Talitiainen. - Kuva yllä Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Talitiainen (Parus major)
Kaikille tuttu talitiainen on suurin tiaisemme. Hohtavan mustaa päätä
koristavat valkoiset posket. Musta leukalappu jatkuu leveänä juovana
läpi koko vatsapuolen. Muutoin alapuoli on puhtaan keltainen, selkäpuoli
vihertävän siniharmaa. Niskassa on vaalea kellahtava täplä.
Tiasten joukossa vain sinitiainen kilvoittelee talitiaisen kanssa sulka- ja höyhenpuvun loistokkaassa värikkyydessä.
Luontomme hätkähdyttävimpiin väriyhdistelmiin kuuluu talitiaisen keltaisen rinnan, ja sitä halkovan
mustan, samettisen vyön välinen kontrasti. Tutkimuksissa on havaittu, että talitiaiskoiraan
mustan juovan laajuus on menestyksen merkki. Mitä isojuovaisempia ovat koiraat, sitä
paremmin niiden poikaset selviytyvät.
Ravinto
Kesäisin talitiaisen ravintona ovat melko mojovan kokoiset hyönteiset. Myös kasvisravinto, kuten esim. siemenet,
on tärkeä osa ruokavaliota erityisesti syksyllä. Talvisin pääravinnon muodostavat siemenet, tali, leivänmurut
ja muut lintulautojen ja ihmisasutuksen antimet. Talitiainen ei kerää talvivarastoja. Keväällä sille maistuvat
silmut ja versot. Utelias ja seurallinen talitiainen kuuluu talvisin lintulautojen vakiovieraisiin.
Pesintä
Talitiaisen pesimäpiirin sydämenä toimii pesäkolo, joka usein on ontossa puussa tai linnunpöntössä.
Näissä koloissaan tiaiset mieluusti myös talvisin yöpyvät, sitä herkemmin, mitä kovemmiksi
pakkaset yltyvät.
Poikasia voi talitiaisilla olla kymmenenkin ja tällaisen katraan ruokkimisessa ja siivilleen
saattamisessa vanhemmilla on täysi työ.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Victor
Levinneisyys
Talitiainen on levinnyt ihmisasutuksen mukana koko Suomeen, pohjoisessa sitä tosin ei tavata aivan joka paikassa.
Se on runsaslukuinen kaupungeissa. Kannan arvioidaan olevan noin 800 000 paria, ehkä vähän enemmän,
talvella 4 000 000 - 7 000 000 yksilöä. Talitiainen oli BirdLife Suomen tammikuussa 2007 järjestämän
Pihabongaus-tapahtuman sekä yleisin (99,7% pihoista) että runsain laji (75 000 yksilöä).
Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, jos vain sopiva kolo tai pönttö on saatavilla.
Talitiainen on levittäytynyt koko Eurooppaan ja keskiseen Aasiaan aina Japaniin saakka,
ja se on eräs Euraasian yleisimmistä lintulajeista. Euroopan pesimäkannan kooksi on arvioitu
37 - 52 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla noin kaksi miljoonaa paria.
(Levinneisyys:
Wikipedia)
Talitiaisen laulu - "Litet hö, litet hö! - Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"
Jo pesimäkauden alussa, helmi- maaliskuussa
kaikuvat maisemassa talitiaisten laulut
ti-ti-tyy tai
tiffifyy tiffifyy tiffifyy.
Talitiaiset hajaantuvat lehteviin metsiin, joissa ne ovatkin sitten osa äänimaailmaa pitkälle kesään asti.
Osa tiaisista ei muuta maisemaa, vaan pysyttäytyy pihapiireissä ja puistoissa.
Jokainen tietää, että talitiainen laulaa, tai sen ainakin pitäisi laulaa:
"ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"
Magnus von Wright kuvasi tätä aikanaan huumorinsävyisesti ruotsiksi:
"litet hö, litet hö!" - Eli siis
"vähän heinää, vähän heinää!"
Vielä 1800-luvulla talitiaiset lauloivat kilvan kolmitavuista säettään, tunnusmelodiaansa
"ti-ti-tyy" - ja näin ne tekivät
vielä 1950-luvullakin. Tuon vuosikymmenen jälkeen talitiaiset ovat alkaneet laulaa lyhyempää säettä
"tity"
tai
"tyti". Nykyisin enää varsin harvoin kuulee talitiaisen laulavan kunnon vanhan ajan säettään
"ti-ti-tyy!"
Muualla Euroopassa tämä kolmitavuinen säe ei ole koskaan ollut vallitseva, mutta Suomessa ja Ruotsissa on entisinä
aikoina ollut niin hiljaista jopa kaupungeissa hevosliikenteen aikaan, että kolmitavuinen säe on päässyt vallalle.
Kaksitavuisen laulusäkeen on todettu kuuluvan paremmin nykyajan kaupungin ja maaseudunkin metelissä.
Talitiaisilta on kirjattu kuulluksi eri maissa ainakin 300 erilaista laulusäettä, joten
niillä on joustava kyky sovittaa laulunsa kuhunkin olosuhteisiin parhaaksi mahdolliseksi. Ehkä juuri
monet ihmiset jäivät kaipaamaan
"ti-ti-tyy"-tä, mutta talitiaisilta ei asialle varmaan ole riittänyt
montakaan ajatusta.