Tiaiset
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © f.c.franklin


Hömötiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Wild Lens

HÖMÖTIAINEN (Poecile montanus)

Suuripäinen hömötiainen on päältä harmaa ja alta harmaanvalkea. Päälaki ja niska ovat himmeänmustat, posket valkeat ja leukalappu musta. Nuoruuspuvussaan hömötiaiset ovat ruskeasävyisiä. Koskaan ne eivät ole kuitenkaan yhtä ruskeita, kuin lapintiainen, etenkään päälaelta.

Hömötiaiset ovat metsän perustiaisia ja ne muodostavat tavallisesti talvisten tiaisparvien rungon. Lintulaudoilla laji viihtyy harvemmin, enimmin silloin, kun lintulauta sattuu olemaan metsän äärellä. Kovillakin pakkasilla hömötiainen luottaa itse kätkemäänsä ja muidenkin tiaisten piilottamaan ravintoon. Kaarnankolopiiloistaan hömötiainen löytää pieniä hyönteisiä, kuten myös lintulaudoilta kuljetettuja siemeniäkin. Hömötiaiset ovat varsin pelottomia ja etsivät ravintoa niin maasta, kuin puiden latvuksistakin.

Ravinto

Ravintona ovat siemenet, hyönteiset, toukat ja hämähäkit - välistä myös kauranjyvät ja katajanmarjat. Hömötiainen varastoi ravintoa talven varalle.

Laulu ja muut äänet

Hömötiaisen tunnistaa helposti kaukaakin sen lempeästä, matalasta, leveästä ja käheästä zää-zää taikka toisin ilmaisten tsää-tsää-kutsuäänestä. Muita samansointisia ääniä ovat tsi, tsi ja tii-tii-tii. Hömötiaisen laulu, surumielinen vihellyssarja, tuo mieleen sirittäjän. Erityisesti keväisin hömötiainen päästää ilmoille toisenlaisen äänisarjan, vallattomasti pulppuilevan, monimuotoisen ryöpyn.

Hömötiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sergey Yeliseev

Pesintä

Hömötiainen pesii harvemmin pöntössä, sillä se kaivertaa mieluiten itse pesäkolonsa lahoon puuhun tai pökkelöön. Pieni pesä voi olla myös luonnonkolossa ja sen materiaalina on pääasiassa käytetty katajankuorta, harvemmin sammalta. Valkoisia ja vaalean punatäpläisiä munia on yleensä 7 - 9, ja niitä naaras hautoo 13 - 15 vrk. Puolisot huolehtivat yhdessä poikasista, jotka jättävät pesän 17 - 19 vuorokauden ikäisinä.

Levinneisyys

Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Aasian pohjoisosissa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa pesii koko maassa, Pohjois-Lapissa harvalukuisena. Etelä-Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt. Syyt eivät ole tiedossa. Metsien hakkuulla ja metsien liiallisella siistimisellä on varmasti vaikutusta. Kilpailussa sinitiaisen kanssa hömötiainen yleensä häviää, ja voi olla, että sinitiainen on kaapannut sopivat pesäkolot. Pönttöön hömötiainen ei helpolla asetu.

Syksyllä hömötiaiset voivat lähteä vaellukselle. Meren yli ne eivät uskaltaudu. Parvet seuraavat rannikkolinjaa ja kiertelevät niemenkärjissä. Vaeltajat ovat enimmäkseen nuoria lintuja. Harvoin vaellukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaellusparvissa voi olla myös muita tiaisia.

Suomessa pesivä hömötiaiskanta oli 1980-luvun lopulla n. 900 000 paria. Nykykanta vaihtelee 700 000 - 1,5 miljoonan parin välillä. Euroopan kanta on vähintään 4 - 6 miljoonaa paria. (Levinneisyys: Wikipedia)

Ferdinandin lajimääritysongelmia

Von Wrightin taidemaalariveljesten tekemälle kaikelle työlle oli ominaista, mestarillisen taitamisen ja tietämisen ohella, äärimmäinen tarkkuus, pikkutarkkuus. Pieniä sekaannuksiakin silti tuli, sillä veljesten maalatessa lintuja, otti lintutiede ja lintujen tunnistus maassamme ensiaskeliaan. Veljeksethän olivat itsekin, paitsi taidemaalareita, myös lintutieteemme eli ornitologian uranuurtajia.

Vuonna 1836 Ferdinand von Wright maalasi akvarellin hömötiaisesta, mutta hän itse laittoi työnsä alle linnun lajinimeksi viitatiainen. Selitys on varsin selkeä. Viitatiaista oli tuolloin tavattu eteläisessä Skandinaviassa, mutta Suomessa tuskin koskaan. Ferdinandille hänen maalaamansa lintu oli kyllä tuttu, hän piti sitä viitatiaisena - ja hän teki siitä tapojensa mukaan äärettömän tarkan kuvan. Mitenkäpä hän olisi voinut tietää maalaavansa hömötiaista, koska hömötiaislaji erotettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1850. Tämän määrittelyn teki ruotsalainen professori Liljeborg.

Voisi siis sanoa, että Ferdinand kyllä maalasi oikean linnun, mutta sillä oli vielä hänen maalaamisensa aikaan väärä lajinimi, viitatiainen. Veljekset tekivät tämän jälkeen omia tiaistutkimuksiaan myös näiden kahden lajin osalta. Magnus von Wright kertoi tämän edellä esitetyn vuonna 1859 ilmestyneessä lintukirjassaan Finlands Foglar. Hän oli tätä kirjaansa varten tutkinut sekä viitatiaisen, että hömötiaisen nahkoja Uppsalassa pari vuotta aiemmin ja varmistunut tällöin siitä, että Suomessa esiintyvä laji todellakin oli hömötiainen, ei viitatiainen.

> Hömötiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jürgen Mangelsdorf


Hömötiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sergey Yeliseev


Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*BirdLife Suomi
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat