|
AHMA (Gulo gulo)
Ahma, josta on käytetty myös nimitystä osma, kuuluu petoeläinten lahkon (Carnivora) näätäeläinten heimoon (Mustelidae). Se on Euroopan suurin näätäeläin. Tieteellinen luokittelu
*Kuvat Copyright *Yllä Peter Adermark *Oikealla Magnus Elander - Rovdjurscentret De 5 Stora |
|
|
| *Kuva Copyright Magnus Elander - Rovdjurscentret De 5 Stora |
|
Ominaisuuksia
Ruumiin pituus 69-83 cm, hartiakorkeus 40-45 cm, hännän pituus 16-25 cm. Paino 8-28 kg, uros on naarasta kookkaampi. Keskimääräinen paino on 12,6 kg. Vahvarakenteisen, tanakkaruumiisen ahman kiiltäväkarvainen turkki on yleisväriltään tummanruskea - eräät yksilöt ovat miltei mustia, toiset paljon vaaleampia. Ahma vaihtaa turkkinsa, sillä on kesä- ja talviturkki. Kyljissä ahmalla on vaaleahko juova otsasta aina tuuhean hännän tyveen asti, myös otsa ja posket ovat vaaleammat. Kuono, häntä ja raajat ovat mustat. Sen korvat ovat kellanruskeareunaiset ja miltei turkin peitossa. Liikkuminen ja jäljet Ahma kulkee hyppien, jolloin syntyvät parijäljet, tai rytmikästä laukkaa, jolloin tassujen painallukset ovat vinossa rivissä kolmittain. Ahman ruumiin liikkeitä sen juostessa voi kuvata aaltomaiseksi hyppimiseksi. Ahman jättämässä tassun jäljessä näkyy viisi varvasta, toisin kuin ilveksen ja suden jättämissä jäljissä, joissa näkyy neljän varpaan jättämä painallusjälki. Takajalan tassun jättämän jäljen pituus 8-10 cm, etujalan tassun jälki 12-16 cm. Tassut ovat erityisen hyvin sopeutuneet lumessa liikkumiseen, ahma ei uppoa herkästi syvälle. |
Levinneisyys Euraasiassa
Ahman levinneisyysalue ulottuu ympäri pohjoisen pallonpuoliskon ja vanhassa maailmassa sitä tavataan tundralla tai tunturiniityllä sekä taigalla idästä Siperiasta aina Skandinaviaan. Euroopassa niitä on enää vain Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Noin 2000 eläimen kannasta arviolta 1500 elää Venäjällä. Norjassa ahmoja on parisataa ja Ruotsissa kolmisen sataa. Levinneisyys Suomessa - Lapin ahmat ja metsäahmat Suomessa ahma kuvitellaan usein vain Lapin outamaita kuljeskelevaksi porojen vainoajaksi. Onhan ahmoja Lapissakin, mutta karkeasti jaotellen ahmoistamme vain noin puolet elää Lapissa - ja toinen, hieman pienempi puolisko elää piileskellen metsäahmoina poronhoitoalueen eteläpuolella - Kainuussa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Suomenselällä. Nämä metsäahmat lienevät Suomen luonnon salaperäisimpiä saalistajia, ja niiden elämästä on tiedetty varsin vähän. Uusimmissa tutkimuksissa metsäahmat ovat osoittautuneet yksilöllisiksi sopeutujiksi, monipuolisiksi saalistajiksi ja ihmisasutusta karttaviksi vaeltajiksi. Ahmaa on piedtty porontappajana tai pelkästään raadonsyöjänä, mutta eläin onkin osoittautunut hyvin sopeutuvaiseksi. Ahmoja Suomessa 150-170 vuonna 2011 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Suomen ahmakannan olleen vuonna 2007 noin 150–170 yksilöä. Ahmojen arvioitu vähimmäismäärä tuolloin (150) oli kaksinkertainen verrattuna vuotta 1991 koskevaan arvioon (77 yksilöä). Vuonna 2011 ahmoja on RKTL:n arvion mukaan koko Suomessa 150–170 yksilöä, ja kanta painottuu Kainuun suunnalle. Ahma on Suomessa erittäin uhanalainen laji. |
