Joulu

Puhu Joulu!

"Taas olet tässä luonani, oi Joulu - sinä kaivattu, rakastettu Jouluni. Olet viimein laskeutunut alas valmiiksi havaitsemaasi kotiin - olet tullut hiljaa ja hellänä, ja nyt tunnen, että olet täällä. Vihdoinkin ovat monet kiireiset puuhat ohitse - nyt vihdoin uskallan levähtää juhlamielin ja katsella sinua silmiin.

Kuinka monta kertaa olet jo tullut luokseni! Ensimmäisiä kertoja en enää muista. Olet antanut niin paljon, mutta eri tavalla eri kertoina. Minusta tuntuu, kuin olisit opettanut minulle enemmän sitä myötä kun olet havainnut minut mahdolliseksi ymmärtämään. Ja nyt olet jälleen tässä ja tahdot puhua minulle. Puhu, rakkahin ystäväni! Minä kuuntelen."


K.B., Emäntälehti 1932, NO 12.

Joulu

Joulupukin esi-isä on Pyhä Nikolaus, 300-luvulla Vähän-Aasian Myrassa toiminut piispa ja ihmeidentekijä, jota sekä idän että lännen kirkko kunnioittaa pyhimyksenä. Joulu Pyhä Nikolaus.

Joulu

Joulukortti, Nurmijärven museo.

Waroitus joulun maallistumisesta 1897

Jo wuonna 1897 ilmeisesti eräät oliwat kadottaneet joulun sywimmän merkityksen, sillä Wuoksi-lehdessä muistutettiin siitä, mitä joulu on.

Joulu

"Ihmislasten sisällisten tunteiden elwyttäminen, henkisen elämän jalostaminen on joulun tarkoitus. Kowin tawaksi on tullut wiettää nämä muutamat päiwät tawallisina joutohetkinä, jolloin tahdotaan ulkonaisesti elää entistä herkullisemmin. Warsinkin warakkaimpien majoissa tuntuu joulu maallistuneen. Joululahjoista, ruuista, juomista ja waatteuksista enimmän huolehditaan ja sitten juhlapäiwinä nautitaan ruumiillisesti, jos kohta henkisestikin wiihdytään taiteen ja kirjallisuuden seurassa."

Joulu Käytetty lähdekirjallisuus.

Joulu

Mainosjuliste vuodelta 1957. Tampereen historialliset museot.

Joulutienoon pyhät kekristä kynttilänpäivään

Joulun lähestyessä ja vielä joulun jälkeenkin riittää juhlaa ja juhlittavaa:

Joulu 2021 Jouluajan 2024 kalenteri.

Jouluaiheita

Joulu Kuinka monta yötä Jouluun 2024?
Joulu

Joululahjat

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla.

Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Tästä tavasta on peräisin ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava sana "julklapp" (klappa ~ kolkuttaa). Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.

"Joulu tullessaan tekee taikojaan
on kuin vuosia ei olis ollutkaan
poikki pihamaan kuljen uudestaan
askel kevyt on kuin viisivuotiaan
ehkä jouluna taas lapsi olla saan."


Joulu

Menneiden aikojen joulu

Menneiden aikojen joulun nostalgisen kaihoisa muistelu ei ole vain meidän yksinoikeutemme. Sillä jo vuonna 1857 kuvaili tuntematon kirjoittaja Aamurusko-lehdessä lapsuuden joulukaihoa.

Luultawasti ei löydy niin ketään, joka ei muistoillaan wähemmiten kerran wuodessa kääntyisi takaisin, jo ammoin ohitse menneihin lapsuuden aikoihin, joista joulu kynttiläineen on ilahuttawimpia kohtauksia.

Waksi-kynttiläin walossa, jotka loistawat joulunäreen oksilla, häwiää joka rytty, minkä huolet ovat nostaneet wanhempiin otsalle, sillä nyt juohtuwat heille suloiset entiset ajat mieleen, ja lapsilla on lysti.


Joulupuu on rakennettu:
joulu on jo ovella;
namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.


Joulu

Joulun henki

"Ja joulun henki nosti kannen kallisarvoisesta maljastaan. - Silloin juuri sytytettiin kuusen pienet kynttilät, silloin virisi joululaulu, pikkusisko painoi untuvaisen päänsä äidin rinnalle ja suuremmat lapset seisoivat isän ja äidin ympärillä lähellä toisiaan. - Taivaan siunaus täytti pienen kodin sanomattomalla onnella - siellä riemuittiin suuresta joululahjasta: Jeesuksesta, Vapahtajastamme.

Ja iloiten liiteli joulun henki eteenpäin löytääkseen monta kotia, missä rakkauteen pukeutuneet ihmiset odottivat oikeata joulua. Siellä he antoivat toisillensa anteeksi ja unohtivat menneet erimielisyydet - siellä levitettiin rakkauden lämmin viitta yli kaiken viluisen ja yksinäisen, yli pahuuden ja kovuudenkin, kunnes vähitellen sen lämmössä sydämet sulivat ja pehmenivät ja löysivät toisensa rauhassa ja sovinnossa.

Sillä suurin kaikista on rakkaus."


K.B., Emäntälehti 1934 NO 12.