Unikeko Glis glis

UNIKEKO (Glis glis) - (Linnaeus, 1766)

Unikeko on pieni jyrsijä, jonka nimi on kai kaikille tuttu, mutta jonka ehkä harvemmat paremmin tuntevat.

Tieteellinen luokittelu

Domeeni	Eucarya	aitotumalliset
Kunta	Animalia	eläinkunta
Pääjakso	Chordata	selkäjänteiset
Alajakso	Vertebrata	selkärankaiset
Luokka	Mammalia	nisäkkäät
Lahko	Rodentia	jyrsijät
Heimo	Myoxidae	unikeot
Suku	Glis	unikeot
Laji	glis	unikeko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Dave Edmonds
*Kuva oikealla Copyright Michael Hanselmann

Vanha piirroskuva unikeoista - vuodelta 1927.

Unikekojen heimo

Pieni, erikoistunut heimo, joka elää vanhassa maailmassa. Suuret silmät ja pitkät viikset osoittavat unikekojen olevan hämärä- tai yöeläimiä. Päivät unikeot nukkuvat puunkolossa, vanhassa linnunpesässä, linnunpöntössä tai omassa pesässään.

Talvi horroksessa

Talven unikeot viettävät horroksessa. Horrostuspaikaksi valitaan maanalainen - tai muutoin pakkaselta suojattu - kolo, jonka eläin sisustaa mukavaksi ja lämpimäksi kuivilla heinillä, sammalilla tai lehdillä. Horroksen laukaisee ulkoinen lämpötila ja unikeon aktiivisuus voi alkaa hidastua jo 18-20 plusasteen lämpötilassa. Aineenvaihdunta alenee, hengitys ja sydämen syke hidastuvat.

Horrostavan unikeon lämpötila seuraa ulkoista lämpötilaa, mutta samoin kuin siilillä erityinen mekanismi pelastaa eläimen jäätymiseltä lämpötilan lähestyessä jäätymispistettä. Myös herääminen tapahtuu lämpötilan vaikutuksesta. Herääminen voi käydä hyvin nopeasti. Leudolla säällä unikeot voivat välillä heräillä horroksesta ja olla liikkeellä lyhyitä jaksoja.

Unikeko on talvihorroksessa keskimäärin 7 kuukautta. Kesäaikanakin se nukkuu vuorokaudesta suurimman osan aikaa, eli jopa noin 20 tuntia - ja on liikkeellä vain sydänyöllä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright pipebär

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Roz Abbotts

Levinneisyys

Unikekoa tavataan suuressa osassa Etelä- ja Keski-Eurooppaa. Sillä on suunnilleen sama levinneisyysalue kuin tammihiirellä. Unikekoa ei kuitenkaan ole Pyreneiden niemimaalla aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Laji istutetiin Englantiin vuoden 1890 vaiheilla, mutta esiintymisalue siellä on rajoittunut. Englannin unikekokannan suuruus on nykyisin noin 10 000 yksilöä, ja niiden asuttaman alueen pinta-ala on 520 km². Venäjällä unikekoa tavataan Volgan länsipuolella. Unikeko elää myös Etu-Aasiassa ja paikoin Lähi-Idässä.

Alkujaan unikeko on lehtimetsien laji, ja niitä se suosii edelleen. Monin paikoin se on sopeutunut kuitenkin sekametsiin, puistoihin, asumusten läheisiin hedelmätarhoihin sekä harvemmin myös havumetsiin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta Public domain Osado

Ominaisuuksia

Ruumiin pituus 13 - 20 cm, häntä 11 - 19 cm. Paino 70 - 200 g, mutta juuri ennen horrosta jopa 300 g. Pitkä- ja tuuheahäntäisenä unikeko muistuttaa hieman harmaaoravaa. Selkäpuoli on harmahtavan ruskea, vatsapuoli vaalea. Kuono on kuitenkin suipompi, pyöreämmät korvat kääntyvät enemmän sivulle, keskiselässä on tumma juova ja silmää ympäröi tumma rengas. Unikeko on varsin äänekäs ja päästää häirittynä karhean, narisevan äänen.

