Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Martha de Jong-Lantink

KANAHAUKKA (Accipiter gentilis)

Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Lintuhaukat Accipiter

Kanahaukka on mitä tyypillisin metsäpetolintu koko levinneisyysalueellaan Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjän havumetsävyöhykkeellä. Suomessa kanahaukka on vainotuimpia petolintujamme. Koska sen ravintona ovat monet, metsästettävät lajit, kuten metsäkanalinnut ja jänikset, ja joskus pihamaiden kanatkin, onhan se jo nimeltäänkin kanahaukka, on sitä aina vihattu ja vainottu. Saahan kanahaukka tuhoakin aikaan siellä, missä se elää. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi suuri osa riekoista joutuu kanahaukan suuhun. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) radiotelemetriaseurannan mukaan kuolinsyy ainakin 68 prosentilla aikuisista riekoista oli kanahaukka.

On arvioitu, että vuosittain jopa 5 000 - 6 000 kanahaukkaa olisi tapettu ennen täysrauhoitusta. Nykyisin, entisaikainen lajin vaino on hiipunut yksittäisiksi ja paikallisiksi laittomuuksiksi.

Kanahaukka on Suomessa rauhoitettu kokonaan luonnonsuojelulain nojalla. Tapetun tai vahingoitetun linnun sekä munapesyeen ja pesäpoikueen ohjeellinen korvausarvo on 757 euroa. Suomessa kanahaukan pesimäkauden osittainen rauhoitus tuli voimaan 1979 ja täysi rauhoitus 1989.

Nykyisin kanahaukkaa meillä uhkaa mm. elinympäristön vanhojen metsien liiallinen pirstoutuminen ja väheneminen, josta seuraa kanalintukantojen - kanahaukan pääravinnon - väheneminen. Muita kanahaukkaa uhkaavia tekijöitä ovat hakkuut tai muut häiriöt pesän läheisyydessä, sekä liian tiheä metsäasutotieverkosto. Kanahaukkaa uhkaa myös suoranainen vaino ja pesien tuhoaminen. Myös ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa heikentää kanahaukan pesintämenestystä.

Kylmä talvi leikkaa kanahaukkakannan armottomasti, jos pienriistan määrä putoaa samalla alle kriittisen minimin, tutkija kuvaa luonnon omaa karsintamekanismia.

Äänet

Kanahaukan yhteysääni on hiirihaukkamainen, naukuva "pii-jä". Pesällä kanahaukat ovat usein hyvin äänekkäitä ja kiljuvat takovia, voimakkaita huutosarjoja "kjäk-kjäk-kjäk-kjäk", naaras leveämmin ja täyteläisemmin kuin koiras. Niinä menneinä vuosikymmeninä, kun kanahaukkojamme on systemaattisesti vainottu, ovat monet kanahaukat olleet pesilläänkin hyvin hiljaisia. Poikasten kerjuuääni on kauas kuuluva, hiirihaukkamainen ja pitkä "klijää" tai toisin kuvaten "jy-hiäää".

Kanahaukka

Nuori kanahaukka.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Francesco Veronesi

Lento

Lentävän kanahaukan voi joissakin oloissa sekottaa varpushaukkaan. Kanahaukan lento on nopean mutkittelevaa. Kanahaukka näyttää lentäessään ristin muotoiselta, jos sitä vertaa varpushaukkaan, joka lentäessään vaikuttaa enemmän T:n muotoiselta. Kanahaukka myös iskee lentäessään siipiään hitaammin, kuin varpushaukka.

Kanahaukka voi kaarrella saalistaessaan aloillaan. Se voi myös liidellä. Liitelyä tapahtuu vain soidinaikaan. Kevättalvella voi nähdä soidinlennon pesän yllä, kun pari kaartelee jäykin siivin nousten yhä korkeammalle. Toisinaan näkee vain toisen, koiraan tai naaraan, esittävän soidinlentoaan laajoissa kaarroksissa jäykin siivin. Kaarrellessaan kanahaukka useammin, kuin varpushaukka, levittää pyrstönsä viuhkalle.

