Kukapa ei tunnistaisi oravaa!
Orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä pörröhäntä ja erityisesti talvella
tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa
takajalkojensa varassa, päästelee maiskuttavia ja naksuttavia ääniä ja
kiirehtää jo taas samassa juoksuun! Yhtä männyn runkoa se laskeutuu pää edellä vauhdilla
alas, hyppelehtii yli pellonreunaman ja kipuaa jo vauhdilla kohti toista
männyn latvusta!
Puista toisiin se hyppii vaivatta, loikkien
tarkoin ja harkitusti, pitäen pitkää häntäänsä suorana tasapainottamassa.
Orava on synnynnäinen tutkimusretkeilijä ja se tyydyttää liikkuessaan
uteliaisuuttaan, pistämällä nenänsä jokaiseen metsässä eteen tulevaan koloon ja loukkoon.
Orava. - Kuva Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Alunalkaen orava on havumetsien laji, mutta se on sopeutunut
elämään myös lehti- ja sekametsissä ja asutusalueilla puistoissa ja puutarhoissa.
Orava on vilkkaimmin liikkeellä aamulla. Keskipäivällä se voi pitää taukoa
vaatimattomammassakin päiväpesässä.