Mestarikiipeilijä ja kaivaja

Unikeko viettää liikkuessaan suuren osan ajastaan puissa ja se on mestarikiipeilijä, jopa oravaakin taitavampi. Se kykenee tekemään jopa 7 - 10 metrin hyppyjä puissa. Mikään unimatti ei unikeko nimestään huolimatta puissa liikkuessaan ole, vaan sen aistit ovat hyvin valppaat ja terävät. Välillä unikeko laskeutuu maahan ja kaivaa sinne tunneleitakin, joihin se vetäytyy pakoon kylmää.

Ravinto

Kasviravinto on vallitsevana - pähkinät, hedelmät, siemenet ja lehtipuiden kuori. Eräin seuduin unikekoa pidetään pikkulintujen pesien hävittäjänä. Unikeko voi syödä joskus myös pikkulintuja, joten se on kaikkiruokainen.

Lisääntyminen

Kantoaika on 30 - 32 vrk. Unikeolla on yksi poikue vuodessa ja siinä 1 - 11 poikasta. Poikaset syntyvät karvattomina ja sokeina, silmät avautuvat noin kolmen viikon iässä. Sen jälkeen emo vielä imettää poikasiaan muutaman viikon ajan.

Unikekoja syödäänkin

Unikeon englanninkielinen nimi "edible dormouse" - syötävä unikeko - viittaa siihen, että roomalaisaikana lajia kasvatettiin häkeissä ja suurissa aitauksissa. Näitä unikekoja roomalaiset sitten napostelivat herkkuina ja välipaloina suihinsa.

Turkiseläin

Unikeolta on himoittu myös sen ylellisenä pidettyä turkkia.

Unikeko lemmikkinä Suomessa - afrikanunihiiri

Eri unikekolajeista ainakin afrikanunihiiri (Graphiurus murinus), jonka vanhempi nimi on afrikanunikeko, taikka afrikkalainen kääpiöunikeko (kuva alla) - näyttää vuoden 2010 alussa olevan Lahdessa toimivan Black Bull lemmikkitalon myytävissä lemmikeissä. He esittelevät lajin näin:

Kääpiöunikeot ovat kotoisin Saharan etelänpuolisesta Afrikasta, joissa ne elävät metsäisillä alueilla. Terraario-oloissa ne tarvitsevat paljon kiipeilytilaa sekä piilopaikkoja. Unikeot ovat vilkkaita yöeläimiä, jotka tulevat mainiosti toimeen myös lajitovereidensa kanssa. Luonnossa kääpiöunikeot (Graphiurus murinus) lisääntyvät ylensä vain kerran vuodessa. Luonnossa lisääntymiskausi osuu ajalle jolloin ravintoa on runsaasti saatavilla. Unikeot ovat sekasyöjiä ja niiden ravintoon kuuluu mm. erilaiset pähkinät, siemenet, kuivatut sekä tuoreet hedelmät, hunaja, sekä erilaiset hyönteiset. (www.blackbull.fi)

Afrikanunihiiri (Graphiurus murinus) - Skansen Akvariet, Tukholma, Ruotsi - 13.3.2009.

Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
ADW Animal Diversity Web
www.blackbull.fi

Unikeonpäivä

Suomessakin vietetään unikeonpäivää 27. heinäkuuta. Tätä päivää ei kuitenkaan vietetä unikeko-jyrsijän kunniaksi, vaan unikeonpäivällä on oma, kristillinen historiansa. Tunnetuin perinne on Naantalissa vietettävä Unikeonpäivä, jossa valitaan valtakunnan virallinen Unikeko. Naantalissa tapahtuman juuret ulottuvat 1880-luvulle, ja nykyisessä muodossaan se on ollut vuodesta 1959 lähtien.