Joulu

Joulun rauhaa

Tulee rauha pihaan
tonttu jos mökkiä valvoo,
mikään ei mene silloin vikaan
kun piltit lahjoja palvoo.
- Tuntematon runoilija


Mikään ihan suurin runoilijamme ei ole kirjoittanut näitä paria runosäettä 1800-luvun lopulta. Runoilija on kuitenkin tavoittanut paljon Joulun syvimmästä olemuksesta, johon kuuluvat turvallisuus, rauha ja onni - sekä piltit lahjoineen. Eikä joulun perusolemus ole miksikään muuttunut, vaan päinvastoin, ihan samoja asioita arvostamme joulussamme edelleen.

Joululahja

Vasta silloinhan joulu oikein joululta tuntuukin, kun siinä on mukana aitoja, entisaikojen joulutunnelmia ja -perinteitä - wanhan ajan Joulua.

Joulu

Waroitus joulun maallistumisesta 1897

Jo wuonna 1897 ilmeisesti eräät oliwat kadottaneet joulun sywimmän merkityksen, sillä Wuoksi-lehdessä muistutettiin siitä, mitä joulu on.

"Ihmislasten sisällisten tunteiden elwyttäminen, henkisen elämän jalostaminen on joulun tarkoitus. Kowin tawaksi on tullut wiettää nämä muutamat päiwät tawallisina joutohetkinä, jolloin tahdotaan ulkonaisesti elää entistä herkullisemmin. Warsinkin warakkaimpien majoissa tuntuu joulu maallistuneen. Joululahjoista, ruuista, juomista ja waatteuksista enimmän huolehditaan ja sitten juhlapäiwinä nautitaan ruumiillisesti, jos kohta henkisestikin wiihdytään taiteen ja kirjallisuuden seurassa."

Juhannusjuhlat Käytetty lähdekirjallisuus.

JouluJoulutienoon pyhät kekristä kynttilänpäivään

Joulun lähestyessä ja vielä joulun jälkeenkin riittää juhlaa ja juhlittavaa:

Joulu 2021 Jouluajan 2023 kalenteri.

Joulukuusen äärellä

Joulu 2021 Kuinka monta yötä Jouluun 2023?
Joulun rauhaa

Joulun aikaa Joulusatu - Anni Swan

"Aika kului. Syksy meni menojaan ja joulunaatto oli käsissä. Mökin lattialle oli olkia levitetty. Isä luki virsikirjaa pöydän päässä ja äiti hämmensi puuroa. Lapset istuivat ristissä käsin joulupahnoilla.

"Olisipa kaunista kerran nähdä joulukuusta", puhuivat he hiljaa toisilleen. "Entä miltähän tuntuisi saada joululahjoja. Eipä muista joulu-ukko tänäkään jouluna meitä."

Samassa kuului ulkoa jalkain kapsetta. Ovi aukeni, ja joulu-ukon punainen naama pilkisti sisään."


"Rauhallista joulua ja kiitos viimeisestä." - Hän nosti pienen vihannan kuusen keskelle lattiaa. Ja sekös joulukuusi! Voitte arvata, ettei se huonoimpia ollut, koska joulu-ukko itse sen oli koristanut. Vielä heitti joulu-ukko tupaan aika suuren käärön. "Hyvästi!" - huusi hän sitten ja meni.

Mutta pirtissäpä riemu nousi, kun joulu-ukon käärö avattiin. Voi ihmettä, mitä kaikkea sieltä ilmestyi! Äidille pehmoinen villahuivi, isälle ihkasen uusi nahkalakki, Jussille terävä puukko ja satukirja, Pekalle — voi kummaa! - pitkät joustavat sukset, vasta tervatut sekä nahkarukkaset. Entä Kaisa-Liisalle! Kuulkaapa - mitä sievin pikku patanen, joka vallan itsestään, ilman tulta takalla kiehui ja porisi. Lopuksi vielä lämpöiset kintaat. Mutta ei Mustikaan lahjatta jäänyt. Kaiken päätteeksi ilmestyi sillekin pulska paistettu lihamakkara.

Eipä niin iloista jouluaattoa oltu pirtissä ennen vietetty. Kuusi valaisi kirkkaasti, joulupuuro nostettiin pöydälle, ja Musti liehutti häntäänsä lihamakkara hampaissa. Ja kun yö joutui, kävivät kaikki nukkumaan."

