NÄÄTÄ (Martes martes) KAIROJEN KULTARINTA

Näätä on heimonsa, näätäeläinten, nimikkolaji ja sellaisena mitä tyypillisin heimonsa edustaja. Vanhoina aikoina näätää, eli metsänäätää, kuvattiin rosvoksi ja murhamieheksi - oravien ja jänisten, sekä metsän kanalintujen ja laululintujen kauhuksi.

Näätää pidettiin synkkien ja tiheiden metsien asukkaana, vilkkaana, liukasliikkeisenä, julmana ja verenhimoisena petona, joka tappoi kaikki tielleen osuvat pienet metsän eläjät.

Samaan aikaan, kun näätää pidettiin petomaisena rosvona, sitä ihailtiin. Sitä nimitettiin kultarinnaksi taikka -kurkuksi sen rintakuvioinnin mukaan. Suurta iloa tunnettiin, jos päästiin näkemään tuon kauniin kultarinnan hyppyjä ja siroja kiepsahduksia, sen kiitäessä kuin sukkula notkeasti ja ketterästi puissa oksilta oksille, puusta toiseen.

Näätä

Suurten salojen kiehtova eläjä

Näätä on ollut jo muinaisina aikoina merkittävä osa suomalaista luontoa ja eräkulttuuria. Se on ollut usein jutustelujen aiheena eränuotioilla ja salotuvilla.

Noissa tarinoissa ja muisteluksissa näätä on ollut koskemattomien korpien itsenäinen kulkija, eräänlainen metsän kuningas pienten eläinten maailmassa. Näädän hangille jättämät jälkijonot ovat kirvoittaneet mieliin jännitystä, tervaksen ja pihkan tuoksua sekä suurten selkosten raikkaitten tuulien huminaa.

Koko ja olemus

Näätä on keskikokoinen yleispeto, jolla on pitkänomainen, hoikka ja notkea olemus.

Uroksen ruumiin pituus, kuonon kärjestä hännän juureen, 53 - 58 cm. Tuuhealla hännällä on pituutta 20 - 30 cm. Painoa näädällä on 1,0 - 2,0 kg. Suurimmat tavatut urokset ovat painaneet 2,2 kg. Naaras on hieman urosta pienempi.

Näädällä on teräväkuonoisessa, pienessä päässä suurehkot mutta lyhyet, kolmiomaiset korvat, jotka ovat kannasta leveät. Laaja-alaiset vaalealaitaiset korvat saavat pään näyttämään leveämmältä, kuin se todellisuudessa onkaan.

Jalat ovat lyhyet.

Näätää voi kooltaan verrata hyvin pienehköön kissaan ja jossakin päin maailmaa sitä nimitetäänkin metsäkissaksi.

Vartalo suippenee virtaviivaisesti kuonon kärkeen. Matalan ja pitkänomaisen vartalon pituusvaikutusta lisää pehmeästi liikkeitä myötäilevä, tuuheakarvainen häntä.

Voimakkaiden takajalkojen ansiosta näätä on normaalissa kulkuasennossa takakorkea. Sen tummat tassut ovat suuret ja pehmeät, sillä käpälä on hyvin leviävä ja irtonainen.

Nokia Näätä vaakunoissa

Näätä Nokian vaakunassa.

Näätä Moldovan postimerkissä

Liikkuminen ja jäljet

Vaikka näätä onkin taitava kiipeilijä - se viettää liikkeellä ja saalistusmatkoillaan ollessaan suuren osan ajastaan maassa. Puihin se kipuaa vain paetessaan, mennessään makuulle taikka tavoitellessaan jotakin saalista.

Näädän tavallisin siirtymistapa on kevyt laukka, joka on hyppäämistä. Siinä etutassut painuvat hieman vinottain rinnakkain ja takatassut asettuvat samoihin jälkiin. Joskus näätä tekee myös ns. jänisjälkeä ja joskus se taas kävelee tehden samantapaista jälkeä kuin kettu. Tavallisin näädän jättämä jälki on parihyppyjälki, jossa hypyn pituus on 50 - 100 cm. Kiinteällä alustalla näätä ei astu kuin korkeintaan toisella takajalalla etujalan jälkiin. Hyppyjäljessä voi siten erottua joko 3 taikka 4 jälkeä ja viimeksi mainittu tuo usein mieleen jäniksen jäljet. Yksittäisellä jäljellä pituutta on noin 5 cm. Sen tarkkaa pituutta on kuitenkin vaikeaa mitata, koska reunus on käpälän pohjan vahvan karvapeitteen vuoksi epäterävä ja tämän vuoksi myöskään anturoita ei jäljestä erota.
Näätä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Steve Slocomb


Turkki

Näätä näyttää hieman erilaiselta riippuen siitä, onko kesä vaiko talvi. Näätä näyttää kesäpuvussaan erityisen laihalta ja pitkältä, myös kuin pitkäraajaisemmalta ja -kyntisemmältä. Sen pääkin näyttää tällöin suuremmalta. Talviturkissaan näätä saa pönäkämmän ja pyöräkämmän olemuksen, talviturkin tuuheuden ja ilmavuuden vuoksi. Talvisin näädän turkki on paksumpi, pidempi ja kiiltävämpi kuin kesäisin. Näädän talviturkin pohjavilla on vaaleanharmaanruskea, mutta peitinkarva on tummanruskea. Talviturkin värisävy vaihtelee tumman- ja vaaleanruskeasta lämpimän punaruskeaan. Turkin yleisväriä kuvaa hyvin suklaanruskea - ja tällainen suklaanruskea näädän turkki on ympäri vuoden, kesät talvet - pienin vivahde-eroin vuodenajan mukaan. Kurkussa ja rinnassa on epäsäännöllinen, kellanvalkoinen laikku, joka joskus voi olla liki valkoinen, taikka harmaa. Erityisesti nuorella yksilöllä kurkku ja rinta ovat melkein valkeat, mutta vähitellen ne tummuvat punakeltaisiksi eli oranssin värisiksi taikka keltaisiksi. Häntä noudattelee selkäjuovan tummanruskeaa väriä. Jalat ovat väritykseltään tummemmat, joskus liki mustat. Koko kiiltävä turkkikin voi olla yleisväriltään hyvin tumma, mustanpuhuva. Turkki on näädälle tärkeä suoja pohjoisen hyytävissä oloissa. Tulipalopakkasilla turkkikaan ei aina riitä ja silloin näätä voi kaivautua lumen alle lämpöön ja suojaan.

Näätä on erityisesti menneinä aikoina joutunut kärsimään kauniin turkkinsa vuoksi, sillä sitä on varsin huolettomasti metsästetty, Suomessa joskus sukupuuton partaille. Kokoonsa nähden näätä oli aikoinaan Suomen arvokkain turkiseläin.

Turkislakki

All rights reserved
*Kuva yllä, tytöllä näädänturkislakki, Copyright © Sami Keinänen
Kuvaa käytetty luvalla.


Näädän talviturkista on tehty ja tehdään edelleenkin kokoturkkeja, erilaisia asusteita kuten lakkeja, kauluspuuhkia ja pelleriinejä. Metsästyksessä on käytetty erilaisia ansavirityksiä, jotta turkki ei olisi vahingoittunut.

Näätä
Näätien määrä Suomessa

RKTL arvioi näätienkin määrää mm. talvisin suoritettavilla näädän lumijälkien laskemisilla. Talvella 2009 laskettujen näädän jälkien pohjalta tekemissään arvioissa RKTL sai tulokseksi, että näätien keskimääräinen jälkitiheys koheni edellistalvesta runsaan viidenneksen ja se oli hieman 10-vuotiskeskiarvoa korkeampi. Korkeimmat alueelliset jälkitiheydet todettiin Kaakkois-Suomessa ja Lounais-Lapissa. Etelä-Savossa, Pohjois-Hämeessä ja Satakunnassa jälkitiheys kasvoi edellisestä talvesta selvästi, mitä syystä näillä alueilla näädän jälkitiheys oli selvästi korkeampi kuin kymmenenä edeltäneenä talvena keskimäärin. Etelä-Savossa ja Lapissa jälkitiheys oli koko riistakolmiojakson korkein, kun taas Varsinais-Suomen arvo oli aikajakson pienimpiä.

Näätien määrästä antaa kuvaa se, että näätiä Suomessa saalistettiin metsästyksessä vuonna 2008 yhteensä 17 500. Vuonna 2007 saalistettu määrä oli 20 800. Kuinka monta näätää tarkalleen on Suomessa - tätä on vaikeaa tarkemmin arvioida. Joka tapauksessa lisääntyvien yksilöiden kohdalla kyseessä on lukema, joka liikkuu kymmenissä tuhansissa.

Martes-suku

Näätämme ja sen lähisukulaisia Martes-suvussa

  • Näätä (Martes martes) (meidän näätämme)
  • Kivinäätä (M. foina) (Tanska, Viro, Euraasia)
  • Amerikannäätä (M. americana) (P-Amerikka)
  • Kanadannäätä (M. pennanti) (P-Amerikka)
  • Japaninnäätä (M. melampus) (Japani, Korea)
  • Soopeli (M. zibellina) (P-Aasia, Siperia, Japani)
  • Nilgirinnäätä (M. gwatkinsii) (Intia)
  • Keltakurkkunäätä (M. flavigula) (Bangladesh, Bhutan, Brunei, Korea, Kiina, Venäjä, Thaimaa, Nepal, Pakistan jne. - ainoa suvun laji subtropiikissa ja tropiikissa)


  • Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright SolidElectronics


    Uhanalaisuus ja metsästys

    Kansallisen uhanalaisuusarvioinnin (2000) mukaan näätä on Suomen boreaalisella alueella arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Maamme alpiinisella alueella näätä elää esiintymisensä äärirajoilla, joten kannan tiheys jää väistämättä pieneksi. Olosuhteisiin nähden näädän tilanne alpiinisella alueella näyttää turvatulta. Näätä on Suomen lainsäädännön mukaan riistaeläin. Metsästysaika 1.11. - 31.3. Näätää pyydystetään etupäässä heti tappavilla raudoilla (raudat tulee aina suojata) ja elävänä pyydystävillä loukuilla. Syöttinä käytetään jäniksen suolia tai muun riistaeläimen jätteitä. Loukku- ja pyydysmalleja on useita: maassa pyydystäviä ja puuhun asetettavia.

    Näädän uhat

    Näätää metsästetään, joten ihminen näissä metsästystilanteissa on näädän uhka.

    Myös suuret petolinnut, maakotka ja huuhkaja, voivat iskeä kiinni näätään. Nisäkkäissä toinen "rosvo" eli kettu vaanii tätä pienempää virkaveljeään, eikä tunne armoa, jos pääsee upottamaan hampaansa näädän niskaan. Näädän pesällä poikasten uhkana ovat emon saalisretkillä ollessa myös pienemmät petolinnut, haukat ja pöllöt - ja jopa varikset voivat tappaa näädän poikaset. Metsäpeitteisyys on näädälle tärkeää suojautumisessa. Puiden latvustot auttavat näätää suojautumaan sekä ilmasta että maasta uhkaavilta vaaroilta. Juuri näiden vaarojen vuoksi näädät varovat kulkemista aukkopaikoilla. Ne kiertävät pienet suotkin reunoja pitkin metsän puolelta. Tunturijonon ne ylittävät jonkin metsäisen painanteen kautta. Aniharvoin niiden jälkiä tapaa tunturikoivikosta.

    "Sano vanha Väinämöinen:
    Ohoh seppo Ilmarinen
    Läkkä kuusta katsomaan,
    Kun on taivoseen kohonnut,
    Kun on näätä kultarinta
    Kuusessa kultalatvassa."
    Näätä
    Kun vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä!

    Otsikon sanoin pakenevat oravat lasten oravalaulussa. Näätä on toki usein oravan paha vihollinen. Orava voi muodostaa näädän saaliista noin puolet sellaisina vuosina, jolloin muita pikkujyrsijöitä on vähän. Oravan näätä yleensä pyydystää suoraan pesältä yllättämällä. Joskus se tapaa oravan liikekannalla ja siitä voi alkaa takaa-ajo.

    On kuitenkin syytä huomioida, että osittain on legendaa se, että näätä jahtaisi vain oravia ja olisi kaiken aikaa riivattuna oravien kimpussa. Tätä käsitystä näädästä oravan säälimättömänä vihollisena vahvistaa se, että näätä asuttaa oravan pesiä. Tutkimuksissa on havaittu, että oravat useinkin ovat erityisesti nuorten näätien harjoitussaalista. Vanha eläinkirja kuvailee sitä, miten näätä saalistaa oravaa.

    "Kun ruokaa haeskeleva näätä tapaa oravan, se hyökkää sen kimppuun suorinta tietä. Luottaen nopeuteensa se ei vaaniskele taikka pyri yllättämään. Usein orava huomaa lähestyvän vaaran ja ehtii pakoon, mutta useimmissa tapauksissa se ei kykene väistämään näädän salamannopeita liikkeitä, vaan joutuu piankin juovana kiitävän kultarinnan saaliiksi. Suuret eteen sattuvat puut, varsinkin kelohongat, ovat oravalle joskus pelastus. Näätä ei kykene samanlaisiin hyppyihin, kuin orava - ja sileän kelon pinnalla orava pyörähtelee raskaampaa näätää ketterämmin. Näissä nopeissa pirueteissa ja käännöksissä voivat näädän kynnetkin lipsahdella. Tällöin varmaksi luultu saalis karkaa ja pianpa näätä näkee enää kaukana huiskivan oravan hännän".

    Näätätutkimus Värriön tutkimusasemalla

    Suomessa näätiä on tutkittu Helsingin yliopiston alaisella Värriön tutkimusasemalla Itä-Lapissa, jo vuosikymmenien ajan, alkaen vuodesta 1975. Tässä tutkimuksessa pääosassa on näädän jälkien talviseuranta. Myös näädän ulosteita kerätään ja niistä voidaan arvioida näädän ravinnon koostumus.

    Näätäturkis

    Suomessa metsästettyjä turkiseläimiä ovat olleet kettu, kärppä, orava, saukko, majava - ja näätä. Näädällä on ollut kautta historiamme tärkeä sijansa turkiskaupassa. Saamelaiset kävivät näätäturkiksilla kauppaa Eurooppaan jo roomalaisella rautakaudella, 500 eaa. Saamelaisille näätä oli ja on neahti.

    Näätäturkin hinta

    Venäjän tsaarit pitivät taannoin yllään näätäturkkia, sillä sitä pidettiin rikkauden ja ylellisyyden vertauskuvana. Syksyllä vuonna 2009 yksi näädän nahka maksaa muokattuna noin 30 euroa. Yhteen turkkiin tarvitaan useampia kymmeniä nahkoja ja sen lisäksi turkkurin työ. Näätäturkin hinta on siksi arvioitava tuhansissa euroissa.

    Soopeli

    SOOPELI (Martes zibellina)

    Suuresti näätää muistuttava, mutta tummempi soopeli on idän näätäeläimiä - kuva yllä. Sillä on lyhyempi häntä ja pidemmät korvat kuin näädällä. Soopelilla on ollut kaikista näätäeläimistä kauneimmaksi katsottu ja arvostetuin turkki, jonka vuoksi se on ollut turkiskaupan jo vuosituhansia keskeisesti hyödyntämä laji. Suomessakin on aiemmin luultu eläneen soopeleita vielä keskiajalla, mutta voi olla niin, että täällä ei soopeli olekaan koskaan elänyt.
    HILLERI (Mustela putorius)

    Isossa kuvassa yllä kaksi hilleriä. Hilleri on näätää pienempi, mutta kärppää isompi näätäeläin. Hillerin paras tuntomerkki on vaalea korvanreunus sekä naamakuvio - joka tosin vaihtelee eri alueilla ja antaa lajille sen luonteenomaisen ulkonäön.


    Näätäeläimet (Mustelidae)

    Näätäeläimet on heimo petoeläinten lahkossa (Carnivora). Suomessa tavataan kahdeksan näätäeläintä. Maastamme tavattu vesikko on hävinnyt.

    Ahma (Gulo gulo)
    Hilleri (Mustela putorius)
    Kärppä (Mustela erminea)
    Lumikko (Mustela nivalis)
    Minkki (Mustela vison)
    Mäyrä (Meles meles)
    Näätä (Martes martes)
    Saukko (Lutra lutra)

    Keski-Pohjanmaa Näätä vaakunoissa

    Näätä Keski-Pohjanmaan vaakunassa.

    Lähteinä
    Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
    RKTL: Näätä
    RKTL: Riistasaalis
    Eläinten maailma - Otava
    Uusi suuri eläinkirja - WSOY
    luontoon.fi
    Suomen raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006: Näätä
    Helsingin kaupungin Ympäristökeskus: Kuukauden lajina: Näätä
    ADW: Martes martes - European pine marten
    Turun Sanomat
    Jouni Impiö: Näädän pyydystäminen - Jahti-lehti 4/2002
    Erik S. Nyholm: Suomen Eläimet
    Värriön luontopäiväkirja
    Suomen luonto: Eläimet - Weilin+Göös
    Luonnossa: Nisäkkäät - Weilin+Göös

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva kahdesta hilleristä Copyright Malene Thyssen
    *Kuva lumikosta sivun alareunassa Copyright law_keven
    *Moldovan näätäpostimerkki, vaakunakuvat - soopelikuva, sekä pieni näätä Clip art - Public domain.
    *Näätä otsikossa Copyright Steve Oliver


    LUMIKKO (Mustela nivalis)

    Lumikko saa talviksi valkoisen talviturkin. Lumikko on kuin pienikokoinen kärppä ja se on Euroopan pienin näätäeläin. Suomessa lumikko on rauhoitettu.

    Kuvassa alla kesäpukuinen lumikko.
    Lumikko
    TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
    Eläimiä A - M

  • Ahma
  • Apinat
  • Euroopansuslikki (siiseli)
  • Filippiinienkummittelija
  • Gueretsat
  • Hiekkamangusti
  • Hirvieläimet
  • Hyeenat
  • Ilves
  • Impala
  • Jääkarhu
  • Kapybara (vesisika)
  • Karhu
  • Keisaritamariini
  • Kirahvi
  • Kissaeläimet - aasiankultakissasta villikissaan
  • Koala
  • Kodiakinkarhu
  • Koiraeläimet
  • Kultapanda
  • Kärppä
  • Laiskiaiset
  • Liito-orava
  • Lumikko
  • Majavat
  • Mangusti
  • Mara
  • Meerkat
  • Metsäjänis
  • Minkki
  • Mungot
  • Murmelit
  • Mustajalkahilleri
  • Mustakarhu
  • Myyrät
  • Eläimiä N - V

  • Norsut
  • Numbatti (pussimuurahaiskarhu)
  • Näätä
  • Orava
  • Panda
  • Piisami
  • Pikkumangusti
  • Pikkumarmosetti
  • Pikkuvirtahepo
  • Preerikot
  • Puoliapinat
  • Pussipiru
  • Rengashäntämaki
  • Saimaannorppa
  • Sarvikuonot
  • Saukko
  • Seeprat
  • Simpanssi
  • Sinivalas
  • Siperianmaaorava
  • Skunkki
  • Supi (pesukarhu)
  • Susi - ja kaikki koiraeläimet
  • Tunturisopuli
  • Unikeko
  • Vaivaishiiri
  • Virtahepo
  • Vompatit
  • Vähäpäästäinen
  • Esihistoriallinen aika

  • Dinosaurukset
  • Hirviösusi
  • Jättiläislaiskiainen
  • Mammutit ja mastodontit
  • Sapelihammaskissa eli smilodon
  • Tylppäkuonokarhu


  • Lintuja

  • Harakat
  • Huuhkaja
  • Kanahaukka
  • Kiiruna
  • Korppi
  • Kotkat
  • Käki
  • Lapinpöllö
  • Laulujoutsen
  • Metso
  • Naakka
  • Punatulkku
  • Riekko
  • Suopöllö
  • Teeri
  • Tiaiset
  • Tilhi
  • Tornipöllö
  • Tunturihaukka
  • Tunturikihu
  • Tunturikiuru
  • Tunturipöllö
  • Valkoselkätikka
  • Varis
  • Varpuspöllö
  • Viirupöllö
  • Eläimiä ja lintuja - ja ihmisiä

  • Aasi - miniaasi - muuli - muuliaasi - minimuuli
  • Alpakka
  • Chilentsintsilla
  • Fretti
  • Gekot
  • Hamsterit
  • Hevoset ja ponit
  • Ihminen
  • Kamelit
  • Kani
  • Kilpikonnat
  • Kissat
  • Koiralinkit
  • Laama
  • Lehmä
  • Marokonraitahiiri
  • Marsu
  • Minipossut ja mikropossut
  • Mongolianjirdi (gerbiili)
  • Papukaijat
  • Rotat
  • Siilit
  • Sinikelta-ara
  • *** tunturisusi.com linkit ***