Tiaiset
Talitiainen. - Kuva yllä Copyright © caroline legg - Creative Commons.

Talitiainen (Parus major)

Kaikille tuttu talitiainen on suurin tiaisemme. Hohtavan mustaa päätä koristavat valkoiset posket. Musta leukalappu jatkuu leveänä juovana läpi koko vatsapuolen. Muutoin alapuoli on puhtaan keltainen, selkäpuoli vihertävän siniharmaa. Niskassa on vaalea kellahtava täplä.

Tiasten joukossa vain sinitiainen kilvoittelee talitiaisen kanssa sulka- ja höyhenpuvun loistokkaassa värikkyydessä. Luontomme hätkähdyttävimpiin väriyhdistelmiin kuuluu talitiaisen keltaisen rinnan, ja sitä halkovan mustan, samettisen vyön välinen kontrasti. Tutkimuksissa on havaittu, että talitiaiskoiraan mustan juovan laajuus on menestyksen merkki. Mitä isojuovaisempia ovat koiraat, sitä paremmin niiden poikaset selviytyvät.

Ravinto

Kesäisin talitiaisen ravintona ovat melko mojovan kokoiset hyönteiset. Myös kasvisravinto, kuten esim. siemenet, on tärkeä osa ruokavaliota erityisesti syksyllä. Talvisin pääravinnon muodostavat siemenet, tali, leivänmurut ja muut lintulautojen ja ihmisasutuksen antimet. Talitiainen ei kerää talvivarastoja. Keväällä sille maistuvat silmut ja versot. Utelias ja seurallinen talitiainen kuuluu talvisin lintulautojen vakiovieraisiin.

Pesintä

Talitiaisen pesimäpiirin sydämenä toimii pesäkolo, joka usein on ontossa puussa tai linnunpöntössä. Näissä koloissaan tiaiset mieluusti myös talvisin yöpyvät, sitä herkemmin, mitä kovemmiksi pakkaset yltyvät.

Poikasia voi talitiaisilla olla kymmenenkin ja tällaisen katraan ruokkimisessa ja siivilleen saattamisessa vanhemmilla on täysi työ.

Talitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Victor

Levinneisyys

Talitiainen on levinnyt ihmisasutuksen mukana koko Suomeen, pohjoisessa sitä tosin ei tavata aivan joka paikassa. Se on runsaslukuinen kaupungeissa. Kannan arvioidaan olevan noin 800 000 paria, ehkä vähän enemmän, talvella 4 000 000 - 7 000 000 yksilöä. Talitiainen oli BirdLife Suomen tammikuussa 2007 järjestämän Pihabongaus-tapahtuman sekä yleisin (99,7% pihoista) että runsain laji (75 000 yksilöä). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, jos vain sopiva kolo tai pönttö on saatavilla. Talitiainen on levittäytynyt koko Eurooppaan ja keskiseen Aasiaan aina Japaniin saakka, ja se on eräs Euraasian yleisimmistä lintulajeista. Euroopan pesimäkannan kooksi on arvioitu 37 - 52 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla noin kaksi miljoonaa paria. (Levinneisyys: Wikipedia)

Talitiaisen laulu - "Litet hö, litet hö! - Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

Jo pesimäkauden alussa, helmi- maaliskuussa kaikuvat maisemassa talitiaisten laulut ti-ti-tyy tai tiffifyy tiffifyy tiffifyy. Talitiaiset hajaantuvat lehteviin metsiin, joissa ne ovatkin sitten osa äänimaailmaa pitkälle kesään asti. Osa tiaisista ei muuta maisemaa, vaan pysyttäytyy pihapiireissä ja puistoissa.

Jokainen tietää, että talitiainen laulaa, tai sen ainakin pitäisi laulaa: "ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!" Magnus von Wright kuvasi tätä aikanaan huumorinsävyisesti ruotsiksi: "litet hö, litet hö!" - Eli siis "vähän heinää, vähän heinää!"

Vielä 1800-luvulla talitiaiset lauloivat kilvan kolmitavuista säettään, tunnusmelodiaansa "ti-ti-tyy" - ja näin ne tekivät vielä 1950-luvullakin. Tuon vuosikymmenen jälkeen talitiaiset ovat alkaneet laulaa lyhyempää säettä "tity" tai "tyti". Nykyisin enää varsin harvoin kuulee talitiaisen laulavan kunnon vanhan ajan säettään "ti-ti-tyy!"

Muualla Euroopassa tämä kolmitavuinen säe ei ole koskaan ollut vallitseva, mutta Suomessa ja Ruotsissa on entisinä aikoina ollut niin hiljaista jopa kaupungeissa hevosliikenteen aikaan, että kolmitavuinen säe on päässyt vallalle. Kaksitavuisen laulusäkeen on todettu kuuluvan paremmin nykyajan kaupungin ja maaseudunkin metelissä.

Talitiaisilta on kirjattu kuulluksi eri maissa ainakin 300 erilaista laulusäettä, joten niillä on joustava kyky sovittaa laulunsa kuhunkin olosuhteisiin parhaaksi mahdolliseksi. Ehkä juuri monet ihmiset jäivät kaipaamaan "ti-ti-tyy"-tä, mutta talitiaisilta ei asialle varmaan ole riittänyt montakaan ajatusta.

Talitiainen

Talitiainen. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.

Talitiaisen elonkierto tiivistetysti

Kevättalvisesta titityystään tutun talitiaisen tuntee jokainen. Lintutieteilijä Julius von Wright, kirjoitti Kuopion seudun linnustossaan vuonna 1857 talitiaisesta, kiteyttäen mestarillisesti talitiaisen elonkierron näin:

"Myöhään syksyllä, ennen talven tuloa, talitiainen jättää metsät ja asettuu maatalojen tuntumaan, missä se on yleinen koko talven. Usein se livahtaa kolojen ja rakojen kautta aittoihin ja varastoihin, missä säilytetään talia, lihaa ja muita ruokatarvikkeita, ja joutuu siellä usein kiinni luvattomasta näpistelystä. Keväällä, kun lisääntymishuolet alkavat herätä, talitiainen palaa metsiin valitsemaan itselleen pesäpaikkaa. Kesäisin se esiintyy enimmäkseen sellaisilla paikoilla, missä kasvaa vaihtelevasti vanhaa havu- ja lehtimetsää. Se laatii pesänsä useimmiten onttoon lahokantoon tai puunrunkoon."


Talitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Hannu Alatalo


Talitiaisen munat

Talitiaisen pesä ja munat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Christophe Quintin


Talitiaisen poikaset

Talitiaisen poikaset.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © lucsimon

Talitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jürgen Mangelsdorf


Talitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sue Cro


Tiina ja tiainen - Runo aapisesta

"Til tal Tiina.
Aitan luona loisti,
Tiinan esiliina.
Sinne lensi tiainen:
til tal Tiina.

Tii tii tiainen,
ota aamiaista.
ota, ota talia,
juustoa maista,
tii tii tiainen."


Talitiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva talitiaisen pesä munineen - Copyright nottsexminer




Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat

Tiaisten talviruokintaa joskus silloin

Jotkut valistuneet ihmiset ovat ruokkineet lintuja jo sata vuotta sitten. Tyyni Haapanen-Tallgren kertoili vuonna 1924 lehdessä "Pieni eläinystävä" siitä, kuinka hän ruokki lapsena talvisin talitiaisia.

"Juuri tällaisina päivinä, kun jää ritisee lätäköissä ja ilmassa tuntuu lähenevän talven tuoksu, muistan vanhoja ystäviäni, talitiaisia. Sillä juuri tänä vuoden aikana nämä pirteät, keltarintaiset talvilinnut jättävät kesäasuntonsa metsissä ja hakeutuvat ihmisten läheisyyteen talvea viettämään.

Olin pieni tyttö ja asuin keltaisessa talossa kaukana maalla. Sisällä huoneissa oli lämmin ja hyvä olla, ja ulkona puhalsi raikas syystuuli posket punaisiksi. Sisäikkunat oli jo pantu paikoilleen, ja läksyjen aika oli tullut. Silloin ilmestyivät talitiaiset ikkunan taa. Ne olivat vanhoja tuttuja edellisiltä talvilta. Ne tulivat aivan kuin katsomaan, kuinka talossa jaksettiin, ja oliko ystävyys sama kuin ennen. Ja tietysti se oli! Minä juoksin kohta ruokasäiliöön katsomaan oliko jotakin vietävää linnuille."


"Kelpasihan niille leivänmurut, jyvät ja ryyninitkin, mutta parasta herkkua oli rasva. Kaikki linnunruoka ripoteltiin ikkunalaudalle - sen ikkunan, jonka äärellä minä istuin läksyjäni lukemassa. Kylläpä oli hauska katsella lintujen ruokahalua.

Taltiaisten syöttäminen kuului talvisaikaan vakinaisiin aamutöihini. Joskus sen kuitenkin unohdin. Ehkä lumikinos ikkunan alla oli noussut kovin korkeaksi, ehkä oli joku muu syy estämässä. Mutta luuletteko, että linnut siihen tyytyivät? Ei, kun taas istuin läksyineni ikkunan ääressä, tulivat talitiaiset koputtamaan ruutuun. "Mitä nyt ajattelet?" sanoivat ne. "Aiotko unohtaa meidät?" Ja sitten ei auttanut muu kuin raivata tie lumeen ja viedä ikkunalaudalle nuo tavalliset annokset.

Paljon iloa oli minulla talitiaisista siihen aikaan. Ne ehtivät tulla niin kesyiksi ja tutuiksi talven mittaan, ja niiden iloinen hypähtely ikkunalaudalla teki tuon keltaisen talon vielä kodikkaammaksi ja hauskemmaksi. Mutta sitten muutimme kaupunkiin ja talitiaiset jäivät, niinkuin moni muukin seikka."


"Kaupunkiin nämä pienet maalaiset pihalinnut eivät juuri uskalla tulla. Me kaupunkilaiset saamme tyytyä puluihin ja varpusiin, ja kyllähän nekin tarvitsevat ystävyyttä.

Mutta te lapset, jotka asutte maalla tai kaupungin ulkolaidassa tai puistojen lähettyvillä, houkutelkaa talitiaiset ikkunanne taa! Kyllähän äiti antaa rasvantähteitä tai jotakin muuta sopivaa ruokaa. Kun talitiaiset talveksi muuttavat talojen läheisyyteen, vetoavat ne ihmisen avuliaisuuteen. Eikä mikään ole niin hauskaa kuin toisten auttaminen, sen saatte varmasti kokea."

Tiaiset