Juhannuskukkia ja -puita
Juhannukseen liitetään tavaton määrä eri puita ja kukkia. Oikeastaan kaikki sellaiset puut, pensaat ja muut kasvit, jotka kukkivat kesäkuussa
juhannuksen alla taikka juhannuksena, liitetään juhannukseen. Myöskin maassa eri lajit kukkivat hyvin eri aikoina kasvupaikkansa mukaan. Niinpä,
kun tuomi kukkii Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa, niin Peräpohjolassa ja Kainuussa se kukkiikin juuri juhannuksen tienoilla.
Juhannusta eivät ole siten vain koivut, vaan myös syreenit ja tuomet - ja eivät vain juhannusruusut, vaan myös kullero,
mäkikuisma, metsäkurjenpolvi, vanamo, koiranputki, saniaiset ja lukuisat muut kasvit.
Kullero - (Trollius europaeus)
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kullero, ylempi - Copyright
©
Flickr/Anders Illum
*Kuva kullero, alempi - Copyright
©
Flickr/foto G.HAAS
Koko Suomessa kasvava, leinikkikasveihin kuuluva, kaunis kullero on Lapin maakuntakukka. Koska kullero paikoin pohjoisessa kukkii juuri juhannuksen aikaan, sitä
kutsutaan kansan parissa juhannuskukaksi - tai juhannuspumpulaksi. Pumpula tulee nimeen kukan pumpulamaisen palleroisesta
pampulamuodosta.
Pohjoisessa Suomessa kullero on yleinen ja kasvaa siellä lehdoissa, lettosoilla, jokien ja purojen varsilla,
tunturiniityillä ja viljelystä jääneillä pellonlopuilla. Eteläisessä Suomessa kullero on paljon harvinaisempi
ja sen kasvupaikat rajoittuvat enimmäkseen reheville niityille, sillä etelän lehdot ovat kullerolle liian varjoisia.
Kulleron kukka ei avaudu täysin, vaan kehälehdet kaartuvat emien ja heteiden päälle, suojaavaksi katokseksi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vanamo - photo credit: Peter Pearsall/U.S. Fish and Wildlife Service - Copyright
©
Flickr/USFWS - Pacific Region
Vanamo - (Linnaea borealis)
Vanamo on omalla tavallaan niin kaunis kukka, että sillä on ollut aikojen saatossa paljon ystäviä.
Sirot, vaaleanpunaiset pikkukellot nuokkuvat ja kuin haaveilevat aina kaksittain hennon varren kärjessä.
Kukat levittävät ympärilleen vienon hentoa, kuin lehdokin tai syreenin tuoksua.
Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.
Myös vanamo on rohtokasvi, ja erityisesti siitä tehty uute auttaa rakkauden asioissa. Juuri juhannuksena
tällaisella rakkausuutteella olisi varmasti paljon kysyntää.
Vanamolla on aivan erityinen asemansa Pohjolan luonnossa. Sen katsotaan karussa
maisemassa vaatimattomalla, mutta hyvin kauniilla olemuksellaan ilmentävän
juuri parhaiten käsitystämme sellaisesta kauneudesta, jossa ei turhaan koreilla eikä pröystäillä.
Vanamo on pohjoisen havumetsän ja taigan hillityn kaunoinen asukki, jota suomalaisten kelpaa ylpeänä
esitellä muualta tuleville vierailleen.
Vanamo on varvuistamme pienimpiä. Jouhimaisen ohut varsi suikertaa sammalen pinnalla, ja vain kukkahaarat
kohoavat ylemmäksi - nekin vain sormen pituuden verran. Kasvutapa on sama, kuin soiden karpaloilla.
Vanamo on juhannuksen kukkia, koska se kukkii kesä-heinäkuussa. Vanamo on kulttuurikukka
ja sen ovat ottaneet mukaan tuotantoonsa monet, suuret taiteilijat. Esimerkiksi runoilija Eino Leino kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen,
niistä sydämeeni laulun teen". - Eino Leino
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kissankello - Copyright
©
Flickr/Marjaana Pato
Kissankello - (Campanula rotundifolia)
Koko Suomessa, ihan Lapin tuntureille saakka, kasvaa kissankello. Päivänkakkaran ja voikukan ohella se
on yksi helpoiten tunnistettavista kukistamme. Kissankello on monivuotinen, 10 - 60 cm korkea kellokasveihin kuuluva ruoho.
Se on kuivien ja aurinkoisten paikkojen kuten niittyjen, ketojen, mäenrinteiden, kallioiden ja pientareiden kasvi.
Kissankello kukkii keski- ja loppukesän ajan.
Kissankellon kukka on kellon muotoinen, väriltään sininen, vaaleansininen tai joskus valkoinen.
Kukkien lukumäärä ja koko vaihtelevat suuresti maan eri osissa. Tunturiseudulla tapaa kissankelloja,
joilla ei ole kuin yksi ainoa suuri kello - tai toisia, joilla on yksi pieni kellokukka.
Etelän pientareiden kissankelloilla on monta isohkoa kukkaa, mutta jostakin kalliopahdalta voi
löytää kasvin, jonka kukat ovatkin pieniä.
Kissankello on juhannuksen taikakukkia
Kissankello kukkana omaa yliluonnollisia voimia, ja siten se on mukana monenlaisissa juhannustaioissa.
Saunanvastaan voi lisätä monien muiden kukkien ohella kissankelloja, ja kun tällaisen
kukkavastan vinttaa voimalla yli saunankaton, tietää se suurella varmuudella monenlaista hyvää.
Kissankello pitää sisällään uskollisuutta. Niinpä, kun varsinaiseen juhannuksen kukkakimppuunsa
liittää myös kissankelloja, saa ikioman rakkaansa pysymään uskollisena.
Juhannuskokolla kannattaa hakeutua hänen seuraansa, jota halajaa rakastetukseen.
Kun tämän rakastetuksi halutun oikeanpuoleiseen takintaskuun saa salaa sujautetuksi
kissankellon, saa tämän rakastumaan. Jos juhannus on hyvin helteinen eikä kohdehenkilöllä
olekaan palttoota yllään, niin saman asian ajaa, kun juoksee alastomana, vain kissankelloista tehty seppele päässään,
poikki seitsemän peltosaran.
Kissankellon kellomainen muotokin hyödynnetään taikamenoissa. Kellon nimittäin uskotaan toimivan,
äänettömyydestään huolimatta, kutsuvasti. Tämä kutsusignaali tehostuu, jos
kissankelloista sidotaan seppele, tai kissankelloja liitetään juhannuskimppuun.
Sen jälkeen voidaan valoisassa kesäyössä, hiljaisessa pirtissä, istua ikkunan ääreen sydän pamppaillen odottamaan,
josko hän pian tulee...
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, pihasyreeni - Copyright
©
Flickr/Sirpa Tähkämö
Syreeni - (Syringa vulgaris)
Syreenejä kutsutaan myös sireeneiksi.
Maailmalla erilaisia pihasyreenilajikkeita on noin 2 000. Myös Suomessa kasvatetaan monia
eri syreenejä, mutta yleisin syreenimme on pihasyreeni
(Syringa vulgaris). Syreeni ei siis ole luontaisesti luontoomme kuuluva
öljypuukasvi, vaan se on tänne tuotu.
Syreenit eivät ole kukintoineen vain tavattoman kauniita, vaan ne myös tuovat juhannusaikoina luonnossamme
tulvivaan tuoksujen sinfoniaan oman, erityisen ihastuttavan tuoksunsa.
Tuomi - (Prunus padus)
Tuomi eli metsätuomi on ruusukasveihin kuuluva lehtipuu,
joka on ehdoton ja olennainen osa Suomen kesää ja juhannusta. Sillä silloinhan huumaavimmin
tuoksuvat, tuomien valkoiset kukkaset.
Jos tuomi kasvaa avoimella paikalla, kuten pellon reunassa, siitä tulee tukevarunkoinen
ja laajalatvuksinen puu. Tällainen tuomi myös kukkii ja marjoo hyvin runsaasti.
Jos tuomi kasvaa varjoisassa lehdossa, tai puronvarsilla, siitä voi muotoutua sotkuinen pensaikko.
Tällaisesta läpinäkemättömästä tuomipusikosta ei varsinaista runkoa voi erottaa laisinkaan.
Tuomenmarjat eivät ole myrkyllisiä ja ihminenkin voi siten niitä syödä.
Marjoista voidaan valmistaa likööriä tai mehua.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva mäkikuisma - Copyright
©
Flickr/Åsa
Mäkikuisma - (Hypericum perforatum)
Ruotsinkielisen nimensä johannesört mukaisesti mäkikuisma on myös juhannuskukka. Monivuotinen, 30 - 70 senttimetriä korkea ruohokasvi,
jolla on keltaiset terälehdet, on myös mukana juhannustaikaperinteessä. Vanha taru kertoo, että jos kerää kuismankukkia juhannusyönä, saa suojaa talolle ja asukkaille.
Mäkikuisma omaa rohtoihin laitettuna monenlaisia parantaviakin vaikutuksia.
Sitä on käytetty mm. masennuksen, depressiivisen alakuloisuuden, unihäiriöiden sekä tuska- ja jännitystilojen hoitoon.
Jossakin vaiheessa ajateltiin jo, että mäkikuisma parantaa kaikki mahdolliset sairaudet
ja siitä tuli yksi suosituimmista yrttikasveistamme. Sitten havaittiin, että se aiheuttaa
vakavia sivuvaikutuksia, erityisesti raskauden aikana. Niinpä mäkikuismavalmisteet vedettiin
vapaasta rohto- ja yrttikaupasta apteekin tiskin taakse.
Mäkikuisman parasta kukinta-aikaa meillä ovat heinä- ja elokuu. Etelä-Suomen paahteisilla,
hiekkapohjaisilla kedoilla ja kallionjyrkänteillä voi silloin tavoittaa silmiinsä
kullankeltaisena leiskuvan, uskomattoman kauniin mäkikuisman.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, metsäkurjenpolvi - Copyright
©
Flickr/jacinta lluch valero
Metsäkurjenpolvi - (Geranium sylvaticum)
Violettikukkainen, polvenkorkuinen metsäkurjenpolvi koristaa tenhoavilla kukillaan
metsiämme. Metsäkurjenpolveakin kansa kutsuu myös juhannuskukaksi. Metsäkurjenpolvi on näyttävimpiä ja
tunnetuimpia metsäkasvejamme. Itse Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi.
Metsäkurjenpolvi on ruohovartinen, pystyhaarainen kasvi, joka kasvaa 25 - 50 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat sormijakoisia,
isohampaisia. Kasvi on nukkamaisen karvan peitossa. Kaksittain kasvavat kukat ovat violetteja, harvoin valkoisia,
ja 15 - 35 mm leveitä. Metsäkurjenpolvi kukkii kesä-heinäkuussa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
©
Flickr/Hanna Forsman
Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä.
Pohjoisessa se on lehtokasvi, sekä yksi lettokorpien ja -rämeiden tyyppilajeista.
Metsäkurjenpolvi on tunnetuin kaikista niistä kasveista, jotka kukkivat juuri juhannuksen aikoihin.
Pohjoisimmassa Suomessa metsäkurjenpolven kukinta osuu juuri juhannuksen aikaan, etelämmässä
kukinta alkaa jo kesäkuun alkupuolella.