ILVES (Lynx lynx)
Kuusamon Suurpetokeskuksen ilveskamera. Seuraa livenä ilveksiä!
Ilves kuuluu petoeläinten lahkon Carnivora, kissaeläinten heimon Felidae, alaheimoon pienet kissapedot, Felinae - ja siinä Lynx-sukuun. Tässä suvussa on neljä ilveslajia ja yksi niistä on meidän ilveksemme (Lynx lynx). Kolme muuta Lynx-sukuista ilvestä ovat iberianilves, Iberian niemimaalla Espanjassa ja Portugalissa, sekä punailves ja kanadanilves Amerikassa. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylhäällä Copyright Alan Wolf *Kuva oikealla Copyright Tomi Tapio |
|
|
|
Tuntomerkit
Ruumiin pituus 70 - 140 cm, hartiakorkeus 60 - 75 cm ja häntä 15 - 25 cm. Korvien pituus ilman kärkitupsua on 7,5 - 10 cm. Aikuisten naarasilvesten keskipaino on 15 kg (vaihtelu 6-24 kg) ja urosten vastaavasti 20 kg (vaihtelu 8-30 kg). Ilveksen tiheä turkki on väritykseltään kesäisin punaharmaa - talvisin harmaanvalkea. Vatsapuoli on aina vaalea. Hännän pää on väriltään musta. Turkissa on ruskeita taikka mustia täpliä, pilkkuja taikka juovia. Vanhastaan ilvekset on kansan parissa luokiteltu kolmeen tyyppiin tämän pilkullisuuden mukaan - tällä luokittelulla ei ole tieteellistä pohjaa. Niinsanotulla "kissailveksellä" pilkkuja on selässä selvästi erottuvina ja kolmessa rivissä. "Kettuilveksellä" pilkkuja on ainoastaan jaloissa ja säärissä. "Susi-ilveksellä" selkeät täplät puuttuvat - sillä on epäselviä laikkuja muualla paitsi selässä, jossa musta väri sulautuu kahdeksi pitkittäisjuovaksi. Kannattaa huomioida, että samassa pentueessa pennuilla voivat pilkullisuudet olla erilaisia. Korvat ovat tupsupäiset. Korvat ovat takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen häntä on "kuin puukolla katkaistu töpöhäntä" ja mustakärkinen. 
Mänttä Mäntän vaakunassa on ilves. Mänttää kaupunkina ei enää ole, vaan se on liittynyt Vilppulaan - ja omaa nykyisin nimen Mänttä-Vilppula. |
Pieni pää suuret silmät
Ilveksen pää on pieni, väriltään ruskean, valkean ja mustan kirjava. Kissaeläinten tavoin ilvekset näkevät pimeässä. Niiden silmät ovat suuret ja silmän sarveiskalvot ovat peilimäiset. Silmien väri on keltainen ja muoto pyöreä. Hampaat eivät murskaa jäistä lihaa Ilveksen leuat ovat kuten kissaeläinten yleensäkin, lyhyet ja voimakkaat. Kulmahampaat ovat pitkät ja terävät ja ne sopivat hyvin saaliin kiinnipitämiseen. Raateluhampaat puolestaan ovat kehittyneet lihan paloitteluun sopiviksi välineiksi. Jäätyneen lihan raatelemisessa ilveksellä on vaikeuksia. Muihin suurpetoihimme verrattuna ilveksen puruvoima on heikko - ja siksi se joutuukin talvella saalistamaan kaiken aikaa uutta, elävää saalista. Ilveksen tappamista suuremmista nisäkkäistä, kuten poroista, jääkin sen jäljiltä jäätyvää lihaa muille pedoille, kuten ahmalle. 
Kynnet ovat näkyvissä ilveksen jäljissä vain poikkeustapauksissa, kuten kovalla hangella. Kynnet ovat käyrät ja terävät, ja jopa 7-8 cm pitkät. Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki näyttää lumessa suurelta: se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm. Jäljen leveys on 6-12 cm. Ilves voi tarvittaessa ojentaa varpaitaan leveämmälle, minkä vuoksi yksilön koon määrittämisessä jälkien perusteella tulee olla varovainen. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Karamellzucker Flickr/ Ravia, käyntiä ja pitkiä loikkia Ilveksen jalat ovat suhteellisesti pidemmät kuin kotikissalla. Jaloissa käpälät ovat suuret. Ilves on kissaeläinten tapaan varvasastuja, joka liikkuu tavallisimmin käyden. Myös ravia ja laukkaa mennään silloin, kun kiire yllättää. Saalistustilanteissa ilves voi tehdä jopa seitsemän metrin pituisia loikkia. Ja kissaeläinten tavoin ilveskin kykenee vetämään kynnet sisään. Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves myös ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa, ja ilves astuu etu- ja takatassunsa samaan jälkeen. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, joskus yli puolitoista metriä. Ilveksen jälkijono pehmeällä lumella voi muistuttaa erehdyttävästi suden jälkeä. Etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta, jolloin jälkikuviota ei enää voi havaita. Tällöin askelvälin mittaaminen ja jälkien seuraaminen ovat keinoja, joilla voi päästä selville jälkien jättäjästä. Esiintyminen Ilvestä tavataan Suomessa koko maassa. Se on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. 1950-luvulla elettiin ilveksen suhteen kriittisiä aikoja, sillä ilveskanta oli romahtanut ja koko maassa oli jäljellä enää kymmenkunta ilvestä. Ilves rauhoitettiin vuonna 1962 ja siitä kanta alkoi toipua. Ilveksen elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan ja on 100:n ja 1000:n neliökilometrin välillä. Uroksella elinpiiri on kooltaan suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Ilves on liikkeellä hämärän aikaan ja öisin, jolloin se pimeässäkin kissaeläinten tapaan hyvin näkee, mutta joskus myös päiväaikaan. Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään pisimmillään taittaa taivalta yli 20 kilometriäkin. Vaikka ilves parhaiten viihtyykin syrjäisillä metsäalueilla, on se muuttuneissa oloissa sopeutunut asustelemaan myös ihmisasutuksen lähettyvillä ja siten siitä voidaan käyttää osuvaa nimitystä kulttuuripeto. 
Purmo Vuonna 1997 lakkautettiin Purmon kunta, kun se liitettiin Pietarsaareen. Purmon kunnallisvaakunassa on ilves. |
|
|
Ravinto ja saalistus
Ilves on lihansyöjä ja syö pääosin vain itse tappamiaan nisäkkäitä ja lintuja. Suurpedoistamme ilves on tässä suhteessa kaikkein petomaisin. Saalisvalikoimaan kuuluvat erikokoiset eläimet pikkujyrsijöistä poroihin ja peuroihin. Jänikset ja muut pikkunisäkkäät ovat ilveksen pääravintoa - ja isommista nisäkkäistä valkohäntäkauriit, sekä metsäkauriit. Porot poronhoitoalueella ovat ilvekselle tärkeitä saaliseläimiä. Myös metsäkanalinnut jäävät tämän nopean saalistajan kynsiin. Isommat saaliseläimet ilves tappaa puremalla kurkkuun. Jos tlaisuus sattuu kohdalle, nappaa ilves saaliikseen myös oravan, majavan, ketun taikka kissan. Haaskoihin ilves turvautuu varsin vähäisessä määrin. Kissaeläinten tyypilliseen tapaan saalistaa ilveskin. Ensiksi se hiipii matalana ja huomaamattomasti saaliinsa lähelle - ja tekee loppuvaiheessa rajun yllätyshyökkäyksen mahtavilla loikillaan! Jos saalis ei heti tässä vaiheessa jää ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ei sprintterin ominaisuuksin varustettu ilves kykene ja siihen se siksi ryhtyykin harvoin. Saalistamisessa ilvekselle tärkeä aisti on kuulo - kuuloaistinsa avulla se paikantaa saaliinsa. Näköaisti ilveksellä on kohtuullisen hyvä, kun taas hajuaisti on heikompi, kuin muilla suurpedoillamme. Suurissa saaliseläimissä kaulassa siisti purentajälki, paisteista on monesti syöty vain osa. Ilves peittää joskus saaliinsa, mutta ei palaa sille yhtä varmasti kuin karhu. Jäätyneen lihan kanssa ilves on vaikeuksissa. Useinkin kova pakkanen aiheuttaa sen, että ilves ei kykene hyödyntämään saalistamaansa eläintä kokonaan. Etelässä ilves pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa. Ilveksen talviravinto Hämeessä Ilvesten määrä on runsastunut Suomessa viime vuosikymmenien aikana, mutta lajin ravintoekologiasta, vaikutuksesta saaliseläinkantoihin ja elinpiirin käytöstä Suomessa on varsin vähän tietoa. Aiemmissa tutkimuksissa (Salo 2004; Pulliainen ym. 1995) ilveksen ravintoa on tarkasteltu metsästettyjen yksilöiden mahalaukkujen sisällön kautta. Näiden tutkimusten perusteella Suomi jakautuu kahteen osaan: Itä-Suomeen, jossa metsäjänis (Lepus timidus) ja rusakko (Lepus europaeus) muodostavat ilveksen ravinnon perustan ja Lounais-Suomeen, jossa saalisvalikoimaan kuuluu myös valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus). Sittemmin useiden saaliseläinkantojen runsaudet ovat muuttuneet Suomessa ja tutkimusmenetelmät ovat monipuolistuneet. Koska ilveskannan hoito on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe, uutta tutkimusta tarvitaan päätöksenteon tueksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ilveksen talviravintoa Hämeessä kolmen eri aineiston perusteella. Näitä ovat vuosien 1996 - 2009 välillä kerätty mahalaukkuaineisto sekä talvella 2009 - 2010 GPS-pannotettuja yksilöitä maastossa seuraamalla kerätty lumijälkiaineisto ja ulosteaineisto. Tutkimuskysymyksiä ovat: (1) Millaisen kuvan eri tutkimusmenetelmät antavat ilveksen talviravinnosta Hämeessä ja (2) millä tavoin eri aineistojen tulokset eroavat toisistaan? Eri tutkimusmenetelmien havaittiin täydentävän toisiaan ja tuloksena on aiempaa kattavampi kuva ilveksen tämänhetkisestä talviravinnosta Hämeessä. Tutkimuksen perusteella käsitys siitä, että ilveksellä on tutkimusalueella laaja saalisvalikoima ja runsaasti vuorovaikutussuhteita ravintoverkossa, vahvistui. (Hanna Aho: Ilveksen talviravinto Hämeessä - huhtikuu 2011/ 1. Suomen nisäkästieteen päivät) 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright © Flickr/sometimesong Lisääntyminen Ilveksen kiima-aika sijoittuu helmi-maaliskuulle. Uroksilla voi tällöin olla rajuja kiimataisteluita. Taistelut voivat olla niin rajuja, että heikompi yksilö joutuu suinpäin pakenemaan tai haavoittuu hengenvaarallisesti. Kiima-aikana voi metsistä kuulla ilvesten haukahtelua ja mouruamista. Kantoaika on 63 - 72 vuorokautta. Pentuja syntyy touko-kesäkuussa tavallisesti 2 - 3. Ensimmäiset pari viikkoaan parin sadan gramman painoisina syntyneet, karvattomat pennut ovat sokeita ja kuuroja. Pennut ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen asti - eli vuoden ajan. Sukukypsyyden naaras saavuttaa keväällä juuri ennen kuin se täyttää kaksi vuotta, uros vuotta myöhemmin. Ilves voi luonnossa saavuttaa 17 vuoden iän. Ilveksiä 2430 - 2630 syksyllä 2011 Lokakuussa 2011 uutiskirje Sarvessa kerrottiin, että kasvaneesta verotuksesta huolimatta niin karhu- kuin ilveskannat ovat edelleen kasvaneet viime vuosien aikana. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanta-arvion mukaan koko maassa eli tuolloin vähintään 2430 - 2630 ilvestä. Ilveksellä menee karhun tapaan hyvin - viimeisten neljän vuoden aikana kummankin lajin kanta-arviot ovat nousseet noin 60 prosentilla. Ilveksiä esiintyy nykyään koko Suomessa. Ministeriön tavoitteena on leikata kannan kasvua idässä ja poronhoitoalueella. Muun Suomen kannanhoitoalueella kantaa on tarkoitus tihentymäalueilla harventaa nykyisestä. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään kannan kasvun hidastamiseen ja joillain alueilla metsästys voi johtaa myös kannan harvenemiseen alueellisesti. Ilveskannan kannanhoidossa suurin haaste ei niinkään ole kannan säilyvyys, vaan kannan kasvusta johtuva tuottavuuden lisääntyminen, siitä seuraava kannan levittäytyminen ja ilveksen esiintymisen laajentuminen. Tällöin suurimmat haasteet liittyvät ihmisten sietokyvyn lisäämiseen ja parantamiseen. Niin karhun kuin ilveksen osalta tavoitteena on, että kannat koko maan mittakaavassa säilyvät elinvoimaisina, petojen läsnäolosta aiheutuvat haitat minimoidaan ja kannat pidetään ihmisarkoina. (Sarvi lokakuu 2011) 
Lähteinä Wild Lynx Ry Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen tunnistamisopas. – Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski. Suomensuurpedot.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä IUCN Animal Diversity Web Jälki lumessa kuva Copyright Wild Lynx Ry. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Josh More Ilveksestä tykätään Tutkimustenkin mukaan suomalaiset suhtautuvat petoeläimistämme ilvekseen kaikkein myönteisimmin. Ilvestä ei pelätä saatika kammota, kuten sutta taikka karhua. Eikäpähän se mikään ihme olekaan. Kissamaisine olemuksineen, tupsukorvineen ja sulavalinjaisine, kauniine piirteineen ilves on upea eläin, johon on helppoa liittää myönteisiä ajatuksia ja tuntemuksia. Piilotteleva ilves myös asutustaajamissa Ilvesten runsastuttua jotkut aina nykyisin onnistuvat näkemäänkin ilveksen. Kun ilveksiä on paljon ja niillä on vaikeuksia ravinnon saannissa, ne ovat hakeutuneet jopa asutustaajamien läheisyyteen. Havainnot ilveksistä ovat olleet melko yleisiä. Siltikin, jos ilveksen tarkoituksella haluaisi nähdä - se voisi olla vaikeaa, sillä tarkkojen aistiensa avulla ilves karttaa ihmistä. Ahdistettuna ilves saattaa kiivetä pakosalle puuhun, josta se sähisten osoittaa ylenkatsettaan ahdistelijalleen. Luontaisia vihollisia ilveksellä ei ole - mutta suden kohtaamista se karttaa. Ilves on yksineläjä. Lukuun ottamatta sitä noin yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa, jonka pennut seuraavat emoaan, on hyvin epätavallista jos kaksi aikuista ilvestä on yhdessä. Yksin, äänettömästi illan varjoissa ja yön pimeydessä liikkuillen, ilves säilyttää salaperäisyyttään ja mystisyyttäänkin. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar Ilvesten pantaseuranta Tutkimushankkeessa varustettiin ilveksiä GPS - GSM-lähetinpannoin vuosina 2008 - 2011 Eteläisessä Suomessa. Pannat oli esiohjelmoitu ottamaan paikannus 4 tunnin välein ja seurantajakson pituus vaihteli 5 ja 11 kk välillä. Alustavat tulokset paljastavat suuren vaihtelun ilvesten elinpiirin (MCP) koossa. Päivittäiset liikkumismatkat elinpiirin sisällä vaihtelivat muutamista sadoista metreistä useisiin kilometreihin. Tutkimuksen aikana seurattiin myös kuuden yksilön dispersaalia eli liikkumista pois synnyinalueelta kohti itsenäistä elinaluetta. Elinpiirin koon vaihtelun ja vuorokausiliikkuvuuden vaihtelun syitä pohditaan mm. suhteessa saalistuskäyttäytymiseen ja ilveksen sukupuoleen. (Katja Holmala: Ilveksen elinpiiri ja liikkuminen Etelä-Suomessa satelliittipantaseurantojen valossa) 
Häme Hämeen maakuntavaakunaa koristaa ilves. Silmälläpidettävä laji Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan, että ilves on silmälläpidettävä laji (NT, Near Threatened). Eli se on taantunut tai harvinainen laji, joka lähes täyttää uhanalaisuuden kriteerit. Ryhmään lasketaan myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia. Ilves muualla Euraasiassa Ilves on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle läntisestä Euroopasta aina kaukaisimpiin, itäisiin Aasian ja Siperian kolkkiin - sinne, missä Tyynen valtameren hiljaiset aallot vyöryvät Sahalinin saaren vieläkin hiljaisemmille rannoille. Sahalin on äärimmäisen sijaintinsa vuoksi myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että sinne ilvekset ovat levittäytyneet vasta 1900-luvulla. Pohjoisessa ilveksistä on tehty havainto aivan Aasian mantereen reunalta, 72° pohjoista leveyttä. Etelän suunnalla ilvekset elävät Iranin ja Intian pohjoisissa osissa. Ilves on siten yksi kaikkein laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä. Vaikka ilves asusteleekin enimmäkseen metsäseuduilla, niin sitä tavataan myös kallioisilta, aavikkomaisilta seuduilta ja se nousee joskus vuoriseuduilla, kuten Himalajalla, puurajan yläpuolellekin. Ilves oli levittäytynyt aikoinaan laajalti Eurooppaan. Se on puuttunut alkuperäiseläimenä vain Pyreneitten niemimaalta (siellä elää Pyreneitten vuoriston eristämänä omalla alueellaan espanjanilves) sekä saarivaltioista - Englannista, Tanskasta ja Islannista. Myös Pohjoismaiden pohjoisimmat, tundramaiset osat, Kreikan eteläisimmät osat ja Välimeren saaret, Sardiniaa lukuun ottamatta, ovat olleet ilveksettömiä. 1900-luvun puoliväliin tultaessa ilves oli tapettu sukupuuttoon laajoilta alueilta Euroopan keski- ja länsiosista. Tällä hetkellä ilvestä yritetään palauttaa monien maiden eläimistöön ja siinä on saavutettu myös positiivisia tuloksia. Koko Euroopan ilvesmäärä tällä hetkellä on noin 7000 yksilöä. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar |
|
| Ilves (Lynx lynx) |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/sekaab |
| TUNTURISUDEN ELÄINSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| ESIHISTORIALLISEN AJAN ELÄIMIÄ |
| LEMMIKIT - HARRASTUS- JA HYÖTYELÄIMET |
| *** tunturisusi.com linkit *** |