Villi, luonnossa elävä minkki Amerikassa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
©
ABERLIN2009
Lisääntyminen
Minkki kaivaa harvoin oman pesänsä, sen sijaan se käyttää luonnononkaloita, jotka se vuoraa ruoholla, höyhenillä ja karvoilla.
Minkki parittelee talvella, helmi-huhtikuussa.
Minkillä on ajoittain viivästynyt sikiönkehitys - sikiönkehitys viivästyy 13 - 50 vrk.
Minkkinaaraan tiineysaika vaihtelee, ollen 39 - 76 vuorokautta sen mukaan, kuinka paljon
sikiönkehitys viivästyy. Tähän vaikuttavat elinalueen olosuhteet.
Poikaset, yleensä keskimäärin 4 - 7, syntyvät huhti-toukokuussa. Turkistarhassa poikasia voi olla jopa 17.
Avuttomat, pienet poikaset kehittyvät
nopeasti, ja emo lopettaa imetyksen puolentoista kuukauden jälkeen. Poikaset seuraavat
emoaan syksyyn asti, jolloin ne lähtevät perustamaan omaa reviiriään.
Minkkipopulaatio vaihtuu nopeasti. Kaikkien yksilöiden on todettu korvautuvan uusilla kolmessa vuodessa.
Elinikä luonnossa on silti enimmillään 10 vuotta.
Elinpiiri eli reviiri voi käsittää 1,5 - 6 km rantaviivaa.
Minkin elinpiiri on nauhan muotoinen, koska se kulkee pitkin rantoja saalista etsien.
Minkit tiedottavat lajitovereilleen reviirinsä rajat hajumerkeillä. Tarvittaessa
ne myös puolustavat tiukasti elinaluettaan muita samaa sukupuolta olevia minkkejä
vastaan. Tämän vuoksi nuorten yksilöiden on etsittävä itselleen uusia, miehittämättömiä
elinalueita, mikä yhdessä hyvän lisääntyvyyden kanssa auttaa lajin nopeata levittäytymistä
uusille alueille.
Tehokkaasti levittäytyvä generalisti
Minkki on hyvin sopeutuvainen laji. Sitä esiintyy kaikenlaisten vesistöjen varsilla,
isojen ja pienten järvien, jokien ja pikkupurojen rannoilla - sekä myös ulkosaaristossa
ja pohjoisessa jopa puurajan yläpuolella. Minkin vahvuutena on sen generalistisuus:
se pystyy hyödyntämään helposti monenlaista ravintokohdetta ja siirtymään ravinnosta
toiseen vaivattomasti.
Poikkeuksellisen eläimen minkistä tekee sen kyky hyödyntää sekä maan että veden riistaa.
Ominaisuus on arvokas etenkin talvella, joka on usein maapedolle niukkuuden aikaa.
Talvella minkki siirtyykin vesistöjen äärille kalastamaan.
Villiminkit ovat liikkeellä öisin ja hämärän aikaan. Yhden päivän aikana
minkki tekee taivalta pari kilometriä.
Tarhoista maastoutuneet minkit
puolestaan liikkuvat usein päiväaikaan.
Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti ravinnon määrä sekä paikan rauhallisuus, joten ei ole mitenkään harvinaista törmätä minkkiin myös päivisin.
Se ei ole erityisen arka, mutta ei kuitenkaan niin utelias kuin kärppä. Aktiivisuus laskee talvisin.
Minkkiturkikset
Minkkien yhteydessä on mainittava minkkiturkit ja -turkikset.
Näistä ylellisistä turkeistahan minkki myös tunnetaan.
Kuvassa vanhassa minkkiturkkimainoksessa, kaunotar
vetäytyy ulottuviltamme haaveelliseen maailmaansa, nauttien
minkkiturkkinsa hivelevästä kosketuksesta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva minkkiturkista Copyright
©
superbomba
Minkin jäljet, liikkuminen ja ulosteet
Minkin jälki on tyypillinen parijälki, mutta kiinteämmällä alustalla näkyvät usein kaikkien
neljän tassun painallukset joka hypyssä. Varpaiden välissä oleva pieni räpylä erottuu
jäljissä vain ihanneolosuhteissa. Jälki alkaa vedestä ja päättyy veteen.
Liikkeiltään minkki liikkuu aaltomaisesti loikkien ja kohottautuu välillä takajaloilleen tarkkaillakseen ympäristöä. Vaikka se ei kovinkaan
usein kiipeile puuhun, se liikkuu varsin ketterästi kallioilla. Vedessä liikkuessaan se kauhoo etutassuillaan, mutta sukeltaessaan saaliin
perään se voi käyttää kaikkia neljää raajaa.
Ulosteet ovat samantapaisia kuin saukolla, mutta pahanhajuisia.
Äänet
Aggressiivisena tai kiihtyneenä minkki voi sihistä tai päästää kiljaisun. Kiimassa uros päästää kotkottavia ääniä. Poikasten ääntely koostuu lähinnä vikinästä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Jen Goellnitz
Ravinto
Minkki on kaikkiruokainen petoeläin. Se tappaa ruuakseen kaiken, minkä pystyy. Urokset saalistavat
enemmän maalla, kuin naaraat.
Parhaiten metsäisillä alueilla lähellä vesistöjä viihtyvän minkin ruokalista vaihtelee
vuodenajan mukaan. Talvisin minkille maistuvat kalat, sekä nisäkkäät, kuten myyrät - mukaan lukien
piisami - sekä hiiret, päästäiset ja jäniseläimet. Kesällä ravintokirjo on monipuolisempi,
sillä nisäkkäiden ja kalojen lisäksi myös ravut, sammakot, vesilinnut ja niiden poikaset maistuvat.
Minkki kerää ruokavarastoja rannoilla rakennusten alle, erilaisiin onkaloihin ja risukasojen alle.
Tällaisessa varastossa saalista voi olla suuri määrä.
Järvillä ja merellä minkit viettävät aikaansa pääasiassa vedenkorkeuden vaihtelujen synnyttämissä
rantaonkaloissa, joista niillä on myös kulkuyhteys veteen.