| | Etusivu | Ravinto pesintä lisääntyminen - sananlaskut | |
|
ORAVA (Sciurus vulgaris)
Oravalle tieteellisen nimen antoi Linnaeus vuonna 1758. Orava kuuluu lahkoon jyrsijät, Rodentia. Suvun tieteellinen nimi sciurus viittaa siihen, että orava aivan kuin istuu oman häntänsä varjossa. Kreikan skia tarkoittaa varjoa - oura on häntä. Jyrsijöiden lahkon luonteenomaisin piirre on hampaiston rakenne. Sekä ylä- että alaleuassa on kaksi vahvaa etuhammasta. Etuhampaat ovat avojuuriset ja ne kasvavat sitä mukaa kuin ne kuluvat kärjestä. Kiilteen peittämät ne ovat ainoastaan etupuolelta. Siksi hampaan takalaita kuluu nopeammin ja hammas on muodoltaan talttamainen. Jyrsijöiden lahko on suurin nisäkäslahko; siihen kuuluu yli 1500 lajia. 
Oravien heimo Sciuridae
Oravien heimoon kuuluu kaksi alaheimoa, joissa on noin 250 jyrsijälajia. Sciurinae eli varsinaiset oravat, on se alaheimo, johon oravamme (Sciurus vulgaris) kuuluu. Tässä alaheimossa on 36 sukua ja noin 212 lajia. Toiseen alaheimoon, liito-oravat Pteromyinae, kuuluu toinen oravamme liito-orava (Pteromys volans). Oravien heimossa ovat myös siiselit.
Oravan kehityshistoriaa
Läntiseen Eurooppaan nykyisen kaltainen orava ilmaantui noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Orava rytmitti levittäytymistään jääkausien mukaan, asuttaen jäätiköiden poistuessa syntyviä metsäisiä alueita. |
|
|
Kukapa ei tunnistaisi oravaa!
Orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä pörröhäntä ja erityisesti talvella tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa takajalkojensa varassa, päästelee maiskuttavia ja naksuttavia ääniä ja kiirehtää jo taas samassa juoksuun! Yhtä männyn runkoa se laskeutuu pää edellä vauhdilla alas, hyppelehtii yli pellonreunaman ja kipuaa jo vauhdilla kohti toista männyn latvusta! Puista toisiin se hyppii vaivatta, loikkien tarkoin ja harkitusti, pitäen pitkää häntäänsä suorana tasapainottamassa. Orava on synnynnäinen tutkimusretkeilijä ja se tyydyttää liikkuessaan uteliaisuuttaan, pistämällä nenänsä jokaiseen metsässä eteen tulevaan koloon ja loukkoon. Alunalkaen orava on havumetsien laji, mutta se on sopeutunut elämään myös lehti- ja sekametsissä ja asutusalueilla puistoissa ja puutarhoissa. Orava on vilkkaimmin liikkeellä aamulla. Keskipäivällä se voi pitää taukoa vaatimattomammassakin päiväpesässä.
Levinneisyys
Oravaa tavataan koko Euroopassa ja Pohjolassa sekä Aasiassa, lukuun ottamatta pohjoisia alueita, mistä havupuut puuttuvat. Englannissa ja Irlannissa on amerikkalainen, suurempikokoinen harmaaorava lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan. Euroopan Unioni pelkääkin harmaaoravan syrjäyttävän eurooppalaisen oravan alueellaan. |
|
Ominaisuuksia
Oravan ruumiilla on mittaa 18 - 24 cm. Hännän pituus on 14 - 19 cm ja sen lisäksi kärkikarvat 5 - 8 cm. Painoa on 200 - 390 grammaa. Oravan silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi sen näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea taikka harmaanvalkoinen. Pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: Itä-Suomessa yleinen mustahäntäinen tumma kuusiorava, varsinkin Lapissa yleinen, punahäntäinen, talvella hopeanharmaa mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Useimmat Suomen oravat ovat näitä ruskeahäntäisiä oravia. Pysyvästi mustaselkäiset oravat ovat Suomessa harvinaisia. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan. 
Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa. Pitkä häntä ja tupsukorvat eivät vaihda väriä. Selästä turkki on kesällä lämpimän punaruskea, talvella se on harmaa. Turkki on tuuhein ja karvan vaihtuminen talveksi täydellisintä pohjoisimmilla oravilla. 
Oravan jäljet
Oravan jälkiä tuskin sekoittaa muiden nisäkkäiden jälkiin: se liikkuu hyppimällä ja jäljissä näkyy takana kaksi pienempää rinnakkaista painallusta ja niiden edessä kaksi suurempaa ja soikionmuotoista käpälänjälkeä. Pehmeässä lumessa saattaa etukäpälistä jäädä yksi yhtenäinen kuoppa. Etukäpälässä on neljä varvasta ja takakäpälässä viisi varvasta, jotka jättävät epäsymmetrisen jälkikuvion päkiän eteen. Ilman kynsiä mitattuna oravan etukäpälän jäljen pituus on 3 - 4 cm ja takakäpälän 5 - 6 cm. |
Häntä heiluu!
Oravat puolustavat lajikumppaneita vastaan yöpymispesänsä lähiympäristöä, puistoissa ajoittain myös ruokintapaikkaa. Muu alue on yhteiskäytössä. Uhkaillessaan naapuriaan orava heiluttaa häntäänsä edestakaisin sivulta toiselle. 
Orava kansanperinteessä
Jos orava on tullut kotipihaan, ravannut pitkin navetan seiniä taikka päässyt peräti taloon sisälle, on sen katsottu enteilevän jonkun sairautta taikka kuolemaa. Tähän voisi kyllä todeta, että minkäpä eläimen pihaan tulo meillä ei olisi ollut kuolemankin ennusmerkki. Ilmeisesti muinoin sitten oravat eivät ole liikkuneet pihoilla, kuten nykyisin - tai sairauksia ja kuolemaa on ollut paljon. Myös, jos mies on yrittänyt ampua metsätiellä vastaan tullutta oravaa, eikä ole osunut - on se merkinnyt peräti jonkun itsemurhaa. Samoin, jos soutajan veneeseen on hypähtänyt orava - on soutaja tuota pikaa jo hirttänyt itsensä. "Taitaa tulla ankara talvi", sanoi isäntä kun orava mineraalivilla- tukkoja pesäänsä läheiseltä talotyömaalta kantoi. |
|
|
Oravannahka - tikkuri ja kiihtelys
Oravannahka, nimenomaan oravan talvinahka on ensimmäinen suomalainen raha. Vuosisatoja sitten oravannahka oli tärkeä maksuväline, jolla oli suuri taloudellinen merkitys ja useimmiten maksettiin verotkin oravannahkoina. Käytössä oli myös suurempi rahayksikkö, tikkuri, joka piti sisällään 10 oravannahkaa. Suurin rahayksikkö oravannahkojen aikana oli kiihtelys, joka piti sisällään neljä tikkuria, eli 40 oravannahkaa. Jo keskiajalla vietiin Suomesta runsain määrin oravan nahkoja muualle maailmaan. Erään turkulaisen kauppiaan kerrotaan laivanneen vuonna 1391 Tallinnaan 400 000 turkista, joista noin puolet oli oravan nahkoja. Oravan nahat toimivat vaihtokaupan ja verotuksen välineenä. Asiakirjat kertovatkin keskiajalla oravan olleen paikoitellen jopa niin harvinainen, ettei rahvas voinut saada niitä metsästetyksi. Oravan nahkoja ei käytetty vain vaihtokaupassa maksuvälineenä, niistä saatiin yhdistelemällä lämpimiä vaatteita. Varsinkin 1800-luvun alussa oravan nahkaa käytettiin hattujen raaka-aineena yleisestikin. Historian tutkijoiden mukaan nykykielen sana raha oli alkuaan oravan nahkojen nimitys, josta sen käyttö vähitellen yleistyi. Taitava oravamies sai hyvänä oravavuonna 10 - 15 oravaa päivässä. Niinpä lehmän hankinta onnistui ahkeralta metsämieheltä runsaan viikon uurastuksen jälkeen, sillä yksi lehmä vastasi 100 oravannahkaa.