Lisääntyminen
Ahman kiima-aika sijoittuu kesä-heinäkuulle. Mutta alkio kiinnittyy kohtuun vasta vuodenvaihteessa tai sen jälkeen - ahmalla on viivästynyt sikiönkehitys. Kantoaika on 35 vrk. Ahman pennut syntyvät maalis-huhtikuussa pesään, joka tavallisesti on kaivettu syvälle luminietosten alle. Lumi on hyvä lämmöneristäjä. Jos esimerkiksi ilman lämpötila on -20 astetta, lämpötila metrin vahvuisen lumikerroksen alla maan pinnan tasossa on nollan vaiheilla. Lumipeitteen ohella pentujen tiheä karvapeite ja kokoon käpertyminen estävät liiallista lämmön luovuttamista. Pentujen syntymäpaino on 100 grammaa. Pentuja syntyy 1-3 ja emonsa elinpiirissä ja seurassa ne pysyttelevät ainakin loppusyksyyn - naaraspennut joskus pidempäänkin. Joskus pennut voivat viipyä emonsa seurassa jopa seuraavan pentueen syntymään asti. Mikäli ahmanaarasta häiritään pesällä, se siirtää pennut uuteen paikkaan. Naaras tulee sukukypsäksi toisella ikävuodellaan. Tämän jälkeen se saa pentuja yleensä joka vuosi, mutta jos ravinnonsaanti on huonoa, lisääntyminen voi joskus jäädä tapahtumatta. Pohjois-Ruotsissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet ahman lisääntyvän hitaasti. Siellä naaras saa ensimmäiset pentunsa aikaisintaan kolmevuotiaana ja jättää huonon ravintotilanteen vallitessa lisääntymättä kokonaan. Runsaina myyrä- ja sopulivuosina lisääntymistulos on tavanomaista parempi. |
|
| *Kuva Copyright Magnus Elander - Rovdjurscentret De 5 Stora |
|
Reviirieläin
Ahmat merkitsevät asuttamaansa aluetta liikkuessaan kaiken aikaa, jättämällä merkkejään virtsalla, ulosteella ja perärauhastensa eritteillä. Näin muut ahmat tietävät, missä niiden lajikumppani liikkuu - ja voivat välttää kohtaamisen ja yhteenotot. Ahmat eivät siedä oman lajinsa saman sukupuolen edustajaa reviirillään. Ahmojen tapoihin kuuluvat pitkät, jopa 50 kilometrin vuorokautiset vaellukset. Aistit ja äänet Haju- ja kuuloaisti ovat tihrusilmäisen ahman tärkeimmät aistit. Ahman näköaisti ei ole erityisen hyvin kehittynyt. Tarkkaa hajuaistiaan ahma hyödyntää ravintoa etsiessään ja löytää haaskat näin hyvin kaukaa. Myös oman ruokavarastonsa se löytää hajuaistillaan syvänkin lumen alta. Ihmisen toiminnan ja hajun aistiessaan ahma valpastuu. Se kävelee varovasti tavanomaisen pariloikinnan sijasta, hidastelee, pysähtelee ja mutkittelee valmiina pakenemaan. Ahmat varovat jopa ihmisen tekemiä rakenteita. Tutkijoiden virittämiin loukkuihin ahmat suhtautuvat epäillen ja jotkut varovat jopa autiotaloja, kiertäen ne kaukaa. Ahma on hiljainen eläjä, mutta ahdistettuna se päästelee erilaisia kähähdyksiä ja urahduksia. |
Ravinto
