JOULU
Mitä Joulu onkaan
Joku on viisaasti sanonut, että joulumme on kuin kuvakudos, johon kukin aika
on kutonut erivärisen kuteen ja jossa risteilevät historian monet loimilangat.
Nykyjoulussamme ei ole aina helppoa sanoa, mistä jokin yksittäinen joulutapa
taikka -perinne on peräisin. Aikojen myötä monet perinteet ovat myös muuntuneet
ja saaneet uusia merkityksiä. Kun muistelemme menneiden aikojen joulunviettoamme
ja yritämme nostalgisesti tavoitella sitä oikeaa joulua - "entistä kunnon joulua" -
tai ainakin sen tunnelmia, joudumme uppoutumaan syvälle joulun moninaiseen rikkauteen.
Onko entinen ja myös nykyinen kunnon joulu mielissämme lähtöisin maalta vaiko
kaupungista, Helsingin hyörinästä vaiko pikkukaupungista - onko siinä mukana
joulutarinoiden mielikuvia suurtalonpojan joulutuvasta, salotöllistä, varakkaasta
kartanosta taikka pappilasta? Vai onko joulu vain meidän unelmissamme?
Kas, olipa miten vain, joulu on kuitenkin juhlista jaloin - se on satu arjen
keskellä ja siitä kannattaa unelmoidakin. Kaikesta joulun muuttumisesta ja maallistumisestaan
huolimatta joulun ydinsanomat puhuttelevat tämänkin päivän joulunviettäjää.
Vaikka jokainen viettääkin omaa jouluaan, hyvin eri tavoinkin - olemme joulun
aikaan enemmän yhtä, kuin ehkä koskaan muulloin vuoden mittaan. Maassa on rauha
ja ihmisillä on hyvä tahto.
"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääl on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset."
Joulua wuodelta 1897
Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa. "Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin
juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen
kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä
suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena - kaikkialla hetkeksi lakkaa,
juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään,
jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi
päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa
sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä."
Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Joulutähden tarina
Meksikossa joulutähteä kutsutaan pyhän yön kukaksi, avaahan se mahtavat punaiset teriönsä juuri joulun tietämissä. Eurooppaan kasvi tuli 1800-luvun
alussa mutta muotiutui Suomessa vasta 1960-luvulla. Kukan synnystä kertoo legenda.
"Muuan köyhä tyttö oli matkalla joulumessuun, ja kun ei muutakaan lahjaa ollut, enkeli käski hänen viedä Jeesus-lapselle juolavehnää.
Seimen ääressä heinät yllättäen muuttuivat loistaviksi joulutähdiksi."
Joululahjat
Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä.
Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla.
Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen,
heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Tästä tavasta on peräisin ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava
sana "julklapp" (klappa ~ kolkuttaa). Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.
"Joulu tullessaan tekee taikojaan
on kuin vuosia ei olis ollutkaan
poikki pihamaan kuljen uudestaan
askel kevyt on kuin viisivuotiaan
ehkä jouluna taas lapsi olla saan."
Menneiden aikojen joulu
Menneiden aikojen joulun nostalgisen kaihoisa muistelu ei ole vain meidän
yksinoikeutemme. Sillä jo vuonna 1857 kuvaili tuntematon kirjoittaja Aamurusko-lehdessä
lapsuuden joulukaihoa.
Luultawasti ei löydy niin ketään, joka ei muistoillaan wähemmiten kerran wuodessa
kääntyisi takaisin, jo ammoin ohitse menneihin lapsuuden aikoihin, joista joulu
kynttiläineen on ilahuttawimpia kohtauksia. Waksi-kynttiläin walossa,
jotka loistawat joulunäreen oksilla, häwiää joka rytty, minkä huolet
ovat nostaneet wanhempiin otsalle, sillä nyt juohtuwat heille suloiset
entiset ajat mieleen, ja lapsilla on lysti.
Joulun tunnelmissa
Vietä aikaasi täällä, uppoa jouluun, rapistele auki sivu toisensa jälkeen - ja muista tulla uudelleenkin!
Jos näet jollakin kulmalla jonkun vilahtavan hahmon, niin ei huolta. Se on vain joulutonttu! Täälläkin he valppaina kurkistavat, kuka liikkuukaan -
ja rientävät sitten taas pian joulukiireilleen.