LASKIAINEN
"Laskiainen" -nimen alkuperä on epävarma. Monet kielentutkijat kannattavat tulkintaa, jonka mukaan sana juontuu "laskea" -verbistä;
laskiaisesta alkaa paastopäivien laskeminen. Toinen suosittu selitys on ollut, että laskiaisena "laskeudutaan" paastoon.
Laskiaista juhlittiin alunperin lähestyvän pääsiäisen takia. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä.
Laskiaiseen kuuluvat laskiaissunnuntai ja laskiaistiistai.
Voi tuntua hieman hämmentävältä se, että laskiaisena on kaksi eri juhlapäivää.
Varsinainen laskiainen on kuitenkin laskiaistiistai; sen jälkeen, tuhkakeskiviikkona alkaa paasto.
Laskiaissunnuntai toimii siten ikäänkuin varoitusmerkkinä siitä, että laskiaistiistai lähestyy.
Laskiaistiistai oli siis viimeinen päivä, jolloin liha oli sallittua.
Lisättäköön vielä, että mikään ei toki estä sitä, että juhlii ja hurvittelee,
mäkeäkin laskien, laskiaista sekä sunnuntaina että tiistaina.
Onhan laskiaistiistain perinteitä levittäytynyt myös laskiaissunnuntaille.
Pääsiäisen ajoittuminen kalenterissa määrää helatorstain, helluntain ja laskiaisen päivämäärän. Pääsiäisen päivämäärä vaihtelee
vuosittain.
Laskiainen on aina helmi- tai maaliskuussa, aikaisintaan 1.2. ja viimeistään 7.3.
Laskiaissunnuntai ja -tiistai eivät ole liputuspäiviä ja laskiaistiistaina kaupat ja virastot
ovat auki normaalisti. Myös julkinen liikenne kulkee normaalien
aikataulujen mukaan.
Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiainen menetti merkityksensä paastoa edeltävänä karnevaalina, mutta se on kuitenkin säilyttänyt muista
merkkipäivistä poikkeavan iloisen luonteensa.
Nykyinen laskiainen on hauska ja reippailuhenkinen kansanjuhla, laskiaisrieha, joka parhaimmillaan pitää sisällään
mäenlaskua, pannukakkua ja hernekeittoa sekä laskiaispullia.
Nykyään laskiaispullat on täytetty hillolla ja kermavaahdolla tai mantelimassalla. Aikaisemmin ne olivat yksinkertaisesti pullia, joiden päällä saattoi olla sokeria.
Suomalaisen talonpoikaisen laskiaisen ilonpito on keskittynyt mäenlaskuun.
Pelkän hauskanpidon lisäksi mäenlaskulla on aiemmin ollut myös
maanviljelyskulttuuriin liittyvä merkitys. Mitä pidemmälle kelkka
liukui, sitä paremmiksi pellavat kasvoivat seuraavana vuonna.
Tämän perinteen taustalla on töiden vuotuiseen kiertoon liittynyt työnjuhla: kehruut oli saatava valmiiksi laskiaiseen mennessä, jotta voitiin
aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen.
Mäkeä on laskettu perheittäin aikaisesta aamusta ja on oikein kilpailtu siitä, kuka
ehtii mäkeen ensin. Koko kylä yhtyi mäenlaskuun. Kelkat kiisivät ja mäet raikuivat
laskiaishuutojen erilaisista versioista!
Mäenlaskun rinnalla laskiaiseen liittyi toinenkin vauhdikas laji, rekiajelu. Sen esikuvina olivat sekä Ruotsin vallan ajan säätyläisten rekiretket
että Pietarin laskiaisajelut. Ruotsin vallan ajan säätyläislapset ja -nuoret kiisivät laskiaisena
remuisilla rekiretkillä, keskenään kilpaa ajaen.
Laskiaiseen liittyvällä ilveilyllä
on pitkät perinteet. Jo Juhana-herttuan hovissa 1500-luvulla palkittiin laskiaisena
parhaat teinien ja ilveilijöiden naamioasut.
Oma lukunsa laskaisen perinteitä ovat ylhäisön parissa järjestetyt naamiaiset ja tanssiaiset.
Säätyläisaikuiset juhlivat mannermaiseen tyyliin
naamiohuvein ja tanssiaisin esimerkiksi Tukholman kuningas- ja Pietarin keisarihoveissa.
Helsingin esimerkin mukaan levisivät laskiaisen naamiaistanssiaiset Suomessakin 1800-luvulla.
Luistelu tuli muotiin Euroopassa 1800-luvulla ja Suomessakin alettiin järjestää laskiaisena luistelutapahtumia.