Tunturisuden sivut

Ilves (Lynx lynx)

Ilves kuuluu petoeläinten lahkon Carnivora, kissaeläinten heimon Felidae, alaheimoon pienet kissapedot, Felinae - ja siinä Lynx-sukuun. Tässä suvussa on neljä ilveslajia ja yksi niistä on meidän ilveksemme (Lynx lynx).

Kolme muuta Lynx-sukuista ilvestä ovat iberianilves, Iberian niemimaalla Espanjassa ja Portugalissa, sekä punailves ja kanadanilves Amerikassa.

Ilveksiä 2 150 – 2 405 vuonna 2022

Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion 2022 perusteella Suomen ilveskanta on pysynyt pääosin ennallaan. Ennen metsästyskautta 2022/2023 Suomessa arvioidaan olevan 2 150 – 2 405 yli vuoden ikäistä ilvestä. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2021 havaittiin 394 – 435 pentuetta, mikä on noin seitsemän pentuetta (2 %) enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2022 syntyneistä pennuista. (Luke: Ilveskanta Suomessa 2022)

Ilves

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Cloudtail the Snow Leopard

Tuntomerkit

Ruumiin pituus 70 - 140 cm, hartiakorkeus 60 - 75 cm ja häntä 15 - 25 cm. Korvien pituus ilman kärkitupsua on 7,5 - 10 cm. Aikuisten naarasilvesten keskipaino on 15 kg (vaihtelu 6 - 24 kg) ja urosten vastaavasti 20 kg (vaihtelu 8 - 30 kg).

Ilveksen tiheä turkki on väritykseltään kesäisin punaharmaa - talvisin harmaanvalkea. Vatsapuoli on aina vaalea. Hännän pää on väriltään musta. Turkissa on ruskeita taikka mustia täpliä, pilkkuja taikka juovia.

Vanhastaan ilvekset on kansan parissa luokiteltu kolmeen tyyppiin tämän pilkullisuuden mukaan - tällä luokittelulla ei ole tieteellistä pohjaa.

Niinsanotulla "kissailveksellä" pilkkuja on selässä selvästi erottuvina ja kolmessa rivissä.

"Kettuilveksellä" pilkkuja on ainoastaan jaloissa ja säärissä.

"Susi-ilveksellä" selkeät täplät puuttuvat - sillä on epäselviä laikkuja muualla paitsi selässä, jossa musta väri sulautuu kahdeksi pitkittäisjuovaksi. Kannattaa huomioida, että samassa pentueessa pennuilla voivat pilkullisuudet olla erilaisia. Korvat ovat tupsupäiset. Korvat ovat takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen häntä on "kuin puukolla katkaistu töpöhäntä" ja mustakärkinen.

Pieni pää suuret silmät

Ilveksen pää on pieni, väriltään ruskean, valkean ja mustan kirjava. Kissaeläinten tavoin ilvekset näkevät pimeässä. Niiden silmät ovat suuret ja silmän sarveiskalvot ovat peilimäiset. Silmien väri on keltainen ja muoto pyöreä.

Ilves Lynx lynx

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako The Jaguar

Hampaat eivät murskaa jäistä lihaa

Ilveksen leuat ovat kuten kissaeläinten yleensäkin, lyhyet ja voimakkaat. Kulmahampaat ovat pitkät ja terävät ja ne sopivat hyvin saaliin kiinnipitämiseen. Raateluhampaat puolestaan ovat kehittyneet lihan paloitteluun sopiviksi välineiksi.

Jäätyneen lihan raatelemisessa ilveksellä on vaikeuksia. Muihin suurpetoihimme verrattuna ilveksen puruvoima on heikko - ja siksi se joutuukin talvella saalistamaan kaiken aikaa uutta, elävää saalista. Ilveksen tappamista suuremmista nisäkkäistä, kuten poroista, jääkin sen jäljiltä jäätyvää lihaa muille pedoille, kuten ahmalle.
Mänttä

Mänttä

Mäntän vaakunassa on ilves. Mänttää kaupunkina ei enää ole, vaan se on liittynyt Vilppulaan - ja omaa nykyisin nimen Mänttä-Vilppula.

Ilves Lynx lynx

Ilveksen tassun jälki

Ilveksen jäljet

Kynnet ovat näkyvissä ilveksen jäljissä vain poikkeustapauksissa, kuten kovalla hangella. Kynnet ovat käyrät ja terävät, ja jopa 7-8 cm pitkät.

Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki näyttää lumessa suurelta: se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm. Jäljen leveys on 6-12 cm. Ilves voi tarvittaessa ojentaa varpaitaan leveämmälle, minkä vuoksi yksilön koon määrittämisessä jälkien perusteella tulee olla varovainen.

Ilves talvella

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Tambako The Jaguar


Ilves

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar

Ravia, käyntiä ja pitkiä loikkia

Ilveksen jalat ovat suhteellisesti pidemmät kuin kotikissalla. Jaloissa käpälät ovat suuret. Ilves on kissaeläinten tapaan varvasastuja, joka liikkuu tavallisimmin käyden. Myös ravia ja laukkaa mennään silloin, kun kiire yllättää. Saalistustilanteissa ilves voi tehdä jopa seitsemän metrin pituisia loikkia. Ja kissaeläinten tavoin ilveskin kykenee vetämään kynnet sisään.

Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves myös ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa, ja ilves astuu etu- ja takatassunsa samaan jälkeen. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella.

Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, joskus yli puolitoista metriä.

Ilveksen jälkijono pehmeällä lumella voi muistuttaa erehdyttävästi suden jälkeä. Etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta, jolloin jälkikuviota ei enää voi havaita. Tällöin askelvälin mittaaminen ja jälkien seuraaminen ovat keinoja, joilla voi päästä selville jälkien jättäjästä.

Esiintyminen - ilvesten elinpiirin laajuus yllätti riistantutkijat - vaellus voi olla jopa 800 km

Ilvestä tavataan Suomessa koko maassa. Se on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. 1950-luvulla elettiin ilveksen suhteen kriittisiä aikoja, sillä ilveskanta oli romahtanut ja koko maassa oli jäljellä enää kymmenkunta ilvestä. Ilves rauhoitettiin vuonna 1962 ja siitä kanta alkoi toipua.

Suomen ilvekset liikkuvat laajimmilla elinalueilla koko maailmassa. Se vaihtelee Suomessa 150 neliökilometristä 1 300 neliökilometriin. Liikkumisalueen laajuus on yllättänyt riistantutkijatkin. Etenkin uusille alueille levittäytyvät ilvekset liikkuvat pitkiä matkoja. Seurantapannat ovat antaneet uutta tietoa ilvesten liikkeistä. Esimerkiksi vuonna 2010 Kuhmoisissa pannoitettu nuori uros lähti Etelä-Savoon yli 800 kilometrin päähän.
(Reijo Vesterinen/Maaseudun Tulevaisuus 13.7.2013)

Uroksella elinpiiri on kooltaan suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Ilves on liikkeellä hämärän aikaan ja öisin, jolloin se pimeässäkin kissaeläinten tapaan hyvin näkee, mutta joskus myös päiväaikaan.

Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään pisimmillään taittaa taivalta yli 20 kilometriäkin. Vaikka ilves parhaiten viihtyykin syrjäisillä metsäalueilla, on se muuttuneissa oloissa sopeutunut asustelemaan myös ihmisasutuksen lähettyvillä ja siten siitä voidaan käyttää osuvaa nimitystä kulttuuripeto.

Ilves muualla Euraasiassa

Ilves on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle läntisestä Euroopasta aina kaukaisimpiin, itäisiin Aasian ja Siperian kolkkiin - sinne, missä Tyynen valtameren hiljaiset aallot vyöryvät Sahalinin saaren vieläkin hiljaisemmille rannoille. Sahalin on äärimmäisen sijaintinsa vuoksi myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että sinne ilvekset ovat levittäytyneet vasta 1900-luvulla. Pohjoisessa ilveksistä on tehty havainto aivan Aasian mantereen reunalta, 72° pohjoista leveyttä. Etelän suunnalla ilvekset elävät Iranin ja Intian pohjoisissa osissa.

Ilves on siten yksi kaikkein laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä. Vaikka ilves asusteleekin enimmäkseen metsäseuduilla, niin sitä tavataan myös kallioisilta, aavikkomaisilta seuduilta ja se nousee joskus vuoriseuduilla, kuten Himalajalla, puurajan yläpuolellekin.

Ilves oli levittäytynyt aikoinaan laajalti Eurooppaan. Se on puuttunut alkuperäiseläimenä vain Pyreneitten niemimaalta (siellä elää Pyreneitten vuoriston eristämänä omalla alueellaan espanjanilves) sekä saarivaltioista - Englannista, Tanskasta ja Islannista. Myös Pohjoismaiden pohjoisimmat, tundramaiset osat, Kreikan eteläisimmät osat ja Välimeren saaret, Sardiniaa lukuun ottamatta, ovat olleet ilveksettömiä.

1900-luvun puoliväliin tultaessa ilves oli tapettu sukupuuttoon laajoilta alueilta Euroopan keski- ja länsiosista. Tällä hetkellä ilvestä yritetään palauttaa monien maiden eläimistöön ja siinä on saavutettu myös positiivisia tuloksia. Koko Euroopan ilvesmäärä tällä hetkellä on noin 7 000 yksilöä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Susanne Nilsson

Ravinto ja saalistus

Ilves on lihansyöjä ja syö pääosin vain itse tappamiaan nisäkkäitä ja lintuja. Suurpedoistamme ilves on tässä suhteessa kaikkein petomaisin.

Saalisvalikoimaan kuuluvat erikokoiset eläimet pikkujyrsijöistä poroihin ja peuroihin. Jänikset ja muut pikkunisäkkäät ovat ilveksen pääravintoa - ja isommista nisäkkäistä valkohäntäkauriit, sekä metsäkauriit. Porot poronhoitoalueella ovat ilvekselle tärkeitä saaliseläimiä. Myös metsäkanalinnut jäävät tämän nopean saalistajan kynsiin. Isommat saaliseläimet ilves tappaa puremalla kurkkuun. Jos tlaisuus sattuu kohdalle, nappaa ilves saaliikseen myös oravan, majavan, ketun taikka kissan.

Haaskoihin ilves turvautuu varsin vähäisessä määrin.

Ilves

Kissaeläinten tyypilliseen tapaan saalistaa ilveskin. Ensiksi se hiipii matalana ja huomaamattomasti saaliinsa lähelle - ja tekee loppuvaiheessa rajun yllätyshyökkäyksen mahtavilla loikillaan! Jos saalis ei heti tässä vaiheessa jää ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ei sprintterin ominaisuuksin varustettu ilves kykene ja siihen se siksi ryhtyykin harvoin.

Saalistamisessa ilvekselle tärkeä aisti on kuulo - kuuloaistinsa avulla se paikantaa saaliinsa. Näköaisti ilveksellä on kohtuullisen hyvä, kun taas hajuaisti on heikompi, kuin muilla suurpedoillamme. Suurissa saaliseläimissä kaulassa siisti purentajälki, paisteista on monesti syöty vain osa. Ilves peittää joskus saaliinsa, mutta ei palaa sille yhtä varmasti kuin karhu. Jäätyneen lihan kanssa ilves on vaikeuksissa. Useinkin kova pakkanen aiheuttaa sen, että ilves ei kykene hyödyntämään saalistamaansa eläintä kokonaan. Etelässä ilves pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa.

Ilves

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar

Lisääntyminen

Ilveksen kiima-aika sijoittuu helmi-maaliskuulle. Uroksilla voi tällöin olla rajuja kiimataisteluita. Taistelut voivat olla niin rajuja, että heikompi yksilö joutuu suinpäin pakenemaan tai haavoittuu hengenvaarallisesti. Kiima-aikana voi metsistä kuulla ilvesten haukahtelua ja mouruamista.

Kantoaika on 63 - 72 vuorokautta. Pentuja syntyy touko-kesäkuussa tavallisesti 2 - 3. Ensimmäiset pari viikkoaan parin sadan gramman painoisina syntyneet, karvattomat pennut ovat sokeita ja kuuroja. Pennut ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen asti - eli vuoden ajan. Sukukypsyyden naaras saavuttaa keväällä juuri ennen kuin se täyttää kaksi vuotta, uros vuotta myöhemmin. Ilves voi luonnossa saavuttaa 17 vuoden iän.

Ilves Lynx lynx

Ilveksestä tykätään

Tutkimustenkin mukaan suomalaiset suhtautuvat petoeläimistämme ilvekseen kaikkein myönteisimmin. Ilvestä ei pelätä saatika kammota, kuten sutta taikka karhua. Eikäpähän se mikään ihme olekaan. Kissamaisine olemuksineen, tupsukorvineen ja sulavalinjaisine, kauniine piirteineen ilves on upea eläin, johon on helppoa liittää myönteisiä ajatuksia ja tuntemuksia.

Häme

Häme

Hämeen maakuntavaakunaa koristaa ilves.

Piilotteleva ilves myös asutustaajamissa

Ilvesten runsastuttua jotkut aina nykyisin onnistuvat näkemäänkin ilveksen. Kun ilveksiä on paljon ja niillä on vaikeuksia ravinnon saannissa, ne ovat hakeutuneet jopa asutustaajamien läheisyyteen. Havainnot ilveksistä ovat olleet melko yleisiä. Siltikin, jos ilveksen tarkoituksella haluaisi nähdä - se voisi olla vaikeaa, sillä tarkkojen aistiensa avulla ilves karttaa ihmistä. Ahdistettuna ilves saattaa kiivetä pakosalle puuhun, josta se sähisten osoittaa ylenkatsettaan ahdistelijalleen.

Luontaisia vihollisia ilveksellä ei ole - mutta suden kohtaamista se karttaa. Ilves on yksineläjä. Lukuun ottamatta sitä noin yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa, jonka pennut seuraavat emoaan, on hyvin epätavallista jos kaksi aikuista ilvestä on yhdessä.

Yksin, äänettömästi illan varjoissa ja yön pimeydessä liikkuillen, ilves säilyttää salaperäisyyttään ja mystisyyttäänkin.

Lähteinä
Luonnonvarakeskus (Luke)
Wild Lynx Ry
Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen tunnistamisopas. Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski.
Suomensuurpedot.fi
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä
IUCN
Animal Diversity Web