Kuvassa yllä valkopäätiainen. - Kuva Copyright
© Людмила Соколова - All Rights Reserved.
Tiaiset - terhakkaat metsäläiset
Pirteät tiaiset ovat useimmille tuttuja pihalintuja, jotka ympärivuotisen läsnäolonsa ja seurallisuutensa vuoksi ovat yksi suosituimmista
ja tunnetuimmista linturyhmistä.
Varpuslintujen (Passeriformes) lahkoon kuuluvassa tiaisten (Paridae) heimossa on
kahdeksan sellaista tiaislajia, jotka on tavattu Suomessa: talitiainen, sinitiainen,
töyhtötiainen, hömötiainen, kuusitiainen, lapintiainen, viitatiainen
ja valkopäätiainen.
Töyhtötiaiset.
Suomen tiaisten suvut
Suomessa tavatut kahdeksan tiaislajia kuuluvat viiteen sukuun:
Hömötiaiset (Poecile): hömötiainen, lapintiainen, viitatiainen.
Kuusitiaiset (Periparus): kuusitiainen.
Sinitiaiset (Cyanistes): sinitiainen, valkopäätiainen.
Talitiaiset (Parus): talitiainen.
Töyhtötiaiset (Lophophanes): töyhtötiainen.
Tiaisten ominaisuuksia
Tiaiset ovat pieniä ja vilkkaita, usein hyvin pelottomia lintuja, joilla on pyöreä pää,
lyhyt kaula ja lyhyet, pyöreäpäiset siivet. Ne ovat yleensä paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia.
Tiaisten muita, tyypillisiä rakennepiirteitä ovat lyhyt, kartionmuotoinen nokka, tuuhea höyhenpuku
ja tukevat koivet. Vahvojen koipien ja varpaiden ansiosta oksilla kiipeily ja ruoankäsittely on helppoa ja vaivatonta.
Pyrstö on yleensä lovipäinen.
Talitiaiset.
Äänet ovat yleensä kirkkaita vihellyksiä, trillejä tai hennompia yhteysääniä, jotka ovat kaikilla
lajeilla samantapaisia.
Sukupuolet ovat useimmiten samannäköiset.
Pesä on kolossa, ja sen eräät lajit itse kaivertavat, muiden hakeutuessa
luonnonkoloihin tai ihmisen rakentamiin pönttöihin. Tiaiset suosivat niin pieniä kulkuaukkoja, että mahtuvat pujahtamaan niistä juuri ja juuri sisään pesäänsä.
Hyönteisten lisäksi tiaiset syövät paljon siemeniä
ja siksi ne ovat lintulautojen vakiovieraita. Tiaiset pitävät eniten kunnon kaloripommeista. Auringonkukansiementen ohella
suolaamaton silava maistuu.
Pohjoisilla alueilla pesivien tiaisten poikueet ovat erittäin suuria. Esimerkiksi sinitiainen munii säännöllisesti
yli kymmenen ja jopa 15 munan pesyeitä. Sen lisäksi useat parit pesivät kahdesti kesässä. Poikasten suuri määrä
on lajin säilymiselle tarpeen, sillä on arvioitu, että valtaosa nuorista linnuista kuolee jo ensimmäisten elinkuukausiensa aikana.
Talvesta selviytyäkseen tiaisten täytyy vähentää energiankulutustaan, mikä on tärkeää pimeinä ja pitkinä talviöinä.
Erittäin taitava tässä on lapintiainen, joka maailman pohjoisimpana tiaislajina äärimmillään joutuu jopa yli 50 asteen hirmupakkasiin.
Tiaiset ovat älykkäitä ja oppivaisia lintuja, jotka osaavat hyödyntää
tehokkaasti myös ihmisen tarjoamia ruokailu- ja pesimämahdollisuuksia.
Oppivaisuudestaan huolimatta tiaiset ja muut pikkulinnut eivät kuulu lintumaailman nokkelimpiin. Sillä saralla loistavat erityisesti varislinnut ja papukaijat.
Tiaiset puolustavat reviiriään omaa lajiaan, mutta eivät muita tiaislajeja vastaan.
Tali- ja sinitiaisia on tutkittu luonnollisissa oloissa enemmän, kuin mitään toista lintulajia.
Tiaisten talviruokinta
Tiaisille sopivaa talviruokaa ovat auringonkukansiemen, kookosrasva, maapähkinä (pienet lajit suosivat murskattua pähkinää), rasva ja tali (ihra ja silava) sekä rasvasiemenseospallot ja
-pötköt.
Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla.
Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä.
Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi
linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi perunanuijalla.
Tiainen
Iloinen aapinen, WSOY 1937.
"Ulkona paukkuu pakkanen.
Pirtissä lämmin on täällä.
Näetkös pikku tiaisen
yksin aidan päällä?
Onko sun kylmä? - Eipä vain.
Mulla on turkki yllä.
- Onko sun nälkä? Juuri sain
vatsani täyteen kyllä.
Pelkäätkö? Mitä mä pelkäisin!
Luojahan pitää huolta.
Tiu-tiu, silmin valvovin
taivaasta katsoo hän tuolta."
Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla, eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä
syö ruista tai riisiä. Emme myöskään suosittele leivän tai leivänmurujen tarjoamista lintulaudalla, koska leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille
kovin ravitsevaa. (BirdLife Suomi).
"Talitiainen on tunnettu jo kauan aikaa siitä, että se on tullut pihoille etsimään talia tai ihraa heti syysteurastusten jälkeen.
Sen katsottiin myös laulullaan etsivän syötävää lihaa. Ehkäpä tapa syöttää lintuja talvisin on seurausta kekseliäistä talitiaisista,
jotka etsivät ruokaa aittojen ja varastojen liepeiltä." - Lars Jonsson