Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa, Copyright
©
Peter Dean
Unikeko (Glis glis) - (Linnaeus, 1766)
Unikeko on pieni jyrsijä, jonka nimi on kai kaikille tuttu, mutta
jonka ehkä harvemmat paremmin tuntevat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
kleinsaeuger.at
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Michael Hanselmann
Ominaisuuksia
Ruumiin pituus 13 - 20 cm, häntä 11 - 19 cm. Paino 70 - 200 g, mutta juuri
ennen horrosta jopa 300 g. Pitkä- ja tuuheahäntäisenä unikeko muistuttaa
hieman harmaaoravaa. Selkäpuoli on harmahtavan ruskea, vatsapuoli vaalea.
Kuono on kuitenkin suipompi, pyöreämmät korvat
kääntyvät enemmän sivulle, keskiselässä on tumma juova ja silmää
ympäröi tumma rengas. Unikeko on varsin äänekäs ja päästää häirittynä karhean,
narisevan äänen.
Unikekojen heimo
Pieni, erikoistunut heimo, joka elää vanhassa maailmassa. Suuret silmät ja pitkät
viikset osoittavat unikekojen olevan hämärä- tai yöeläimiä. Päivät unikeot
nukkuvat puunkolossa, vanhassa linnunpesässä, linnunpöntössä tai omassa
pesässään.
Talvi horroksessa
Talven unikeot viettävät horroksessa. Horrostuspaikaksi valitaan maanalainen - tai
muutoin pakkaselta suojattu - kolo, jonka eläin sisustaa mukavaksi ja lämpimäksi
kuivilla heinillä, sammalilla tai lehdillä. Horroksen laukaisee ulkoinen
lämpötila ja unikeon aktiivisuus voi alkaa hidastua jo 18-20 plusasteen lämpötilassa.
Aineenvaihdunta alenee, hengitys ja sydämen syke hidastuvat.
Horrostavan unikeon lämpötila seuraa ulkoista lämpötilaa, mutta samoin kuin siilillä
erityinen mekanismi pelastaa eläimen jäätymiseltä lämpötilan lähestyessä
jäätymispistettä. Myös herääminen tapahtuu lämpötilan vaikutuksesta.
Herääminen voi käydä hyvin nopeasti. Leudolla säällä unikeot voivat välillä
heräillä horroksesta ja olla liikkeellä lyhyitä jaksoja.
Unikeko on talvihorroksessa keskimäärin 7 kuukautta. Kesäaikanakin
se nukkuu vuorokaudesta suurimman osan aikaa, eli jopa noin 20 tuntia -
ja on liikkeellä vain sydänyöllä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Roz Abbotts
Levinneisyys
Unikekoa tavataan suuressa osassa Etelä- ja Keski-Eurooppaa. Sillä on suunnilleen
sama levinneisyysalue kuin tammihiirellä. Unikekoa ei kuitenkaan ole
Pyreneiden niemimaalla aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Laji istutetiin
Englantiin vuoden 1890 vaiheilla, mutta esiintymisalue siellä on rajoittunut.
Englannin unikekokannan suuruus on nykyisin noin 10 000 yksilöä,
ja niiden asuttaman alueen pinta-ala on 520 km².
Venäjällä unikekoa tavataan Volgan länsipuolella. Unikeko elää myös
Etu-Aasiassa ja paikoin Lähi-Idässä.
Alkujaan unikeko on lehtimetsien laji, ja niitä se suosii edelleen.
Monin paikoin se on sopeutunut kuitenkin sekametsiin, puistoihin, asumusten
läheisiin hedelmätarhoihin sekä harvemmin myös havumetsiin.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
pipebär