|
|
TALITIAINEN (Parus major)
Tiaiset (Parus) on varpuslintujen lahkoon kuuluva lintusuku, johon kuuluu 53 lajia. Suomessa tiaislajeja on tavattu kahdeksan: talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen, kuusitiainen, lapintiainen, viitatiainen ja valkopäätiainen. Kaikille tuttu talitiainen on suurin tiaisemme. Hohtavan mustaa päätä koristavat valkoiset posket. Musta leukalappu jatkuu leveänä juovana läpi koko vatsapuolen. Muutoin alapuoli on puhtaan keltainen, selkäpuoli vihertävän siniharmaa. Niskassa on vaalea kellahtava täplä. Utelias ja seurallinen talitiainen kuuluu lintulautojen vakiovieraisiin. Levinneisyys Talitiainen on levinnyt ihmisasutuksen mukana koko Suomeen, pohjoisessa sitä tosin ei tavata aivan joka paikassa. Se on runsaslukuinen kaupungeissa. Kannan arvioidaan olevan noin 800 000 paria, ehkä vähän enemmän, talvella 4 000 000 - 7 000 000 yksilöä. Talitiainen oli BirdLife Suomen tammikuussa 2007 järjestämän Pihabongaus-tapahtuman sekä yleisin (99,7% pihoista) että runsain laji (75 000 yksilöä). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, jos vain sopiva kolo tai pönttö on saatavilla. Talitiainen on levittäytynyt koko Eurooppaan ja keskiseen Aasiaan aina Japaniin saakka, ja se on eräs Euraasian yleisimmistä lintulajeista. Euroopan pesimäkannan kooksi on arvioitu 37 - 52 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla noin kaksi miljoonaa paria. (Levinneisyys: Wikipedia) |
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylinnä Copyright Martino Pizzol *Kuva yllä Copyright Luc Viatour |
|
SINITIAINEN (Parus caeruleus)
Sinitiaisen väreissä hohtaa sen lajinimen mukaisesti sininen. Talitiaista pienemmän sinitiaisen valkean reunustama päälaki on vaaleansininen. Posket ovat valkoiset, ja niiden kautta kulkee musta juova silmän kautta niskaan ja edelleen sinimustaan leukalappuun. Niskassa on valkeahko täplä. Selkä on harmaanvihreä, siivet ja pyrstö tummansiniset. Vatsapuoli on talitiaisen tavoin keltainen. Levinneisyys Sinitiainen pesii suuressa osassa Eurooppaa. Idässä levinneisyysalue ulottuu Aasiaan aina Syyriaan ja Iraniin asti. Lisäksi sinitiaista tavataan Luoteis-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Koko maailman populaation suuruudeksi on arvioitu 10 miljoonaa yksilöä. Arvio on vakava aliarvio, sillä yksistään Britanniassa arvioidaan pesivän yli 4 miljoonaa paria ja koko Euroopassa 16 - 21 miljoonaa paria. Suomessa yhtenäinen esiintymisalue on linjan Tornio–Joensuu eteläpuolella. Lajia tavataan myös Lapissa. Sinitiainen on runsastunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja laajentanut elinaluettaan kohti pohjoista. Syitä runsastumiseen ovat ainakin lisääntynyt lintujen talviruokinta, sopivien linnunpönttöjen määrän kasvu ja järviruokokasvustojen leviäminen (sinitiaiset syövät ruo’on sisällä talvehtivia selkärangattomia, jotka ne kaivavat esiin vahvan nokkansa avulla). Suomessa pesivä sinitiaiskanta on noin 150 000 - 200 000 paria. (Levinneisyys: Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Luc Viatour |
|
TÖYHTÖTIAINEN (Parus cristatus)
