Joulurauhaa myös metsänväelle
Vaikka karhut, sudet, jänikset, oravat ja punatulkut - hirvet ja linnut eivät suorastaan tulekaan
seuraamme joulunviettoon,
niitä muistetaan ainakin joulun tarinoissa ja saduissa, ja usein myös teoissa.
Orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä pörröhäntä ja erityisesti talvella tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa takajalkojensa varassa,
päästelee maiskuttavia ja naksuttavia ääniä ja kiirehtää jo taas samassa juoksuun! Yhtä männyn runkoa se laskeutuu pää edellä vauhdilla alas, hyppelehtii yli pellonreunaman ja kipuaa jo
vauhdilla kohti toista männyn latvusta!
Joulun sanoma on yhä voimallisemmin ulotettu kohdistumaan myös
villinä elävään metsän väkeen. Yhä useammin eri puolilla Suomea
julistetaan joulurauhaa myös koko seudun eläimistölle. Osittain perinne siitä,
että myös eläimiä on ajateltava jouluna, lähtee siitä hurskaasta ajatuksesta,
että jouluna on oltava hyvä heikommilleen, niin ihmisille kuin luontokappaleille.