Oravanpyyntiä 1940 - 1950-luvuilla
Oravakannat romahtivat täysin 1900-luvun alussa, kun niitä metsästettiin useita satojatuhansia yksilöitä vuodessa. Nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Lopulta laji rauhoitettiin vuonna 1929 ja metsästysaikaa lyhennettiin. Nopeasti lisääntyvänä eläimenä oravakannat elpyivät hyvin. Esimerkiksi vuosina 1943 - 1944 tapettiin Suomessa nahkan takia yli kaksi miljoonaa oravaa. Oravasta tuli uudestaan Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Oravanpyynnin tärkeydestä näinä vuosina kertoo se, että metsästyksen alkaminen tiedotettiin aina radiossakin. Monet olivat ne, jotka odottivat tätä pyyntikautta kuin kuuta nousevaa. Oravaa metsästettiin varsin lyhyt aika, joulukuulta tammikuulle - ja koko aika saattoi olla vain kolme viikkoa. Sotien jälkeen oravanpyynti oli vielä rahakasta puuhaa ja oravannahat olivat arvossaan. Jopa metsätyömaat hiljenivät, kun pyyntiaika alkoi. Hyvän oravakoiran kanssa pyyntiä suorittava ansaitsi oravametsällä paremmin, kuin pöllisavotassa. Noina vuosina virheetön oravannahka tuotti pyytäjälleen 110 markkaa. Kun oravia oli paljon, niin vuotuisten oravasaaliiden myötä liikkui rahaa miljoonia tuon ajan markkoja. Pääsääntöisesti menivät nahat tuolloinkin vientiin. Koska oravannahat olivat arvokkaita, pyrkivät monet ahnehtimaan laittominkin keinoin ja pyysivät oravia jo ennen säädettyä aikaa. Monenlaisia, yllättäviä menettelyjä kehitettiin, jotta laittomuudet kyettiin estämään. Eräänäkin vuonna määrättiin, että kaikissa leimattavaksi tuoduissa nahoissa tulee olla toinen etukäpälä mukana. Näin menivät ne ennakkoon ammutut ja tavanomaisesti nyljetyt nahat hukkaan. Tällä oli ennalta ehkäisevä vaikutus salametsästykseen. Pelättiin, että mitähän ne keksivät tänä vuonna. Nahkojen leimaus oli tarkkaa ja virallista puuhaa. Jahdin päätyttyä pyytäjällä oli pari päivää aikaa mennä nahkojensa kanssa vallesmannin kansliaan, jossa varta vasten tätä tehtävää varten määrätty poliisimies suoritti leimaamisen. Nahkojen kunto tarkistettiin huolellisesti - ja vain näillä leimatuilla nahkoilla voitiin käydä kauppaa. Jos nahkassa oli vikoja, sen arvo putosi. Myöskin, jos kyseessä oli ns. sinikkonahka, eli orava ei ollut vielä ollut talviturkissaan - nahkan arvo putosi.
Oravanpyyntiä 2000-luvulla
Oravakanta on kokenut vuosikymmenten myötä uusia takaiskujakin. Metsästäminen kiellettiin useana vuotena peräkkäin 1970-luvulla ja oravakanta pääsi jälleen kasvamaan. Oravia metsästetään edelleenkin ja pyyntitilasto vuodelta 2007 kertoo oravia pyydetyn yhteensä 10 200 ja vuodelta 2008 saalismäärä on hieman pienempi, eli 6 400. Tilastoja siitä, miten näiden oravien nahkat käytetään, ei ole käytössä. Osa näistä muokataan varmaankin omaan käyttöön.
Oravan vihollisia
Ihminen on oravan vihollisista pahin. Oravia jotkut ihmiset myös jopa syövät, aterian nimi tällöin voi olla vaikkapa Orava Stroganoff. Oravan vihollisia luonnossa ovat kotka ja huuhkaja, sekä pahimpina kanahaukka ja näätä. Orava varoittaa muita oravia vihollisesta maiskuttamalla, heiluttamalla häntäänsä ja taputtamalla jalkojaan yhteen. Orava havaitsee vihollisensa jo kaukaa hyvän näkönsä ansiosta.
