Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Zweer de Bruin

Kansan ja kirjallisen kulttuurin antamia eläinten nimiä - eufemismi: kultaisia omenoita

Kaikilla luonnon eläimillä on omat lajinimensä, siten karhu on karhu ja susi on susi. Näiden virallisten lajinimien ohella eri lajeilla on erilaisia kansan parissa taikka kirjallisuudessa ja runoudessa muokkaantuneita nimityksiä. Monet näistä kauniisti soljuvista, kuin Kalevalasta kaikuvista nimistä ovat saaneet runomuotoisen asunsa erilaisissa loitsuissa ja taioissa.

Joillakin lajeilla tällaisia rinnakkaisnimityksiä on vähemmän, joillakin enemmän. Omassa luokassaan tällaisen nimistön runsaudessa Suomessa on karhu. Karhunimistön runsauteen - karhulle tunnetaan erilaisia nimiä ainakin parisataa - on useampia syitä. Karhu on suuri ja pelottavakin eläin, metsän kuningas, ja siksi sille on tahdottu osoittaa erityistä huomiota ja kunnioitusta.

Usein tällaiset kansan antamat nimitykset eri lajeille kuvastelevat niitä ominaisuuksia, joita eläimillä on kansan mielestä ollut. Jäniksethän meidän mielikuvissamme ovat arkoja, ketut ovelia, harakat varkaita - ja karhut maailman mahtavimpia ja voimakkaimpia eläimiä, metsän kuninkaita.

Osasyynsä, eikä ihan pienikään, karhunimistön runsauteen on siinä, että muinoin ei taikauskon ja uskomusten vuoksi ole tahdottu taikka uskallettu lausua karhun nimeä, karhu. Sen on katsottu tuovan vahinkoa ja epäonnea, ja siksi on turvauduttu kiertoilmaisuihin (euphemismi, eufemismi), jotka yleensä ovat olleet kunnioittavan sävyisiä.

Ei ilveksenkään nimeä saanut lausua, sillä silloin ilves saattoi "kuohoontuu" ja käydä lampaiden kimppuun. Siksi ilvestäkin kutsuttiin metsänkissaksi - mutta erona karhuun on se, että siinä, missä karhulla on eräänlaisia lempinimiä sadoittain, ilveksellä niitä on juuri vain yksi, ehkä joku muu. Kun Suomi on laaja maa, maakuntia ja murteitakin on paljon, niin on nimiä juuri karhulle tullut todella paljon.

Karhu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Timo Seppäläinen

Hänet on nähty illalla menossa kohti Piippolaa!

Aikamme näkökulmasta se, että karhun nimeä ei saanut lausua, voi joissakin yhteyksissä vaikuttaa huvittavaltakin. Esimerkiksi, kun joku oli kuullut siitä, että jossakin oli nähty karhu, hän saattoi ilmoittaa asian lähes kuiskaillen, käyttäen kolmatta persoonapronominia seuraavasti: "Hänet on nähty eilen iltasella siellä Rajalan takaniityllä - ja hän oli kuulemma suunnannut siellä kulkunsa kohti Piippolan taloa!"

Kansan ja kirjallisen kulttuurin antamia eläinten nimiä - dysfemismi: paskasilmiä ja pirunrakkeja

Vain suden kohdalla suurissa nisäkkäissä on kansallinen nimityspolitiikka ollut toisenlainen. Kunnioitus on heitetty täydellisesti lantalaan ja sutta on rienattu milloin paskahännäksi ja milloin paskasilmäksi. Eikä näitä nimityksiä todellakaan ole tarvinnut lausua hiljaa, vaan ne on huudettu mitä rienaavimmin äänenpainoin. Suden erityiskohteluhan tässä suhteessa jatkuu meidänkin aikanamme, sudet ovat häirikkösusia ja pihasusia, joiden paholaismaista olemusta manataan pyhän raivon vallassa.

Tulkoon vielä mainituksi, että kansanpiirissä on ollut toinenkin varsin syvästi vihattu eläin, ja se on käärme. Nämä kaksi, susi ja käärme, on tavattaessa aina pyritty tappamaankin - ja kaikki mielikuvat, sanonnat, vertaukset, sananparret ja nimitykset niistä ovat olleet kielteisiä. Näiden lajien kohdalla on eufemismin sijaan harjoitettu sen vastakohtaa, joka tuntee nimityksen dysfemismi; sen avulla jokin asia pyritään saattamaan mahdollisimman huonoon valoon.

Kieli kulkee kulkuaan - jäävät nimet unholaan

Monet, suurin osa, näistä kansan eläimille antamista hyvin kauniista nimityksistä on jo aikapäiviä sitten kadonnut käytöstä, kansan ja kielen (ikävä kyllä) muuttuessa. Näin monet kauniit ja kuvaavat nimitykset ovat jääneet unholaan. Osa nimityksistä, kuten kontio, otso ja mesikämmen, on kuitenkin jäänyt elämään meidänkin aikanamme.

Lähteet
Juha K. Kairikko: Riistan monet nimet
Seija Ruponen, Karhuseura: Mesikämmenen matkassa metisiltä mättäiltä Otavaisen olkapäille
Susikko: Musta mies, Metsäukko
Suomen Kansan Muinaisia Taikoja I - Metsästystaikoja
Heikki Lehikoinen: Tuo Hiisi hirviäsi. Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa. Teos, 2007.
Jari Aula: Pro gradu -tutkielma - Eläinten nimistä johdetut fraasit, idiomit ja muut ilmaukset tsekin ja suomen kielessä
Ahma

Ahma (Gulo gulo)

kamppi
osma
kortto

Hirvi

Hirvi (Alces alces)

isoliha
kruunupää
ontrus

Ilves

Ilves (Lynx lynx)

mettäkissa

Kettu

Kettu (Vulpes vulpes)

kettu repolainen
käärikkinen
mikko
repo
repolainen
tuurikkinen
vilja

Kärppä

Kärppä (Mustela erminea)

portimo

Jänis

Metsäjänis (Lepus timidus)

hiiden vinttura
janne
Jumalan vilja
jussi
jänes
jänöjussi
jösse
kanttura
keträsilmä
kissa
kissi
kääppönen
pakarasilmä
pupu
pupujussi
pyyrysilmä
pyöräsilmä
ramlari
ristiturpa
valkko, valkku
vemmelsääri
vilja
vinttura

Näätä

Näätä (Martes martes)

kultakurkku
kultarinta
mäntynäätä

Orava

Orava (Sciurus vulgaris)

honkahärkä
kurre
metsän valkia vasanen
oravainen
orkku
pihkahäntä
pihkanokka
puun purija puhtahainen

Jänis

Rusakko (Lepus europaeus)

peltojänis
ryssänjänis

Susi

Susi (Canis lupus)

ajdan takainen - aidantakainen
alvingainen
elandeso
hako maija
hukka
hurtta
häirikkösusi
händ heikki - häntäheikki
hännikäs
häntiö
häntti
juoksia - juoksija
koukoi
loikk händ - loikkohäntä
lokki
kukki
mehko
metsingäinen
mettän eläwä
metzän pehu
metzän roiska
paskahändä - paskahäntä
paskollinen
pask silm - paskasilmä
pihasusi
pirunrakki
pitkä händä
pjeningäinen
pörri
pötkyhäntä
rietta kouki
roiskuhäntä
susihukka
willahändä
wähembi juoxiain

Karhu (Ursus arctos)

Aakkosittain karhusta käytettyjä nimityksiä.

A
aikamies
aikapoika
autuas
C
city-karhu
E
eläin
erä
esi-isä
H
hallavanahka
halliparta
haltia
harvahammas
hunajatassu
hurta
hyvä hopii
hän
härköinen
I
isokullanen
iso kurki
isokäpälä
isombi
iso metsä
isommainen
isompi
isoomettä
itse
J
jalkakyntylä
jumala
jumalan mies
K
kainunpoika
kaima
karvahousu
karvajalka
karvaturri
kaunoinen
kaunoseni
kiirasilmä
koira
koltso
kondii
kondio
kontiainen
kontian
korven herra
korvenkuningas
kotii
kouki
kouko
kouvo
kultakälleröinen
kulta källervöinen
kultahammas
kultaherra
kultakämmen
kultarinta
kuntsa
kurki
kusiaisten nuolija
kynnet
källeröinen
kämmenen imijä
kämmenimijä
käpälä
käretyinen
kärmenjalka
könnikäinen

L
lehmänpelko
lehmäsyöjä
lempinen
leilipää
leilipää mies
leviäkämmen
lintunen
luukyrpä
M
maan kavala
matti
maurihinen
mehtä
mehtäläinen
menninkäinen
mesikämmen
mesikäpälä
mesiloappa
metsä
metsähippa
metsäläinen
metsänhaltija
metsänhevonen
metsänhiisi
metsän hopea
metsänhärkä
metsänkirjava
metsänkissa
metsän kulta
metsän kultainen kuningas
metsän kultainen käkönen
metsän kuningas
metsänlieko
metsänmies
metsänmyyrtäjä
metsänmörkkö
metsänomena
metsänonni
metsänotus
metsänpekko
metsänpitäjä
metsänukko
metsänvaari
metsänvanhus
metsänvieri
metsänvilja
metsänväri
mettä
mettänäijä
metähinen
metällinen
metänelukka
metänmälvi
metänpeto
metänvanhus
metävvoari
mezikäbälä
mezä
mezäläinen
mies
mustamulkku
mustarinta
mönni
mönningäinen
mönninkäinen
möntti
mönttö
mörkö
mörri
mössi
mössikkä
mötti

N
nalle
nallepoika
nalli
neitoseni
nokinen mies
nokinen neiti
nokinen poika
O
ohto
ohtonen
ohtoseni
oksi
osmo
otava
otso otsonen
otto
P
paha
paha karsi
pataryssä
peto
pihkakinttu
pitkävilla
poikais
puhas elvä
puhdas metsä
putkitar
pöppö
pöykäre
R
rakki
riista
rusko
ryökämöinen
S
saalis
se
sualis
suurijalka
suuripää
sykkö
T
tapio
tapiotar
tätinipoika
töötötöö
U
ukko
uuhi
uuho
V W
vanha
vanhamies
veltoseni
veliseni
vieras
vihasesi
vihtahousu
vilja
Wilja
Ä
äijä