Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright dilettantiquity

Numbatti eli pussimuurahaiskarhu - (Myrmecobius fasciatus) - (Waterhouse, 1836)

Vuonna 2008 nisäkkäille ehdotettiin uusia nimiä, ja sen mukaisesti pussimuurahaiskarhun lajinimi on numbatti.



Numbatti on pussieläinten lahkoon ja siinä pussimuurahaiskarhujen heimoon kuuluva australialainen pussipeto. Se on heimonsa viimeinen elossa oleva laji. Euroopassa laji ensimmäisen kerran opittiin tuntemaan ja tietämään vasta vuonna 1831, jolloin siitä teki selkoa tutkimusmatkailija Robert Dale.

Levinneisyys

Numbatteja elää Australiassa vain pienillä, erillisillä alueilla. Joihinkin paikkoihin lajia lajia on istutettu uudelleen. Aiemmin kaikenlaisissa metsiköissä viihtynyt numbatti elää nykyisin vain eukalyptusmetsiköissä.

Ominaisuuksia

Pienikokoisen numbatin paino on 280 - 700 grammaa. Numbatin koko pituus häntineen on 35 - 45 cm ja tuuhean hännän pituus on suunnilleen sama, kuin ruumiinkin pituus. Turkkikarvoitus on lyhyttä ja karheaa, perusväriltään harmaata tai punaruskeaa. Turkkia kuvioi eläimen takapäässä neljä - yksitoista valkoista raitaa. Pään molemmilla sivuilla on musta juova kuonon tyvestä silmän kautta korvanjuureen asti. Kieli on ohut ja pitkä ja erikoistunut termiittien esille ja suihin lipomiseen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat ylinnä, ja yllä Copyright quollism

Saalistus

Useimmat pussieläimet ovat yöeläimiä, mutta numbatit liikkuvat päiväaikaan. Numbatit syövät pääosin vain termiittejä, mutta jonkin verran myös muurahaisia ja muitakin hyönteisiä.

Numbatit synkronisoivat liikkumisensa termiittien liikkumisen kanssa ja ovat liikkeellä samaan aikaan niiden kanssa. Termiittien liikekannalla oloon vaikuttavia tekijöitä ovat vuodenaika, vuorokaudenaika ja ajankohtien mukainen lämpötila. Saalistaessaan numbatit käyttävät hyväkseen tarkkaa hajuaistiaan, paikantaessaan sitä, missä termiitit kulloinkin kipittävät. Aikuinen numbatti tarvitsee ravinnokseen 20 000 termiittiä päivässä.

Yöajan numbatit lepäilevät pesässään, jossakin suojaisessa onkalossa maassa tai kivikossa, tai ontossa puussa. Maan alla pesä voi sijaita pienessä tunnelissa, jossa voi olla useampia pikkukamareita, joita on pehmusteltu heinin, lehdin ja lehvin.

Elämää ikiomalla alueella

Numbatit, sekä urokset, että naaraat, elävät yksikseen omalla reviirillään. Omaa aluettaan ne puolustavat kaikilta, oman lajinsa saman sukupuolen tunkeilijoilta. Lisääntymisaikana urokset liikkuvat pois omalta alueeltaan, etsiessään naaraita. Urosten ja naaraiden reviirit menevät laitamiltaan hieman päällekkäin, joten naapureitaan näkeekin aina silloin tällöin.

Lisääntyminen

Kantoaika numbatilla on 15 vrk ja 2 cm pituisia poikasia syntyy neljä. Pienet poikaset elelevät pesällä ja voivat joskus olla kyytiläisinä emonsa selässä. Keväällä syntyneet poikaset ovat itsenäisiä jo saman vuoden syksyn päättyessä, ennen vuoden loppua.

Uhanalaisuus

Aiemmin Australiassa laajalle levinnyt numbatti on nykyään erittäin uhanalainen. Numbatteja elää nykyisin pienillä, rajoitetuilla alueilla Australiassa. Nämä alueet ovat Dryandra ja Perup.

1970-luvulla kannan suuruus oli alle 1 000 yksilöä, eikä se siitä juurikaan ole noussut. Numbattien intensiivinen tutkimus ja suojelu alkoi 1980-luvulla mutta yksilöiden määrä lienee vieläkin alle 1 000 (vuonna 2008). Numbatteja yritetään siirtää ja palauttaa ketuttomille alueille, sillä kettu on numbatin paha vihollinen. Näillä reservaattialueilla numbatteja on 500 - 600 yksilöä, mutta näiden kantojen selviytymistä ei pidetä täysin turvattuna. Joka tapauksessa, tarhoissa pidetyt numbatit ja suojeluohjelmat ovat vähentäneet uhkaa lajin sukupuutosta.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web
IUCN



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright quollism