Kärppä Mustela erminea

KÄRPPÄ (Mustela erminea) - (Linnaeus, 1758)

Kärppä on notkea, sulavaliikkeinen ja kaunis näätäeläin. Sen vikkelyys on miltei yliluonnolliselta tuntuvaa. Joka on katsellut kärpän hyörinää kiviläjässä, nähnyt pienen kirkassilmäisen pään pistävän näkyviin kivien raosta, samassa pujahtavan näkymättömiin, sukeltautuvan taas esiin aivan toiselta laidalta - taas häviävän ja yhä uudelleen ilmestyvän, hän varmaankin on olettanut seuraavansa kokonaisen kärppälauman hyörintää ja karkelointia. Yksi ainut kärppä kivikasassa silti on.

Yhtä vaikuttavaa on kärpän saalistaessa sen meno ruohikossa, jossa se luikertelee eteenpäin kuin ankerias. Toisinaan se katoaa ihan näkymättömiin, välillä se kohottautuu ruohon seasta kahdelle takajalalleen tarkkailemaan ympäristöä - kadoten taas ruohon sekaan. Eipä ihme, että kärppää verrataankin rosvoon, joka hiljaa ja huomaamatta iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta pahaa aavistamattoman saaliinsa kimppuun.

Eläinkunnan akrobaatti

Vanha eläinkirja toteaa luonnon suoneen kärpälle tuhlaillen lahjoja ja kykyjä. Kärppä ei vain juokse hyvin, puikkelehdi nopeasti ja hiivi huomaamattomasti - vaan se on myös mainio kiipeilijä ja uimarinakin kuin kala vedessä. Maanalaisissa koloissa, maan pinnalla, puiden onkaloissa ja oksilla, puupinoissa, ladoissa, vilja-aumoissa, ojissa ja järvissä - kaikkialla se suoriutuu vaikeuksitta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Geir Rune Grøtan
*Kuva oikealla Copyright Christian Roberts

Ominaisuuksia

Kärppä on lumikon jälkeen pienin petoeläimemme. Ruumis 18 - 31 cm, häntä 5,5 - 12,5 cm, paino 75 - 445 g. Koiras on noin 50 % isompi kuin naaras ja koossa esiintyy myös suuria alueellisia eroja.

Kaikissa puvuissa täysin musta hännänkärki on kärpän paras tuntomerkki, joten häntään on syytä kiinnittää huomiota, eläimen vain vilahtaessa näkyviin. Kärppä on luonteeltaan utelias, ja tulee kyllä lopulta usein kokonaankin esille, jos seurailija vain malttaa odottaa. Turkki on kesällä päältä ruskea, alta kellanvalkoinen. Talvella pohjoisimmat kärpät ovat mustaa hännänkärkeä lukuunottamatta kokonaan valkoisia - etelämpänä selkäpuoli on talvellakin ruskea.

Jäljet

Tavallisin jälki on näätäeläimille tyypillinen parijälki. Usein se on hieman epätasainen - lyhyet ja pitkät loikat vuorottelevat. Pienen naaraan jälkiä voi olla hyvin vaikea erottaa lumikon, ja toisaalta suuren koiraan jälkiä minkin jäljistä. Jäljet kertovat omaa kieltään: minkkiin verrattuna kärppä on uteliaampi. Niinpä se ei yleensä jätä tutkimatta koloja tai syvennyksiä, joiden ohi se kulkee.

"Yksi kärppä tekee talviyönä saalistaessaan lumelle jälkiä enemmän, kuin hevonen varsoineen tekee jälkiä koko kesänä". (Vanha suomalainen sananparsi)

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright nutmeg66

Ravinto

Ravinto vaihtelee sekä vuodenajan että sukupuolen mukaan, mutta keskeisen osan muodostavat pikkujyrsijät - hiiret ja myyrät. Erityisesti keväällä ja alkukesällä naaraiden saalistaessa vesi- ja peltomyyriä, koiraat ahdistelevat suurempaa riistaa, jäniksen- tai kaniininpoikasia ja lintuja. Naaras saalistaa pari pientä myyrää päivässä, koiras kaksi kertaa enemmän.

Mikäli pikkujyrsijöitä on vähän, voi kärppä syödä aivan toisenlaista ravintoa - kastematoja, hyönteisiä, sammakoita sekä hedelmiä ja marjoja. Ravinnon saatavuus määrittää kärpälle sen liikkuma-alan. Jos syötävää riittää, kärppä pysyttelee pienelläkin alueella - mutta lähtee muualle ravinnon loppuessa. Erityisesti talvella kärpän elinpiiri laajenee.

Lisääntyminen

Pesä sijaitsee kiviröykkiössä, risukasassa, juurakoiden tai halkopinojen alusissa. Pariutuminen tapahtuu touko-elokuussa - vanhat naaraat ensin, nuoremmat myöhemmin. Poikaset syntyvät huhti-toukokuussa, pitkään viivästyneen sikiönkehityksen jälkeen. Poikuekoko on 5 - 12. Huonoina jyrsijävuosina lisääntymistä ei tapahdu. Vastasyntyneet ovat nukkaisen vaaleakarvaisia ja niillä on ruskea harja, johon emo tarttuu kuljettaessaan poikasia. Poikaset seuraavat emoaan heinä-elokuulle. Tuolloin perhe hajoaa ja pennut alkavat elää ja saalistaa omin avuin.

"Jos haluaa tarkemmin tutkia kärpän perhe-elämää ja tapoja, käy tämä helpoimmin päinsä keskikesällä, vaikkapa heinäkuussa. Silloin poikaset ovat jo niin suuria, että ne ovat alkaneet liikkua jonkin verran itsekseen pesän lähimmässä ympäristössä. Kärpän poikaset ovat kaikkien pienokaisten tapaan uteliaita - ja niinpä niiden voikin nähdä pistävän varovaisesti päänsä esiin jostakin kolosta taikka kiven takaa, jos ne kuulevat ääniä läheltään. Aurinkoisina, hiljaisina iltapäivinä koko perhe oleskelee usein aivan pesän ulkopuolella. Silloin on erittäin mielenkiintoista tarkkailla niiden leikkiä, mitä herttaisinta näytelmää, jossa pikkukärpät sitä paitsi nopeasti kehittyvät ensiluokkaisiksi taitovoimistelijoiksi".

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Christian Roberts

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Erin and Lance Willett

Kärppä vaakunoissa ja turkeissa - hermeliini

Kärppä on kuvattuna usein vaakunassa. Yllä kuvassa Pohjois-Pohjanmaan vaakuna kuusine kärppineen. Kärppä onkin Pohjois-Pohjanmaan maakuntanisäkäs. Symbolisesti kärppä edustaa rikkautta ja vaurautta, onhan kärppä muinoin ollut tärkeä turkiseläin. Sen arvokasta talviturkkia on kutsuttu hermeliiniksi. Satukirjoissa kuninkaan yllä oli valkoinen kärpännahkaviitta, jossa oli mustia täpliä. Täplät olivat mustia hännänpäitä. Kärpännahkaturkki on kuvastellut ökyrikkaiden ja hallitsijoiden valtaa.

Vielä nykyisinkin kärppiä metsästetään. Suomessa kärppiä on metsästetty vuosina 2000 - 2007 keskimäärin 3 022 vuodessa. Suurin määrä vuodessa tuolla aikavälillä oli 4 800 kärppää vuonna 2001 ja pienin 1 900 kärppää vuonna 2007.

Levinneisyys

Suomessa kärppää tapaa koko maasta, vaikkakin se pohjoisempana on yleisempi, kuin etelässä. Kärppä elää hyvin vaihtelevissa maisematyypeissä, pohjoisen tuntureilta etelän ulkosaarille. Erityisesti se kuitenkin viihtyy siellä, missä maisemaa kirjovat rehevät pensaikot, puronvarsipajukot, rytöiset hakkuuaukiot, heinäniityt ja laikkuiset viljelyalueet.

Euroopassa kärppä elää kaikkialla muualla, paitsi ei Islannissa, eikä Välimeren maissa. Kärppä elää myös muualla Euraasiassa ja Japanissa, sekä Pohjois-Amerikassa.

Kärppä 2010

Talvella 2010 suoritetuissa lumijälkilaskennoissa kärpän jälkitiheydet pienenivät edellisestä talvesta noin 60 %, hyvinkin yhdenmukaisesti koko maassa. Tämä oli odotettua, sillä pienjyrsijäkannat ovat olleet hyvin vähissä. Vain Varsinais-Suomessa on nähtävissä jälkitiheyden kasvu, joka sekin enimmiltään voi olla seurausta niukoista laskentatiedoista. Toisaalta myös kettu, ja näätä osoittivat runsastumista Varsinais-Suomessa. Kärpän jälkitiheys pieneni voimakkaasti peräti kahdessatoista riistanhoitopiirissä.

Lintujen tuho

Kärppä on pienestä koostaan huolimatta muiden näätäeläinten tapaan tehokas saalistaja. Sen tappolistalle kuuluvat huomattavassa määrin myös linnunpoikaset. Eräässä tutkimuksessa seurattiin sataa pikkulinnun pönttöpesintää. Niistä kärppä tuhosi poikaset kuudestakymmenestä. Myös metsäkanalintujen poikasten surmaajana kärppä on hyvin tehokas, etenkin jos myyräkannat ovat vähissä.

Kärpänraadon käyttöä

Kärpänraadon sanotaan löyhkäävän niin väkevästi, että se karkottaa kaikki pois lähitienoilta. Muinoin saatettiin laittaa taloa rakennettaessa kärpänraato talon perustuksiin, jotteivat kirput, russakat tai luteet ilmaantuisi taloon asukkaita vaivaamaan.

Lähteet

Hannu Hautala, Reijo Heikkinen: Kalevalaista luontoa - Articmedia
ADW Animal Diversity Web
IUCN
RKTL
Eläinten maailma - Otava
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
RiistaWeb
Suomen Metsästäjäliitto/Juha K. Kairikko