All Rights Reserved
*Kuva yllä, näätä - Copyright, Photo by © Alice O'Brien
*Photo used with permission.

Näätäeläimet (Mustelidae)

Petoeläinten lahkoon kuuluvassa näätäeläinten heimossa on noin 60 lajia. Niitä tavataan kaikkialla maailmassa, Australiaa ja Madagaskaria lukuunottamatta.

Suomessa tavataan kahdeksan näätäeläintä. Ne ovat ahma (Gulo gulo), hilleri (Mustela putorius), kärppä (Mustela erminea), lumikko (Mustela nivalis), minkki (Mustela vison), mäyrä (Meles meles), näätä (Martes martes) ja saukko (Lutra lutra). Maastamme tavattu vesikko on hävinnyt.

Heimon alaheimoja ovat saukot, mäyrät, mesimäyrä, amerikanmäyrä ja kärpät. Näätäeläinten heimo on sukua koiraeläimille ja karhuille, mutta on eronnut niistä jo eoseenikaudella.

Näätäeläimissä on myös maailman pienin petoeläin, lumikko. Euroopan suurin näätäeläin on ahma. Suurin kaikista näätäeläimistä on Etelä-Amerikassa elävä isosaukko eli jättiläissaukko (Pteronura brasiliensis). Sillä voi olla painoa 30 kg.

Useimmat näätäeläimet muistuttavat ulkonäöltään koko heimolle nimensä antanutta näätää. Tyypillinen näätäeläin on pieni taikka keskikokoinen peto, jolla on pitkä, solakka ruumis ja melko lyhyet jalat.

Näädän pää muistuttaa kolmiota.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mike Davison

Näätäeläinten tunnusomaisia piirteitä ovat kolmiomainen pää, terävä kuono, pyöreähköt korvat ja kohtalaisen pitkä häntä. Näätäeläinten turkki on tuuhea, hienoa ja kiiltävä. Niiden hampaisto on mukautunut lihansyöntiin. Näätäeläinten joukossa on myös kaikkiruokaisia lajeja.

Oma lukunsa näätäeläimissä ovat mäyrät, jotka ovat kömpelön näköisiä, lyhythäntäisiä lyllertäjiä. Niissä on jotakin karhumaista ja hampaidensakin puolesta ne muistuttavat karhuja, sillä ne ovat näiden ohella petoeläinten eniten kasviravintoa käyttäviä edustajia.

Monilla näätäeläimillä, joskaan ei kaikilla, on viivästynyt sikiönkehitys. Aika hedelmöityksestä munasolun irtoamaiseen vaihtelee kuitenkin paljon, kärpän noin 11 kuukaudesta minkin noin 1 kuukauteen.

Näätäeläinten hännän tyvessä olevista rauhasista lähtee voimakas, toisinaan sietämättömän epämiellyttävä haju, joka on myös ulosteissa. Hajun tarkoitus on toimia puolustautumiskeinona.

Näätäeläimistä on kesytetty yksi laji, fretti, ihmisen seuralaiseksi.

Saukko on taitava uimari.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Cloudtail the Snow Leopard

Puissa ja maassa

Eräät näätäeläimistä elelevät puissa, toiset maassa ja jotkut vesilläkin. Erityisesti näädät liikkuvat taitavasti puissa, kun saukot puolestaan ovat kuin kotonaan vedessä.

Näätäeläimet ovat kanta- tai puolikanta-astujia. Maalla liikkuessaan näätäeläimet ravaavat vain poikkeuksellisesti. Ne liikkuvat joskus tavalliseen tapaan kävellen, tai sitten hyppimällä, jolloin kaikkien tassujen jäljet ovat lähekkäin. Joskus takajalat osuvat juuri etujalkojen jälkiin. Tällöin syntyy parijälki.

Toisinaan vain toinen takajalka sattuu etujalan jälkeen, jolloin syntyy ns. kolmijälki.

Usein näätäeläinten kulkureiteillä voi nähdä eläinten jalanjälkien lisäksi selvän vatsapuolen painalluksen. Erityisesti saukko jättää maastoon tällaisia jälkiä, kun se laskettelee pitkiä matkoja. Huvin vuoksi ei laskettelu tapahdu, vaan siten maahan jää hajujälkiä vatsapuolen hajurauhasista ja näin kulkureitti tulee merkityksi.

Huippusaalistajia

Näätäeläimillä on rakenteeltaan tyypillinen petoeläintyyppinen hampaisto, jossa terävät ja leikkurimaiset raateluhampaat yleensä erottuvat selvästi muista poskihampaista. Kulmahampaat ovat pitkät, teräväkärkiset ja vahvat tarttuma-aseet. Poskihampaat ovat ravinnon perusteelliseen hienontamiseen sopimattomat.

Muutamin poikkeuksin, näätäeläimet ovat rohkeita ja ovelia saalistajia. Ne ovat usein niin verenhimoisia, että tappavat paljon enemmän riistaa, kuin jaksavat syödä.

Saaliinsa näätäeläimet tappavat puraisulla niskaan. Pienillä saaliseläimillä tämä puraisu yleensä murskaa kallon takaosan.