Orava riistaeläimenä laissa. Suomessa metsästyslain piiriin
kuuluvaa eläinlajia nimitetään riistaeläimeksi. Metsästyslaki 28.6.1993/615 ja sen 1 Luvun 5 § määrittelee
riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet, joista yksi on orava. Metsästysvuosi
alkaa 1. päivänä elokuuta ja päättyy 31. päivänä heinäkuuta. Oravaa saa metsästää
talvella koko maassa kahden kuukauden ajan aikavälillä 1.12. - 31.1. (Tällöin
oravan talviturkki on tuuheimmillaan).
Metsästysasetus (666/93) 20 § määrittää oravan riistaeläimeksi, jota saa metsästää myös jousiaseella. Asetuksen 24 § yleisistä rauhoitusajoista määrittää oravan rauhoitetuksi ajalla 1.2. - 30.11. |
Kurre!
Orava eli orkku taikka kurre, on yksi satujen suosituimmista eläinhahmoista, eikäpä ihme. Herättäähän se hyvää mieltä siellä, missä milloinkin viipottaakin!
Orava henkilön nimenä
Suomalaisessa, vanhassa henkilönnimistössä on vierasperäisten nimien ohessa vain satakunta suomalaista. Yksi niistä on orava. Vanhastaan, kansallisromantiikan peruina, on lähdetty siitä, että suomalainen "pakanuudenaikuinen" henkilönnimistö on myös alkuperältään enimmäkseen suomalaista. Jo tähänastisen tutkimuksen perusteella voi kuitenkin sanoa, että suomalaisten vanhin tunnettu henkilönnimistö on pääosin vierasperäistä. Paristatuhannesta tunnetusta nimestä vain runsas sata on riidattomasti suomalaisia. Tähän nimistöön sisältyy muun muassa eläimistä juontuvia nimiä, kuten Haukka, Karhu ja - Orava. (Jouko Vahtola).
Orava vaakunoissa
Orava on Helsingin kaupungin nimikkoeläin. Sen lisäksi orava koristaa viiden kunnankin vaakunaa. Alla ylärivissä vasemmalta oikealle: Kiihtelysvaara, Kauniainen ja Hauho. Alarivissä vasemmalta oikealle: Noormarkku ja Laihia. Vanha turkisalue Kiihtelysvaara on saanut nimensäkin oravilta, sillä kiihtelys tarkoittaa 40 oravannahan nippua. Kiihtelysvaaraa kuntana ei enää ole, se on liitetty Joensuuhun. Noormarkun oravalla on hyvin vanhat perinteet, sillä Noormarkku oli jo 1300 - 1400-luvuilla Turun piispan oravanmetsästysaluetta. 
Makeasti oravainen Makaa sammalhuoneessansa; Sinnepä ei hallin hammas Eikä metsämiehen ansa Ehtineet milloinkaan. Siellä torkkuu heiluhäntä Akkunalla pienoisella, Linnut laulain taivaan alla Saattaa hänet iltasella Unien kultalaan. Lähteinä Juha K. Kairikko: Pihkahännännahat taloutemme perusta. Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen orava-info Luonnossa Net Oravan metsästyksestä 1940-1950-luvuilla - Erälehti.fi/Pekka Suuronen Seppo Sulkava: Orava - Suomen luonto Eläimet - Weilin+Göös SKS Animal Diversity Web: Sciurus vulgaris - Eurasian red squirrel Kuva oravan puvuista: Nokian metsäopetuspolku Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Toiseksi ylin kuva Copyright Marko_K *Kolmanneksi alin kuva "Kurre kurkkii" - Copyright Le No *Ylin, pieni kuva ja kaksi alinta kuvaa - Copyright Tomi Tapio 
Tunturisuden eläinsivut karhuista kameleihin | Karhu | Susi | Ilves | Ahma | Orava | Näätä | Jääkarhu | Hirvieläimet | Koiraeläimet | Panda | Simpanssi | Kissaeläimet | Hevoset | Koirat | Kamelit ja kamelikaravaanit | Suloiset piikkipallot siilit | Dinosaurukset | |
|
| www.tunturisusi.com |