Töyhtötiainen on ainoa tiainen, jolla on selvä päälakitöyhtö. Sen selkäpuoli on tasaisen harmaanruskea, vatsapuoli valkeahko ja kupeet kellanruskeat. Pää on mustavalkean kirjava. Musta leukalappu jatkuu kapeana renkaana kaulan ympäri ja valkeilla poskilla on kaksiosainen musta juova. Töyhtötiainen ei muodosta omia parvia, mutta liikkuu mielellään muiden tiaisten muodostamissa sekaparvissa. Levinneisyys Töyhtötiainen on Suomessa yleinen havumetsissä aina Ahvenanmaalta Ouluun. Se pesii lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on vähentynyt viime vuosina, mahdollisesti metsien hakkuiden seurauksena. Pesimäkantamme oli 1980-luvun lopulla 200 000 - 400 000 paria, määrä vaihtelee vuosittain muun muassa talvikuolleisuuden ja pesimämenestyksen takia. Euroopassa pesii arviolta 3,6 - 4,9 miljoonaa paria, mihin ei ole laskettu mukaan Venäjän pesimäkantaa. Esiintymisalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 8,6 - 32 miljoonaa yksilöä. Töyhtötiainen ei esiinny maapallolla muualla kuin Euroopassa. (Levinneisyys: Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Luc Viatour |
|
|
HÖMÖTIAINEN (Parus montanus)
Suuripäinen hömötiainen on päältä harmaa ja alta harmaanvalkea. Päälaki ja niska ovat himmeänmustat, posket valkeat ja leukalappu musta. Nuoruuspuvussaan hömötiaiset ovat ruskeasävyisiä. Koskaan ne eivät ole kuitenkaan yhtä ruskeita, kuin lapintiainen, etenkään päälaelta. Hömötiaiset muodostavat tavallisesti talvisten tiaisparvien rungon. Ne ovat varsin pelottomia ja etsivät ravintoa niin maasta, kuin puiden latvuksistakin. Levinneisyys Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Aasian pohjoisosissa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa pesii koko maassa, Pohjois-Lapissa harvalukuisena. Etelä-Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt. Syyt eivät ole tiedossa. Metsien hakkuulla ja metsien liiallisella siistimisellä on varmasti vaikutusta. Kilpailussa sinitiaisen kanssa hömötiainen yleensä häviää, ja voi olla, että sinitiainen on kaapannut sopivat pesäkolot. Pönttöön hömötiainen ei helpolla asetu. Syksyllä hömötiaiset voivat lähteä vaellukselle. Meren yli ne eivät uskaltaudu. Parvet seuraavat rannikkolinjaa ja kiertelevät niemenkärjissä. Vaeltajat ovat enimmäkseen nuoria lintuja. Harvoin vaellukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaellusparvissa voi olla myös muita tiaisia. Suomessa pesivä hömötiaiskanta oli 1980-luvun lopulla n. 900 000 paria. Nykykanta vaihtelee 700 000 - 1,5 miljoonan parin välillä. Euroopan kanta on vähintään 4 - 6 miljoonaa paria. (Levinneisyys: Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Sergey Yeliseev |
|
KUUSITIAINEN (Parus ater)
Kuusitiainen on pienin tiaisemme ja sille on luonteenomaista musta päälaki ja valkoinen niskatäplä. Myös posket ovat valkeahkot. Leuka ja kurkku ovat mustat, selkäpuoli tumman oliivinharmaa. Siivillä on kaksi ohutta, valkoista siipijuovaa. Vatsapuoli on ruskehtavansävyisen valkea. Nuorella linnulla valkoiset osat ovat kellansävyisiä. Levinneisyys Eurooppa ja Pohjois-Aasia Japaniin saakka, sekä Pohjois-Afrikka. Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Runsain se on Etelä-Suomessa, etenkin Hämeen ja Uudenmaan kuusivaltaisilla seuduilla. Esiintymisen vuosivaihtelu on suurta. Suomessa pesii noin 30 000 - 100 000 kuusitiaisparia (Levinneisyys: Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Sergey Yeliseev |
|
|
LAPINTIAINEN (Parus cinctus)
Lapintiainen muistuttaa hieman hömötiaista, mutta siltikin erot ovat selviä. Lapintiaisen päälaki on silmiinpistävän ruskea. Höyhenpuku on tuuheampi,kuin muilla tiaisilla. Selkäpuoli on vaaleamman ruskea kuin päälaki. Posket ja vatsapuoli ovat valkeat, kupeet enemmän tai vähemmän kellanruskeat. Leukalappu on musta ja selvästi suurempi, kuin hömötiaisella. Levinneisyys Lapintiainen on taigan lintu, jonka esiintymisalue ulottuu Skandeilta Alaskaan. Suomessa se pesii Lapissa ja Perä-Pohjolassa, ja parimäärä on n. 40 000. Laji elää noin 10 miljoonan neliökilometrin alueella ja sen maailman populaatio on 0,5 - 5 miljoonaa yksilöä. Lapintiainen on paikkalintu, mutta pieni osa, lähinnä nuoria lintuja, voi syksyisin vaeltaa etelään, jolloin yksittäisiä lintuja tavataan etelärannikkoa myöten. (Levinneisyys: Wikipedia) All rights reserved *Kuva vasemmalla - Copyright - All rights reserved: © Storspov - Used with permission. |
|
VIITATIAINEN (Parus palustris)
Viitatiaisen erottaminen hömötiaisesta on vaikeaa. Selkäpuolelta viitatiainen on ruskehtavamman harmaa. Musta päälaki on hohtava, ei himmeä kuten hömötiaisella, ja leukalappu on pienempi. Viitatiaiselta puuttuu myös hömötiaisen vaalea siipipaneeli - kuluneessa puvussa se on tosin hömötiaisellakin heikko. Posket eivät ole yhtä valkoiset kuin hömötiaisella. Yleisvaikutelmaltaan viitatiainen on solakampi kuin isopäinen ja paksukaulainen hömötiainen. Viitatiaiset voivat esiintyä talvella pareittain muiden tiaisten joukossa. Omia parvia se ei hömötiaisesta poiketen muodosta. Levinneisyys Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa Suomi ja pääosa Espanjaa pois lukien. Toinen alalaji pesii Kaukoidässä. Euroopan kanta on 6,1 - 12 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen. Tavataan Suomessa nykyisin vuosittain, mutta ei pesi ainakaan säännöllisesti. Pesii melko yleisenä jo Virossa ja Etelä-Ruotsissa. (Levinneisyys: Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Luciano Giussani |
|
|
VALKOPÄÄTIAINEN (Parus cyanus)
Valkopäätiainen muistuttaa suuresti sinitiaista, mutta on pitempipyrstöinen. Pyrstön reunukset ovat laajalti valkoiset. Pää on vaalea, lukuun ottamatta kapeaa, tummansinistä juovaa, joka kulkee silmän kautta niskaan. Selkäpuoli on harmaansinertävä ja vatsapuoli valkoinen. Siivellä on valkoiset kuviot. Hyvin vaaleista sinitiaisista ja kaikista muistakin meikäläisistä tiaisista valkopäätiainen eroaa helposti valkoisen leuan ja kurkun ansiosta. Levinneisyys Valkopäätiaista tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolella. Laji on paikkalintu, vaikka joskus esiintyy lyhytmatkaista vaeltelua. Sen elinalueen laajuus on 1 - 10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopan kannan koko on 5 800 - 22 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen. Suomessa lajia on havaittu noin 30 kertaa, ja nykyään havaintoja kertyy vain satunnaisesti. 1970-luvulla laji pesi varmuudella kahdesti, Tohmajärvellä ja Turussa. Valkopäätiainen havaittiin vuonna 2007 Uuraisilla (Rariteettikomitea ei ole vielä tarkastanut havaintoa) ja 30. tammikuuta vuonna 2010 Siikajoella. (Levinneisyys:Wikipedia) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Sergey Yeliseev Lähteet Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY BirdLife Suomi |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |