Suomessa satunnaisesti tavattavan
viitatiaisen erottaminen hömötiaisesta on vaikeaa. Selkäpuolelta viitatiainen
on ruskehtavamman harmaa. Musta päälaki on hohtava, ei himmeä kuten hömötiaisella,
ja leukalappu on pienempi. Viitatiaiselta puuttuu myös hömötiaisen vaalea siipipaneeli -
kuluneessa puvussa se on tosin hömötiaisellakin heikko. Posket eivät ole
yhtä valkoiset kuin hömötiaisella.
Nuoren viitatiaisen siipisulkien reunuksissa on hieman valkoista ja muutoinkin se
on hyvin hömötiaisen näköinen.
Yleisvaikutelmaltaan viitatiainen on solakampi
kuin isopäinen ja paksukaulainen hömötiainen. Pituutta on 12 - 13 cm, painoa 11 - 12 g.
Viitatiaiset voivat esiintyä talvella
pareittain muiden tiaisten joukossa. Omia parvia viitatiaiset eivät hömötiaisista poiketen muodosta.
Viitatiainen on lehtimetsien lintu, joka esiintyy lehtipuuvaltaisilla soilla, rantametsissä ja puutarhoissa.
Muutto ja talvehtiminen
Viitatiainen pysyttelee tiukasti reviirillään ympäri vuoden, se on siten paikallinen lintu.
Ravinto
Pääasiassa hyönteiset, etenkin kesällä, myös siemenet ja marjat. Viitatiainen on lintulautojen vakiokävijöitä.
Niillä se kerää nokkaansa kerralla jokaisella käynnillään useampia siemeniä.
Viitatiaisparin näkee usein puuhailemassa määrätietoisesti ruoanhaussa lähellä maanpintaa.
Siellä, missä on vaahteroita ja pillikkeitä ja niiden siemeniä, ovat syksyisin usein ruokailemassa viitatiaiset.
Viitatiaisetkin keräävät syksyllä siemeniä, joita ne piilottelevat yksittäin puiden runkoihin
ja kaarnanrakoihin.
Levinneisyys
Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa Suomi ja pääosa Espanjaa pois lukien. Toinen alalaji pesii
Kaukoidässä. Euroopan kanta on 6,1 - 12 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.
Tavataan Suomessa nykyisin vuosittain, mutta ei pesi ainakaan säännöllisesti. Pesii melko yleisenä jo Virossa ja Etelä-Ruotsissa.
(Levinneisyys: Wikipedia)
Laulu ja muut äänet
Hömötiaisesta viitatiaisen erottaa helpoimmin äänen perusteella. Viitatiaisen kutsuääni
on ärhäkän nopea "pitsjä", nenäsointuinen "tjär", tai riidanhaluinen "psiä-ded-ded-ded".
Kutsuääntä voidaan kuvata myös näin: "pistjä rerererere".
Laulu vaihtelee. Se voi olla nopeaa "klyp-klyp-klyp"-näppäilyä, tai 2 - 3-tavuinen säe,
esimerkiksi "vita-vita" tai "pitjavio". Myös naaras laulaa, mutta heikommin kuin koiras.
Laulu koostuu yksinkertaisista äänistä, joita toistetaan 8 - 10 kertaa.
Pesintä
Pesä on useimmiten pöntössä tai luonnonkolossa. Hyvin harvoin viitatiainen kovertaa itse pesäkolonsa,
lahoon pökkelöön - tai pesii talitiaisen tavoin mitä omituisimpiin paikkoihin.
Pesämateriaalina sammal, untuva, villa ja karvat, tuskin koskaan höyhenet. Viitatiainen munii toukokuussa
tai kesäkuun alussa 5 - 12, useimmiten 6 - 9 valkoista, ruskeapunatäpläistä ja -pilkkuista munaa. Naaras hautoo
13 - 15 vrk. Kumpikin emo ruokkii poikasia, jotka viihtyvät pesässä 16 - 19 vrk.
Tämänkin jälkeen emot ruokkivat poikasiaan vielä parin viikon ajan.
Yksi pesye vuodessa.
Koiras ja naaras ovat tavallisesti toisilleen uskollisia useamman vuoden ajan.
Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat