Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
© Martha de Jong-Lantink
KANAHAUKKA (Accipiter gentilis)
Luokka: Linnut
Aves
Lahko: Päiväpetolinnut
Accipitriformes
Heimo: Haukat
Accipitridae
Suku: Lintuhaukat
Accipiter
Kanahaukka on mitä tyypillisin metsäpetolintu koko levinneisyysalueellaan
Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjän havumetsävyöhykkeellä.
Suomessa kanahaukka on vainotuimpia petolintujamme. Koska sen ravintona ovat monet, metsästettävät
lajit, kuten metsäkanalinnut ja jänikset, ja joskus pihamaiden kanatkin, onhan se jo nimeltäänkin
kanahaukka, on sitä aina vihattu ja vainottu. Saahan kanahaukka tuhoakin aikaan
siellä, missä se elää. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi
suuri osa riekoista joutuu kanahaukan suuhun. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL)
radiotelemetriaseurannan mukaan kuolinsyy ainakin 68 prosentilla aikuisista riekoista oli kanahaukka.
On arvioitu, että vuosittain jopa 5 000 - 6 000 kanahaukkaa olisi tapettu ennen täysrauhoitusta.
Nykyisin, entisaikainen lajin vaino on hiipunut yksittäisiksi ja paikallisiksi laittomuuksiksi.
Kanahaukka on Suomessa rauhoitettu kokonaan luonnonsuojelulain nojalla. Tapetun tai vahingoitetun linnun sekä munapesyeen ja
pesäpoikueen ohjeellinen korvausarvo on 757 euroa.
Suomessa kanahaukan pesimäkauden osittainen
rauhoitus tuli voimaan 1979 ja täysi rauhoitus 1989.
Nykyisin kanahaukkaa meillä uhkaa mm. elinympäristön vanhojen metsien liiallinen pirstoutuminen ja väheneminen,
josta seuraa kanalintukantojen - kanahaukan pääravinnon - väheneminen.
Muita kanahaukkaa uhkaavia tekijöitä ovat hakkuut tai muut häiriöt pesän läheisyydessä,
sekä liian tiheä metsäasutotieverkosto.
Kanahaukkaa uhkaa myös suoranainen vaino ja pesien tuhoaminen.
Myös ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa heikentää kanahaukan pesintämenestystä.
Kylmä talvi leikkaa kanahaukkakannan armottomasti, jos pienriistan määrä putoaa samalla alle kriittisen minimin,
tutkija kuvaa luonnon omaa karsintamekanismia.
Äänet
Kanahaukan yhteysääni on hiirihaukkamainen, naukuva "pii-jä". Pesällä kanahaukat ovat usein hyvin äänekkäitä ja
kiljuvat takovia, voimakkaita huutosarjoja "kjäk-kjäk-kjäk-kjäk", naaras leveämmin ja täyteläisemmin
kuin koiras. Niinä menneinä vuosikymmeninä, kun kanahaukkojamme on systemaattisesti vainottu,
ovat monet kanahaukat olleet pesilläänkin hyvin hiljaisia.
Poikasten kerjuuääni on kauas kuuluva, hiirihaukkamainen ja pitkä "klijää" tai toisin kuvaten "jy-hiäää".
Nuori kanahaukka.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Francesco Veronesi
Lento
Lentävän kanahaukan voi joissakin oloissa sekottaa varpushaukkaan.
Kanahaukan lento on nopean mutkittelevaa.
Kanahaukka näyttää lentäessään ristin muotoiselta, jos sitä vertaa varpushaukkaan,
joka lentäessään vaikuttaa enemmän T:n muotoiselta.
Kanahaukka myös iskee lentäessään siipiään hitaammin, kuin varpushaukka.
Kanahaukka voi kaarrella saalistaessaan aloillaan. Se voi myös liidellä.
Liitelyä tapahtuu vain soidinaikaan. Kevättalvella
voi nähdä soidinlennon pesän yllä, kun pari kaartelee jäykin siivin nousten
yhä korkeammalle. Toisinaan näkee vain toisen, koiraan tai naaraan, esittävän
soidinlentoaan laajoissa kaarroksissa jäykin siivin.
Kaarrellessaan kanahaukka useammin, kuin varpushaukka, levittää pyrstönsä viuhkalle.
Sekä kanahaukka että varpushaukka eroavat lennossa muista petolinnuista lyhyiden siipiensä
sekä pitkän pyrstönsä perusteella. Varpushaukan lisäksi myös hyvin harvinainen
tunturihaukka muistuttaa lentäessään kanahaukkaa. Sen siivet ovat kuitenkin pidemmät ja teräväkärkiset.
Tuntomerkit
Kanahaukka on isokokoinen, vaalea petolintu.
Naaras on huomattavasti kookkaampi kuin koiras, joka muistuttaakin rotevaa
varpushaukkanaarasta. Kanahaukka on kuitenkin selvästi tanakampi, isopäisempi, ja sen rinta
työntyy sepelkyyhkymäisen voimakkaasti esille.
Koiras on 49 - 56 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 90 - 105 senttimetriä,
naaras on 58 - 64 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 108 - 127 senttimetriä.
Koiras painaa 0,75 - 1,05 kg ja naaras 1,15 - 1,7 kg.
Kanahaukalla on lyhyet, leveät siivet ja pitkä pyrstö.
Siivet ovat alta hyvin vaaleat ja selvästi juovikkaat.
Päälaki, posket ja yläpuoli ovat harmaanruskeat tai tuhkanharmaat.
Pyrstössä on leveitä poikkijuovia ja tuuheat pyrstön alapeitinhöyhenet ovat hohtavan valkeat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Martha de Jong-Lantink
Vanhan linnun rinnassa ja vatsassa on vaalealla pohjalla tiheään ruskeanmustia poikkijuovia,
poikkeuksena pohjoisen
buteoides-rodun yksilöt, jotka ovat alapuolelta
lähes tasaisen vaaleita. Istuvan kanahaukan parhaita tuntomerkkejä ovatkin
valkea, tiheään poikkijuovainen alapuoli ja tuhkanharmaa yläpuoli.
Silmäkulmanjuova on valkea. Erityisesti vanhojen
kanahaukkojen valkea silmäkulmajuova näkyy räikeänä tummaa päälakea
ja tummia korvan peitinhöheniä vasten. Nokka on musta ja tyvestä sinertävä,
vahanahka ja koivet keltaiset. Viiksijuova puuttuu kokonaan.
Nuori lintu on vanhaa ruskeampi, ja sillä on ruosteensävyisessä, kellertävässä alapuolessa selviä pitkittäisjuovia.
Iiris on nuorella linnulla aluksi harmahtava, myöhemmin se tulee vaaleankeltaiseksi ja muuttuu
vähitellen aikuisella linnulla kirkkaankeltaiseksi ja lopulta oranssinpunaiseksi.