Kiljusen poikien jouluaatto - Jalmari Finne
Kiljusen molemmat pojat, Mökö ja Luru, olivat joululomaksi tulleet kotiin kaupungista, jossa he kävivät koulua. Pulla, tuo heidän pyöreä ja paksu villakoiransa, oli ollut
aivan hurjana ilosta nähdessään taas molemmat pojat.
Mökö ja Luru tuumivat kovasti, mitä he antaisivat äidilleen joululahjaksi, sillä jotain aivan erikoista he tahtoivat antaa. Kauan tuumailtuaan päätti Mökö
antaa elävän kissan ja Luru pienen koiran. Kissa saisi pyydellä hiiriä ja koira olla äidin seurana, kun Pulla vietäisiin poikien mukaan. Kylästä he olivat ostaneet
nämä molemmat elukat, ja jouluaattona siinä hämärän tultua meni kumpikin lahjaansa noutamaan.
Kiljusen kotona oli kaikki rauhallista, sillä eihän kukaan edeltäpäin tiennyt, mikä merkillinen jouluaatto oli tulossa, niin merkillinen, että kaikki
Kiljusen seikkailut Helsingissä eivät olleet mitään sen rinnalla.
Mökö meni korilla noutamaan kissaa, ja toisella hiukan suuremmalla korilla meni Luru koiraa noutamaan, ja samaan aikaan he kumpikin palasivat matkaltaan.
Yhdessä he sitten astuivat saliin, jossa pöytä oli katettu jouluateriaa varten. Koko talon väki oli koolla, oli vain poikia odotettu.
— Tässä on äidille joululahja, sanoi Mökö ja avasi korin, jossa kissa oli.
Kissa hyppäsi lattialle, ja Kiljusen rouva parkaisi pahasti. Ei hän kissaa pelännyt, mutta kun se tuli niin äkkiä, niin hän ei voinut olla huutamatta. Ja kun Kiljusen rouva huusi, niin kyllä se kuului.
— Tässä on toinen lahja, sanoi Luru ja päästi koiran korista.
Koira näki kissan ja kissa näki koiran, ja kun ne kaksi eivät koskaan ole olleet hyvässä sovussa, niin mitä ne nytkään olisivat sopineet. Kissa hyppäsi
pöydälle ja koira hyppäsi haukkuen jäljessä. Ja kun pöydällä oli paljon tavaraa, niin mitä ne sitä olisivat joutaneet varomaan. Kissa astui ensin keskelle
voiastiaa, koira kaatoi maitokannun.
Sitten hyppäsi kissa suureen liemimaljaan, josta se aivan märkänä loikkasi pois. Koira kaatui puurovatiin ja pääsi
vihdoin pöydälle, vaikka aivan valkoisena riisiryynipuurosta. Ja koira haukkui ja kissa sähisi ja koko Kiljusen perhe huusi. Oli siinä taas elämää yhdeksi kertaa!
Isä Kiljunen meni ajamaan näitä eläimiä pöydältä pois ja siinä ajaessaan kaatoi kaiken sen mitä kissa ja koira eivät vielä olleet ennättäneet kaataa.
Kissa hyppäsi pakoon ja suoraan isä Kiljusen pään päälle, mikä ei suinkaan tuntunut hauskalta, kun se painoi kyntensä päähän kiinni. Äiti Kiljunen oli
ottanut hiilihangon ja koetti sillä lyödä koiraa, mutta ei osannutkaan koiraan, vaan sen sijaan kaikkiin muihin. Hän löi isä Kiljusta vatsaan,
Mököä päähän, Lurua selkään ja itseään hyvin moneen paikkaan.
Kissa hyppäsi nyt permannolle ja kiipesi suuren vaatekaapin päälle. Pojat koettivat
ajaa sitä sieltä pois ja kaatoivat kaapin, jolloin kaikki, mitä sen päällä ja sisällä oli, vieri pitkin permantoa. Tällä ajalla löi äiti Kiljunen
kattolampun säpäleiksi, jolloin huoneessa tuli aivan pimeä. Pimeässä meni kissa äiti Kiljusen hameitten alle piiloon, josta tämä niin pelästyi,
että kiljaisten kaatui kumoon.
Koira juoksi permannolla poikia pakoon. Mökö ja Luru kompastuivat äitiinsä ja isä Kiljunen heihin. Ja siinä nyt koko herrasväki makasi yhdessä kasassa.
Silloin avautui ovi ja kissa ja koira pääsivät pakenemaan. Oli siinä huoneessa oikea joulujärjestys, kun taas valoa tuotiin, huonekalut kumossa,
kaikki astiat pöydältä maahan vedettynä ja säpäleinä.
Tällä aikaa pakenivat kissa ja koira keittiöön. Siellä oli Pulla, joka tietysti nosti heti aika mellakan. Kissa pakeni avoimeen uuniin ja joutui
paistinpannuun, ja kun palvelijatar samassa pani uunin kiinni, niin sinne se kissa jäikin.
Pulla pakeni sitä uutta koiraa pöydälle, ja kun pöydällä
oli taikina suurta kaakkua varten, niin kompastui se siihen, ja kun se siinä pyöriskeli, niin tarttui se yhä enemmän taikinaan ja lopulta se jäi
aivan sen sisään. Palvelijatar ei siinä hädässä mitään huomannut, vaan otti käärön ja pisti sen uuniin paistumaan.
Nyt talossa oli äkkiä aivan hiljaista. Kaikki ihmettelivät minne se uusi kissa ja Pulla olivat kadonneet, mutta niitä ei löydetty mistään.
Kun se uusi koira oli pesty puurosta puhtaaksi ja pöytä uudelleen katettu, niin alkoi Kiljusen herrasväki syödä päivällistään.
Kun paisti tuotiin sisään, niin huomattiinkin, minne se uusi kissa oli joutunut: se oli kokonaan paistunut paistinpannussa. Ja kun suuri
joulukakku kannettiin pöytään, niin löytyi Pulla sen sisältä. Se oli aivan pyörryksissä, mutta virkosi jälleen henkiin, josta poikien ilo oli hyvin suuri.
— Pullasta oli vähällä tulla oikea pulla, sanoivat pojat.
Ja siinä he olivatkin aivan oikeassa.
Tällainen oli Kiljusten jouluaatto.
Jalmari Finne (1874 - 1938)
Adolf Jalmari Finne oli suomalainen kirjailija, suomentaja, teatterimies sekä suku- ja asutushistorian tutkija.
Monet vanhemmat suomalaiset muistavat ja tuntevat hänet parhaiten Kiljusen herrasväestä kertovista kirjoistaan. Finnen kahdeksanosainen lastenkirjasarja hullunkurisesta Kiljusen
herrasväestä ilmestyi vuosina 1914 – 1925. Perheeseen kuuluvat lyhyt ja hyvin lihava isä Kiljunen, laiha, pitkänenäinen ja tihrusilmäinen äiti Kiljunen sekä pojat: isänsä näköinen Mökö ja äitinsä näköinen
Luru. Joukon jatkona on poikien pieni ja paksu villakoira Pulla.
Kiljusten ohella Jalmari Finne kirjoitti myös romaaneja ja näytelmiä, sekä suomensi lukuisia näytelmiä.
Laajasti historiaan paneutuneena hän kirjoitti historiallisia romaaneja ja näytelmiä.
Hänellä oli myös hyvin menestyksekäs teatteriura.
Hän toimi ohjaajana Suomalaisessa Teatterissa 1896 – 1903 ja johtajana ensin Kansallisteatterissa 1903 – 1904 ja sitten Viipurin
Maaseututeatterissa 1904 – 1907 ja uudelleen 1913 – 1914.
Jouluaaton palindromeja
Palindromi on sana, virke, luku tai mikä tahansa merkkijono, jonka merkkien järjestys on etu- ja takaperin sama. Palindromia toiseen suuntaan
luettaessa voivat sanavälit, välimerkit ja isot kirjaimet olla eri kohdissa.
Aaton palindromit tuntuvat olevan kaikki harmillisen juopotteluvoittoisia.
Ja voihan aattojanoa aina parantaa myös joulukahvilla, vaikka siitä palindromia ei saakaan.
Aatto on. Oi, aatto. Totta. Aion oottaa.
Aatto, saatte Emman ammeet taas ottaa.
Aattoisin isi ottaa.
Aattona Jaana Aro on siro deeku. Taas sikana kana kissaa tukee. Doris-Noora, Anaa janottaa!
Aattona Jania aina janottaa.
Aattona janottaa.
(Palindromit Wikipedia)