Tiaiset
Sinitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sergey Yeliseev

Sinitiainen (Cyanistes caeruleus)

Sinitiaisen väreissä hohtaa sen lajinimen mukaisesti sininen. Talitiaista pienemmän sinitiaisen valkean reunustama päälaki on vaaleansininen. Posket ovat valkoiset, ja niiden kautta kulkee musta juova silmän kautta niskaan ja edelleen sinimustaan leukalappuun. Niskassa on valkeahko täplä. Selkä on harmaanvihreä, siivet ja pyrstö tummansiniset. Vatsapuoli on talitiaisen tavoin keltainen.

Levinneisyys

Sinitiainen pesii suuressa osassa Eurooppaa. Idässä levinneisyysalue ulottuu Aasiaan aina Syyriaan ja Iraniin asti. Lisäksi sinitiaista tavataan Luoteis-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Koko maailman populaation suuruudeksi on arvioitu 10 miljoonaa yksilöä. Arvio on vakava aliarvio, sillä yksistään Britanniassa arvioidaan pesivän yli 4 miljoonaa paria ja koko Euroopassa 16 - 21 miljoonaa paria.

Suomessa yhtenäinen esiintymisalue on linjan Tornio-Joensuu eteläpuolella. Lajia tavataan myös Lapissa. Sinitiainen on runsastunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja laajentanut elinaluettaan kohti pohjoista. Syitä runsastumiseen ovat ainakin lisääntynyt lintujen talviruokinta, sopivien linnunpönttöjen määrän kasvu ja järviruokokasvustojen leviäminen (sinitiaiset syövät ruo'on sisällä talvehtivia selkärangattomia, jotka ne kaivavat esiin vahvan nokkansa avulla).

Suomessa pesivä sinitiaiskanta on noin 150 000 - 200 000 paria. (Levinneisyys: Wikipedia)

Sinitiainen

Ravinto

Sinitiaisen ruokavalio on hyvin laaja. Hyonteisravinnon osuus on kuitenkin huomattava, ja poikasia syötetään lähes yksinomaan perhostoukilla ja kirvoilla. Sinitiainen ei varastoi ruokaa talveksi.

Pesintä

Sinitiainen pesii pöntössä tai puun kolossa, mutta voi kovertaa itsekin pesäkolon. Pesäkolonsa sinitiainen sisustaa miellyttäväksi sammalella, ruohonkorsilla, villalla, karvoilla ja höyhenillä. Laji munii toukokuussa 7 - 14, mutta useimmiten 9 - 12 valkoista, punertavatäpläistä ja -pilkkuista munaa. Osa kannasta munii kesäkuun loppupuolella toisen pesyeen. Naaras hautoo 13 - 15 vrk. Kumpikin emo ruokkii poikasia, jotka tulevat lentokykyisiksi 15 - 21 vuorokauden, mutta useimmiten 19 vuorokauden ikäisinä.

Sinitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sergey Yeliseev

Eniten runsastunut lintu

Sinitiainen on maassamme eniten runsastunut lintulaji. Viimeisten sotiemme jälkeen kanta on monikymmenkertaistunut. Sintiaisen voittokulun taustalla on muun muassa talviruokinta - suomalaiset ovat lintulautojen antimineen siivittäneet sinitiaiset menestykseen.

Äänet

Sinitiaisella on talitiaisen tapaan varsin laaja äänivalikoima. Esimerkiksi nopea, ohut, kirkas "si-si-si-sih" ja karhean käheä "tsäserrerer". Sinitiaisen laulu on korkeaa, kirkasta helinää "tii-thililililili".

Sinitiaiset harvinaisia von Wrightin veljesten aikaan

Suomalaiset von Wrightin taiteilijaveljekset Magnus (1805 - 1868), Wilhelm (1810 - 1887) ja Ferdinand (1822 - 1906) muistetaan erityisesti mestarillisina taidemaalareina, lintukuvaajina, vaikka he olivat myös äärimmäisen tietäviä lintututkijoita. Erityisesti Magnus ja Wilhelm olivat lintututkijaveljensä Juliuksen ohella myös lintutieteemme uranuurtajia. Heidän veroisiaan ornitologeja ei 1800-lukumme ennen J.A. Palmenia tunne muita.

Veljekset tekivät havaintojaan kaikista maamme linnuista, luonnollisesti myös kaikista tiaislajeistamme, joita he myös uutterasti maalasivat.

Sinitiainen oli vielä 1800-luvun alkupuolella Suomessa varsin harvinainen lintu. Magnus von Wright mainitsi Helsingin seudun lintuja käsittelevässä kirjoituksessaan vuonna 1848, että sinitiainen näyttäytyy vain muuttoaikoina, jolloin se pelottomana kiipeilee puissa.

Julius von Wright puolestaan ei Kuopion seudun linnustossaan mainitse koko lajia, mistä päätellen se oli seudulla täysin tuntematon; ei nimittäin ole vähimmässäkään määrin mahdollista ja todennäköistä, että laji muuten olisi jäänyt niin tarkalta lintujen tuntijalta huomaamatta.

Helsingin seudulta tehtiin ensimmäinen talvehtimishavainto sinitiaisesta vuonna 1859. Kuusitiaiset ja sinitiaiset lähtevät joskus syksyisin vaellukselle suurina joukkoina. Tällaisen vaelluksen todisti Magnus von Wrightkin, ja hän mainitsi siitä kirjoituksissaan. Ensimmäiset sinitiaismaalauksensa Magnus toteutti Ruotsissa, jossa laji oli yleisempi. Hän maalasi sinitiaisesta akvarellin Tukholmassa mm. vuonna 1828. Kuva on yhtä tarkka, kuin nykypäivän digitaaliset valokuvat, joten taiteilija on päässyt tekemään sinitiaisesta tarkkoja havaintoja. Sehän tapahtui veljesten aikana niin, että he yleensä itse ottivat linnun "pois päiviltä" ja kiikuttivat sen sitten työhuoneeseensa.

Veljeksille oli suurta hyötyä siitä, että he maalatessaan äärimmäisen pikkutarkasti ja realistisesti lintuja, tunsivat lintujen anatomian ja kaikki yksityiskohdat hyvin tarkasti. Kun kameroita ja valokuvausmahdollisuutta ei ollut, joutuivat veljekset tappamaan tavattoman määrän lintuja, joita sitten täytettiinkin. Näin he saattoivat läheltä tarkastella lintuja ja voivat ikuistaa ne valokuvamaisen tarkasti maalauksiinsa. Lintujen ampuminen ei veljesten aikana ollut ristiriidassa luonnonrakkauden kanssa; sitä pidettiin ihan luonnollisena, eikä ollut olemassa minkäänlaista pikkulintujenkaan suojelua saati rauhoitusmääräyksiä, eikä muutakaan luonnonsuojelutoimintaa.

Sinitiainen
Sinitiainen
Sinitiainen
Sinitiaisen pesä ja munat

Sinitiaisen pesä.

All rights reserved
*Kuva, sinitiaisen pesä munineen - Copyright Dr David Jefferies Guildford, Surrey, UK
Photo used with permission.

Sinitiainen
Sinitiainen
Sinitiainen
Sinitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jürgen Mangelsdorf


Sinitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sue Cro


Sinitiainen

All rights reserved
*Kuva sinitiaisen pesä munineen - Copyright Dr David Jefferies Guildford, Surrey, UK
Photo used with permission.




Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Tiaiset