Kannanvaihtelut ja muuttoliikkeet
Kannanvaihtelut ovat suuremmat kuin millään toisella pikkujyrsijälajilla.
Huippu on suunnilleen joka 4.vuosi ja populaatiotiheys voi tällöin olla
100 - 250 yksilöä/ha. Joidenkin huippuvuosien aikana tapahtuu laajoja
vaelluksia, jolloin suuret sopulilaumat lähtevät elinalueiltaan.
Suurvaelluksia tapahtuu vain noin 30 vuoden välein. Tosin, tämä 30 vuotta
on Asko Kaikusalon mukaan vain myytti. Eikä hän pidä käsitettä suurvaellus
myöskään oikein kuvaavana. Itse asiassa suurvaelluksia esiintyy kaksi-kolme vuosisadassa.
Sopulikannan voimakas kasvu liittyy yleensä suotuisiin talviin, jolloin lisääntyminen on onnistunut.
Ensimmäinen suuri sopulivaellus on Suomessa dokumentoitu vuonna 1753 ja viimeksi 1969-70.
Vuonna 1938 tunturisopulien vaellus ylsi Kolarin ja Sodankylän tasalle.
Syksyllä 1970 sopuleita juoksi Rovaniemen kaupungissa, ja vaellus ulottui jopa kolmisenkymmentä
kilometriä napapiirin eteläpuolelle.
Tämän vaelluksen
eri puolille Lappia levinneet populaation osat lisääntyivät menestyksellisesti aiheuttaen
paikallisia vaelluksia aina vuoteen 1982 saakka.
Vaelluksen aikana suurin osa eläimistä kuolee, mutta hengissä selviytyneet voivat
tilapäisesti vallata jopa uusia asuinalueita.
Yleensä sopulit liikkuvat hämärissä ja yöllä, jolloin niitä näkee erityisen helposti auton
valoissa tiellä.
Monet myös kuolevat liikenteessä ja aamulla tienvarsi saattaa olla täynnä
kuolleita sopuliparkoja. Onneksi puhtaanapito toimii yleensä tehokkaasti,
sillä sopulivainaat maistuvat monille haaskansyöjille ja petoeläimille.
Eivät syöksy sopulimattona kallioilta mereen
Vaeltaessaan tunturisopulit eivät etene tunturien kupeilla elävinä sopulimattoina,
eivätkä suinkaan syöksy kallioilta tunturijärviin taikka mereen itsemurhavietin riivaamina.
Tarinat tällaisesta käyttäytymisestä ovat legendaa.
Vesistöä ylittävät vaeltajat hukkuvat aallokossa, minkä jälkeen tuuli kerää lahden pohjukkaan jopa
sadoittain menehtyneitä. Tällaisiin näkyihin perustuvat uskomukset sopulien laumavaelluksiin
liittyvistä joukkohukuttautumisista.
Ne vain etsivät ylisuureksi paisuneessa populaatiossa itselleen tilaa ja ravintoa.
Näitä perustarpeita on löydettävissä vain tavallisen tunturiympäristön ulkopuolelta
ja siksi sopulit pyrkivät - kuka minnekin - pois tungoksesta.
Koska tarkoitus on päästä eroon rähinöivistä kavereista, sopulit eivät todellakaan vaella laumoissa
johtajaansa seuraten. Mutta koska liikekannalla on lukemattomia - itsenäisesti taivaltavia eläimiä -
metsässä liikkuva turisti yhdistää mielessään kaikki näkemänsä otukset samaan laumaan kuuluviksi.
Vaellus ei suuntaudu mihinkään tiettyyn ilmansuuntaan vaan ylimalkaisesti alaspäin turvallisimpia maastonmuotoja noudatellen.
Nykyään sopuleita itseään näyttää vaivaavan itsetuhoviettiä pahempi vitsaus eli ilmastonmuutoksen tuomat vetiset talvet.
Viime vuosina vaellukset ovat vähentyneet ja syyksi esitetään ilmastonmuutosta.
Muutenkin lauha ja vesisateinen talvi tekee sopulien elämän lumen alla tukalaksi,
eikä esimerkiksi lisääntyminen onnistu märissä oloissa.
Jos sopulivaelluksia ei tulekaan totuttuun tapaan, se vaikuttaa myös muiden pohjoisten eläinlajien kantoihin.
Tehty tutkimus väittääkin, että säännöllisesti toistuvien runsaiden sopulivuosien puuttuminen
on vähentänyt naalien ja tunturipöllöjen määrää.
Vuodenaikojen vaihtelun myötä tunturisopulit liikkuilevat myös tunturissa
paikasta toiseen, tähän niitä pakottaa olosuhteiden raju vaihtelu.
Kun kevät voittaa, sulamisvedet valtaavat alaa ja eläminen näillä
paikoin käy mahdottomaksi. Kuluu vain kuukausi, ja samat, juuri
vettä hylskyneet alueet ovat
elinkelvottomia kuivuuden vuoksi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
kgleditsch
Arktisten olojen selviytyjä
Tunturisopuli on erinomaisesti arktisiin oloihin sopeutunut myyrä. Sopulit selvisivät paikallaan
pysyen jopa Pohjolan viimeisimmästä jääkaudesta. Vaikka jää peitti lähes kaiken, jäivät
Skandien vuoriston jyrkkärinteiset huiput pistämään jään keskeltä ns. nunatakkeina. Näillä
jäälakeuden eristämillä saarilla sinnittelivät sopulit sammalravintoonsa turvaten.
Samaisten huippujen lumenviipymäalueet ovat yhä sopuleiden turvapaikka niinä aikoina, joina kanta on pieni.
Sopulitutkimus
Sopuleita, niiden selviytymistä, elämää ja vaelluksia on tutkittu ja tutkitaan sekä seurataan paljon.
Sopulitutkimus ei tule koskaan valmiiksi, sanoo tutkija Asko Kaikusalo.
Kysymys vaellussopulien alkukodista tarjoaa vastaukseksi runollisen lumenviipymäalueen,
jollainen löytyi muun muassa Norjan suurtuntureilta, ikijäätikön liepeiltä.
Sinertävä laikku kaukaisen tunturin kyljessä on läheltä nähtynä valtava jäämassa,
joka täyttää laajan laakson. Jääluolien lasinkirkkaissa seinämissä voi nähdä sopuleita, jotka
menehtyivät satoja vuosia sitten.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
kgleditsch
Äänet ja vaelluskäytös
Tunturisopulin äänet ovat enimmäkseen
vikinää ja hampaiden narskuttelua. Jos kanta on runsas, eläin voi
päästellä voimakkaampia, kirskuvia ääniä. Tällöin tunturisopuli
käyttäytyy uteliaasti, jopa hyökkäävästi, sähisten ja piipittäen
äänekkäästi.
Tavallisesti muiden myyrien tapaan varsin piilossa elävä tunturisopuli muuttuu sopulivaelluksen
oloissa kärttyisäksi ja pelottomaksi. Eläimet stressaantuvat jatkuvasta törmäilystä lajitovereihinsa.
Vaeltava sopuli ei tyypillisesti vilahda heti piiloon, vaan saattaa ruveta ärhentelemään
vastaantulijalle, olipa tämä sitten toinen sopuli, ihminen, ahma tai auto.
Pahimmillaan sopuli voi menehtyä omaan vihaansa.
Kuuluisa tunturisopulitutkija Asko Kaikusalo näki kerran, kuinka mättään kyljessä raivoava
sopuli tuupertui kuoliaaksi kesken karjaisunsa.
Ravinto
Tunturisopuli syö useimpia maaperän kasveja, mutta vaihtelut eri vuodenaikoina
ovat kuitenkin suuret. Talvella ovat sammalet tärkeitä, lukuunottamatta rahkasammalta.
Nukkamaisena mattona tunturia verhoavat maksa-, kynsi- ja karhunsammal
ovat tärkeitä ravintolähteitä.
Kesällä taas ovat heinät, varvut, vihvilät, variksenmarjat ja ruohot vallitsevina.
Metsävyöhykkeelle vaeltaneet tunturisopulit syövät myös lehtiä, varpuja ja kukkannuppuja.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
kgleditsch
Tunturisopuli saalistuksen kohteena
Tunturisopulin käyttäytyminen, väritys ja ääntely tekevät siitä varsin helposti
havaittavan. Tämän luulisi lisäävän saaliiksi joutumisen vaaraa, mutta näin
ei uskota olevan. Todennäköisesti asia on niin, että tunturisopuli on
muita pikkujyrsijöitä huonompi saalis. Hyökkäävyytensä vuoksi se on vaikeammin
käsiteltävä ja mahdollisesti se on myös vähemmän maukas. Viime mainitun seikan puolesta
puhuu se, että varsinkin petolinnut mutta myös esimerkiksi koirat
oksentavat usein puoliksi sulaneita tunturisopuleita.
Sopuleiden tyypillisiä vihollisia ovat piekanat ja
tunturikihut, etelämpänä pöllöt, sekä ketut ja näätäeläimet.
Lisääntyminen
Lisääntyminen vaihtelee suuresti eri vuosina.
Naaras synnyttää vuoden aikana jopa 6 poikuetta, joissa on 2 - 13 poikasta kussakin.
Tavallisimmin poikasia on 5 - 9.
Emo imettää poikasiaan kolmen neljän viikon ajan.
Nämä poikaset pystyvät jatkamaan sukua nopeimmillaan jo viisiviikkoisina.
Talvellakin, kaamoksen syleilyssä, poikueita voi syntyä lumen alla.
Monimetrisen kinoksen suojissa lämpötila pysyttelee nollan tuntumassa pahimmillakin pakkasilla.
Vähemmän suotuisissa oloissa
lisääntyminen rajoittuu kesään, poikuekoko pienenee ja ainakin myöhemmin
syntyneet poikaset tulevat sukukypsiksi vasta seuraavana vuonna.
Tunturisopulin jäljet
Tunturisopuli jättää tunturiin omia jälkiään. Sopulivuosina sekä heti niiden jälkeen
tapaa ulostekasoja, joita sulamisvedet joskus kasaavat suoranaisiksi kinoksiksi.
Lumeen sopuli jättää pienen ravijäljen. Tässä se eroaa kaikista muista likimain
samankokoisista elinalueensa nisäkkäistä, jotka liikkuvat
hyppimällä.
Lumen sulettua tunturisopulin kuivista heinistä ja sammalista kyhätyt talvipesät
tulevat näkyviin. Usein ne ovat kiven kupeella, joskus pensaan juurella tai
jopa pensaassa.
Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Suomen Luonnonsuojeluliitto: Tunnista tunturisopuli
www.galilei.fi - Tunturisopulien vaellus hyytyy jäiseen lumeen
Minna Ertimo: Maailman eläimiä - tunturisopuli
HS - Karvakansan kaveri Asko Kaikusalo haluaisi tietää, kuinka kauas tunturisopulin vaellushurma kantaa
Luontoon.fi
Lappi.fi
Asko Kaikusalo: Tunturisopulien vaellukset eivät toistu kolmenkymmenen vuoden välein
YLE - Sopulivaellus tuonut Utsjoelle valtavasti petolintuja
MTV3 - Sopulit rynnivät syksyllä ehkä Sodankylään saakka