Menu
Joulu
Joulun kauneutta JOULU ON MYÖS ELÄINKUNNAN JUHLAA

Kristillisen jouluperinteen keskeinen hahmo, Jeesus, syntyi tallissa, hänet kapaloitiin ja pantiin makaamaan eläinten syöttökaukaloon, seimeen. Eläimet ovat aina ihmisten mielissä liittyneet joulukertomukseen. Jouluevankeliumi kertoo vain paimenien lampaista, mutta seimen luona on aina ajateltu olleen monenmoista karjaa. Tämä on ollut varmasti myötävaikuttamassa siihen, että eläimet, sekä kotieläimet, että metsän eläimet, ovat tulleet mukaan joulunviettoomme. Yleisesti uskottiin, että eläimet saivat puhekyvyn jouluyönä. Ne joko ylistivät Jumalaa tai valittivat huonosta kohtelusta Luojalle.

Kotieläimille on ollut helpompaa ihan järjestää joulua. Talli on puhdistettu ja oljitettu juuri jouluksi erityisen huolellisesti ja kaikelle karjalle on annettu syötävää yllin kyllin. Näin karjaa hyvitellen isännät ja emännät pitivät huolta siitä, että valituksia Luojalle ei tulisi.

Tyttö ja koira

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright number657


Erityisesti on monin tavoin muistettu ihmisen seurassa saman katon alla asuvia eläimiä, kuten kissoja ja koiria. Nekin vietiin yleensä jouluyöksi navettaan, jotta niilläkin olisi puhekumppaneita. Nykyisin koiria ja kissoja ei monikaan enää voi viedä navettaan - mutta pukilla on yleensä omat pikkupaketit myös näille nelijalkaisille ystävillemme.

Tyttö ja tonttuponi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Retrogasm


Joulurauhaa kotieläimille

Kotieläimien joulukohtelussa suuri osa perinteestä on liittynyt karjataikuuteen: tällaisina pyhinä hetkinä oli mahdollista edistää kotieläinten hyvinvointia. Englantilaiset antoivat joko jouluaattona tai joulupäivänä lehmille, hevosille, sioille, siipikarjalle sekä myös villilinnuille ylimääräisen ruoka-annoksen. Samoin on tehty Norjassa, Ruotsissa ja ehkä kaikkialla, missä eläimiä on hoidettu ja joulua vietetty. Ruotsissa eläimille usein annettiin osa joululeivästä. Sen voiman uskottiin vahvistavan niitä koko tulevan vuoden.

Ilomantsissa niin luterilaiset kuin ortodoksitkin antoivat aamulla lehmille leipäpalasen Vapahtajan nimeen. Niin taattiin, että karja tulisi kesällä aikaisin kotiin. Moni antoi eläimilleen parhaita jouluruokiaan ja -juomiaan. Tällä "tempulla" uskottiin suojelushenkien tulevan tyytyväisiksi.

Eläinten muistamiseen ei aina liittynyt itsekkäitä tavoitteita. Moni vanha suomalainen on kertonut, että eläimiä ruokittiin herkuilla, koska niidenkin piti saada tuntea, että on joulu. Hevosille annettiin usein kaurojen mukana jouluolutta ja viinaa, lehmille heiniä.

Hailuodon isännät tervehtivät hevosiaan ja emännät lehmiään antamalla niille viinalla kostutetun limpun viipaleen. Kynttilät sytytettiin jouluyöksi sekä talliin että navettaan. Suomenruotsalaiset emännät haastelivat hellästi lehmilleen: "Nyt on joulu lehmäsein." "Nu e jul, kuddan min."

Kymenlaaksossa aikoinaan suoritetussa joulutapatutkimuksessa ilmeni, että joululyhteen käyttö ja eläinten muistaminen jouluna on yleistä. Moni antaa koiralleen tai kissalleen lahjan. Kaikki muistavat eläimiään jollain herkulla. Lintulaudalle asetetaan ylimääräinen annos talia tai ryynejä. Jos joku omistaa tai tuntee hevosen, hän vie lahjan sillekin. Myös akvaariokaloja ruokitaan erityisen hyvin.

Zacharias (Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818, Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898, Sipoo) oli monipuolinen kirjailija, lehtimies ja Helsingin yliopiston rehtori. Hän kirjoitti satoja opettavaisia satuja ja hänet tunnetaankin "satusetänä". Jouluaiheisilla runoillaan ja kertomuksillaan hän muokkasi niitä jouluihanteita, joita myös nykyjoulussa tavoitellaan.

Joulupukki saapuu pukilla

Hyvät ja pahat

Topelius edusti 1800-luvun topeliaanista eläinkäsitystä ja hän inhimillisti eläimet, ei vain saduissa, vaan myös eläinajattelussaan. Hän jaotteli eläimet hyviin ja pahoihin. Hyviä hänelle edustivat mm. pikkulinnut. Kiintymys pikkulintuihin syntyi Topeliuksessa varhain, sillä jo seitsenvuotiaana hänen kerrotaan kirjoittaneen runon kuolleelle viheriävarpuselle.

Poika ja simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Poika ja simpanssi, kuva joululta 1966 - Copyright © Flickr/Philip Howard
Jouluponi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Per Ola Wiberg ~ Powi


Pikkulinnut ja hevoset hyviä

Ihmisen suhtautuminen eläimiin on muuttunut paljon parissa sadassa vuodessa. Vielä 1800-luvun Helsingissä eläimiä metsästettiin. Kotieläimet olivat ihmisen palveluksessa, ja esimerkiksi hevoset joutuivat tekemään usein kohtuuttoman raskasta työtä vetämällä liian painavia taakkoja. 1800-luvun kuluessa asenteet eläimiä kohtaan kuitenkin muuttuivat. Ensimmäisten joukossa satusetä Zachris Topelius oli kantamassa huolta erityisesti hevosten aseman parantamisesta. Jo vuonna 1870 oli samoin Topeliuksen aloitteesta perustettu ns. kevätyhtiö, Maj-Föreningen, pikkulintujen suojelemiseksi. Kevätyhtiöön kuului erityisesti koululaisia. Topeliuksesta tuli täten Suomen eläinsuojelun uranuurtaja.

Susi ja tonttu

Sudet ja karhut pahoja

Pahoja eläimiä Topeliukselle olivat suurpedot, karhut ja sudet, jotka hänen mielestään sai vaikka tappaa kaikki pois. Topelius piti karhunkaataja Martti Kitusta suurena suomalaisena kansanmiehenä. Vaikka Topelius oli merkittävä lintusuojelun edistäjä, on hän samalla yksi suurimpia susivihamme lietsojia ja synnyttäjiä.

Jouluporsas

Porsaita äidin oomme kaikki!

Porsaan osa on jouluperinteissämme usein olla syötävänä. Mutta kun keinot loppuvat, niin konstit alkavat, tuumasi pukki, jolta poro oli karannut - ja viiletti vauhdilla matkaan porsaanselässä!

Tontut kirmaavat kera porsaan

Porsaistakin on kirjoitettu paljon joulusatuja. Niille on asetettu näissä saduissa yleensä erityinen vaade: niiden on pitänyt olla jollakin tavalla hyvin nokkelia ja viisaita ja kekseliäitä, jotta ne ylipäänsä ovat selvinneet joulun yli hengissä. Sioilla on joulunajan perinteissä niiden kannalta kyseenalainen kunnia olla yksi päätähtiä joulupöydissämme. Saduissa siat yleensä aina kykenivät välttämään joutumisen kinkuksi, satujen tapaan mitä yllättävimpien käänteiden jälkeen.

Kinkkuun liittyy tarina siasta, joka ei antanut Jeesus-lapsen nukkua rauhassa seimessään vaan tökki häntä harjaksillaan. Rangaistukseksi tästä sika joutuu joka joulu luovuttamaan kinkkunsa kristittyjen joulupöytään.

Yli 300 000 sikaa Suomessa ei enää näe joulua, vaan valmistetaan kinkuiksi. Tämän lisäksi joulupöytiin kannetaan tavaton määrä kalkkunoita ja muita eläimiä.

Hauva ja mirri

Katso myös mirrien joulu!

Katso myös koirien joulu!

Katso myös hevosten joulu!

Katso myös metsänväen joulu!

Katso myös lintujen joulu!


Koira ja joulupukki

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Mike Lawson
*Kuva vuohesta alla Copyright © Flickr/Anna Fox


Vuohi

Joulunkellot Vuohipukin jouluparta

Vuohella on valkoinen, näyttävä parta, ihan kuin joulupukillakin.
Joulun kauneus Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylin kuva joulupukki hevosineen Tomtelandissa Copyright Tomteland

*Joulukortit Tunturisusi

Joulun taikaa Joulusinitiaistonttu
Heppatonttu
En etsi valtaa loistoa Hevoset ja joulutonttu Hauskaa joulua Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Linda Orlomoski
Joulupukki
*** tunturisusi.com linkit ***