JOULU

Mitä Joulu onkaan

Joku on viisaasti sanonut, että joulumme on kuin kuvakudos, johon kukin aika on kutonut erivärisen kuteen ja jossa risteilevät historian monet loimilangat. Nykyjoulussamme ei ole aina helppoa sanoa, mistä jokin yksittäinen joulutapa taikka -perinne on peräisin. Aikojen myötä monet perinteet ovat myös muuntuneet ja saaneet uusia merkityksiä. Kun muistelemme menneiden aikojen joulunviettoamme ja yritämme nostalgisesti tavoitella sitä oikeaa joulua - "entistä kunnon joulua" - tai ainakin sen tunnelmia, joudumme uppoutumaan syvälle joulun moninaiseen rikkauteen.

Onko entinen ja myös nykyinen kunnon joulu mielissämme lähtöisin maalta vaiko kaupungista, Helsingin hyörinästä vaiko pikkukaupungista - onko siinä mukana joulutarinoiden mielikuvia suurtalonpojan joulutuvasta, salotöllistä, varakkaasta kartanosta taikka pappilasta? Vai onko joulu vain meidän unelmissamme? Kas, olipa miten vain, joulu on kuitenkin juhlista jaloin - se on satu arjen keskellä ja siitä kannattaa unelmoidakin. Kaikesta joulun muuttumisesta ja maallistumisestaan huolimatta joulun ydinsanomat puhuttelevat tämänkin päivän joulunviettäjää. Vaikka jokainen viettääkin omaa jouluaan, hyvin eri tavoinkin - olemme joulun aikaan enemmän yhtä, kuin ehkä koskaan muulloin vuoden mittaan. Maassa on rauha ja ihmisillä on hyvä tahto.

Joulupukki

"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääl on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset."

Joulupukki

Joulua wuodelta 1897

Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa. "Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena - kaikkialla hetkeksi lakkaa, juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään, jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä."

Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!


Joululahjat

Joulutähden tarina

Meksikossa joulutähteä kutsutaan pyhän yön kukaksi, avaahan se mahtavat punaiset teriönsä juuri joulun tietämissä. Eurooppaan kasvi tuli 1800-luvun alussa mutta muotiutui Suomessa vasta 1960-luvulla. Kukan synnystä kertoo legenda.

"Muuan köyhä tyttö oli matkalla joulumessuun, ja kun ei muutakaan lahjaa ollut, enkeli käski hänen viedä Jeesus-lapselle juolavehnää. Seimen ääressä heinät yllättäen muuttuivat loistaviksi joulutähdiksi."

Joululahjat

Joululahjat

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla.

Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Tästä tavasta on peräisin ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava sana "julklapp" (klappa ~ kolkuttaa). Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.

"Joulu tullessaan tekee taikojaan
on kuin vuosia ei olis ollutkaan
poikki pihamaan kuljen uudestaan
askel kevyt on kuin viisivuotiaan
ehkä jouluna taas lapsi olla saan."

Menneiden aikojen joulu

Menneiden aikojen joulun nostalgisen kaihoisa muistelu ei ole vain meidän yksinoikeutemme. Sillä jo vuonna 1857 kuvaili tuntematon kirjoittaja Aamurusko-lehdessä lapsuuden joulukaihoa.

Luultawasti ei löydy niin ketään, joka ei muistoillaan wähemmiten kerran wuodessa kääntyisi takaisin, jo ammoin ohitse menneihin lapsuuden aikoihin, joista joulu kynttiläineen on ilahuttawimpia kohtauksia. Waksi-kynttiläin walossa, jotka loistawat joulunäreen oksilla, häwiää joka rytty, minkä huolet ovat nostaneet wanhempiin otsalle, sillä nyt juohtuwat heille suloiset entiset ajat mieleen, ja lapsilla on lysti.

Joulun tunnelmissa

Vietä aikaasi täällä, uppoa jouluun, rapistele auki sivu toisensa jälkeen - ja muista tulla uudelleenkin! Jos näet jollakin kulmalla jonkun vilahtavan hahmon, niin ei huolta. Se on vain joulutonttu! Täälläkin he valppaina kurkistavat, kuka liikkuukaan - ja rientävät sitten taas pian joulukiireilleen.