Ahmalla on suursyömärin maine, siitä se on saanut suomalaisen nimensäkin - ahma on ahmatti. Tähän viittaa myös sen tieteellinen nimi lat. gula kurkku. Ahma on havumetsävyöhykkeen raadonsyöjä. Karhun tavoin se palaa haaskalleen aterioimaan. Mutta se saalistaa myös itse pieniä ja keskikokoisia hirvieläimiä, kuten poroja ja metsäpeuroja. Saalistajana ahma on kömpelö verrattuna muihin suurpetoihin. Porojahdinkin onnistuminen riippuu paljon suotuisista lumiolosuhteista. Pehmeässä, syvässä lumessa ahma ei uppoa läheskään yhtä paljon kuin poro. Poron paino alustan neliösenttimetriä kohden on 8-10-kertainen ahmaan verrattuna. Otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa kuitenkin tappaa kerralla useampia poroja tai metsäpeuroja. Tämä on tyypillistä käyttäytymistä näätäeläimille, ne tappavat tavallaan varastoon. Aikuinen hirvi on ahmalle liian suuri saalistettava. Metsäkauris sen sijaan voi poron tapaan jäädä ahman saaliiksi. Etenkin kesäaikana ahman laajaan ruokavalioon kuuluu myös lintuja, jäniksiä, kettuja, pikkunisäkkäitä, sammakoita sekä kasviravintoa ja marjoja. Mikään huippusaalistaja ahma ei ole, mutta jäniksiä ja metsäkanalintuja se saa kiinni yllätystaktiikalla. Myös myyränpyynti on ilmeisen tärkeää. Myyrien saatavuus saattaa vaikuttaa jopa lisääntymiseen. Ahman jäljiltä on löytynyt myös joutsenen jätöksiä ja sen maakätköistä jopa joutsenen munia. Pesällään odottaville pennuilleen ahmanaaras saattaa kuljettaa ruokaa hyvin pitkien matkojen takaa - jopa kahdenkymmenen kilometrin päästä haaskalta. Näätäeläinten tapaan ahma piilottaa ylijäämäsaaliin useissa erissä. Esimerkiksi hirvenmetsästyksen yhteydessä maastoon jääviä roippeita ahma kuljettaa piiloon jopa puiden oksille. |
Ahma häätää joskus karhun, sudet ja puuman
Ahma on kooltaan pieni susiin ja erityisesti karhuun verrattuna. Se pyrkii normaalissa elämässään karttamaan näitä suurempia petoja. Jos ahma sattuu olemaan ateriallaan haaskalla ja paikalle osuu karhu, taikka susilauma, ei ahma aina lähdekään pakosalle. Yllättävää on, että sekä karhu - että kokonainen susilauma voivat jäädä ahman kanssa tässä tilanteessa häviölle, eivätkä kykene ryöstämään haaskaa ahmalta. Samoin puuman kerrotaan väistävän suoraa kohtaamista ahman kanssa, vaikka muuten puuma luonteeltaan hurjana ei väistä juurikaan muita petoja. Itse asiassa ahman pieni koko ja se, että se liikkuu hyvin matalalla ja maan pinnassa, tekee siitä sekä susille että karhulle vaikean kohdattavan. Ahma tavallaan suojautuu maan pintaa vasten, ollen valmiina puremaan heti kaikkea, mitä saa hampaisiinsa. Ei ahma kykenisi suoraan tappamaan karhua eikä kokonaista susilaumaa - se toki on täysin mahdotonta, mutta nämä sen viholliset tietävät tässä tilanteessa ahman hampaiden pelottavan puruvoiman. Ahman hampaat kykenevät murskaamaan luuta - ja suden jalan, taikka karhun käpälän jääminen näiden hampaiden väliin olisi näille suuremmillekin pedoille kohtalokasta. Ne eivät ota tätä riskiä, vaan vetäytyvät kohtaamisesta, jollei niitä aja eteenpäin suorastaan pakottava nälkä. Silloin ahmakin voi saada kyytiä. |
|
| *Kuva Copyright Magnus Elander - Rovdjurscentret De 5 Stora |
|
Ahma on ihmiselle vaaraton
Ahmatutkija Anni Koskelan mukaan erityisesti metsäahmat eivät aiheuta ihmiselle mitään ongelmia. Ne eivät tule kylille eivätkä häiritse koirametsästystä. Ihmiselle ahma ei ole vaaraksi: yhtään tapausta, jossa ahma olisi tappanut ihmisen, ei ole raportoitu. Vuonna 1555 kuvaili Olaus Magnus Pohjolan kansojen historiassaan ahmaa seuraavasti: "Kun se osuu raadolle, se syö niin ylenmäärin, että sen ruumis paisuu valtavasta ahmimisesta rumpumaiseksi. löydettyään ahtaan paikan puiden välissä se puristautuu siihen, jolloin se pian rajusti tyhjenee. Näin hoikennuttuaan se palaa haaskalle ja täyttää taas vatsansa äärimmilleen, puristautuu jälleen samaan rakoon kuin aikaisemmin, palaa uudelleen haaskalle ja niin edelleen, kunnes tämä on kokonaan syöty. Silloin se alkaa kiihkeästi etsiä uutta saalista. Vielä hän sanoo, että se joka pukeutuu ahmannahkaturkkiin, voi syödä miten paljon hyvänsä, ja että sitä joka nukkuu ahmannahkavällyjen alla vaivaa hirvittävä nälkä". Lähteinä |
Ahma on erämaiden erakko
Ahma liikuskelee monenlaisissa ympäristöissä - tunturien paljakoilla ja tunturikoivikoissa, havumetsissä, metsäaukioilla sekä soilla ja järvien rannoilla. Se karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan elinalueen. Urosahmojen elinpiiri saattaa olla useita tuhansia neliökilometrejä ja yhden uroksen elinalueella saattaa elää useita naaraita. Naaraiden elinpiiri on satoja neliökilometrejä. Tänä päivänä tiedämme jo enemmän ahmasta, kuin siitä Olaus Magnuksen aikana tiedettiin. Ahma on omituisella, kuin lyllertävällä laukallaan kaiken aikaa liikekannalla oleva ja utelias, matalarakenteinen petoeläin. Epäsosiaalisena eläimenä ahma viihtyilee yksikseen mieluiten jylhissä salomaissa ja erämailla kaukana ihmissasutuksesta - se on omien teittensä yksinäinen kulkija. Peninkulmittain se taittaa taivalta yhden päivän aikana. Ahma on luonteeltaan hyvin utelias. Kaikki kolot ja mättäät se ehtii reitillään tutkimaan ja puuhunkin se kipaisee vauhdilla, jos se sieltä vainuaa jotakin syötäväksi kelpaavaa. Puissa ahma kiipeilee hyvin ketterästi ja puihin se kohoaa usein, ei vain saalista puusta vainutessaan - vaan leikkiessään, säikähtäessään taikka päästäkseen tähyämään |
Ahmojen siirrot Suomessa 1984 - 1998
Suomessa on siirretty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta uusille elinalueille kaikkiaan 16 ahmaa ja puolenkymmentä ilvestä ja karhua. Susia ei ole siirretty. Siirrot tapahtuivat vuosina 1984-1998. Ahmat on viety poronhoitoalueelta sen ulkopuolelle pääasiassa keskiseen ja läntiseen Suomeen. Karhut ja ilvekset siirrettiin Pohjois-Hämeeseen. Siirtoistutusten tavoitteena oli kantojen palauttaminen Keski- ja Länsi-Suomeen. Vuoden 1998 jälkeen ei ole siirretty ainuttakaan ahmaa. Ahma Korkeasaaressa Ahma kuuluu EEP-lajeihin. EEP (European Endangered species Program) tarkoittaa eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaa, jossa lajista pidetään kantakirjaa ja sen lisääntymistä säädellään koordinaattorin antamien ohjeiden mukaan. Korkeasaari osallistuu kansainväliseen suojelutyöhön koordinoimalla kahden lajin EEP-ohjelmaa, joista toinen on ahma. |
|
| Ahma Korkeasaaressa - 21.7.2010. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright JV Virta |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |