Siperianmaaorava Tamias sibiricus

SIPERIANMAAORAVA (Tamias sibiricus) - (Laxmann, 1769)

Siperianmaaorava on taigan asukas, ja se viihtyy havu- ja sekametsissä, joiden ruohokasvusto on runsasta. Sitä tavataan Venäjältä, Kazakstanista, Kiinasta, Koreasta ja pohjoisesta Japanista. Siperianmaaoravan alkuperäisellä elinalueella maantieteelliset olosuhteet ja ilmasto vaihtelevat suuresti. Kanta on levinneisyysalueellaan varsin runsas ja vakaa, eikä mitään välitöntä, tiedettyä uhkaa ole.

Lajia on ihmisen toimesta levitetty, taikka vahingossa vapautettu, Euroopan maista Belgiaan, Saksaan, Sveitsiin, Hollantiin, Ranskaan ja Italiaan. Kaikissa näissä elää siperianmaaoravia. Englannissa ja Tanskassa on ollut havaintoja lajista, mutta vuonna 2009 ainakaan Englannissa ei elänyt ainuttakaan tiedettyä yksilöä villinä luonnossa.

Myös Suomessa siperianmaaorava on monille hyvin tuttu, sillä lajia pidetään myös lemmikkinä.

Tieteellinen luokittelu

Domeeni	Eucarya	aitotumalliset
Kunta	Animalia	eläinkunta
Pääjakso	Chordata	selkäjänteiset
Alajakso	Vertebrata	selkärankaiset
Luokka	Mammalia	nisäkkäät
Lahko	Rodentia	jyrsijät
Heimo	Sciuridae	oravat
Suku	Tamias	tikutakut
Laji	sibiricus	siperianmaaorava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Dawn Huczek

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tatiana Bulyonkova

Ominaisuuksia

Siperianmaaorava on pääasiassa maassa liikkuva jyrsijä. Silti se on myös taitava kiipeilijä. Olemukseltaan se on vilkas, utelias ja ketterä.

Se on helppo tuntea - sillä on pitkä häntä ja selässä viisi tummanruskeaa, pitkittäistä raitaa - joiden lomiin jäävät neljä vaaleaa, osin valkeaa raitaa. Turkin yleisvärejä ovat okran keltainen ja ruskean eri sävyt, osin se voi olla ruskeanharmaa - paikoin vaaleampi, kuten vaaleissa raidoissa, paikoin tummempi. Vatsa ja rinta ovat valkoiset. Siperianmaaoravalla on ruuan kuljettamista varten isot poskipussit. Sen korvat ovat pienet ja melko pyöreät.

Siperianmaaorava painaa 50 - 150 g, paino vaihtelee huomattavasti ruuan ja vuodenajan mukaan. 12 - 17 cm:n pituisena se on selkeästi oravaa pienempi. Häntineen koko pituus voi olla 25 cm - hännän pituus on suunnilleen kolmannes koko eläimen pituudesta. Häntä on vaaleanruskea ja siinä on tummat juovat molemmin puolin.

Siperianmaaoravat suojautuvat yöajoiksi maanalaisiin tunneleihinsa ja pesiinsä, joissa ne myös lisääntyvät ja talvehtivat. Talvihorros alkaa loka-marraskuussa ja päättyy maalis-huhtikuussa, kestäen 5 - 6 kk.

Siperianmaaoravat puhdistavat usein itseään - ja ne voivat sukia myös toisiaan. Istuessaan siperianmaaorava pitää etukäpäliään ylhäällä, irti maasta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright arudhio

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Frank Vassen

TIKUTAKUT - MAAORAVAT

Siperianmaaorava on yksi tämän suvun lajeista, joita on yhteensä 25. Kaikki muut, 24 lajia elävät Pohjois-Amerikassa - vain siperianmaaorava Euraasiassa.

Punahäntätikutaku (Tamias ruficaudus)

Kuvassa yllä punahäntätikutaku, yksi tikutakujen lajeista. Kesäturkki yllä - talviturkki alla. Laji elää Albertan ja Brittiläisen Kolumbian provinsseissa Kanadassa sekä Montanan, Idahon ja Washingtonin osavaltioissa Yhdysvalloissa.

Credit: painting by Nancy Halliday from Kays and Wilson's Mammals of North America, © Princeton University Press (2002)
Smithsonian: Tamias ruficaudus - Red-tailed Chipmunk

Ravinto

Siperianmaaorava on kaikkiruokainen. Se on päiväeläin ja liikekannalla, ravinnon haussa aamusta iltaan. Havupuiden siemenet ovat tärkein ravinto, siperianmänty (Pinus sibirica) on yksi näistä havupuista. Siperianmaaorava syö myös lehtipuiden siemeniä, sekä pähkinöitä. Ravintoon kuuluvat myös kasvikset, marjat ja puiden versot - sekä vähäisemmässä määrin joskus pienet linnut, linnunmunat, liskot ja hyönteiset. Siperianmaaorava hautaa ruokaansa maahan, 5 cm:n syvyyteen.

Elokuulta lähtien siperianmaaoravat varastoivat ruokaa talven varalle, ja voivat kerätä varaston kooltaan 3 - 4 kg. Talvikuukausina ne vaipuvat horrokseen, ja heräävät muutaman viikon välein ja syövät tästä varastostaan.

Siperianmaaorava lemmikkinä

Eläinkaupasta voi hankkia itselleen niin halutessaan lemmikiksi siperianmaaoravan. Se on luovutusikäinen kahdeksan viikon ikäisenä. Voi hankkia joko yhden taikka kaksi taikka useampia. Tarkemmin siihen, mitä pitää tietää ja miten pitää valmistautua, jos aikoo hankkia lemmikiksi siperianmaaoravan - voi tutustua monista lähteistä, sillä tietoa löytyy helposti. Perustietopaketti on luettavissa tästä - klik!

Muita Suomessa lemmikkinä pidettäviä oravia ovat muun muassa mahlapussikiitäjä eli sokeriorava sekä kanadanmaaoravat, mutta nämä ovat Suomessa paljon harvinaisempia kuin perinteiset siperianmaaoravat.

Lisääntyminen

Siperianmaaorava tulee sukukypsäksi 8 - 11 kuukauden iässä. Tavallisimmin poikueita syntyy yksi - joissakin oloissa kaksi. Kantoaika on noin kuukauden ja poikasia voi syntyä 1 - 13. Poikasen syntymäpaino on 3,8 - 4 g. Poikaset jättävät pesän, ollessaan 6 - 8 viikon ikäisiä ja painaessaan tällöin 40 - 50 g. Vankeudessa tavallisin poikuemäärä on 4 - 5.

Pahimmat uhat

Pahimpia petoja siperianmaaoravalle ovat kotikissat, näädät ja hiirihaukat, jotka kaikki saalistavat sitä. Siperianmaaoravan suojaväri tekee siitä huonosti havaittavan - ja ahdistettuna se pakenee nopeasti maan alle, joten sen kiinni saaminen ei ole pedolle helppoa.

Siperianmaaoravia Suomessa

Eräässä vanhassa artikkelissa on kuvattu kolme maaoravahavaintoa Fennoskandiasta; Taalainmaalta Ruotsista 1700-luvun lopulta, Suomesta 1800-luvulta Pohjanmaalta sekä Pohjois-Savosta Pielavedeltä vuodelta 1878. Tosin yhdestäkään ei ole museonäytteitä jäljellä, mikä havaintojen iän huomioonottaen ei ole ihme. Ainakin yksi karkulainen on tavattu 90-luvulla pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2006 yksi siperianmaaorava tavattiin Turun tienoilta. Muitakin lyhytaikaisia karkaamisia varmasti on vuosien mittaan voinut tapahtua.

Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
Suomen Lemmikkioravayhdistys
ADW Animal Diversity Web
Delivering Alien Invasive Species In Europe (DAISIE) - J.L. Chapuis: Tamias sibiricus
NNSS - Siberian Chipmunk
Olli Haukkovaara 26.11.1997 - Missäpäin Suomea maaoravia on nähty? - (Viljo Hornborg & V.A. Korvenkontio, 1921: Etsittävä imettäväinen - Siperialainen maaorava. Luonnon Ystävä 25, sivut 105 - 110.)
Turun Sanomat: Kuka hoitaa omituista otusta sen sairastuessa? - 17.2.2007
Heidin maaoravasivut