Sekä kanahaukka että varpushaukka eroavat lennossa muista petolinnuista lyhyiden siipiensä sekä pitkän pyrstönsä perusteella. Varpushaukan lisäksi myös hyvin harvinainen tunturihaukka muistuttaa lentäessään kanahaukkaa. Sen siivet ovat kuitenkin pidemmät ja teräväkärkiset.

Tuntomerkit

Kanahaukka on isokokoinen, vaalea petolintu. Naaras on huomattavasti kookkaampi kuin koiras, joka muistuttaakin rotevaa varpushaukkanaarasta. Kanahaukka on kuitenkin selvästi tanakampi, isopäisempi, ja sen rinta työntyy sepelkyyhkymäisen voimakkaasti esille. Koiras on 49 - 56 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 90 - 105 senttimetriä, naaras on 58 - 64 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 108 - 127 senttimetriä. Koiras painaa 0,75 - 1,05 kg ja naaras 1,15 - 1,7 kg.

Kanahaukalla on lyhyet, leveät siivet ja pitkä pyrstö. Siivet ovat alta hyvin vaaleat ja selvästi juovikkaat.

Päälaki, posket ja yläpuoli ovat harmaanruskeat tai tuhkanharmaat. Pyrstössä on leveitä poikkijuovia ja tuuheat pyrstön alapeitinhöyhenet ovat hohtavan valkeat.

Kanahaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Martha de Jong-Lantink


Vanhan linnun rinnassa ja vatsassa on vaalealla pohjalla tiheään ruskeanmustia poikkijuovia, poikkeuksena pohjoisen buteoides-rodun yksilöt, jotka ovat alapuolelta lähes tasaisen vaaleita. Istuvan kanahaukan parhaita tuntomerkkejä ovatkin valkea, tiheään poikkijuovainen alapuoli ja tuhkanharmaa yläpuoli.

Silmäkulmanjuova on valkea. Erityisesti vanhojen kanahaukkojen valkea silmäkulmajuova näkyy räikeänä tummaa päälakea ja tummia korvan peitinhöheniä vasten. Nokka on musta ja tyvestä sinertävä, vahanahka ja koivet keltaiset. Viiksijuova puuttuu kokonaan.

Nuori lintu on vanhaa ruskeampi, ja sillä on ruosteensävyisessä, kellertävässä alapuolessa selviä pitkittäisjuovia. Iiris on nuorella linnulla aluksi harmahtava, myöhemmin se tulee vaaleankeltaiseksi ja muuttuu vähitellen aikuisella linnulla kirkkaankeltaiseksi ja lopulta oranssinpunaiseksi.
Kanahaukka

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Per Harald Olsen

Esiintyminen Suomessa ja muutto

Vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa kanahaukka arvioitiin elinvoimaiseksi, vaikka koko vuonna 1982 alkaneen petolinturuutuseurannan ajan kanta on ollut hienoisessa laskussa.

Kanahaukan elinympäristövaateet eivät paljon eroa eri vuodenaikoina, vaikkakin saaliseläinlajiston koostumus vaihtelee. Kanahaukkaa näkee useimmin muuttoaikoina ja talvella, jolloin se metsästää avomailla. Kanahaukka pesii koko Suomessa ulkosaaristoa ja tunturipaljakoita lukuunottamatta. Suomen kanahaukkakanta on noin 5 000 paria.

Suomen lintuatlaksen mukaan Suomessa elää kaksi kanahaukan alalajia. Suomen etelä- ja keskiosissa elää nimialalaji gentilis. Pohjoisempana, Lapissa ja Koillis-Suomessa elää toinen alalaji buteoides. Jokin suomalainen lintukirja esittää myös, että Suomessa eläisi kolmaskin kanahaukan alalaji, ja se olisi Kaakkois-Suomessa moscoviae. Alalajien tarkat levinneisyysalueet eivät ole ihan tarkoin tunnettuja ja leveillä vaihettumisvyöhykkeillä esiintyy alalajien välimuotoja.

Kanahaukka on pääasiassa paikkalintu, mutta myös kiertolintu ja osittaismuuttaja. Se siten useinkin talvehtii myös Suomessa, näin tekevät erityisesti vanhat kanahaukat. Nekin voivat tosin tehdä lyhyitä muuttomatkoja. Erityisesti nuoret linnut muuttavat muualle, vakka nekin usein vain lyhyitä matkoja. Helppoa ei ole elinalueeltaan eri suuntiin vaeltamaan lähtevillä nuorilla kanahaukoillakaan. Jopa yli puolet saalistamiseen harjaantuvista kanahaukoista menehtyy ennen ensimmäistä kevättään.

Muuttomatkalle lähtevät kanahaukat ovat liikkeellä syys-marraskuussa ja ne palaavat maalis-toukokuussa. Suomen rajojen sisäpuolelta muualle suuntautuva muutto suuntautuu yleensä Suomen lähialueille, Itämeren ympäristöön. Osa kanahaukoistamme muuttaa etelämmäksi, Länsi-Eurooppaan saakka.

Kanahaukka

Kanahaukka istuskelee oksalla Helsingin Tammisalossa 19.1.2013.

All rights reserved
*Kuva yllä - Copyright © Seppo Välimäki
Kuvaa käytetty luvalla.


Kanahaukka

Kanahaukka pesällään maaliskuussa 2017. Suurilla linnuilla pesintä kestää pitkään. Kanahaukalla aikaa kuluu noin kaksi kuukautta munimisesta poikasten lähtöön pesästä.

All rights reserved
*Kuva yllä - Copyright © Eija Fogelholm
Kuvaa käytetty luvalla.


Kanahaukka

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Snowshoe Photography Alaska

Pesintä ja lisääntyminen

Pesimäaikanaan kanahaukka viettää piileskelevää elämää metsässä. Kanahaukkaa kuvataankin elämäntavoiltaan "perisuomalaiseksi metsäsissiksi". Kanahaukka pesii koko maassa mäntymetsän pohjoisrajalle asti. Aiemmin se on ollut aarnimetsien laji. Se suosii vanhoja havu- ja sekametsiä, maan eteläosissa nuorempiakin metsiä ja tuoreita kuusikoita. Kanahaukka rakentaa useita pesiä, joita se vuorottelee vuodesta toiseen. Reviirillä on 1 - 7 vaihtopesää, joista pääosa sijaitsee enemmän kuin 100 metriä kauempana edellisestä käytetystä pesästä. Kanahaukka voi pesiä myös vanhaan hiirihaukan pesään.

Kanahaukka
Kanahaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Daniel Arndt


Kanahaukan suurikokoinen, hieman höyhenillä pehmusteltu risupesä on usein järeässä männyssä tai kuusessa - aina puussa, ei koskaan maassa. Yleensä kanahaukan pesäpuu on yksi koko metsikön suurimmista puista. Pesä voi sijaita myös ison koivun tai haavan runkohaarukassa.

Pesä sijaitsee yleensä aina vanhimmassa metsänosassa, jossa on keskimäärin muuta ympäristöä tiheämmässä korkeita ja paksuja puita, sekä toisaalta ylimmän latvuksen peittävyys on suurempi ja sen alapuolella avointa tilaa on keskimääräistä enemmän.

Monta vuotta käytössä olleen pesäpuun juurella voi olla suuria määriä vuosien mittaan alas tippuneita risuja. Pesämateriaalina ovat risut, oksat, ruoho, sammal, havut ja koivunlehvät.

Kanahaukka munii tavallisesti 3 - 4 vihreänvalkeaa, joskus heikosti harmaa- tai vaaleanruskeakuvioista munaa. Muninta alkaa huhtikuun lopulla, poikkeuksellisesti joskus jo maaliskuussa. Naaras hautoo 35 - 42 vrk. Naaras jakaa koiraan tuoman saaliin poikasille, jotka ovat lentokykyisiä 35 - 45 vrk:n ikäisinä, mutta itsenäistyvät vasta kuukautta myöhemmin. Kanahaukalla on yksi pesye vuodessa.

Sääolosuhteet ja kanalintujen määrä vaikuttavat yhtä paljon kanahaukan pesintään. Korkeat kanalintutiheydet ja kuiva alkukesä parantavat pesimämenestystä, kun taas alhainen ravintotiheys - eli saalislintujen puute - ja sateinen sää heikentävät poikastuottoa. Pohjois- ja Itä-Suomen kanahaukat ovat enemmän riippuvaisia kanalinnuista kuin säätekijöistä, kun taas etelässä ja lännessä tilanne on päinvastainen.

Norjalaistutkimuksen mukaan pesivän vanhan kanahaukkaparin säilyminen on riistalle jopa edullisempaa kuin haukkatyhjiö, sillä tyhjiö täyttyy useista uusista saalistajista. Vanhat kanahaukkaparit puolustavat laajaa elinaluettaan kilpailevilta pareilta. Niinpä tiheimmilläänkin sadan neliökilometrin alueella voi asua vain kolme-neljä kanahaukkaparia.

Kanahaukka kykenee kohtuullisesti sopeutumaan ihmistoiminnan vaikutuksiin sekä elinympäristönsä ja saalisvalikoimansa muuttumiseen kulttuuripainotteisemmaksi, mutta sopivien pesäpuiden löytyminen on tulevaisuudessakin ehdottoman tärkeää pesinnän onnistumiselle.
Kanahaukka
Creative Commons
*Kuva - Copyright © Martha de Jong-Lantink


Kanahaukka

Kuvassa yllä, nuori naaraskanahaukka aterialla.

All Rights Reserved
*Kuva yllä, Copyright © Flickr/Jurgen Maassen
*Photo used with permission.

Ravinto

Kanahaukan ravinnon muodostavat pienet nisäkkäät ja pienet, tai keskikokoiset linnut, kuten rastaat ja lokit - ja suuremmat linnut. Kanahaukan ravinto on monipuolista, mutta suurimman osan siitä muodostavat linnut. Kanalinnut kuuluvat useimpien petolintujen ravintovalikoimaan. Kanalintujen osuus niiden ravinnossa vaihtelee pedon koon ja saalistustavan mukaan. Kanahaukka, kotka ja tunturihaukka käyttävät kanalintuja pääravintonaan.

Suurimmassa kokoluokassa saaliseläimiä ovat jänikset, metsot ja fasaanit. Pesimäaikana ravintona ovat lähinnä kana- ja varislinnut, rastaat sekä oravat. Kanalinnuista pesimäajan ravinnossa muodostavat pääosan lähinnä pyyt ja teeret. Saalistaessaan kanahaukka liitelee ja kaartelee korkealla taivaalla, ja tekee sitten saaliin havaittuaan nopean syöksyn saaliin kimppuun. Kanahaukan saalistustapa perustuukin väijymiseen ja yllättämiseen.

Ravinto vaihtelee vuodenajan ja tarjolla olevien saaliseläinten mukaan. Talviravintona ovat pääasiassa kanalinnut ja oravat, mutta kanahaukka saalistaa myös muita lintuja, kuten pöllöjä ja kyyhkyjä. Haaskatkin kelpaavat. Talviravinnossa nisäkkäiden osuus kasvaa jopa suuremmaksi kuin kanalintujen, ja silloin voivat oravat ja jänikset olla vallitsevina.

Kanahaukka voi iskeä saaliiseensa, kuten vaikkapa oravaan, myös asuinalueen keskellä ja pihamaiden tuntumissa. Tällöin se saattaa syödä oravaa puolisen tuntia niin, että sitä voi seurailla keittiönsä ikkunastakin.

Kanahaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, - Copyright © Daniel Arndt


Kanahaukka
Kanahaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Martha de Jong-Lantink


Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*BirdLife Suomi
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat