Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Tomi Tapio K

Kuusitiainen (Periparus ater)

Kuusitiainen on sinitiaisen ohella toinen Suomen selvästi eteläinen tiaislaji. Nimensä mukaisesti kuusitiainen viihtyy erityisesti kuusimetsissä, korkealla havupuiden latvuksissa. Sen havaitseekin useammin äänestä, kuin näkemällä. Useinkin kuusitiaisesta näkee vain hahmon, linnun keikkuessa korkealla kuusenoksan kärjessä milloin oikein päin, milloin selkä maata vasten.

Parhaiten harrasteleva ja kaiken aikaa kehittyvä ornitologi tavoittaa kuusitiaisen kiikarillaan talvella, jolloin se vierailee mielellään etenkin metsänreunaan asetetulla lintulaudalla. Muina aikoina sen tapaa kuusimetsistä. Vaikka kuusitiainen onkin vanhojen kuusikoiden ja korpinotkelmien asukas, viihtyy se myös asutuksen liepeillä.

Kuusitiainen on pienin tiaislajeistamme - pituus 10 - 11,5 cm, paino 8 - 10 g - ja sille on luonteenomaista sinikiiltoisen musta päälaki ja valkoinen, soikea niskalaikku. Myös posket ovat valkeahkot. Leuka ja kurkku ovat mustat, selkäpuoli tumman oliivinharmaa. Siivillä on kaksi ohutta, valkoista siipijuovaa, joiden avulla sen voi erottaa hömötiaisesta. Vatsapuoli on ruskehtavansävyisen taikka punertavan valkea. Nuorella linnulla valkoiset osat ovat kellansävyisiä. Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköiset. Pyrstö on lyhyempi, kuin muilla tiaislajeilla.

Kuusitiainen on hieman kuin suttuinen hömötiainen tai pieni talitiainen. Selkein tuntomerkki on valkoinen niskalaikku, jollaista hömötiaisella ei ole. Olemukseltaan kuusitiainen on talitiaista pyöreämpi ja lyhyempipyrstöinen. Siltä myös puuttuu talitiaisen musta vatsajuova ja keltainen väri.

Kuusitiainen on luonteenomainen havumetsien lintu, joka viihtyy erityisesti vanhoissa kuusikoissa, mutta sen voi tavata myös männiköissä ja sekametsissä. Suomessa lajia ei tavata puhtaissa lehtimetsissä. Kuusitiainen viihtyy talvella muiden tiaisten seurassa sekaparvissa. Sen lennossakin pistää silmään lyhyt pyrstö.



Kuusitiainen kieppuu selällään oksan kärjessä.

Ravinto

Kuusitiainen etsii ravintoaan usein korkealta kuusen latvasta. Sen ravintona ovat etupäässä männyn ja kuusen siemenet, joita kuusitiainen kesäaikana varastoi ahkerasti myös talven varalle. Se varastoi talven varalle myös hyönteisiä. Esimerkiksi kirvoista kuusitiainen tekee pienen pallon ja kiinnittää sen neulasten varaan.

Kesäisin kuusitiainen erikoistuu pieniin hyönteisiin, erityisesti kirvoihin, mutta myös hämähäkkeihin - kesäpäivän aikana se tarvitsee n. 2 g ravintoa.

Talvisin kuusitiaisia näkee myös lintulaudoilla, joilla ne napostelevat nauttien rasvaa, maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Hyvin vilkasliikkeinen kuusitiainen saattaa lennähtää vauhdilla ruokintapaikalle, josta se nappaa nokkaansa siemenen ja kiitää saman tien salamana takaisin metsänreunaan aterioimaan puunoksalle.

Tutkimusten mukaan yksi kuusitiainen piilottaa syksyn aikana noin 50 000 siementä. Niistä häviää noin 2 500 kpl, eli n. 5 %. Syyskuusta joulukuuhun kuusitiainen piilottaa siemenen keskimäärin joka toinen minuutti koko valoisan ajan. Ne kattavat ravinnontarpeestaan noin 25-75 % piilotetuilla siemenillä.

Levinneisyys

Eurooppa ja Pohjois-Aasia Japaniin saakka, sekä Pohjois-Afrikka. Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Runsain se on Etelä-Suomessa, etenkin Hämeen ja Uudenmaan kuusivaltaisilla seuduilla. Esiintymisen vuosivaihtelu on suurta. Suomessa pesii noin 30 000 - 100 000 kuusitiaisparia (Levinneisyys: Wikipedia)



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jyrki Salmi

Muutto ja talvehtiminen

Kuusitiainen on tavallisesti paikkalintu, mutta se vaeltaa toisinaan syksyisin. Vaellukset laittaa pesimäajan ulkopuolella alulle kuusen siemenkato, ja siemenkadon aiheuttamia suurvaelluksia tapahtuu muutaman vuoden väliajoin. Vaellukset alkavat elokuun lopulla ja huipentuvat syyskuun lopulla. Tällöin havaitaan suuriakin kuusitiaismääriä samoilla muuttopaikoilla, jopa yli 10 000 yksilöä koko syksyn kuluessa.

Kuusitiaiset ovat liikkuvampia, kuin muut tiaiset. Ulkosaariston lintuasemilla todistetaan joskus syksyisin valtaviakin invaasioita, joiden yhteydessä havaitaan kymmeniä tuhansia levottomasti hyöriviä ja siriseviä kuusitiaisia. Valtaosa näistä matkalaisista on alunalkaen lähtöisin Venäjältä. Vaellukset suuntautuvat lounaaseen ja ulottuvat pisimmillään Tanskaan ja Keski-Eurooppaan.

Laulu ja muut äänet

Kuusitiaisen laulu koostuu usein lyhyistä, kolmitavuisista aiheista. Laulu voi olla veivaava tai hiova sarja "fayi-ti-fyi-ti-fiit-vi-fiit-vi-fiit-vi". Kuusen latvassa istuvan ja laulavan kuusitiaisen laulua voi kuvata myös talitiaismaiseksi, mutta korkeammaksi ja sahaavaksi säkeeksi "siitjuu", josta on lukuisia erilaisia muunnelmia. Laulua voidaan kuvata myös näin: "tju-ti tju-ti tjy-ti", tai "vit-jy vit-jy vit-jy".

Kutsuäänet ovat ohuita ja vaihtelevia, mutta nekin oppii tuntemaan pienen harjoittelun jälkeen. Luonteenomaisimmat kutsuäänet ovat kirkkaita, vihervarpusmaisen venähtäviä vihellyksiä. Usein kuusitiainen vain tiitittelee hippiäisen tapaan ohuesti "sissi-sissi", tai "tsii". Kutsuääntä voidaan kuvata tavutellen myös näin: "tih-e tyh".

Pesintä

Kuusitiainen on Suomessa vanhojen ja keski-ikäisten kuusimetsien pesimälintu. Se suosii pesimäympäristönään varttuneita kuusikoita ja kuusivaltaisia sekametsiä. Kuusitiaisen pesä on pöntössä tai puunkolossa, pökkelössä tai maassa jossakin onkalossa. Lintu ei itse koverra pesäkoloaan, kuten tekevät hömö- ja töyhtötiainen, mutta pesii pönttöön herkemmin, kuin muut havumetsien tiaiset, jos lähellä on kuusimetsää. Pesän pehmusteina on sammalta, villaa ja karvoja. Naaras rakentaa yksinään pesän.

Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Kuusitiainen munii huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 7 - 12, yleensä 8 - 9 munaa. Ne ovat, kuten tiaisten munat yleensäkin, valkeita ja punaruskeiden täplien ja pilkkujen kuvioimia. Naaras hautoo 14 - 16 vrk. Poikaset ovat pesässä 16 - 23 vrk.

Molemmat emot ruokkivat jälkeläisiä, jotka varttuvat lentokykyisiksi noin 16 vrk:n ikäisinä. Tämän jälkeen emot ruokkivat poikasiaan vielä viikon tai kaksi, ja sitten poikaset itsenäistyvät. Kuusitiainen voi kesäkuun lopulla, erityisesti Etelä-Suomessa, munia toisenkin pesyeen. Munamäärä on pienempi kuin ensimmäisessä pesueessa.

Ikä

Vanhin suomalainen rengastettu kuusitiainen on ollut 7 vuotta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 9 vuotta 4 kuukautta vanha kuusitiainen.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Edwyn Anderton

Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat