|
|
|
|
|
|
|
Suomessa on yli tuhat ilvestä.
Suomessa oli vuoden 2005 lopulla arviolta 1100 - 1200 ilvestä.
Ilvesten lukumäärä on edelleen jatkanut runsastumistaan.
Vuoden 2005 ilveskanta on 40 % runsaampi kuin vuoden 1996
ilveskanta. Ilveksillemme arvioitiin vuonna 2005 syntyneen
185 pentuetta. Loppuvuoden ilveskannassa pentuja oli
280 - 300. Riistanhoitopiireittäin ilveksille arvioidaan
vuonna 2005 syntyneen pentueita seuraavasti: Etelä-Häme
10, Etelä-Savo 18, Keski-Suomi 12, Kainuu 10,
Kymi 17, Lappi 2, Oulu 1, Pohjanmaa 9, Pohjois-Häme 9,
Pohjois-Karjala 27, Pohjois-Savo 35, Ruotsinkielinen Pohjanmaa 12,
Satakunta 7, Uusimaa 17, Varinais-Suomi 2.
Vuosittain ilveksiä metsästetään maassamme 50 - 70 yksilöä.
|
|
Reviiri
Ilveksen elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan ja on 100:n ja 1000:n neliökilometrin välillä. Uroksella elinpiiri on kooltaan suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Ilves on liikkeellä hämärän aikaan ja öisin, jolloin se pimeässäkin kissaeläinten tapaan hyvin näkee, mutta joskus myös päiväaikaan. Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään pisimmillään taittaa taivalta yli 20 kilometriäkin. Vaikka ilves parhaiten viihtyykin syrjäisillä metsäalueilla, on se muuttuneissa oloissa sopeutunut asustelemaan myös ihmisasutuksen lähettyvillä ja siten siitä voidaan käyttää osuvaa nimitystä kulttuuripeto. Ilves on notkea ja äänetön liikkuja. Kissaeläinten tavoin ilvekset näkevät pimeässä. Niiden silmät ovat suuret ja silmän sarveiskalvot ovat peilimäiset. Ilveksen kuulo on hyvin kehittynyt toisin kuin hajuaisti. Ilves paikantaa saaliinsa pääosin kuulollaan ja tarkalla näöllään. Ravinto Ilves on lihansyöjä. Saalisvalikoimaan kuuluvat erikokoiset eläimet pikkujyrsijöistä poroihin ja peuroihin. Jänikset ja muut pikkunisäkkäät ovat ilveksen pääravintoa - myös valkohäntäpeurat ja porot poronhoitoalueella ovat ilveksen saaliseläimiä. Myös linnut jäävät tämän nopean saalistajan kynsiin. Kissaeläinten tyypilliseen tapaan saalistaa ilveskin. Ensiksi se hiipii matalana ja huomaamattomasti saaliinsa lähelle - ja tekee loppuvaiheessa rajun yllätyshyökkäyksen mahtavilla loikillaan! Jos saalis ei heti tässä vaiheessa jää ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ei sprintterin ominaisuuksin varustettu ilves kykene. Saalistamisessa ilvekselle tärkeä aisti on kuulo - kuuloaistinsa avulla se paikantaa saaliinsa. Näköaisti ilveksellä on kohtuullisen hyvä, kun taas hajuaisti on heikompi, kuin muilla suurpedoillamme. Lisääntyminen Ilveksen kiima-aika sijoittuu helmi-maaliskuulle. Uroksilla voi tällöin olla rajuja kiimataisteluita. Taistelut voivat olla niin rajuja, että heikompi yksilö joutuu suinpäin pakenemaan tai haavoittuu hengenvaarallisesti. Kantoaika on 63 - 72 vuorokautta. Pentuja syntyy tavallisesti 2 - 3. Ensimmäiset pari viikkoaan pennut ovat sokeita - sitten niitten silmät avautuvat. Pennut ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen asti. Sukukypsyyden naaras saavuttaa keväällä juuri ennen kuin se täyttää kaksi vuotta, uros vuotta myöhemmin. Ilves voi luonnossa saavuttaa 17 vuoden iän. (Lynx lynx carpathicus). Karpaattien vuoristoalueet. (Lynx lynx dinniki). Kaukaasian vuorialueet, Turkki sekä Iranin pohjoisosat. (Lynx lynx isabellinus). Keski-Aasia - Kiina, Nepal, Pakistan ja Kasakstan. (Lynx lynx kozlovi). Pohjoinen Mongolia ja eteläinen Siperia. (Lynx lynx lynx). Suomi, Ruotsi, Norja, läntinen Venäjä ja Siperia, - Viro, Latvia, Liettua, sekä myös Valko-Venäjä ja Ukrainan pohjoisosat. (Lynx lynx martinoi). Balkanin alue. (Lynx lynx stroganovi). Siperian Kaukoitä ja koillinen Kiina. (Lynx lynx wardi). Lounainen Mongolia ja eteläinen Siperia. (Lynx lynx wrangeli). Itä-Siperia. 
Myönteistä ilveskuvaa välittää tehokkaasti menestyselokuva Poika ja ilves, pääosissa Konsta Hietanen ja Väiski-ilves. Kuva Copyright Wildcat Production Oy. Tutkimustenkin mukaan suomalaiset suhtautuvat petoeläimistämme ilvekseen kaikkein myönteisimmin. Ilvestä ei pelätä saatika kammota, kuten sutta taikka karhua. Eikäpähän se mikään ihme olekaan. Kissamaisine olemuksineen, tupsukorvineen ja sulavalinjaisine, kauniine piirteineen ilves on upea eläin, johon on helppoa liittää myönteisiä ajatuksia ja tuntemuksia. 
Hämeen maakuntavaakunaa koristaa ilves.
Hyvin harvoin ilveksen pääsee kuitenkaan luonnossa näkemään, sillä tarkkojen aistiensa avulla se karttaa ihmistä. Ahdistettuna ilves saattaa kiivetä pakosalle puuhun, josta se sähisten osoittaa ylenkatsettaan ahdistelijalleen. Luontaisia vihollisia ilveksellä ei ole - mutta suden kohtaamista se karttaa. Ilves on yksineläjä. Lukuun ottamatta sitä noin yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa, jonka pennut seuraavat emoaan, on hyvin epätavallista jos kaksi aikuista ilvestä on yhdessä. Yksin, äänettömästi illan varjoissa ja yön pimeydessä liikkuillen, ilves säilyttää salaperäisyyttään ja mystisyyttäänkin. Lähteinä: Wild Lynx Ry Suomensuurpedot.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä 
|
|
Kuvat Copyright © Staffan Widstrand
Email : photo@staffanwidstrand.se 
|