilaisia
kasakoihin liittyviä tapauksia, tarinoita, kuvauksia ja sattumuksia. Usein niissä on mukana kasakoiden harjoittama
väkivalta.
Tunnetuin suomalainen kasakoiden työtoveri ja ystävä oli Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867 Askainen, Suomi - 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi).
Kasakat ja suomalaiset Venäjän vallan aikana
Kasakoita oli Suomessa pysyvästi yli sadan vuoden ajan. Heidän vaikutusvaltansa ulottui
sotilaallisen toimen ohessa myös monin tavoin muuhun, siviilikansan julkiseen elämään, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kulttuuriin.
Monet suomalaiset myös palvelivat tsaarin armeijassa ja olivat kasakoiden
työtovereita ja ystäviä.
Tunnetuin heistä on Mannerheim, jonka sanotaan syntyneenkin tsaarin palvelukseen.
Suomalaisten ja kasakoiden suhteita tutkii mm. Aleksei Shkvarov, joka
on kasakoiden historian erityisasiantuntija. Hän on tehnyt väitöskirjan kasakoista
ja kirjoittanut mm. kirjan Pietari Suuri ja kasakat.
Carl Gustaf Emil Mannerheim